Salla Simukka's Blog, page 28

Fani ja idoli

*

Eilen Sampolan kirjastossa Tampereella oli vieraana Monika F. Suuri. Idolini. Vierastan idoli-sanaa, mutta tähän tarkoitukseen se on ainoa oikea. Olen ollut ankara MF-fani siitä lähtien, kun luin Ihanat naiset naiset rannalla vuonna 1998. Nyt lopulta sain kaikkiin MF-teoksiini signeeraukset.

MF on luonut täysin oman kielensä ja ilmaisunsa. Se pyörryttää, imee ja huohottaa. Laulaa ja kutittaa. MF puhuu asioista, jotka ovat syvällä ihmisessä, mutta joita on vaikea nähdä, joilla ei pitäisi olla edes sanoja. Tarinoiden hetket ja tunnelmat syöpyvät ikuisiksi ajoiksi mieleen.

Tuorein MF-romaani Lola ylösalaisin päättyy näin:

Hän nukkui untuvapatjalla. Pakottautui nukkumaan. Oikeastaan hän pelkäsi, oli yksin, ulkona satoi ja myrskysi.

Kun hän heräsi hänestä tulisi lintu -

”… hän heräsi. Hänestä tuli lintu.”

”Mikä lintu?”

”Kaikki linnut. Aivan kuin minä.”

MF kertoi, että Lolasta on tekeillä 6-osainen tv-sarja. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, miten monikerroksinen teos taipuu tv:n kuvakerrontaan.

MF on uinut myös omiin teoksiini, mm. Ammeiden ajan päähenkilö kumartaa MF:lle:

Kuulostaa hassulta, mutta päivieni luonne on parantunut sairastamisen aikana. Minulle luetaan ääneen! Iltapalan jälkeen Kerttu jatkaa Amerikkalaista tyttöä. Ja on niitä muitakin etuisuuksia…

Isolla kivellään Iiris saa lukea rauhassa. Ihanat naiset rannalla. (…) Iiris makaa vihreän pyyhkeen päällä, sulkee kirjan. Viimeiset luvut säästetty varta vasten kivellä luettaviksi. Ihanat naiset rannalla. Henkilöt hukkuvat, tarina jatkuu. On aika palata kotiin.

Kiitos innoituksesta ja elämyksistä, Monika – toivotan sinulle täyteläisiä kirjoituspäiviä nyt ja aina!

Kirsti

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulunalun siivous ��� ei, ei ja hei hei!

Kirsti kirjoitti eilen ajan hallinnasta. Miten t��rke�� aihe! Olen joutunut ja joudun jatkuvasti painimaan sen kanssa, kuinka ehti�� kaiken, johon olen lupautunut tai sitoutunut.

Laiska t��it����n luettelee, joten en ryhdy kirjaamaan t��h��n kaikkia niit�� hommia, joita paiskon joko peheen el��tt��miseen, kirjallisiin ambitioihin tai oman osaamisen kehitt��miseen liittyen. Totean vain, ett�� niit�� on kertynyt niin paljon, ett�� jostain on tingitt��v��.

Pid��n siis velvollisuuksieni joulunalun siivouksen, laitan pois sellaiset jutut, joihin ei t��ll�� hetkell�� riit�� aikaa. Olen pist��nyt��asioita mieless��ni t��rkeysj��rjestykseen ja sill�� perusteella p����tynyt luopumaan paikastani Grafomania-kirjailijana. Tuntuu tosi kurjalta, t��nne on ollut kiva kirjoittaa ja kaipaan todella paljon kirjallista vertaistukea ja yhteis��llisyytt��. Mutta p����senh��n toki edelleen seuraamaan ja kommentoimaan kirjoituksia t����ll��. Aina kun siihen j���� aikaa.

Jos minulle tulee jotain tosi t��hdellist�� kirjoitettavaa, niin julkaisen sen sitten omassa blogissani, joka on ollutkin aika tavalla telakalla viime ajat.

Siskoni aina sanoo: ”Jos et aio viett���� joulua kaapissa, ��l�� siivoa kaappeja jouluksi.” Hyv�� neuvo. En siivoa kaappeja, vaan luovun liioista velvollisuuksista ja taistelen sitten��kohti joulurauhaa suorittamalla r��stiteht��vi�� yhden kerrallaan. (Sisko itse asiassa��siivoaa jouluksi kaikki kaapit, h��n on se j��rjestelm��llinen meist��.)

P����t��n siis t����ll�� t��h��n, hei hei!

P��ivi L

Joulunalun siivous – ei, ei ja hei hei!

