Salla Simukka's Blog, page 19

Onnea Lastenkirjainstituutti!

Tampereella toimivalle Lastenkirjainstituutille myönnettiin tänään Suomen messusäätiön Rakkaudesta kirjaan -tunnustus. Perusteluissa todettiin muun muassa:

”Palkinnolla annetaan tunnustusta merkittävästä työstä, jota Lastenkirjainstituutti on tehnyt pitkäjänteisesti lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi.

Lastenkirjainstituutti on vuodesta 1978 tehnyt ansiokasta työtä lasten- ja nuortenkirjallisuuden hyväksi. Se on valtakunnallinen kulttuurilaitos, jonka synnyttivät lastenkulttuuriaktivistit ja jonka työssä vapaaehtoisuudella ja kulttuuri-idealismilla on edelleen vahva sija. Instituuttia ylläpitää Tampereella sen kannatusyhdistys. Lasteninstituutin toiminta on monipuolista. Instituutilla on erikoiskirjasto, oma lehti Onnimanni ja tietopalvelu. Se järjestää näyttelyitä, lastentapahtumia ja seminaareja sekä opastaa vanhempia lasten ja nuorten lukemiseen liittyvissä asioissa.

Lastenkirjainstituutti on pystynyt aktiivisena ja uudistunut huolimatta niukoista resursseista. Instituutissa on kaikki aina tehty ja tehdään kaikki rakkaudesta lasten- ja nuortenkirjoihin sekä niiden käyttäjiin, lukeviin lapsiin ja nuoriin.”

Paula sanoi kiitospuheessaan viisaasti, että palkinto on tunnustus sille pitkäjänteiselle ja tärkeälle työlle, jota instituutissa on jo vuosikymmeniä tehty.

Minäkin pääsin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana mukaan palkintoa vastaanottamaan. Kunniaa en kyllä ota, mutta iloitsen LKI:ssa ja sen eteen vuosien varrella työskennelleiden puolesta.

Huraa!

Johanna

Ps. Lisään kuvia heti, jos ja kun saan sellaisia. Unohdin oman kännyni kotiin.

Messuilua vaihteeksi Helsingissä

Grafomaanikot tavattavissa seuraavasti:

TO 22.10.

Louhi klo 11.30 KIRSTI KURONEN: Paha puuska (Karisto) Kun pikkuveli menee junan alle, jää vain loputtomasti kysymyksiä. Puhutteleva, runomuotoinen nuortenkirja kertoo neljätoistavuotiaan Hillan selviytymistarinan veljen äkillisen kuoleman jälkeen. Haastattelijoina KirjaKallion oppilaat.

Louhi klo 12 NUORI MIELI HAJALLA: MITÄ NUORILLE KUULUU NYT? Nuorten mielenterveys on tapetilla niin kirjallisuudessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussakin. Voivatko suomalaiset nuoret huonommin kuin ennen, vai uskalletaanko ongelmista puhua vasta nyt? Keskustelemassa kirjailijat TUOMAS KYRÖ, KIRSTI KURONEN, NIINA JUNTTILA ja FANNI-LAURA PATANEN sekä psykologi VESA NEVALAINEN. Haastattelijoina KirjaKallion oppilaat.

PE 23.10.

Tarinalaakso klo 11 MILA TERÄS: Hämärinkäinen (Karisto) Pieni olento kutoo kangaspuillaan hämärää. Kaikki eivät kuitenkaan pimeästä pidä, ja eräänä päivänä kangaspuut rikotaan. Mitä tapahtuu, kun pimeä ei tulekaan? Herkkä kuvakirja kehottaa hiljentymään ja unohtamaan kiireen. Mukana myös kuvittaja KAROLIINA PERTAMO.

LA 24.10.

Tarinalaakso klo 13 MYSTEERILAUANTAI 7-11-vuotiaille. Dekkareiden lukua, mysteeriradan ratkomista ja muuta jännää. Mukana menossa kirjailijat JOHANNA HULKKO, JARI MÄKIPÄÄ, LAURA SUOMELA, KALLE VEIRTO ja NETTA WALLDÉN. Tammi, WSOY ja Karisto yhteistyössä Helsingin Helsingin Sanataidekoulun kanssa.

Robustos-kustantamon osasto 6e138 klo 15 RAILI MIKKANEN: Voidaan kutsua ulkopuolelle lain

Takauma klo 15.30 Suomen kirjailijaliitto esittää: kirjailija käsikirjoittajana. JOHANNA HULKKO ja KATARIINA ROMPPAINEN ovat käsikirjoittaneet Ylen Uusi päivä -televisiosarjaa. JARI RANTALAN käsikirjoituksia ovat muun muassa elokuvat Paha maa ja 8-pallo. Millaista käsikirjoittajan työ on ja miten työ eroaa kirjailijan työstä? Haastattelijana TUUVE ARO.

