Salla Simukka's Blog, page 25

LUKURAUHAA

”Jos sinulla ei ole aikaa lukea, sinulla ei ole aikaa eik�� ty��kaluja kirjoittaa”, sanoo Stephen King.

Totta.

Lapset kyseliv��t taas hiljattain koulukeikalla, mit�� ohjeita antaisin sellaiselle, joka haaveilee kirjailijan ammatista. Ei tarvitse kauan mietti��, kun ensimm��iseksi ohjeeksi pulpahtaa: Lue! Lue paljon ja kaikenlaista.

Meit�� kirjoittajia on moneen l��ht����n. Muistan joskus kuulleeni lausahduksen: Kirjoittaessani en lue mit����n, koska pelk����n vieraita vaikutteita.

Minulle ajatus on outo. En voisi kuvitella kirjoittavani ellen lukisi samalla vaikka mit��.

T��n����n on ollut Lukurauhan p��iv��. Hyv�� niin. Mutta yht�� hyvin kuin p��iv��st�� t��ytyisi l��yty�� hetki ulkoilulle, t��ytyisi kyll�� l��yty�� my��s hetki lukemiselle. Toisaalta tuntuu jopa v��h��n surkuhupaisalta, ett�� lukemista varten t��ytyy erikseen julistaa lukurauha. Mutta n��in�� aikoina se taitaa olla ihan vakavasti otettava julistus.

Kirjavuosi jatkuu. Jatkukoon my��s lukurauha!

Tuula

Eik�� t��h��n ikin�� totu

 

Ovikello kilisee, postinainen el��inkorvalakissaan, kehun p����hinett��, kertoo k��yneens�� aleostoksilla viikonloppuna, ojentaa paketin, kuittaan, kannan keitti����n.

K��det t��risev��t ja syd��n jumpsuu omiaan. Yrit��n kynsi�� pakettia auki, ei onnistu. Manaan teippi-intoilijapakkaajan alimpaan hornaan. Sakset, miss��! Saksien paikka unohtunut vaikka ovat olleet samassa laatikossa 15 vuotta. Tihenev�� tolkuton tutina levi���� k��sist�� koko kroppaan. Taiteilen, siis hakkaan ja revin, paketin auki:

 

*

Sanaton.

Siin�� se on.

Ei muuta t��ll�� kertaa.

L��hden leijumaan.

 

Kirsti

 

 

 

 

Kotimaista ja k����nnetty��

K����nn��skirjojen myynti on v��hentynyt, mihin k����nt��j��t ovat tarmokkaasti tarttuneet ja meneill����n on hyv�� rummutus k����nn��skirjojen puolesta. Ex-tiedottajana ihailen suuresti, miten hyvin asia tosiaan on��tuotu julkisuuteen.��Itse en osaa sanoa, luenko enemm��n kotimaista vai k����nnetty��, sill�� tietenkin luen��paljon ja valitsen kirjan milloin mist��kin syyst��. Ehk�� v��h��n valitettavankin paljon aikaa tosin aina menee vanhojen, useimmiten tietokirjojen lukemiseen omien t��iden taustatiedoiksi.

K����nn��skirjoista puhuttaessa ei ole varsinaisesti puhuttu siit��, ett�� kyse on��l��hinn�� k����nn��skaunosta aikuisille. Innostuin lukemaan��Kustannusyhdistyksen myyntitilastoja, joista totesin, ettei tilastoissa lasten- ja nuortenkirjojen kohdalla eritell�� kotimaista ja k����nnetty��. Siis kun riemuitsemme nyt siit��, ettei lastenkirjojen myynti ole laskenut, vaan jopa v��h��n noussut, emme tied��, onko kyse kotimaisen vai k����nn��skirjallisuuden kasvusta, vai ehk�� molemmista.��Bestsellereiss�� ainakin on��monta kotimaista.

