Salla Simukka's Blog, page 24

Toistoallergikko aivastelee

Olen allerginen toistolle kaunokirjallisuudessa, ellei ole kysymys tyyli- tai tehokeinosta.

Eniten ��rsytt���� voimakkaiden ilmausten tautologia. Ne pomppaavat kuin huutomerkit. Pid��n eriskummallisista sanoista, jopa itsekeksityist��, mutta niiden moninkertaiselle k��yt��lle olen yliherkk�� – jos romaanin sivulla 24 henkil�� pihahtaa, en k��ytt��isi pihahtamista en���� uudestaan vaikka sivuja olisi 400.

Johtolauseiden verbit ovat hankalia, varsinkin neutraalia puhetta ilmaisevat. Alituista sanomista. Toteaminen, tuumaaminen ja lausuminen liian hienostelevia. ��r��ht��miset ja henk��isemiset korostavat ja teeskentelev��t. Onneksi pulman voi usein ratkaista k��ytt��m��ll�� jotain muuta kuin puhumisen teonsanaa. ”Ei hassumpaa”, Simo lusikoi keittoa.

En kovin mielell��ni k��yt�� tavallisiakaan sanoja kahta kertaa samassa kappaleessa, esim. k��si -> r��pyl��, k��p��l��, tassu, koura, k��mmen… My��nn��n toki, ett�� homma lipsahtaa helposti kikkailuksi ja k����ntyy itse����n vastaan. Joskus on tyylikk��int�� valita se arkisin ilmaus. Siit�� huolimatta, nautin synonyymisuossa samoamisesta ja kulutan tuhottomasti aikaa sanojen kanssa puljaamiseen, en ole varma onko se l��hesk����n aina tarkoituksenmukaista, ehk�� enemm��n pakkomielle.

 

Kirja, romaani, teos, opus, kertomus, klassikko, julkaisu, nidos…

*

Millainen suhde teill�� muilla on synonyymeihin?

 

Kirjoitti, raapusti, kyn��ili, naputteli, kyh��ili, kirjoitteli, tarinoi, kirjasi, sepusti…

Kirsti

Keskiviikkojen t��hdet: Anu ja Anneli!

Terhi tuolla edellisen postauksen kommenteissa puffasi kahta mainiota kirjailijatapaamista, jotka kannattaa nostaa paremmin n��kyviin:

Tulenkantajien kirjakaupassa Tampereella t��n����n 11.3. klo 18.30 vierailee Anu Holopainen kertomassa uudesta romaanistaan Ihon alaiset (Karisto 2015). Haastattelijana allekirjoittanut. Tulkaa ihmettelem����n ja kyselem����n! Takaan ettei kukaan pitk��sty kauneusihanteita ja muokkauksia ruotivat tarinan ����rell��. Karmivan kiehtova kirja.

*

Ja ensi viikon keskiviikkona 18.3. klo 18 samassa paikassa tarjolla Anneli Kanto ja Py��veli (Gummerus 2015). Historiallisen romaanin julkistamistilaisuudessa Annelin kanssa keskustelee Terhi Rannela.

 

*

Tervetuloa Tulenkantajiin!

Kirsti

 

 

Ohjeita nuorelle kirjailijalle

Olen ty��skennellyt kirjailijana noin kymmenen vuotta. Monta kirjaa olen siin�� ajassa ehtinyt kirjoittaa. Mutta olenko viisastunut t��ss�� ammatissa? Mit�� haluaisin sanoa nuorelle itselleni, joka oli juuri julkaissut esikoisteoksensa ���Tytt�� tulevaisuudesta��� vuonna 2004?

Heti ei tarvitse olla valmis. Esiintym����nkin oppii. Kun puhuu riitt��v��n monta kertaa yleis��n edess��, varmuus l��ytyy, lopulta jopa esiintymisen ilo. Ansaitset saman esiintymispalkkion kuin muutkin kirjailijat.


Kritiikki on inhimillist�� toimintaa. Se on paljon enemm��n riippuvainen muista asioista kuin sinun kirjasi ansioista tai niiden puutteesta. Kannustus paina mieleesi, ik��vi�� sanoja tai hiljaisuutta ��l�� j���� m��rehtim����n.


Palkintoehdokkuuksissa kyse on vaihtelevista mielipiteist��.


Saat kyll�� kirjoittaa kaikki kirjat, jotka koet t��rkeiksi. Pystyt kirjoittamaan eri lajeja. ��l�� ylip����t����n anna kenenk����n m����ritell��, mihin pystyt ja mihin et.


Monet ihmiset eiv��t osaa sanoa kirjastasi mit����n, suurin osa ei edes lue sit��. Se ei tarkoita mit����n. Iloitse siit��, kun joku lukee ja jopa kommentoi.