Kirsti kirjoitti eilen ajan hallinnasta. Miten tärkeä aihe! Olen joutunut ja joudun jatkuvasti painimaan sen kanssa, kuinka ehtiä kaiken, johon olen lupautunut tai sitoutunut.

Laiska töitään luettelee, joten en ryhdy kirjaamaan tähän kaikkia niitä hommia, joita paiskon joko peheen elättämiseen, kirjallisiin ambitioihin tai oman osaamisen kehittämiseen liittyen. Totean vain, että niitä on kertynyt niin paljon, että jostain on tingittävä.

Pidän siis velvollisuuksieni joulunalun siivouksen, laitan pois sellaiset jutut, joihin ei tällä hetkellä riitä aikaa. Olen pistänyt asioita mielessäni tärkeysjärjestykseen ja sillä perusteella päätynyt luopumaan paikastani Grafomania-kirjailijana. Tuntuu tosi kurjalta, tänne on ollut kiva kirjoittaa ja kaipaan todella paljon kirjallista vertaistukea ja yhteisöllisyyttä. Mutta pääsenhän toki edelleen seuraamaan ja kommentoimaan kirjoituksia täällä. Aina kun siihen jää aikaa.

Jos minulle tulee jotain tosi tähdellistä kirjoitettavaa, niin julkaisen sen sitten omassa blogissani, joka on ollutkin aika tavalla telakalla viime ajat.

Siskoni aina sanoo: ”Jos et aio viettää joulua kaapissa, älä siivoa kaappeja jouluksi.” Hyvä neuvo. En siivoa kaappeja, vaan luovun liioista velvollisuuksista ja taistelen sitten kohti joulurauhaa suorittamalla rästitehtäviä yhden kerrallaan. (Sisko itse asiassa siivoaa jouluksi kaikki kaapit, hän on se järjestelmällinen meistä.)

Päätän siis täällä tähän, hei hei!

Päivi L

Ajan hallinnasta

Bussi lähtee klo 13.30.

Kello on nyt 13.10.

20 minuuttia aikaa ehtiä pysäkille,

sinne on kilometri.

*

Mitä teen?

Ei, en vaihda kaupunkivaatteita.

Ei, en laita lompakkoa, avaimia ym. tähdellistä valmiiksi laukkuun.

Ei, en sipaise ripsiväriä.

Ei, en täytä vesipulloa mukaan otettavaksi.

*

15 minuuttia linja-auton lähtöön

ja alan touhuta kaikkea muuta:

sytytän kynttilän

keitän kupin teetä

teen juustovoileivän

selaan lehden kulttuurisivut

ja ratkon vähän ristikkoa

*

10 minuuttia aikaa bussin lähtöön:

minä avaan tietokoneen tarkistaakseni sähköpostin

siirrän lusikat ja veitset kuivaustelineestä laatikkoon

ja pyyhin kurat eteisen lattialta

*

7 minuuttia aikaa ehtiä pysäkille:

vastaan pokkana puhelimeen, turisen hetken,

otan vielä pyykit koneesta ja ripustan ne narulle

*

5 minuuttia aikaa:

alan etsiä bussikorttia

se ei ole taskussa, ei kaapin päällä

ei lipaston laatikossa, ei lompakossa

- korttia ei löydy, pakko lähteä

pakko maksaa rahalla

pakko juosta koko matka pysäkille

*

3 minuuttia aikaa:

ravaan kohti pysäkkiä kengännauhat auki,

naapurin Marke tulee vastaan, vaihdan pari sanaa

ryntään tien yli pysäkille

samaan aikaan linja-auto tulee

poukkaan sisään, läähätän, hikoilen

lysähdän penkille

*

ja huomenna sama juttu,

ei epäilystä – minä hallitsen ajankäytön

*

*

Voisiko joku selittää, mistä tämä hulluus johtuu. En ole kiireinen ihminen, mutta jos aikaa on vähän, alan toohottaa kaikkea toisarvoista.

Kirsti

Hip-hip-hurraa, Mila ja Karoliina!

Ilouutisia: grafomaanikko Mila Teräs ja kuvittaja Karoliina Pertamo ovat ehdolla Finlandia Junior -palkinnolle teoksellaan Olga Orava ja metsän salaisuus (Lasten Keskus).

 

Raati kuvailee Olga Orava ja metsän salaisuutta mm. näin: ”Lempeä kertomus oravanpoikasesta, joka uskaltautuu tutkimaan maailman ihmeitä. (…) Kaunis kuvitus hehkuu tekstin sävyissä. Ilmeikkäissä otuksissa pulppuaa elämänilo. Reilulla viivalla ja voimakkailla väreillä on saatu aikaan iloinen kirja, jota pienet lapset tykkäävät myös katsella itse ilman lukijaa.”

