Salla Simukka's Blog, page 26

Tervetuloa Raili!

Kuten nopeimmat ehk�� jo huomasivat, ilmestyi yl��palkkiin uusi nimi: Raili Mikkanen, tuore grafomaanikko. Hienoa saada heti vuodenalkuun ripaus uutta maustetta.

*

*

Syd��mellisesti tervetuloa iloiseen joukkoomme, Raili! Kirjoitellaan, vimmaisesti.

Uuden vuoden taikaa

Nyt-lehti vinkkasi ennen uutta vuotta, ett�� Tukesin mukaan tinan (po. lyijyn) valaminen ei ole ekologista eik�� erityisen turvallista.

En ole koskaan erityisesti pit��nyt tinan valamisesta, joten perinteest�� luopuminen oli helppo ratkaisu. Tartuin siis Nyt-lehden ideaan ja leikkasin lehdist�� otsikoita ja tekstip��tki��, jotka voisivat kuvastaa tulevaa vuotta. Leikkeit�� nostellaan sitten pussista, ja tulevaa tulkitaan niiden perusteella. Parastahan t��ss�� on se, ett�� leikkuri voi itse valita, mit�� tekstej�� h��n kelpuuttaa mukaan. Ei siis mit����n ik��vi�� yll��tyksi��.

T��ss�� on minun vuoteni 2015.

Ensimm��inen leike kuvastaa ty��el��m����ni. Rohkeus on yksi kirjoittajan t��rkeimmist�� ominaisuuksista. Lapsille ja nuorille kirjoittaessani haluan olla erityisen rohkea.

ottaa rohkeasti kantaa

Raha-asioitani kuvaa lohduttava ja apurahavuonna totuudenmukainen leike.

tavallista rauhallisempi

Rakkautta piisaa, onneksi.

Sen ydin on aina henkil��kohtainen.

En osaa luvata mit����n uudeksi vuodeksi mutta parempi ihminen kannattaa aina yritt���� olla. Ja kirjoittaa tosissaan.

Johanna

Ps. Kuvassa my��s yksi joululahjoistani. Tuolla ajastan jatkossa opiskeiljoiden kirjoitusharjoitukset tyls��n k��nnyk��n sijasta.

HYV���� KIRJAVUOTTA!

Wanhat merkkip��iv��t -teos alkaa olla v��h��n ajastaan j��ljess��.

T��ss�� p��ivitettyn�� uutta perinnett�� kaikille kirjoittajille:

”Jos uunna vuonna on p��iv�� pilvinen, tulee hyv�� kirjavuosi”.

”Kun uudenvuoden p��iv��n�� lakaisee tuvan lattian ja vie roskat kolmen tien risteykseen, saa kustantajia kolmelta suunnalta.”

”Uudenvuoden p��iv��n�� on haettava lunta lusikalla, sulatettava se ja sill�� vedell�� pest��v�� silm��t, niin sin�� vuonna n��kee aivan uusia ideoita.”

”Uunna vuonna sonta haudataan kinokseen, ettei tulevana vuonna tule hylsyj��.”

”Uudenvuoden p��iv��n�� voi k��yd�� ottamassa onnea, kun rep��isee menestyskirjailijan teoksesta sivun ja piilottaa sen tyynyns�� alle.”

”Uudenvuoden p��iv��n�� pit���� kiert���� talo kolme kertaa kyn�� korvan takana, jotta onnistuu kirjoittamaan menestysteoksen.”

”Uudenvuoden p��iv��n�� kumotaan eilinen lasi tiskip��yd��lle. Otetaan kynttil�� k��teen ja katsotaan lasin pohjaan. Silloin ilmestyv��t n��kyviin kaikki tulevat apurahat.”

Onnea ja iloa kaikille!

Tuula

Puu on rakennettu

Yhdyn Tuulan ja Johannan joulutunnelmointiin. Vaikka aurinko on pes��ss��, joulu on t��ynn�� valoa.

*

*

Johannan tavoin poistun netist�� tonttuilemaan, mutta ennen sit�� toivotan joulun taikaa kotipesiinne!

Kirsti

Jouluiloa!

Liityn Tuulan suloisiin sanaterveisiin kahdella kuvalla, ja j����n samalla joululomalle tietokone-el��m��st��.

