Kuin kultamitalikatti ja Oblomov

Min�� ilahdun

kun lehteilen kirjaa ja

l��yd��n henkil��n

tarkalleen samanlaisen

kuin min�� itse olen.

Akemi(suomennos Tuomas Anhava)

Laatikoita siivotessani l��ysin Timo Parvelan kirjoittaman tarinan Kultamitalikatti, josta olin ottanut kopion. V��h��n nolottaa kun en ole aivan varma onko se Maukan ja V��yk��n satukirjasta (Tammi, 2013).

Maukka l��yt���� mets��st�� mitalin, puhdistaa sen ja ripustaa kaulaansa. Maukka nappaa kaapista viimeisen palan kakkua, kuuluuhan se ilman voittajalle. Maukka ei alennu mitalin l��yt��misen j��lkeen en���� entisenk����n vertaa arkisiin, tylsiin askareisiin. Kultamitalikissa vaatii my��s erityiskohtelua, V��ykk�� kyyditt���� kissaa py��r��ll����n kun ns. voittaja on liian v��synyt.

Mystisen mitalin tarina selvi����, kun Vuohi M��k K��k��tin, Aasi Oinkvist ja Lammas B����kk��nen saapuvat Maukalle ja V��yk��lle kyl����n.

Onkohan meist�� melkein jokaisessa v��h��n tuota itserakasta, koomista, huomiota ja rakkautta vaille j����nytt�� Maukkaa? Niin tai n��in, Timo Parvelan kirjat pirist��v��t n��in�� h��m��rin�� aikoina.

L��ysin itseni my��s Ivan Gontsarovin romaanista Oblomov, joka ilmestyi v. 1859. Talven mittaan luen kirjan uudelleen. Se on aivan riemastuttava, mutta pohjimmiltaan traaginen tarina er����st�� el��m��tt��m��st�� el��m��st��.

Romaani kertoo Oblomovista, Ven��j��n ylimyst����n kuuluvasta nuorukaisesta, josta ei puutu ”tietty�� laiskuuden antamaa sulokkuutta”. Ilja Iljits kuolee varhain, tuntematta ilmeisesti kipua ja tuskia, samoin kuin pys��htyy kello, joka on unohdettu vet����.

Eniten itse����n kai l��yt���� omista kirjoistaan. Gontsarovin innoittamana kirjoitin lyhytnovellin murrerunokokoelmaani Ulijasta v��ki�� (Sammakko, 2003). Siin�� Oblomoveja on per��ti kaksi, toinen laiska kissa (kuten Parvelan Maukkakin).

Oplomoovit

Terve ihiminen on niink�� m����, laiska ja mukavuuenhalunen p��tikk��. Onko mitt����n ihanampaa ko nukkua puoleen p��iv����n paksujen t��kkien v��lis��, n��h�� unta kes��st�� ja vastaleivotusta nisusta?

P��iv��ll�� sit�� voi nousta jo yl��s, keitt���� kahavit ja v��h�� selata lehti��, vilikasta tv-ohojelmat ja sarijakuvat Sitte m���� annan Oplomooville v��h�� T��hti-Misse�� ja maitua. Se sy�� ja keher���� yht�� aikaa, on samanlainen ko m����. Herkuttelun j��l��keen Oplomoovi pessee v��h�� ihti����n, hypp���� sitte olohuoneen kassakaapin p����lle. Se oikein immee l��mpy�� ihteens��, hyrisee autuaana silim��t kiinni. Mulle tullee mieleen Raamattu ja Jumalan huolenpito. Ko Jeesus k��ski kahtoon taivaan lintuja se ois voinu k��ski�� kahtoon aurinkua ottavia kissoja!

Iltap��iv��ll�� m���� seuraan Ilosta keittiy�� ja Valttonin perhett��. Kuuntelen kans mussiikkia, lepp��ilen samalla s��ngys�� ja mutustelen suklaata. Vanahoisa iskelmis�� on rantakoivuja ja kieloja, viini�� ja Pikartin ruusuja. M���� el��n mun omasa, p��h��l��s�� iskelm��mailmasa, siel�� on niink�� ��itin kainalosa, turvasa ja hyv��! Joskus puhelin soi iliki��sti. M���� yrit��n p����st�� soittajista ��kki�� erroon, emm���� jaksa niitten huolia ja murheita! On ilonen asia ko yst��v��t v��henee, j���� en��mpi aikaa tuumailulle.

Iltasella sisko tuo mulle ruokaa, makkarakeittua ja lappapuurua, joskus kakkuaki. Tytyv��isen�� m���� sy��n mit�� kannetaan. Kahtelen v��h�� lasten ohojelmia, joskus Peppi�� tai Muumeja. Lukutuulella naureskelen Pohojanp����n elukkarunnoille. Lorkaki on hyv��.

Jos on n��tti ilima hajen kaupasta v��h�� kalijaa ja lonkerua. Kuuntelen Onnenmaata, Vinnyyliratiua ja Tunnelmasa. Nauhotan jonku kappaleen, sitte otan taas huikat. Joskus kahton tulevaisuutta korteista. Pelek����n v��h�� jos tullee Paholainen tai Kuolema. Sill�� on levi�� nauru ja hirvi�� vikate.

P.S. Joo, Oblomov ainakin olen, kun en ollut jaksanut ostaa uutta lamppua ty��p��yd��n ����reen.

Heikki