Salla Simukka's Blog, page 27

Sananen kilpailusta

Puhutaanko kilpailemisesta n��in itsen��isyysp��iv��n kunniaksi.

Sota voitetaan, juoksukilpailu voitetaan – mutta voitetaanko kirjallisuuspalkinto?

Olin Terhin teehuoneen vieraana keskustelemassa Suksin-kokoelmastani, jossa hiihdet����n sek�� kilpaa ett�� omaan tahtiin: ”En ole viel��k����n p����ssyt kunnolla eroon kilpailuvietist��, en voi menn�� pururadalle hiiht��m����n, koska alan heti ottaa kiinni edell�� menev����. Suksin mieluiten autiolla j��rven j����ll�� arkena keskell�� p��iv����. Ei ket����n, kenen kanssa kilpailla. (…) Mit�� tulee kirjalliseen kulttuuriimme kilpailuineen: huh. Kisailuhenkiselle se on yht�� he���.ti��. En tajunnut lajin luonnetta ennen kuin tunnustus napsahti kohdalle, sen j��lkeen olen ollut liian tietoinen mahdollisuudesta tulla palkituksi. T��t�� tietoisuutta on hankala ty��nt���� pois mielest��, vaikka miten yritt����. Ei se kirjoittamiseeni ja keskittymiseeni vaikuta, mutta tuo ep��miellytt��vi�� tuntemuksia lajiin, jolla ei pit��isi olla mit����n tekemist�� kilpailemisen kanssa.” Toivon, ett�� kirjan kirjoittamisen my��t�� kilpailuviettini edes inasen haalistuu.

Aamulehdess�� (4.12.) kulttuuritoimittaja Matti Kuusela pohti kommentissaan kirjallisuuspalkintojen, erityisesti Finlandian, valitsemisprosessin ep��oikeudenmukaisuutta: ”Kuuden kirjan nostaminen julkisiksi ehdokkaiksi ennen lopullista valintaa on julmaa arpapeli��. Se j��tt���� pimentoon noin 200 kirjaa, eik�� varmasti tee hyv���� kuuden esille nousevan kirjailijan psyykelle. Kilpailun tuoma j��nnitys kuuluu joten kuten urheiluun, siihen kasvetaan lapsesta asti, voittamalla ja h��vi��m��ll��. Kirjailijalle julma pudotuspeli on t��ysin uusi, kohtuuttoman kova tilanne.”

Kuusela my��s ehdottaa ratkaisua: ”Jos toimittaisiinkin n��in: esiraati valitsee kuusi kirjaa, mutta niit�� ei kerrota etuk��teen julkisuuteen, ei edes kirjailijoille. Vasta kun voittaja on julistettu, kerrotaan muut ehdolla olleet. Kyll�� niit�� myyt��isiin j��lkijulkisuudessakin. T��ll�� menetelm��ll�� kaikkia kirjoja arvioitaisiin ja markkinoitaisiin suurin piirtein samalta viivalta. Tai, no, kustantajien vet��milt�� viivoilta.”

Mit�� mielt�� t��st��? Minusta nerokas ajatus.

Kirsti

 

 

Joulun odotusta ja onnentoivotuksia

Minulla oli ilo osallistua Klaukkalan kirjaston mainioon joulukalenteriin. Kolmannessa luukussa v��s��sin kirjaston asiakkaiden kanssa muun muassa t��llaisen loruttelun (tikkukirjainsanat ker��tty yleis��lt��):

*

Sekoitan LANTTULAATIKKOON�� tummaa kardemummaa,

mutta mit�� kummaa:

nyt JOULUENKELI ikkunasta sis����n kurkistaa

k��dess����n roikottaa KAUNISTA listaa,

siin�� on lueteltu KEINUHEVOSET ja kipot

H��YL��T ja pipot sek�� Virtahepo-Hipot,

yhteens�� 2014 toivetta lapsen ja aikuisen.

Pian muistaa jouluenkeli Sika-laulun Juicen:

jos liikaa ahmii, kaiken kahmii

odottaa PEHMEIN ��hky, joulu on n��hty.