* * *

Onnelliset FJ-ehdokkaat Mila (vas.) ja Karoliina.

***

Ja tässä muut yhtä komeat ehdokkaat:

Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli (Tammi)

*

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden Tarinoita – Puuseppä (Books North)

*

Ulf Stark ja Linda Bondestam: Min egen lilla liten/ Oma pieni pikkuruinen. Suom. Liisa Ryömä (Schildts & Söderströms &amp/ Teos)

*

Jyri Paretskoi: Shell’s Angles ja Kalajoen hiekat (Karisto)

*

Maria Turtschaninoff: Maresi. Krönikor från röda klostret / Maresi. Punaisen luostarin kronikoita. Suom. Marja Kyrö (Schildts & Söderströms & Tammi)

*

Finlandia Junior on Suomen Kirjasäätiön myöntämä 30 000 euron arvoinen palkinto. Se myönnetään vuosittain ansiokkaalle suomalaiselle lasten- tai nuortenkirjalle. Ehdokkaiden joukosta palkinnonsaajan valitsee ohjaaja, käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa. Esiraatiin kuuluivat taidekasvatuksen professori Helena Sederholm (pj.), libristi Riitta Kähkönen ja toimittaja Anne Moilanen. Palkinnon saaja julkistetaan 20. marraskuuta.

 

Grafomania onnittelee lämpimästi kaikkia ehdokkaita – jäämme suurella jännityksellä odottamaan, minkä kirjan Johanna Vuoksenmaa valitsee!

 

Uutisen kirjasi

Kirsti

 

Skandaali kirjailijan kodissa

Meidän huushollin tarkimmin varjeltu salaisuus on työhuoneeni. Jos meille tulee vieraita, huoneen ovi suljetaan, liimataan ja sinetöidään. Varmuuden vuoksi eteen siirretään vielä keskikokoinen lipasto ja järkyttävän suuri soutulaite.

Auta armias sitä lasta, joka vuonna 2009 erehtyi etsimään huoneestani piilopaikkaa. Kontrolli oli jostain syystä pettänyt, ja viaton sielu hiipi huoneeseen odottaamaan kuurulaskun päättymistä. Hän ei tullut meille enää koskaan.

Sitten kollega Magdalena Hai teki blogiinsa hauskan viestin otsikolla Mitä työpöydältä löytyy.

Päätin tehdä saman. Keräsin kuusi esinettä työpöydältäni, jotka liittyvät kirjailijan työhöni. Olisin voinut ottaa mitä tahansa, koska kaikki elämässäni liittyy kirjailijan työhön.

Esineet vasemmalta ylhäältä:

- Kirja, jonka sain kouluvierailulla eräältä seitsemänvuotiaalta kirjailijalta. Olin itse joskus seitsenvuotias kirjailija. Tämä on aarre.

– Muki, jolla voi lämmitellä sitten, kun sen on juonut tyhjäksi teestä. Kyljessä on viesti, jota noudatan kirjailijana joka päivä.

– Muistikirja. Pakollinen väline.

– Aika ja elämä. Anne Ollilan kirjoittama kirja, joka kertoo kulttuurihistorian keinoin aikakäsityksestä 1800-luvun lopussa. Liittyy seuraavaan romaaniini. Liittyy siihen, että mietin aikaa aina.

Alarivi:

– Aloin opiskella Unkaria. Älkää kysykö, miksi. A kutya nem az ágy allat van.

– Paperiveitsi, jonka ostin opiskelukaveriltani, Hulvattomalta flikalta, Turun kirjamessuilla. Minä avaan tämän talon laskut terävällä veitselläni.

– Geoetsivät-kortti, joita posti juuri toi komean nipun. Olen tykästynyt etsiviini. Haluaisin joskus tavata heidät.

Ja sitten kaikkinaisen avoimuuden, piilotteluun väsymisen ja marrastalven ihmisessä väistämättä herättämän rehellisyyden nimissä se skandaali. Kuva työhuoneestani, jonka on aiemmin nähnyt perheenjäsenteni lisäksi vain muutama, tarkoin valikoitu ihminen.

Anteeksi, äiti ja isä. Te kyllä teitte kaikkenne kasvattaaksenne minusta siivon ihmisen.

Teidät on nyt vihitty salaisuuksien taikapiiriin. Kuka muu sottapekka uskaltaa näyttää luovan kaaoksensa?

Ps. Jatketaan ihmeessä keskustelua myös Heikin aloituksesta alla ja niistä lokeroista, joihin maailma meitä yrittää tunkea.

