Perkeleellinen kev��t

Kes�� – ihana. Syksy – ihana. Talvi – ihana. Kev��t – kokopaska.

Nyt on helmikuu ja pit��isi n��ytt���� esimerkiksi t��lt��:

*

Ei n��yt��, sataa vett��. Hiihtele siin�� sitten. Hankikanto, et��isesti tuttu sana, ehk�� joku ruokalaji.

Jos kev��t alkaa keskell�� talvea, muutan Gr��nlantiin. Vihaan kev��tt��, aina vihannut. Ei, en liioittele. Kev��t on julma, raaka, ruma, kirkas ja armoton. Kev��t ei tee muuta kuin kirkuu. Kev����ll�� kaikki alkaa kasvaa, her��t�� ja vihert���� niin nopeasti ett�� sattuu, kuka siihen ehtii mukaan.

Olen kev��isin paitsi umpiv��synyt my��s alavireen riivaama. En kest�� kev����n r��ike���� valoa. Kes��valo on pehme��, talvella puhdas ja viaton, syksyll�� hyssyttelev��. Pid��n pime��n tihe��st��, silloin voi rakentaa hoitavia pesi��, m��ll��tell��, piilotella. Kev��taurinko tunkeilee ja vaatii liikaa.

No sitten, vuodenkierto ja kalenteri. El��n edelleen koulun lukuvuotta: vuoteni p����ttyy kev��tjuhlaan eli uudenvuodenaatto on 31. toukokuuta. Siit�� her���� uusi, alkaa loma. Syksyll�� taas tuore mieli ja verekset ideat, malttamattomina. Parhaat kirjoittamiskuut ovat loka-marras.

Ent��p�� te, mihin vuodenaikaan ty�� luistaa ja p���� tulvii?

(Otan my��s vastaan neuvoja perkeleellisest�� kev����st�� selvi��miseen.)

Kanssanne,

Kirsti