Hetkonen, ��l��h��n nyt,

on aaton taika syttynyt:

L��MP�� valtaa mielen,

KANELI vie kielen,

viimeinen luukku ei j��t�� kylm��ksi ket����n,

n��in VIHRE��T kynttil��t sytytet����n,

HYASINTTI hehkuu, kevenee taakka,

hymyt loistavat KUUHUN saakka.

* *

T��m��n lorun my��t�� Grafomania toivottaa paitsi leppoisaa joulun odotusta my��s paljon�� onnea Salla Simukalle ja Timo Parvelalle! Pirkanmaan taidetoimikunta on my��nt��nyt Sallalle vuoden 2014 taidepalkinnon. Timoa puolestaan kiitettiin opetus- ja kulttuuriministeri��n jakamalla Suomi-palkinnolla. Hienoja tunnustuksia!

Kuin kultamitalikatti ja Oblomov

Min�� ilahdun

kun lehteilen kirjaa ja

l��yd��n henkil��n

tarkalleen samanlaisen

kuin min�� itse olen.

Akemi(suomennos Tuomas Anhava)

Laatikoita siivotessani l��ysin Timo Parvelan kirjoittaman tarinan Kultamitalikatti, josta olin ottanut kopion. V��h��n nolottaa kun en ole aivan varma onko se Maukan ja V��yk��n satukirjasta (Tammi, 2013).

Maukka l��yt���� mets��st�� mitalin, puhdistaa sen ja ripustaa kaulaansa. Maukka nappaa kaapista viimeisen palan kakkua, kuuluuhan se ilman voittajalle. Maukka ei alennu mitalin l��yt��misen j��lkeen en���� entisenk����n vertaa arkisiin, tylsiin askareisiin. Kultamitalikissa vaatii my��s erityiskohtelua, V��ykk�� kyyditt���� kissaa py��r��ll����n kun ns. voittaja on liian v��synyt.

Mystisen mitalin tarina selvi����, kun Vuohi M��k K��k��tin, Aasi Oinkvist ja Lammas B����kk��nen saapuvat Maukalle ja V��yk��lle kyl����n.

Onkohan meist�� melkein jokaisessa v��h��n tuota itserakasta, koomista, huomiota ja rakkautta vaille j����nytt�� Maukkaa? Niin tai n��in, Timo Parvelan kirjat pirist��v��t n��in�� h��m��rin�� aikoina.

L��ysin itseni my��s Ivan Gontsarovin romaanista Oblomov, joka ilmestyi v. 1859. Talven mittaan luen kirjan uudelleen. Se on aivan riemastuttava, mutta pohjimmiltaan traaginen tarina er����st�� el��m��tt��m��st�� el��m��st��.

Romaani kertoo Oblomovista, Ven��j��n ylimyst����n kuuluvasta nuorukaisesta, josta ei puutu ”tietty�� laiskuuden antamaa sulokkuutta”. Ilja Iljits kuolee varhain, tuntematta ilmeisesti kipua ja tuskia, samoin kuin pys��htyy kello, joka on unohdettu vet����.

Eniten itse����n kai l��yt���� omista kirjoistaan. Gontsarovin innoittamana kirjoitin lyhytnovellin murrerunokokoelmaani Ulijasta v��ki�� (Sammakko, 2003). Siin�� Oblomoveja on per��ti kaksi, toinen laiska kissa (kuten Parvelan Maukkakin).

Oplomoovit

Terve ihiminen on niink�� m����, laiska ja mukavuuenhalunen p��tikk��. Onko mitt����n ihanampaa ko nukkua puoleen p��iv����n paksujen t��kkien v��lis��, n��h�� unta kes��st�� ja vastaleivotusta nisusta?

P��iv��ll�� sit�� voi nousta jo yl��s, keitt���� kahavit ja v��h�� selata lehti��, vilikasta tv-ohojelmat ja sarijakuvat Sitte m���� annan Oplomooville v��h�� T��hti-Misse�� ja maitua. Se sy�� ja keher���� yht�� aikaa, on samanlainen ko m����. Herkuttelun j��l��keen Oplomoovi pessee v��h�� ihti����n, hypp���� sitte olohuoneen kassakaapin p����lle. Se oikein immee l��mpy�� ihteens��, hyrisee autuaana silim��t kiinni. Mulle tullee mieleen Raamattu ja Jumalan huolenpito. Ko Jeesus k��ski kahtoon taivaan lintuja se ois voinu k��ski�� kahtoon aurinkua ottavia kissoja!