Jos kuitenkin katsoo��uutuuskappaleiden m����r���� vuodelta 2013, joka on viimeisin l��yt��m��ni, niist�� on kotimaisia 251 ja k����nn��ksi�� 675, eli kotimaisia on rutkasti v��hemm��n. Luulisi sen myynniss��kin n��kyv��n.

Jossain vaiheessa puhuimme kovasti siit��, miten t��rke������lastenkirjassa on tuttu koti- ja kulttuuriymp��rist��, jolloin lapsen on helpompi samaistua lukemaansa. Mutta toisaalta, onhan t��ss�� kansainv��lisess�� maailmassa t��rke���� samaistua v��h��n toisenlaiseenkin kulttuurin, kun ne kuitenkin tapaavat ja ik��v��n usein t��rm����v��tkin.

En yrit�� t��ss�� pilata kenenk����n iloa lastenkirjan menestyksest��, se on ehdottomasti ilahduttavaa, olipa kyse aivan mist�� kirjallisuuden lajista tahansa. Kunhan vain lapsille luetaan ja lapset oppivat sen my��t�� itsekin lukemaan. Uskon jopa, ett�� t��m��nhetkiset vanhemmat ovat juuri niit��, joille lapsena on luettu. Mutta olisi silti kiva tiet����, miten lasten- ja nuortenkirjojen kohdalla myynti jakautuu. Jos jollakulla on tietoa, kertokaa. Ja keskustelua t��st�� aiheesta olisi kiva kuulla muutenkin.

Onko mielest��si kirjan alkuper��ll����merkityst��, ja jos, niin mink��laista?

Raili

Onnittelut Sallalle!

Grafomanian perustaja ja pitk��aikainen j��sen Salla Simukka on saanut Kalle Kaiharin Kulttuuris����ti��n kulttuuripalkinnon vuoden 2014 tamperelaisesta kulttuuriteosta.�� Palkinto my��nnettiin teoksesta Musta kuin ebenpuu (Tammi), joka on huimaa kansainv��list�� menestyst�� niitt��neen romaanitrilogian kolmas osa. Teoksen k����nn��soikeudet on myyty l��hes 50 maahan.

Nykygrafomaanikoilta l��mmin halaus hurmaavalle Sallalle!

Se on salaisuus

Onko seuraava kirja jo ty��n alla? Mit�� kirjoitat seuraavaksi? Tuskin edellinen kirja on ehtinyt valmistua, kun kirjailijalta jo udellaan uudesta.

Nykyajan hektinen el��m��nmeno tuntuu vaativan kirjailijaltakin jatkuvia n��ytt��j�� ja uusia kirjoja tihe����n tahtiin. Yrit��n pyristell�� t��st�� ajatuksesta eroon ja antaa kirjojen synty�� omassa aikataulussaan. Saatan kertoa kysyjille suurpiirteisesti, ett�� ���kirjoitan lapsille��� tai ett�� ty��n alla on my��s uusi ���kirja aikuisille���. Jotain tekstin yleisest�� aihepiirist�� voin paljastaa, kuten vaikkapa sen, ett�� kirja liittyy menneeseen aikaan.

Tarkkaa aihetta en kuitenkaan halua kertoa muille kuin perheenj��senille, jotka el��v��t jokap��iv��ist�� arkeaan kirjoitust��ideni vaikutuspiiriss��. Joku yst��v��kin aiheesta joskus kuulee, mutta yleens�� sellainen, joka ei ole mill����n tavalla tekemisiss�� kirja-ala kanssa. Ehk�� t��ss�� on taustalla ajatus, ett�� aivan muun alan ihminen ei ainakaan ala puntaroida aihetta ja sen sopivuutta kirjaksi.

Tuntuu, ett�� jokin kirjassa (ehk�� sen henki) menee rikki, jos tekstist����n alkaa liian aikaisin joka paikassa puhua. Ja ent�� jos kirjasta ei lopulta tulekaan mit����n?