 

**

Kirstin työpöytä:

Runoilija vain runoilkoon?

Lähetin taannoin kustantajalle omasta mielestäni humoristisen ja ironisen tarinan. Ei se varmasti aivan terävintä lastenkirjallisuuden kärkeä ollut, mutta silti kustantajan vastaus ainakin hieman kummeksutti.Tarinani tyyli on kuulemma niin realistinen, vaikka siinä esim. tapetin apinat heräävät eloon, keittävät kaakaota, pöllivät tandem-pyörän ja huristelevat pitkin kaupunkia.

Minun kannattaa kuulemma ehdottomasti jatkaa runojen kirjoittamista, kun olen niissä loistava. Piste. Aikuisten puolella minulta on kuitenkin runojen lisäksi julkaistu lyhytproosaa. Jotenkin en ihan usko, että minulla ei ole lahjoja kirjoittaa proosaa myös lapsille.

Kustantajan kirjeen jälkeen jätin kuitenkin työhyllylleni parikin lastenkässäriä, joissa on proosaa, mutta myös runoja. Iski epäilys ja masennus, kannattaako näitä keskeneräisiäkään töitä jatkaa, kun minulta odotetaan kuitenkin vain runoja.

Tapauksesta on kulunut nyt jo aikaa. Haaveilen kirjoittavani uuden pähkähullun ja riemukkaan kertomuksen, jossa voin irrotella sydämeni pohjasta. Ja tämän jumankauta teenkin, olen sen päättänyt! Rimpuilen irti ajatuksesta, että olen vain runoilija. En halua että kirjailijanakaan minua pannaan mihinkään lokeroon.

Suksin

Eilen tapahtui tällaista, ja se oli hyvin tärkeää:

Painolämmin Suksin (Sanasato).

kiri-kiri tulevia talvia

kiri-kiri luistavia lumia

kiri-kiri kimpaleita

*

Runoilija vm. -66, järviset vm. -78.

Järviset vihjaavat vintillä

hiihtämään! hiihtämään!

Ne kurkistavat soikeasta ikkunasta alas lahdelle ja keksivät

saman kuin minä: jää kantaa litrat itkua ja ivaa,

hankiainen houkuttelee, puhuu ympäri

tule, tule tyllerö.

*

Lunta odotellessa napostelimme valkoisia.

miten silitetyt poutapilvet laskettiin maiseman päälle, maa

kipunoi sokeuttavaa valkoista, eikä mitään rikottu

*

Ihastuttavan tarkkasilmäinen haastattelija ja tulkitsija Tuula Kallioniemi.

Sinä hiihtohuumattu lähdet liikkeelle tutusta rannasta,

luulet lykkiväsi kohti kalliosaarta mutta tuskin näet

kuiskettasi pidemmälle. Yhtä tuprua koko maisema.

Yhtä suunnistusta. Vaiston varassa päädyt

minne tahansa.

[...]

Heität kompassin railoon ja kiidät, hetkessä hukut sumuun.

Siellä jossain hymyilee kalliosaari

sinulle, enemmin tai myöhemmin.

*

Sisko ja sen veli.

Joku muu kuin isä miettii, tahtooko kukaan kilpailla

- miettii hiljaa hiljaa itsekseen. Isän oletus jää

ainoaksi totuudeksi, pysyy pysyy pysyy pätevänä

napanuorissa ja lasipurkkiin säilötyissä maitohampaissa.

*

Poika ja äiti. Lasketaanko mäkeä?

Tunnet puunhalaajan, tyynynhalaajan ja jokapaikanhalaajan.

Ilmanhalaajasta haluaisit tietää enemmän.

Levitän käteni alamäessä, kauhon kolme kiloa keveyttä.

Kun ensimmäisen kerran oivalsin ilman olevan ainetta

siinä missä lapsi tai mänty, minä täytyin.

[...]

mutta poika lähtee mukaan. Kerron taian olevan sama

kuin juostessa: heitä käsivartesi ilmaan, anna

lumouksen tulla – etkä ole enää eilisesi.

[...]

Tähystän pisteeseen, jossa hulmutukka muuttuu

sammalvihreäksi leijaksi

kevään viimeisellä ladulla, ahmii kaiken.

(toim. huom. tukkamalli hieman lyhentynyt)

*

Tuula löysi runoista paljon symboliikkaa, vaikka runoilija kuvitteli kirjoittaneensa silkkaa konkretiaa, arjen hiihtokokemuksia. Alitajunta on yllättävä veijari.