Iltap��iv��ll�� m���� seuraan Ilosta keittiy�� ja Valttonin perhett��. Kuuntelen kans mussiikkia, lepp��ilen samalla s��ngys�� ja mutustelen suklaata. Vanahoisa iskelmis�� on rantakoivuja ja kieloja, viini�� ja Pikartin ruusuja. M���� el��n mun omasa, p��h��l��s�� iskelm��mailmasa, siel�� on niink�� ��itin kainalosa, turvasa ja hyv��! Joskus puhelin soi iliki��sti. M���� yrit��n p����st�� soittajista ��kki�� erroon, emm���� jaksa niitten huolia ja murheita! On ilonen asia ko yst��v��t v��henee, j���� en��mpi aikaa tuumailulle.

Iltasella sisko tuo mulle ruokaa, makkarakeittua ja lappapuurua, joskus kakkuaki. Tytyv��isen�� m���� sy��n mit�� kannetaan. Kahtelen v��h�� lasten ohojelmia, joskus Peppi�� tai Muumeja. Lukutuulella naureskelen Pohojanp����n elukkarunnoille. Lorkaki on hyv��.

Jos on n��tti ilima hajen kaupasta v��h�� kalijaa ja lonkerua. Kuuntelen Onnenmaata, Vinnyyliratiua ja Tunnelmasa. Nauhotan jonku kappaleen, sitte otan taas huikat. Joskus kahton tulevaisuutta korteista. Pelek����n v��h�� jos tullee Paholainen tai Kuolema. Sill�� on levi�� nauru ja hirvi�� vikate.

P.S. Joo, Oblomov ainakin olen, kun en ollut jaksanut ostaa uutta lamppua ty��p��yd��n ����reen.

Heikki

KOULUKEIKKOJEN AATELIA

Keikkailin eilen Karkkilan alakouluilla. Nelisensataa lapsukaista. Nelisensataa kilometri�� pime��ss�� aamussa ja pimenev��ss�� illassa takaisin Lorukujalle. Onneksi oli hovikuski.

Lukukeskuksen ja Sirin ohjeistus kantaa hedelm����. Yh�� useammin koulut ovat valmistautuneet kirjailijavierailuun aivan loistavasti.

Eilinen oli niin upea, ett�� nelj��n alakoulun v��lill�� sukkuloiminen ei tuntunut miss����n. ��lytt��m��n hyvi�� kysymyksi��, kirjoja oli luettu, yli sadan oppilaan ryhm��t istuivat n��tisti juhlasalin lattialla, ja kaikki kuului ilman mikrofonia. Mahtavaa.

Aina tulee vastaan my��s kysymys, jollaista ei viel�� n��iden melkein nelj��nkymmenen vuoden aikana ole esitetty. Pieni tytt�� kirkassilm�� uteli: ”Mik�� kohta kirjoittamisessa on paras?”

Siis ihan konkreettisesti. Mietin hetken ja tajusin, ett�� paras on se alku. Ja loppu. Kun aloittaa intoa puhkuen, mieless�� se kuolematon idea. Ja kun n��pp���� viimeisen pisteen. Valmis!

Joo, tiedet����n. Valmis???

Mutta niin ovat parhaita alut ja loput.

Tuula

Lue! Kehu! Osta! Haasta!

Grafomania kehottaa kaikkia osallistumaan Salla Simukan k��ynnist��m����n mainioon nuortenkirjahaasteeseen!

Osallistun malliksi Terhi Rannelan L��pi y��n -nuortenromaanilla, joka syk��hdytti, nosti pintaan muistoja, vaati samastumaan – ja v��lill�� jopa olemaan hengitt��m��tt��.