Siin�� on jotakin samanlaista kuin lapsen odotuksessa. Voin kertoa odotuksesta, lasketusta ajastakin, mutta suurimmalle osalle syntym��t��n n��ytt��ytyy ensi kerran vasta kustantajan katalogissa. Joskus salaisuuden pit��minen on vaikeaa, sill�� yhden kirjan odotusaika voi olla vuosienkin mittainen.

Kenelle sin�� uskoudut keskener��isist�� t��ist��si?

Mila

Pihabongausta

K��pytikkaa naurattaa.

*

Kuka bongaa – ja ket��.

*

Illallinen katettu pikkuvarpuselle.

*

Piskuinen puukiipij�� on yksi suosikkilinnuistani. Viihtyy parhaiten mets��ss��, mutta talvisin tulee pihaan murkinoimaan.

*

Kumpi ehtii ensin – taistelu makupaloista.

*

Soma sinitintti.

*

N��lk��iset kaverukset. Kuusitainen on Suomen pienin tiainen.

*

– Kiitos ruoasta, sanoo t��yht��tiainen.

*

Tukka hyvin?

*

– Mit��s t����ll�� tapahtuu? miettii viherpeippo.

*

Kurkistelija.

*

Niskan ihana valo. (T��ll�� kertaa en tarkoita Heikki Niskaa, jolla my��s on valo.)

*

 

Pihalinnut ikuisti

Kirsti

 

Ps. Jaahas, lajitoverini p����tti kasata painavat todisteet lapasesta l��hteneest�� fotomaniastani:

 

 

Runoilija saunoo

Tervehdys Oravanpolulta! Ja hyv���� vuotta 2015, vaikka vuotta on kulunut jo kolmisen viikkoa.

Ylen stressaantuneena mietin aihetta ruoan j��lkeen. Makasin s��ngyll�� h��m��r��ss�� ja rapsutin keltaista kangasnorsua. Er��s yst��v��ni l��hetti samassa tekstarin, ett�� ottaa yhteytt�� saunan j��lkeen. Sauna, siin��h��n on oma teemani t��ll�� kertaa!

Ensimm��iseksi muistelen lapsuuden lauantaita 1960-luvun lopulta Pohjanmaalta.

Lauantai-ilta, mummu h��mment���� riisipuuroa.

Min�� olen varannut sokerin ja voin lautaselleni

ennen saunanl��mmitt��mist��.

Mummu selaa Valittuja Paloja, lue!

– Skorppiooni, tappavan myrkyllinen pikku pist��j��…

Min�� kopistelen kumisaappaitani,

mummu ker���� hymyillen jyv��t matolta.

Hotkin puuroa kukkuralautasellisen,

r��yht��isen ja otan omenan saunaan.

Kiuas s��hisee, omena ruttaantuu ja haisee joululta.

Kulkuri kurkistaa r��pp��n��st�� ja virnuilee,

sama, joka ��isin koputtaa ikkunaani.

Lis����n l��yly��, kuumaa se s��ik��ht����.

(Esikoiskokoelmastani Sataa lapsuuteen, Weilin + G����s, -87)

Kokeilkaa ihmeess�� omenan paistoa kiukaalla, se ei ole vitsi. On ainakin vaihtelua makkaralle.

Lastenkokoelmassani Nukunausta Nekkulaan (El��vien Runoilijoiden Seura, -94) possukin kylpee.

Kylpemist�� rakastava possu

Pauli astelee possulaan,

t��ytt���� sinisen pikku ammeen.

Nasu, kylpysi on valmis!

Nasu loiskii innoissaan,

rallattaa: Rakastan el��m���� ja vett��!

Pauli suihkuttaa vaahtoisen Nasun

ja k����rii sen pehme����n pyyhkeeseen.

L��tti tuoksuu kuin omenatarha.

Kokoelmassani Peikkovaara (Tammi, -10) leikittelin Satu meni saunaan-lorua mukaillen. Runo on my��s ironinen omakuva.

Hajamielinen saunoja

Peikko meni saunaan,

pisti vihdan naulaan,

vesikiuluun makkaran,

kiukaalle takin upean.