Tämän runoraapaleen (100 sanaa) tarjoilen kokonaisena:

TÄPÄRÄSTI

Iltapäivällä lähden jäälle hiihtämään, sinulta salaa.

Jäljitän keitosten pysäkiltä lumilintua. Se lentää

ennen vuolteen sulaa, missä vesi juoksee

maan pimeänä veljenä.

I

Taas kurotan reunalle, särkymättä.

I

Ei viistä vettä.

Edes hännän pää ei viistä vettä.

Liihotan kettuna yli, edes hännän pää ei viistä vettä.

Ponnistan ja liihotan kettuna yli, edes hännän pää ei viistä vettä.

Juuri ennen uppoamista ponnistan ja liihotan kettuna yli,

edes hännän pää ei viistä vettä.

I

Onneksi terveeltä järjeltä uupuu uskallus.

Vedän kaiken takaisin, erotan lumessa siivet.

Lumessa siivet.

I

Tässä, ole hyvä, saat kuivana kotiin kunhan et vähättele.

Et kuvittele selviytymisen olevan vain sattumaa, suttuisten

päivien mielivaltaisia päätöksiä.

*

Neiti Peikkoenkeli Kultatukka

Peikko ja jääkeiju taivaltavat läpi talven ihmemaan, laulavat sen,

pyöristyneen maiseman.

*

Skiing Finn -monot, hyviksi havaitut, edelleen käytössä.

Vilkaiskaapa mitä löysin pahvilaatikosta, monot,

pinttynyttä pölyä vuodesta 1978,

oi aikoja! Lahdessa voitettiin MM-mitaleita

ja lapsen jalka oli kasvanut jo naisen kokoon.

*

Kiitos Tuula haastattelusta! Kiitos Terhi kanssailoitsemisesta!

Jos haluat hiihtää saareen, kuvittele se.

Rakenna etäisyys laitureihin ja lepikoihin.

Hinaa saari liki.

*

Hurmaava kiitos kaikille, jotka jaoitte kanssani tämän hetken! 

Tunnelmien ja kokemusten jakaminen on yksi kauneimmista mutta vaikeimmista asioista mitä tiedän, jatkan yrittämistä:

Nuotion äärellä kolme termospullollista kaakaota kainalossa

kaipaan keskitalven tuttuja. Unohdin lähettää kutsut, mutta

tiedän väen saapuvan.

[...]

Kuu paistaa kilpaa tuttujen kanssa.

Sinisen peiton alla järvi nukkuu.

Poika työntää makkaran tikkuun.

*

Kerron tämän silti, jotta koko suku eksyisi talviyönä jäälle:

nosta leuka kohti kuuta, puhalla lämmin hengitys

harsoksi taivaalle, avaa silmäsi, ole tarkkana

PLIM

joutavan hetken kuu peittyy huuruun, sietää kaiken

ollakseen kirkas taas.

*

Keskitalven juhlia odotellessa,

Kirsti

*

Jälkikirjoitus:

Suksien päällä ovat myös Hannu Hirvonen ja Pia Sakki tuoreessa teoksessaan.

Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi)

Kiitos terveisistä Hannu ja Pia – luistavia latuja krokolle!

Kirsti

*

Kuvat: Jyrki Toivonen

Huhuu ja hurraa, Ansulle Pöllö!

Ansu Kivekkään Päin Porkkalaa -nuortendekkari (Tammi 2008) on saanut Lastenkirjapöllö-palkinnon!

Kirjakauppasäätiön ja Kirjavälityksen myöntämä palkinto annetaan ansioituneelle lasten- tai nuortenromaanille, tänä vuonna palkinto rajattiin dekkareihin. Palkinnon arvo on 1500 euroa.

Raati kiitti Kivekästä muun muassa huumorista ja kielellisestä mehevyydestä.

Grafomania onnittelee Ansua mitä lämpimimmin!

Kirsti

Taas messuillaan!

Tässä tulee väli-informaationa grafomaanikoiden Helsingin messujen aikataulu. Mutta ei anneta tämän häiritä, kiinnostava some-keskustelu jatkukoon.

Torstai 23.10.

klo 11.30 Tuula Kallioniemi Otavan osasto 6 a 99

klo 13.30 Johanna Hulkko: Geoetsivät autiolla saarella Tarinalaakso

klo 14.30 Tuula Kallioniemi: Hässäkkää ja hätähousuja Tarinalaakso

Sunnuntai 26.10.

klo 12.30 Mila Teräs: Harmaat enkelit, haastattelija Taija Tuominen Wine Corner

klo 13 Kirsti Kuronen: Väärää verta Myllylahden osasto 7 e 59

Tulkaa moikkaamaan!

Kirsti