*

Kirsti

 

 

Kiitos Tuula-Liina ja onnea matkaan Jyrki!

Suomen Kirjailijaliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin eilisess�� kokouksessa kirjailija, suomentaja, sanataiteen opettaja, jalkapalloilija ja linnunp��nt��nrakentaja Jyrki Vainonen.

 

*

Grafomania iloitsee valinnasta ja toivottaa Jyrkille puhtia vaativaan ty��h��n, joka alkaa vuodenvaihteessa. Samalla kiit��mme nykyist�� puheenjohtajaa Tuula-Liina Varista ansiokkaasta kuuden vuoden rupeamasta liiton johdossa. H��n ei asettunut en���� ehdolle puheenjohtajaksi.

Kirjailijaliiton johtokunnan j��senet vuoden 2015 alusta ovat kirjailijat Paula Havaste, Anne Leinonen, Tittamari Marttinen, Hannu Niklander, Sari Peltoniemi, Irja Sinivaara, Vuokko Tolonen ja Jouni Tossavainen. Kerrassaan mainio porukka!

Kirsti

Onnea Marke!

(Siirsin tämän Tuulan kirjoittaman uutisen/vetoomuksen kommenteista tänne näkyville. t: Kirsti)

Perjantaina vietettiin toistaiseksi viimeistä Plättä-juhlaa Tampereen Metson Pietilä-salissa. Itseoikeutettuna sai ”maailman paras kirjastonhoitaja” Marketta Könönen Plättä-palkinnon. Siitä lämpimät onnittelut. Marke on ollut täydellä sydämellä Plättä-asiassa mukana lähes ikuisesti, ja takuulla hänen sydämenasiansa tulee vastedeskin olemaan lasten- ja nuortenkirjallisuus.

Plättä on tullut tiensä päähän. Nyt toivotaan aktiivisuutta, että kunnianarvoisa palkinto ei tykkänään kuole.

Tuula

Tampereella lasten- ja nuortenkirjallisuuden yst��vi�� lellit����n

Tiesitk��, ett�� Tampereen Puutarhakadulla sijaitsee jokaisen kirjanyst��v��n paratiisi, Lastenkirjainstituutti?

Instituutti on omien sanojensa mukaan ”valtakunnallinen asiantuntijaorganisaatio ja erikoiskirjasto. Tavoitteenamme on edist���� lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja lastenkirjan kuvitustaiteen tuntemusta ja tutkimusta. Palvelemme kirjastoja, kouluja, yliopistoja sek�� muita tahoja ja yksitt��isi�� henkil��it�� tutkijoista asianharrastajiin.”

LKI julkaisee my��s Onnimanni-lehte��, jota suosittelen kaikille lukeville ihmisille. Se on korkeatasoinen julkaisu, jota lukemalla pysyy k��rryill�� siin��, mit�� t��rkeimm��ss�� kirjallisuudessa eli lasten- ja nuortenkirjallisuudessa tapahtuu. Lehdess�� k��sitell����n my��s alan tutkimuskirjallisuutta.

Instituuttia pit���� yll�� kannatusyhdistys, jonka j��seneksi voi liitty�� t����ll��. J��senetuna on mm. Onnimanni.

Ja miksi min�� t��st�� paasaan ja blogissa h��peilem��tt�� mainostan? Grafomaanikoilla on kannatusyhdistyksen hallituksessa tuplamiehitys. Kirsti on jo hallituksen pitk��aikainen j��sen, min�� puolestani vuoden alusta sen uusi puheenjohtaja.

Levitt��k���� Lastenkirjainstituutin ilosanomaa ja tulkaa tapahtumiin. Niist�� saa parhaiten tiedon, jos liittyy yhdistyksen j��seneksi.

Ja kirjastossa kannattaa pist��yty�� (aukioloajat t����ll��). Sinne pyrit����n kokoamaan kaikki Suomessa ilmestynyt lasten- ja nuortenkirjallisuus. Hyllyiss�� on paljon lapsuuden lukuaarteita.

T��ss�� kuvia Aapis-hyllyst��.

N��kyyk�� tuttua selk����?

N��m�� B-hyllyn kirjat ole lukenut luultavasti kaikki.