Vuoti silm��t, paloi palttoo,

surkuhupaisaa, joopa joo!

Haikukokoelmassani Sinioranssi (El��vien Runoilijoiden Seura, -96), jopa N��kki hiippailee rantasaunaan.

N��kin hupsukka

rentukoita hiuksissaan

kev��tt�� juhlii!

Rantasaunassa

koivuntuoksuinen n��kki

kylpee ja laulaa.

Veden tyt��rt��

valkojuova vatsallaan

n��kki ik��v��i.

Hulluna, v��lill�� raisunakin tyyppin�� ”saunoin” joskus t��iss��kin kollegan kanssa. Parila toimi kiukaana, muhkeat tillikimput vihtoina. Muisto l��ytyy lyhytproosaa sis��lt��v��st�� murrekokoelmastani N��l��k�� ja jano (Edico, -06).

Sauna keitti��s��

Heit��n parilalle vett��, se sihahtaa ku kiuas. Me hakataan tillipunteilla ihti��mm��, kyll�� on hyv��t vihtat! Me menn����n kyykkyyn ja nauretaan: ”Ompa makiat l��ylyt! Otetaan saunakalijat p����lle!”

No, Jelenan kanssa leikisti saunoessamme kokin vaatteet olivat p����ll��, kaljapullotkin olivat tyhji��, meill�� oli joku roti sent����n!

S����li, ett�� minulla ei ole kirjaani Ulijasta v��ki�� (Sammakko, -03), siin��kin saunotaan ainakin jossain runossa.

Lopuksi menn����n hieman haikeampiin tunnelmiin.

Kotiinj����nyt

Iloa on saunoa viimeisen��,

vaihtaa vaatteet

ja selvitt���� tukka.

Iloa on j����d�� kotiin

kun toiset l��htev��t lavoille

prinssien narrattavaksi.

Iloa on menn�� hakaan

viisaan mietiskelij��n tyk��,

ihailla sit�� hiljaa.

(Kokoelmastani Balladi kuultavasta pojasta, ntamo, -12)

Sauna vilahtaa my��s kokoelmassani Keskiy��n pys��kki (ntamo, -14).

Lumikuu

Yksin��inen, sinert��v�� talvi.

Mietin kuinka sinun on kylm��,

kun tulit saunassakin kainaloon.

P����t��n t��m��n kirjoitukseni kuitenkin harmoniaan ja kes����n. Koivuntuoksuinen rauha viittaa t��ss�� saunaan. Runo on kokoelmastani Balladi kuultavasta pojasta.

Suolahein����, savukalaa.

Syd��miss��mme koivuntuoksuinen rauha.

Terveisin saunavuoronsa (riiustelun takia) perunut

Heikki

Postimerkkikieli

Taas opin jotain minulle uutta, vaikka tosiasiassa t��m�� on vanha juttu, ajoilta ennen s��hk��ist�� nopeaa tiedonv��lityst��. Aika vieh��tt��v�� kuitenkin, historiaa haviseva jo itsess����n.

Joskus 1900-luvun alkupuolella tuli Suomeen muualla jo hyvin suosittu viestityksen muoto, postimerkkien kieli. Ilmeisesti se piti pintansa l��hes puoli vuosisataa, sill�� ainakin 1940-luvulla koulua k��ynyt helsinkil��inen tunsi ilmi��n omilta kouluajoiltaan. H��n kertoi, ett�� jos ei ollut postimerkki�� tuhlattavaksi, poika saattoi piirt���� paperilapulle postimerkin tiettyyn asentoon ja sujauttaa sen tyt��lle.