Rauhaa ja iloa kaikille!

Armain terveisin,

Johanna

LEPPOISAA JOULUA KAIKILLE!

Nyt on p��iv�� pes��ss��.

Jos aurinko pes��p��ivin�� pilkahtaa, niin tulee poutainen kes��.

Kai housunne naulassa jo ovat, sill��: Tuomaasta housut naulaan! Alkaa joulurauha!

Ja muistakaa, jos viel�� jonkun tuvassa rukki laulaa, saa h��n k��rsi�� koko kes��n hyttysenpuremista. Ja karhukin sy�� kes��ll�� semmoisen lehm��t.

Eik�� puista saa ottaa yht����n lastua, tai muutoin lehm��t eiv�� pysy tervejalkaisina.

Ja kai siansorkkia muistitte Tuomaanp��iv��n�� sy��d��?

Ja nyt ��kki�� lauta kynnykselle ja ovi auki ja kepill�� seini�� krapistelemaan, ett�� luteista p����st����n. Muistakaa sanoa niille: En min�� pir�� teitti�� enn����.

Akan rikkaus niin v��h��n auttaa; tuomaanp��iv��st�� jouluun…

Kun kaiken t��m��n muistatte, niin hyv�� vuosi on tulossa!

Sit�� teille kaikille toivoo

Tuula

Mist�� tarinat alkavat?

Maailmassa vilisee tarinanaiheita. Niit�� on vapaana tuhansittain, tulee vastaan yll��tt��vist�� paikoista. Ideaan tarttuminen on pys��htymist��. Hiljentymist��, havaitsemista, kuuntelemista, n��kemist��. Vastaanottamista. Avoimuutta. Pelottomuutta ottaa idea mukaansa, vaalia aihettaan, kuljettaa sit�� mukanaan p��ivin ja ��in.

Esimerkiksi Telma-sarjani alkoi, kun pys��hdyin er����n kerrostalon eteen marrash��m��riss��. Talon valaistut ikkunat olivat kuin joulukalenterin luukkuja. Kun mietin, keit�� noiden ikkunoiden takana voisi asua, avukseni tuli Telma. Ekaluokkalaisen tyt��n mukana heitt��ydyin tarinaan ja aloin tutustua kuvitteellisen talon naapureihin.

Joskus idea suorastaan iskeytyy vasten kasvoja. K��vin taannoin taiden��yttelyss��, joka todella kosketti. Kirjan aihe oli kysym��tt�� tarttunut mukaan.

Junassa, kun ei ole pakko tehd�� muuta kuin vain istua paikoillaan, vaivihkaa mukaan tarttuneet ideat pulpahtavat helposti pintaan. On melkein pakko ottaa muistikirja esille. My��s matkoilla kaikki uusi kiehtoo ja synnytt���� tarinanalkuja. Siksi paikanvaihdokset ovat kirjoittajalle usein hy��dyksi.

Kun tarinan (usein siis kirjan) aihe on selv��, sit�� alkaa magneetin tavoin ker��t�� ymp��rilleen materiaalia. Maailma alkaa tarjoilla taustamateriaalia.

Joulu on aina inspiroinut minua. Muistikirja t��yttyy. Ehk�� siksi, ett�� joulu itsess����n on t��ynn�� tarinoita. Jouluna tunnen olevani yksi lukuisista tarinankertojista ymp��rill��ni ��� kaikkiallahan kerrotaan ainakin tontuista ja joulupukista.

Joulunajan h��m��rin�� viikkoina on my��s aika katsoa sis����np��in, muistaa, kuvitella, sepitt����. Tarinoilla on tilaa kasvaa, pullistua kuin amaryllikset nupuissaan.

Jouluna ihmiset haluavat edes v��h��n uskoa satuihin. Ainakin moni aikoo lukea kirjoja joululomalla.

Mist�� sin�� poimit ideoita teksteihisi?

Onko mit����n tiettyj�� tilanteita, jolloin tarinoiden ideoita alkaa synty�� kuin itsest����n?