Lempisarjani, jonka mukaan tytt��renikin sai nimens��.

T��t�� opiskelin 0-luokalla. Muistan myyr��n!

Johanna

Tampereella lasten- ja nuortenkirjallisuuden ystäviä lellitään

Tiesitkö, että Tampereen Puutarhakadulla sijaitsee jokaisen kirjanystävän paratiisi, Lastenkirjainstituutti?

Instituutti on omien sanojensa mukaan ”valtakunnallinen asiantuntijaorganisaatio ja erikoiskirjasto. Tavoitteenamme on edistää lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja lastenkirjan kuvitustaiteen tuntemusta ja tutkimusta. Palvelemme kirjastoja, kouluja, yliopistoja sekä muita tahoja ja yksittäisiä henkilöitä tutkijoista asianharrastajiin.”

LKI julkaisee myös Onnimanni-lehteä, jota suosittelen kaikille lukeville ihmisille. Se on korkeatasoinen julkaisu, jota lukemalla pysyy kärryillä siinä, mitä tärkeimmässä kirjallisuudessa eli lasten- ja nuortenkirjallisuudessa tapahtuu. Lehdessä käsitellään myös alan tutkimuskirjallisuutta.

Instituuttia pitää yllä kannatusyhdistys, jonka jäseneksi voi liittyä täällä. Jäsenetuna on mm. Onnimanni.

Ja miksi minä tästä paasaan ja blogissa häpeilemättä mainostan? Grafomaanikoilla on kannatusyhdistyksen hallituksessa tuplamiehitys. Kirsti on jo hallituksen pitkäaikainen jäsen, minä puolestani vuoden alusta sen uusi puheenjohtaja.

Levittäkää Lastenkirjainstituutin ilosanomaa ja tulkaa tapahtumiin. Niistä saa parhaiten tiedon, jos liittyy yhdistyksen jäseneksi.

Ja kirjastossa kannattaa pistäytyä (aukioloajat täällä). Sinne pyritään kokoamaan kaikki Suomessa ilmestynyt lasten- ja nuortenkirjallisuus. Hyllyissä on paljon lapsuuden lukuaarteita.

Tässä kuvia Aapis-hyllystä.

Näkyykö tuttua selkää?

Nämä B-hyllyn kirjat ole lukenut luultavasti kaikki.

Lempisarjani, jonka mukaan tyttärenikin sai nimensä.

Tätä opiskelin 0-luokalla. Muistan myyrän!

*

Terveisin,

Johanna

Onnea Maria ja Maresi!

Vuoden 2014 Finlandia Junior -palkinnon on saanut Maria Turtschaninoff teoksellaan Maresi, Kronikor från röda klostret (Schildts & Söderströms). Kirja on julkaistu suomeksi nimellä Maresi – Punaisen luostarin kronikoita (Tammi), suomentajana Marja Kyrö.

*

Kuuden ehdokkaan joukosta palkinnon saajan valitsi ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa, joka kiitti kirjaa mm. siitä, että se ”vei uuteen paikkaan, aivan omalakiseen ja omintakeiseen maailmaansa, eikä päästänyt otteestaan”. Vuoksenmaa kuvasi teosta ”väkeväksi fantasiakirjaksi” ja oli iloinen siitä, että teos ”oikaisee ilahduttavasti fantasiakirjahenkilöiden sukupuolijakaumaa, joka Tolkienin jäljiltä jäi pikkuisen vinoon. Maresi saa minut muistamaan, että tänäkin päivänä maailmassa on paikkoja, joissa kirjoille ei etsitä lukijoita, eikä tietoa jaeta nuorille janoisille mielille. Edelleen ihmisten mahdollisuuksia tietää ja oppia rajoitetaan ja ihmisoikeuksia poljetaan”.

Finlandia Junior -palkinnon jakaa Suomen kirjasäätiö, ja sen suuruus on 30 000 euroa.

Kuva: Karin Lindroos

*

Grafomania lähettää Marialle lämpöiset onnittelut – ja nostaa samalla lipun kaikille tytöille!

Kirsti