Tutustu muihin kirjailijoihin esimerkiksi osallistumalla kirjailijoiden yhdistystoimintaan. Saat vertaistukea. Pid�� kuitenkin kiinni yst��vist��, jotka eiv��t ole kirja-alalla. Heid��n seurassaan p����set todella irti ty��st��.


Sano rohkeasti ei kaikelle turhanp��iv��iselle. Priorisoi kirjoittaminen. Olet kirjailija, et sanataiteen alan ilmaisty��ntekij��.


El��, koe, aisti! L��hde reissuun aina, kun on mahdollisuus. Se on osa ty��t��si.


Ole k��rsiv��llinen. Usko itseesi. Ja kirjoita, kirjoita, kirjoita rohkeasti siit��, mille syd��mesi eniten palaa.

T��ss�� nyt asioita, jotka aluksi tulivat mieleen. Listaa saa jatkaa. Mit�� te haluaisitte sanoa aloittelevalle kirjailijalle?

Mila

Ruokaa, ruokaa runoissakin

Ruoka on ollut merkitt��v��ss�� osassa kirjallisessakin tuotannossani esikoisteoksestani Sataa lapsuuteen (Weilin + G����s, -87) l��htien.

Ravintolakokki-kirjailija esitteli itsens�� lukijoilleen hieman mahtipontisesti ja ironisesti:

Y��laulu

Min�� olen

teurastajan ty��nantaja!

Kalan tappaja!

Emosta kuutioita, pennusta suikaleita!

Linnuilta katkaisen kaulan,

murskaan silm��t ja siivet, hyr��ilen.

Keit��n 70 rapua el��v��lt��,

punainen on siniruskeaa kauniimpaa!

Rikoksia viiten�� p��iv��n�� viikossa.

Kanssarikolliset

kynttil��nh��myisess�� salissa

ahmivat ja taputtavat.

Kauniita unia savustusp��nt��ss��!

Paleltaako pannulla?

Odotahan, peittelen sinut

viinill�� ja kermalla!

Y��h��n lihamylly laulaa.

El��m��nviivoihin kuivuu veri.

Ahnein sormin silit��n hunajatukkaa.

Tyynyn alla veitsi.

Ensimm��isest�� lastenkirjastani Nukunausta Nekkulaan (El��vien Runoilijoiden Seura, -94) poimin pari runoa maistiaisiksi.

Rouva von Fougstedtin dieetti

Hienostorouva sy��

vain palsternakkoja,

lakkoja

ja vanhoja Avotakkoja.

Tuonen kello 12 ly��.

Kirjasto, kummituksen ravintola

Kummitus ahmii

hengen ravintoa kirjastossa

ja myh��ilee!

Ilmaista ja kaloritonta

safkaa!

Haikukokoelmassani Sinioranssi (ERS, -96) esiintyy jopa Jeesus muutamassa haikussa:

Jeesus savustaa

ahvenia, n��kki on

vesi kielell��.

Jeesus huokaisee.

Tuulessa mummo perkaa

syksyn marjoja.

Tuoreessa basilikassa on ihana tuoksu, siksi laitoin sen rakkaushaikuun:

Oi, minut huumaa

basilika, sielusi

suloinen tuoksu.

Keskipohjanmaan murteella kirjoitetuissa runokokoelmissa Ulijasta v��ki�� (Sammakko, -03) ja Meht��t��htej�� ja uuen kyl��n outoja (Sammakko, -05) sy��d����n my��s paljon. Onni on lautasellinen pepua ja lasi kylym���� maitua.Perinneruoka pepu tehd����n vedest�� ja ohrajauhoista, seuraavana p��iv��n�� voissa paistettuna se on minusta parempaa.

Kokoelma N��l��k�� ja jano (Edico, -06) py��rii l��hes kokonaan ravintolamaailmassa. Siell�� touhuavat kokit ja tarjoilijat, onpa yleismies Unskikin noteerattu parin tarinan arvoiseksi:

Ylleismies Unski

1

S����, kohta kuuskymppinen irokeesi ajat Oulun, Helsingin ja Kotkan v��li��. Oot kahenkymmenen kapakan laatusa ylleismies, remonttireiskain kuningas. S���� taiot vanahan apteekin rentipaariksi, p����llyst��t laattian, korijaat konneet, peset uunin. Joskus harvoin pij��t lommaa. Sillon huristat r��tk��ll�� ymp��ri Eurooppaa tai kiij��t Taimaaseen, josa maalaat ajankulukses hotellin.