Mila

Joulurunoja ja muutamia muistoja

Mummu, is��n ��iti tuli n��in joulun alla mieleen. H��n oli harras k��rtti, pukeutui aina tummiin vaatteisiin, ei paljoa puhunut. Mummu keitti ruispuuroa aamuisin, jota lapoin ennen kouluun l��ht����. Kerran kun sain laskennon kokeista kuutosen, mummu sanoi: Sait oravan. Se tuntui melkein hyv��lt��, vaikka numero oli v��h��n huono.

Elli-mummun kunniaksi pieni jouluinen runo kokoelmastani Ulijasta v��ki�� (Sammakko, -03)

Himmelin tyk��n��

Mummulla on tikkuaskit akkunoisa,

kukisa j��niksenpapanat.

Jauhan himmelin alla kahavia,

Rautavaara tenhuaa tuvan

Reissumiehell�� ja kissalla.

Mummu liimaa kuusenkoristeita perunalla,

huoneesa haisee meht��.

Olen maatalon poika. Kun olimme pieni�� joulupukin kirjetkin vietiin navetan naulaan. Silloin ei ihmeellisist�� lahjoista haaveiltu, muistan kun sisko toivoi yhten�� jouluna vain viiniryp��leit�� ja silli��.

Kirjastani Nukunausta Nekkulaan (El��vien Runoilijoiden Seura, -94) l��ytyy runo

Navetan joulu

Auli ja Pauli koristelevat

kuusen navetassa.

Mirri tuijottaa suklaak��pyj��

ja lipoo kielt����n.

Nasu r��hkii jouluevankeliumin

ja lehm�� Miettinen ammuu

Enkeli taivaan lausui n��in.

��iti jakaa omenoita ja torttuja,

hyv���� joulua, el��inkullat!

Kirjassani Satakieli ja lakaisukone (Tammi, -08) kirjoitan yksin��isest�� k��rp��sest�� ja mummosta. Aika hell��mielinen mummo t��ss�� runossa..

Talvik��rp��nen

1

Olo on kankea

ja tupa ankea.

Mihin h��visi suku

ja suven sulo puku?

Pist��k����n piikki kaktuksen,

tahdon uneen Ruususen!

2

K��rp��nen ikkunassa surisi,

nurisi, melkein murisi:

Minut t��ytt���� viha,

kun sokeria on piha!

Mummo: Vain lunta,

n��it toiveunta!

3

Eukko k��rp��selle huusi:

Katso, kuinka n��tti kuusi!

Mummon kulta,

varopa tulta!

Sulle rusetin puen,

sitten Sanaa luen.

Sua muistin muruvartain,

onhan juhla hartain!

Hassuttelevana ihmisen�� kuvittelin joskus, ett�� lahjat menisiv��t sekaisin. Samasta kirjasta on seuraavakin runo

Kuje-tonttu ja lahjat

Tonttu nimilaput vaihtaa,

tylsyytt�� tahtoo kaihtaa.

��iti saa partavett��,

eik�� kukkaismett��.

Is�� saa nuken puvun:

T��ll�� hurmaan suvun!

Pasi saa raapimispuun,

Paula paksun puruluun.

Misu saa ruskean repun:

T��m�� on jonkun hepun!

Murre saa rintakorun,

p����st���� melkein porun.

Is��: Nyt tonttua torun!

Hieman melankolisissa ja yksin��isiss�� tunnelmissa ollaan runossa

Peikon joulu

Joulu ei ole punainen,

tuumi peikko suruinen.

Pihan puu linnuton,

on niin onneton.

Tunturiin tuulimuori k��y,

vierell����n ei ket����n n��y.

Joulu ei ole punainen,

tuumi peikko suruinen.

Roskiin meni rosolli,

hajalle hieno himmeli.

Pukki ei uskalla tulla,

outo ulkomuoto on mulla.

Joulu ei ole punainen,

tuumi peikko suruinen.

Hiiri vierahille vipelsi,

h��lle hilpe��sti jutteli.

Peikko rusinoita tarjosi,

riemu rinnassa roihusi.

Joulu on punainen!

tuumi peikko iloinen.

(Peikkovaara, Tammi, -11)

Joulu on kiitollisuuden ja l��mm��n aikaa.

Er��s kannustajistani ja opettajistani oli kirjailija ja kuvaamataidon opettaja Anja V��h��aho, joka my��hemmin vaikutti mm. El��m��ntarinayhdistyksess��.