Ilokseni l��ysin netist�� kuvan, joka paljastaa kielen salat. Huomasin l��hett��neeni monenlaisia viestej�� milloin kenellekin, sill�� en ole kovin tarkka postimerkin asennosta. Saattaa se v��lill�� olla yl��salaisinkin. Jos siis olet saanut minulta kirjeen tai kortin, jossa olen kysellyt postimerkill��, rakastatko��minua, tai����l�� kirjoita minulle��en����, unohda asia. Vakuutan, ett�� en ole tiennyt, mit�� viestitin. Ja lupaan olla tarkempi t��st�� l��htien. Juuri niin kuin pit��isi olla, kaikessa viestimisess����n.

Vahinko, ettei n��in hauskaa kielt�� en���� voi k��ytt����. Vastaanottaja tuhahtaisi vain, ett�� onpa siin�� taas merkki huiskaistu kiireess�� paikalleen.

Raili

Onnittelut Tittamarille ja Kallelle!

Tadaa, Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jakamat vuosittaiset kirjallisuuspalkintojen saajat on hetki sitten julkistettu.

 

Topelius-palkinnon ansiokkaasta nuortenkirjasta pokkasi Kalle Veirto romaanillaan S��b��talvi (Karisto 2014).

 

Raati luonnehtii kirjaa n��in:

”S��b��talvi on 19-vuotiaan nuoren miehen kasvutarina, kipe�� mutta kasvattava. H��n haluaa itsen��isty�� ja ottaa ohjat k��siins�� omasta el��m��st����n ja valinnoistaan. Kirjassa korostuu erityisesti nuoren empaattisuus, jota h��n pystyy jakamaan erilaisissa tilanteissa erilaisille ihmisille. Kirja my��s kuvaa aidosti urheilumaailman henke��, v��lill�� voitetaan ja silloin hehkutetaan, v��lill�� h��vit����n ja se on monelle kiukun ja raivon paikka. Kirjan ansiota on my��s sen lennokas kieli – se on nuorten kielt��, mutta my��s nuorten mielt��.”

 

Arvid Lydecken -palkinnon korkeatasoisesta lastenkirjasta sai�� Tittamari Marttisen Ikioma perheeni (Pieni Karhu 2014, kuvitus: Aiju Salminen).

Raadin perustelut:

”Ikioma perheeni on l��mminhenkinen ja sympaattinen tarina sateenkaariperheen el��m��st�� pienen lapsen n��k��kulmasta. Kirja osoittaa, ett�� lapsen onnellisuus ei ole kiinni perheen koostumuksesta. Lapsen ilot ja surut ovat samoja kaikenlaisissa perheiss��. Kirja on t��rke�� kannanotto my��s yhteiskunnallisesti; teemana on toisista v��litt��minen ja rakkaus, oman perheen t��rkeys sek�� muiden hyv��ksyminen sellaisina kuin he ovat.”

 

Molemmat palkinnot ovat arvoltaan 2015 euroa. Raatiin kuuluvat kirjastovirkailija Marja Welin (pj), erityiskirjastonhoitaja Markku Kesti, ��idinkielenopettaja Marja Rikaniemi ja kriitikko Emma Saure. Kopiosto tukee palkintoja.

Grafomania onnittelee l��mpim��sti palkinnonsaajia!

 

Teen ilmaiskeikkoja

Suomen Kirjailijaliitto on voimakkaasti vedonnut sen puolesta, etteiv��t kirjailijat esiintyisi ilmaiseksi. Asiaa, ymm��rr��n.

Koulukeikoissa ja toisille paikkakunnille suuntautuvissa esiintymisiss�� minun onkin helppo pyyt���� kysyj���� tutustumaan Lukukeskuksen ohjehinnastoon. Mutta kotikulmien el��kel��iskerhot, lukupiirit, naistensaunat ynn�� muut. En henno ehdottaa maksua. Enk�� usein edes halua, koska tuntuu kivalta, ett�� joku ylip����t����n tahtoo kuulla kirjoistani, ty��st��ni ja ajatuksistani. Ja t��m��kin: lukijoiden kohtaaminen on antoisaa – siit�� saamaani innostusta ja virtaa ei voi mitata rahassa.

Sanokaapa mielipiteenne.

Kirsti