SU 25.10.

Robustos-kustantamon osasto 6e138 klo 16 RAILI MIKKANEN: Voidaan kutsua ulkopuolelle lain

Messuhumussa nähdään!

Sana oikeaan aikaan

Joskus jopa tv-ohjelma voi napsahtaa niin oikeaan hetkeen, että oikein naurattaa. Niin kuin minulle eilinen Valitut sanat Teemalla, missä kaksi fiksua kirjailijaa, Monika Fagerholm ja Peter Höeg keskustelivat omasta kirjoittamisestaan ja kirjoittamisesta yleensä. Keskustelu oli kokonaisuudessaan hyvä, kiitos Ylelle taltioinnista ja siitä, että paikalle hilautumatonkin voi nauttia siitä näin jälkeenpäin vaikkapa pariin kertaan. Jos siis et ole ohjelmaa vielä nähnyt, se on Areenalla nähtävissä. Suosittelen!

Monika ja Peter puhuivat minullekin juuri nyt niin ajankohtaisesta aiheesta, siitä, miten paljon kirjoittaessamme mietimme lukijaa ja kirjan tulevaa menestystä. Kumpikin oli sitä mieltä, että ei kirjoittaessa, eikä kovin paljon pitäisi muutenkaan, ettei turvota suotta omaa egoaan ja omia odotuksiaan.

Peterin ajatus oli, että me haluamme olla ylpeitä omasta työstämme, mutta toisaalta tiedämme, että kirjoittamisen lahja on annettu meille, ja se voidaan yhtä hyvin ottaa pois. On oikein, että kannustamme toisiamme, mutta muistamme, että me kirjoittajat emme ole tärkeitä, vaan tärkeää on kertoa tarina ja käyttää sanoja luovalla tavalla. – Eikä tuohon voi sanoa muuta kuin: Juuri niin!

En minäkään kirjoittaessani moisia mieti. Varsinkin jos kirjoittaminen sujuu, se on täydellistä keskittymistä aiheeseen. Silloin yksinkertaisesti elää sillä hetkellä itselle hyvin elävässä toisessa maailmassa kirjansa henkilöiden joukossa, heidän nahoissaan. Mutta juuri nyt, kun kirja on valmis, on aika lailla nahaton. En unelmoi suurista menestyksistä, vaan pelkään omieni puolesta. Näin se on aina, aiheesta riippumatta.

Vähän minua on sentään jo helpottanut, sillä kaksi hyvin arvostamaani ihmistä on kertonut mielipiteensä. Ja alkaa tämä nyt jo muutenkin mennä. Ikuisuusaihehan tämä on, tiedän sen, mutta koska se on sitä, ja kun se taas nousi viisaassa ja hauskassa keskustelussa esiin, kertokaa tekin, mitä mieltä olette. Emmekö me voisi alkaa purjehtijoiden mahtipontiseen tapaan väittää, ettei mikään muu ole tärkeää kuin kirjallisuus. ( Peter sanoi, että kirjailijoilla on aina vähän lupa valehdella.)

Kirjailija – kaapu ja sielu

Syksy on kirjailijalle usein sosiaalista alkaa. Kirja on ehkä ilmestynyt, ja kirjantekijän on aika astua fantasiamaailmoistaan yleisön eteen. Tämä kirjailija lähtee ihan mielellään vaikka messuille. (Viimeisimmistä kirjamessuista on alla Kirstin raporttia!) Yli kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen en juuri enää jännitä tällaisia esiintymisiä – mikä helpottaa työtä huomattavasti.

Valmistaudun esiintymisiin miettimällä jo etukäteen, mitä aion kulloisestakin aiheesta sanoa. Kampaan hiukset, vaihdan kirjoitusverkkarit johonkin vähän esittelykelpoisempaan asuun, laitan ehkä kaulaan tietyn korun. Kirjailijan työ on siitä mielenkiintoista, että siinä sekä kirjoitetaan että säännöllisesti kerrotaan ihmisille omasta ammatista. Messuvilinässä keskustelen mielelläni kollegoiden, muiden kirja-alan ihmisten ja ylipäänsä kaikkien kanssa.

Vuosien kuluessa olen jopa oppinut pitämään messuista ja muista kirjakinkereistä. Pelkkä tunnelma kannattelee: ollaanhan näissä tilaisuuksissa yhteisellä asialla kirjallisuuden puolesta.