Tutustuin Anjaan Oulaisissa -82 lyhyell�� kirjoittajakurssilla. Tyylini oli aika koukeroinen, Anja napautti kerran: Heikki, olet kirjoittajana kuin joulukuusi. Se kirpaisi, mutta opin sanomaan asiat ytimekk����mmin.

Kerran Anja komensi: Sin�� tiskaat nyt ja min�� valitsen sulta runot kilpailuun, osallistut Nuorison taidetapahtumaan. Anja valitsi minulta 10 runoa. Minut palkittiin -83 tuossa kilpailussa. P����sin kymmenen p��iv��n palkintoleirille, jossa lyriikkaryhm��ss�� toimi kirjailija Kari Levola. H��n innosti minua lis����, niinp�� aloin kirjoittaa todenteolla ja uskoa runoihini.

Seuraava runo on esikoiskokoelmastani Sataa lapsuuteen, jonka julkaisi Weilin + G����s -87.

Anja

Astrologi piirt���� kysymysmerkkej�� paperille,

vaikenee t��htikartasta.

Verhoudut mustaan ja punaiseen,

marraskuun ja kiiman v��reihin,

koiran vuonna lakeuksille syntynyt noita.

Tien varrella kahisevat juorupuut,

latojen yll�� taivaan k����rinliinat.

Pohjanmaan tuuli on kuoleman tuuli.

K��si tarttuu helmaan, kuoro piiritt���� sinut ja huutaa:

”Taikatemppuja! Naurua! Suudelmia! Malja Lorcalle!”

Silm��t kostuvat h��m��r��ss��, surun fresko vilahtaa,

k��perryt oven sulkeutuessa viimeisen kerran.

Y�� saapuu viimein, kuun kajoa tummissa hiuksissaan,

vapauttaa sinut.

Pari vuotta sitten minut j��tettiin joulun alla. Tuosta tummasta, salaper��isest�� miehest�� ja minusta tein viimeisimm��n runokokoelmani Keskiy��n pys��kki (ntamo, -14).

T��hdet, linnut ja koru

Veit ikkunasta hopeiset t��hdet,

halusin niin, halusin niin,

kun toit mustan joulun.

J��tit punaiset linnut,

kyljiss����n syd��met.

Vienk�� ne roskiin,

vienk�� ne roskiin?

Vierekk��in ne kuuluvat,

kuten me, kuten me.

Kosken ketjuasi y��ll��,

hopeanoro valuu korviin,

ehk�� sinunkin,

ehk�� sinunkin.

Toinen tuskainen runo samasta kirjasta:

Kaksi rukousta

Saavuin kiviseen kirkkoon,

taulun kuolema hoiti siell��

kuihtuneita kukkiaan.

Istuin hetken,

hiljaisuus piti minua k��dest��,

piti minua k��dest��.

Astuin alttarille, polvistuin,

kuusi loisti kynttil��in.

Kirjoitin viel�� rukouksen,

ett�� tiemme yhtyisi.

Eiv��t ne tiet en���� yhtyneet, hyv�� niin. Kaikki on nyt paremmin, on rauha ja uusi reipas mies, joka on valmis suhteeseen.

T��m��n jutun my��t�� kaikille lukijoille oikein hyv���� joulua, toivottaa

Heikki

Kuka tekee meid��n ��idin kirjat?

Iloisesta palkintohy��rin��st�� huolimatta en malttanut olla linkkaamatta uutista t��nnekin: Finnwatch on tutkinut suomalaisten kustantamoiden vastuullisuutta, eik�� kaikki aivan moitteetta ole mennyt (uutinen). Asiasta uutisoi mm. p��iv��n HS.

Olen keskustellut vastaavasta asiasta muutaman kollegan kanssa t��m��n vuoden aikana. On tullut ilmi, ett�� kirjailijalle ei aina pyynn��st��k����n kerrota, miss�� mikin ty��vaihe kirjasta on tehty. Kirjan tekemisess�� kun on muitakin vaiheita kuin kirjoittaminen, kuvittaminen, toimittaminen ja painaminen.