2

Sinut on heleppo ruokkia. Teen kusiaispes��nkokosen pyttipannun, sekotan joukkoon kolome munnaa. Toisinnaan paistan sulle lehtipihivin ja pekonia, suikaloin ne valamiiksi, ko sanot aina: ”T��m��h��n on lusikkaruokaa!” Sy��t toimistosa, hykertelet niink�� lapsi. P����lyruvaksi hotkaset konvehteja ja j����tely��, lappaat hillua p����lle. Kiit��t, otat mukkaas silakanroippeet ja j��te��lijyn, supikoirain ja m��yr��in herkut.

Ruokaa on tarjolla my��s lastenrunokokoelmissani Satakieli ja lakaisukone (Tammi, -08), sek�� Peikkovaara (Tammi, -11).

Herkkuja netist��

Nelli netist��

herkkuja tilasi:

Ankanmaksaa Ranskasta,

voileipi�� Tanskasta,

kaskinauriita,

mets��kauriita,

taskurapuja,

h��rk��papuja,

tuulihattuja

ja vattuja,

artisokkaa

ja mokkaa,

kuhan

ja Juhan.

Peikkovaarasta runomuotoinen kysymys:

Kokkipeikon kompa

Aivonystyr��it��si hiero,

kysymys ei ole kiero.

Mik�� n��ist�� on mauste,

sanopa se mulle!

Kiukutti,

kirveli,

kutitti?

Keskiy��n pys��kiss�� (ntamo, -14) vilahtaa leip�� er����ss�� erorunossa.

Leip��

Ostin leip����,

s��ilytin sit��

viikon, kaksi.

Pussin p����ll�� on kuvasi,

tumma, partainen mies,

hymyilet siin��.

Suloiseksi lopuksi hieman kitker�� haiku viel�� julkaisemattomasta kokoelmastani:

Maista totuutta,

raakaa raparperia,

ei sokeria.

Huomenna ruokalistallani on vanhaa uunimakkaraa, lauantaina varmaan jotain v��h��n fiinimp����.

Terveisin Heikki

Ihmeellinen ilta

Ihmeet tulevat tyk�� aavistamatta, varkain. Tapahtuu jotain, jonka tulee muistamaan aina. Eilinen ilta oli sellainen. Luin Tulenkantajat-kirjakaupassa ����neen koko Pahan puuskan, t��m��n kirjan kanssa on helpompi antaa tarinan puhua kuin selitell��.

Haluan l��hett���� halauksen teille kultaisille, jotka tulitte kuuntelemaan, kohtaamaan ja jakamaan omia kokemuksianne.

Kiitoksena Merenneidot-b��ndin biisi, joka on omistettu Hillan veljen muistolle.

(…)

Lauri el���� aina vaan

sama virne kasvoillaan

hymykuoppa poskessaan

Lauri el����, huutelee

mua salaa kuuntelee

Lauri el����, huutelee

mua salaa nuhtelee

mulle hiljaa puhelee

mulle hiljaa puhelee

mulle hiljaa puhelee

Kirsti

Hyvi�� kirjoja LukuVarkaus-ehdokkaina

T��ss��p�� teille Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon mainio ehdokaslista, jolta kelpaa poimia lukuvinkkej��:

Marja Aho: Hii-o-hoi! Aarre n��kyviss��! (Myllylahti)

Mervi Heikkil�� ja Jussi Matilainen: Kummajaisten kyl�� (Haamu)

Satu Heimonen: Suokaislan suloinen Cecilia (M��kel��)

Hannu Hirvonen: Tohtori Kalikali (Karisto)

Jaana Lehti�� ja Helena Miettinen: Taika Valo ja Pelukyl��n pokaali (Myllylahti)

Marja-Leena Mikkola: Helmenkantaja (Otava)

Timo Parvela: Ella ja kaverit karkaavat koulusta (Tammi)

Ehdokaskirjat on valinnut aikuisista koostuva esiraati, mutta palkinnonsaajan p����tt���� lapsiraati eli kuusi varkautelaista koululaista. Upeaa!

Palkinto jaetaan Vekara-Varkaus-festivaaliviikolla kes��kuussa, ja se on suuruudeltaan 3 500 euroa. Vuosittain my��nnett��v��n palkinnon ovat perustaneet mets��yhti�� Stora Enso ja Varkauden kaupunki vuonna 2001.

Grafomania onnittelee l��mpim��sti ehdokkaita ja pit���� kaikille peukkuja!

Perkeleellinen kev��t

Kes�� – ihana. Syksy – ihana. Talvi – ihana. Kev��t – kokopaska.

Nyt on helmikuu ja pit��isi n��ytt���� esimerkiksi t��lt��:

*

Ei n��yt��, sataa vett��. Hiihtele siin�� sitten. Hankikanto, et��isesti tuttu sana, ehk�� joku ruokalaji.