Globaalissa maailmassa ty��t varmasti tehd����n eri puolilla, enk�� osaa ottaa kantaa, l��ytyyk�� kaikkea tarvittavaa osaamista Suomesta riitt��v��n kustannustehokkaasti. Se kuitenkin jurppii pahemman kerran, jos asiasta huolestuneelle ja siit�� erikseen kysyv��lle ei kerrota rehellist�� vastausta.

Auttaiskohan se, jos me kaikki alamme kysy��?

Tarkistin asian, ja lastenkirjoissani on avainlippu, mik�� kertoo paljon, joskaan ei aivan kaikkea. L��hinn�� Kiinan-tuotanto kai koskeekin ns. lelukirjoja (ainakin viel��). Silti ajatus raportissa kuvatusta toiminnasta tehtaalla tekee todella levottomaksi.

Kokonaan toinen kysymys sitten onkin, mik�� on kirjailijan yleinen keskusteluasema kustantamoissa. Mutta voimme kai me edes esitt���� kysymyksen?

Jos jotakuta kiinnostaa, koko raportti l��ytyy pdf-muodossa t����lt��.

Johanna

Topelius- ja Arvid Lydecken -ehdokkaat!

Tuoreet Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintoehdokkaat on juuri julkistettu. Paikoillenne, valmiit, hep!

TOPELIUS-EHDOKKAAT (alla raadin perustelut)

Markku Karpio: Selviytymispeli, Tammi.

”Pienell�� paikkakunnalla kaikki ovat olleet kavereita, mutta tehtaan lopettaminen on jakanut niin nuoret kuin aikuisetkin. On t��ihin j����neit��, ty��tt��miksi joutuneita ja potkujen antajia. En���� on j��ljell�� vain menestyji�� ja luusereita, ja kaverisuhteet menev��t uusiksi samoja rajalinjoja pitkin. Kun partiolaiset l��htev��t perinteiselle talviselviytymisretkelle, he huomaavat, ett�� entinen ryhm��henki on mennytt�� ja tunteet kuumenevat r��j��hdysherkiksi.”

*

Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta, WSOY.

”Kaksi sateenkaarta kertoo inkerinsuomalaisen paluumuuttajaperheen 15-vuotiaan Innan ajatuksista ja ahdistuksesta suurten mullistusten keskell��. Latvus kuvaa asiantuntevasti 1990-luvun ven��l��isnuorten el��m���� ja uuden identiteetin etsint����. Vanhempi sukupolvi on innoissaan muutoksesta, mutta Inna on identiteetilt����n ven��l��inen ja haluaa asua kotimaassaan. Sopeutuminen Suomen oloihin on vaikeaa, varsinkin kun h��n ik��v��i Pietariin j����nytt�� poikayst��v����ns��.”

*

Laura L��hteenm��ki: Karrelle polttava helle, WSOY.

”Karrelle polttava helle kertoo ajasta, jossa rajusti vaihtelevat s����olosuhteet ovat tuoneet mukanaan k��yhyyden ja vaikeat ajat. Kirja kertoo my��s teini-ik��isten el��m��st�� ja sen vaikeuksista muuttuvassa yhteiskunnassa. L��hteenm��en tarkka kerronta tuo esille niin yksil��n kuin yhteiskunnankin ongelmia, joiden keskell�� nuoret etsiv��t ratkaisuja toisiinsa tukeutuen.”

*

Linnea Parkkonen: 112 ��� vihaan itse��ni, Myllylahti Oy.

”112 ��� vihaan itse��ni on syv��luotaava kertomus anoreksiaan sairastumisesta ja siit�� toipumisesta. Kirjaan tuovat syvyytt�� sairaalassa syntyv��t yst��vyyssuhteet sek�� loppu, jossa ei kuvata kaiken olevan taas hyvin. Kirja on todentuntuinen ja mieleenpainuva kertomus sairaudesta, joka koskettaa liian monia nuoria.”

*

Kalle Veirto: S��b��talvi, Karisto.

”Kirja on 19-vuotiaan nuoren vahva kasvutarina. H��n haluaa itsen��isty�� ja ottaa ohjat omasta el��m��st����n ja valinnoistaan itselleen. Kirjassa korostuvat ennakkoluulottomuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja toisesta v��litt��minen. S��b��talvi on kirja, joka kuvaa aidosti urheilumaailman henke��. Kirjan kieli on lennokasta nuorten kielt�� ja tarinaan on helppo sukeltaa sis����n katsojaksi ja kuulijaksi.”

*

*

ARVID LYDECKEN -EHDOKKAAT

*

Sini Ezer: Aavikkohaukka, Karisto.

”Aaro on kalastajan poika, joka n��kee er����n�� p��iv��n�� taivaalla haukan ja siit�� hetkest�� levottomuus valtaa pienen pojan. H��n l��htee seuraamaan haukkaa ja astuu samalla seikkailuun, joka vie h��net merelt�� aavikolle ja opettaa h��nelle kuinka vahva voima yst��vyys voi olla. Aavikkohaukka on tarina yst��vyydest��, uskollisuudesta ja rohkeudesta.”

*

Saku Hein��nen: Zaida ja lumienkeli, Tammi.

”Zaida on adoptoitu pienen�� Suomeen ja joutuu koulussa kiusatuksi erikoisen ulkon��k��ns�� vuoksi. Lohtua tuo kuitenkin salaper��inen vaalea tytt��, jonka Zaida tapaa puistossa, mutta jonka olemassaolosta kukaan muu ei vaikuta olevan tietoinen. Kirja on mukaansatempaava sekoitus seikkailua, fantasiaa ja kummitustarinaa. Teemoina ovat erilaisuus, yst��vyys ja toisista v��litt��minen.”

*

Maija ja Anssi Hurme: Lepakkopoika, Schildts & S��derstr��ms.

”Perheen ��idin ty��p��iv��t ovat pitki�� ja is��n aika kuluu pikkusiskon ja kaksosten kanssa. Ilmari leikkii itsekseen ja muuttuu verhon takana Lepakkopojaksi. H��n pakenee sarjakuvamaiseen maailmaan, jossa esimerkiksi p��iv��koti n��ytt��ytyy vankilana. Seikkailujen j��lkeen Ilmari voi kuitenkin ripustaa viittansa naulaan ja saa kokea kotinsa

turvan.”

*

Tittamari Marttinen: Ikioma perheeni, kuvitus Aiju Salminen, Pieni Karhu.

”Kuulla on kaksi ��iti�� ja kaverina my��s sateenkaariperheess�� asuva Kim. Kuun el��m��ss�� on kaikki samat ilot ja surut kuin kenen tahansa muunkin lapsen el��m��ss��. Kirja on t��rke�� kannanotto my��s yhteiskunnallisesti; teemana on toisista v��litt��minen ja rakkaus, oman perheen t��rkeys my��s sateenkaariperheen lapsille sek�� muiden hyv��ksyminen sellaisina kuin he ovat.”

*

Kalle Veirto: Etsiv��toimisto Henkka & Kivimutka ja Sherlock Holmesin jalanj��ljet. Karisto.

”Kirjassa on poikiin vetoavaa j��nnityst�� ja rikasta mielikuvitusta. Kirjan 11-vuotias p����henkil�� on paitsi utelias my��s rohkea. H��nell�� on oikeudentajua, josta h��n ei tingi, vaikka joutuu laittamaan itsens�� peliin vaarallisissakin tilanteissa. Kirja on lennokas tapahtumasarja, siin�� menn����n eik�� meinata. Kaikkea voi matkalla sattua ja tapahtua huolimatta siit��, ett�� is�� on mukana.”

*

Topelius-palkinto my��nnet����n ansiokkaalle nuortenkirjalle ja Arvid Lydecken -palkinto ansiokkaalle lastenkirjalle. Palkinnot jakaa vuosittain Suomen Nuorisokirjailijat ry:n nime��m�� riippumaton asiantuntijaraati, johon kuuluvat kriitikko ja kirjastovirkailija Marja Welin (raadin pj.), erityiskirjastonhoitaja Markku Kesti, ��idinkielenopettaja Marja Rikaniemi ja kriitikko Emma Saure. Palkintojen saajat julkistetaan Sakarin p��iv��n�� 14.1.2015, molempien palkintojen summa on 2015 euroa. Kopiosto tukee palkintoja.

Grafomania toivottaa paljon ja tasaisesti onnea kaikille ehdokkaille!

Kirsti