Jos kev��t alkaa keskell�� talvea, muutan Gr��nlantiin. Vihaan kev��tt��, aina vihannut. Ei, en liioittele. Kev��t on julma, raaka, ruma, kirkas ja armoton. Kev��t ei tee muuta kuin kirkuu. Kev����ll�� kaikki alkaa kasvaa, her��t�� ja vihert���� niin nopeasti ett�� sattuu, kuka siihen ehtii mukaan.

Olen kev��isin paitsi umpiv��synyt my��s alavireen riivaama. En kest�� kev����n r��ike���� valoa. Kes��valo on pehme��, talvella puhdas ja viaton, syksyll�� hyssyttelev��. Pid��n pime��n tihe��st��, silloin voi rakentaa hoitavia pesi��, m��ll��tell��, piilotella. Kev��taurinko tunkeilee ja vaatii liikaa.

No sitten, vuodenkierto ja kalenteri. El��n edelleen koulun lukuvuotta: vuoteni p����ttyy kev��tjuhlaan eli uudenvuodenaatto on 31. toukokuuta. Siit�� her���� uusi, alkaa loma. Syksyll�� taas tuore mieli ja verekset ideat, malttamattomina. Parhaat kirjoittamiskuut ovat loka-marras.

Ent��p�� te, mihin vuodenaikaan ty�� luistaa ja p���� tulvii?

(Otan my��s vastaan neuvoja perkeleellisest�� kev����st�� selvi��miseen.)

Kanssanne,

Kirsti

 

 

 

 

 

 

HEIPPA!

Nyt on tullut aika pit���� taukoa. Olen mukana kirjastoapurahalautakunnassa, joten pid��n soveliaana j��tt��yty�� kaikista v��h��nk����n mahdollisesti ep��ilyksi�� her��tt��vist�� sidonnaisuuksista toistaiseksi.

Iloisia postauksa Grafoon!

Tuula

Kirjan iloa

N��in ihanaa postia min�� sain t��n����n.

Hauskinta oli ehk�� se, ett�� kaksi minuuttia laatikon avaamisen j��lkeen sain puhelinkeskustelussa kutkuttavan idean seitsem��nteen Geoetsiv��t-kirjaan. Kuka tiet����, mit�� siit�� tulee! (Ja tuleeko mit����n, sanoo realisti, ja iloitsee jo tehdyst��.)

Johanna

Heppatyt��n tunnustuksia

Vietin sunnuntaista Lukurauha-p��iv���� hieman ep��ortodoksisesti. Matkasin nimitt��in Helsinkiin katsomaan Apassionata-hevosesityst�� lapseni, h��nen yst��v��ns�� ja puolisoni kanssa.

Upeita el��imi�� katsellessani muistin, ett�� min��h��n olen hevostytt��. Kaivoin kotiin tultuani esiin vanhan p��iv��kirjani ja siell�� se oli, todistuskappale. 12.5.1981 kirjoitin: ”Minusta on tullut horsecrazy!” Tuona p��iv��n�� k��vin el��m��ni ensimm��isen kerran ratsastamassa.

P��iv��kirjani lukija kiinnitt���� kenties huomiota siihen, ett�� hevosia ei mainita en���� koskaan. Hulluuteni n��ytt��ytyy oudon pid��ttyv��n��.

Minulle tuo maininta kertoo hevosia enemm��n siit��, miten yritin selvit�� vakavasta kiusaamisesta pyrkim��ll�� sellaiseksi kuin muutkin. Ajattelin, ett�� hevoshulluna minut hyv��ksytt��isiin paremmin. Niin osin k��vikin.

Kun jo ensimm��isell�� tallikerralla ymm��rsin pelk����v��ni hevosia, aloin lukea maanisesti heppakirjoja. Luin, jotta sain tietoa ja jotta voisin keskustella toisten heppatytt��jen kanssa ja jotta olisin niin kuin toiset. Innostuin lukemastani. Opin termit, aloin ymm��rt���� hevosia ja etenkin heppahulluja. Polkupy��r��st��ni tuli uljas ratsu, jonka kanssa kokemistani seikkailuista kerroin tarinoita muille hevoscrazyille.

Tallille en en���� koskaan palannut.

Usein puhutaan, ett�� harrastusmaailmaan sijoittuvat kirjat ovat niit�� varten, jotka itsekin harrastavat kyseist�� lajia. V��hint����n yht�� suuri osa niiden vieh��tyst�� on mielest��ni se, ett�� niiden kautta p����see kurkistamaan maailmaan, jota ei ennest����n tunne. Hetken voi kuvitella itsens�� laukkaamassa parhaan yst��v��ns�� sel��ss�� auringonlaskuun.

Mitk�� harrastusten maailmassa liikkuvat kirjat ovat avanneet teille n��k��aloja uusiin lajeihin?

Johanna