Vilkkaan sosiaalisen kanssakäymisen vastapainoksi tarvitsen kuitenkin toipumista. Hiljaisuutta, lukemista, aikaa ja lepoa. Kun tapaan vaikka ystävän tai menen harrastukseen rentoutumaan, en mielelläni ota esiin kirjailijankaapuani. Yritän viikata sen jonnekin pois näkyvistä. Siviilissä ei aina jaksa edustaa ammattikuntaansa. Joskus kuitenkin täytyy hulauttaa kirjailijankaapu ylleen lennosta, kun joku alkaa kirjailijaa puhutella.

Kirjailijan ammatti ei tietenkään ole pelkkä kaapu tai ulkoinen rooli. Tuntuu, että kirjailijuus on ollut sielussani aina: lukija, kirjoittaja, maailman tarkkailija, haaveilija, kertoja.

Poikkeaako esiintyvä kirjailija sinun ”siviiliminästäsi”?

Miten valmistaudut esiintymisiin?

Mila

Kiitos ja kumarrus Turku!

Suomen, ja ehkä koko maailman tunnelmallisimmat kirjamessut takana, kiitos Turku!

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat:

Eipä olisi voinut messupäivä kauniimmin startata kuin kuuntelemalla runoilija Niillas Holmbergin vangitsevaa joikua. Niillaksen saamenkielinen runokokoelma Amas amas masmuvvat on ehdolla Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnolle. Pidän peukkuja!

Nuorisokirjailijoiden virkeältä osastolta löytyi Suomen nuorisokirjailija Tuija Lehtinen – koodaamassa.

Ja löytyihän sieltä muitakin: Siiri Enoranta, Katri Alatalo, Magdalena Hai ja J. S. Meresmaa keskustelemassa suippokorvista sun muista.

Aina yhtä heleät Anu Holopainen ja Ansu Kivekäs.

Anneli Kanto pystytti Nuorisokirjailijoiden osastolle kiehtovan Pirunpaskaa ja muumiojauhetta -näyttelyn, joka valotti Pyöveli-romaanin taustatyötä.

Mistä on kirjojen tytöt tehty? Sitä pohtivat Tuija Lehtinen, tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen, Katariina Romppainen ja Mila Teräs.

Meikä Runohuoneessa puhumassa Pahasta puuskasta. (Kuva: Sirja Kunelius)

Nuorisokirjailijoiden osastolla vieraili myös kiltti konttoritiikeri alias Nora Srömman.

Dekkareiden kirjoittaminen on ilmeisen hupaisaa hommaa. Vauhdissa Ansu Kivekäs, Tapani Bagge ja Pasi Lönn.

Hui, Meresmaa merirosvona!

Onko Anni Polvan Tiina vielä voimissaan ja ajankohtainen? Sitä pohdin Anu Holopaisen ja Netta Walldénin kanssa. (Kuva: Anna Chydenius)

Keikalla mainio Jepjepjep-yhtye. Edessä kirjailija Hannu Hirvonen.

Tiina Lehtineva ja Jade Lehtinen työn touhussa eli lähdössä jakamaan flaijereita messuvieraille.

Suositussa lasten onnenpyörässä jokainen pyöräyttäjä sai palkinnon: kirjan, karkkia, tarroja…

Tittamari Marttinen lukee Lemmikkien hotelli -kirjaansa.

Annaa ja Elvistelyä eli nukkateatteria Maria Kuutin seurassa.

Alexandra Salmela kertoi uutukaisestaan Antisankarista niin houkuttavasti, että kirja piti oitis ostaa. Haastattelijana Esa Silander.

Mitä ihmettä, jalka nousee vielä viimeisenä messupäivänä kuin Wagnerilla konsanaan! Anun ja Kirstin tyylinäyte. (Kuva: Tiina Lehtineva)

*

Ja loppuhuipennuksena voit käydä täältä kurkkaamassa, kenelle Suomen Nuorisokirjailijat ry myönsi Pääskynen-kunniakirjan tunnustuksena pitkästä yhteistyöstä sekä myötämielisestä ja arvostavasta suhtautumisesta lastenkirjallisuuteen. Kerran vielä: kiitos ja kumarrus!

Raportoi

Kirsti

Anni Polva -palkinnon ehdokkaat vuosimallia 2015

Turun kirjamessuilla Lounais-Suomen kirjailijat ry julkisti neljä ehdokasta Anni Polva -lastenkirjallisuuspalkinnolle.

Juha-Pekka Koskinen: Lumottu lelutehdas (Karisto)

Päivi Lukkarila: Ihana Panda (Karisto)

Laura Lähteenmäki: Kaiken peittävä tulva (WSOY)

Teija Rekola: Eetu ja Nokkelat Neropatit (WSOY)

 

Anni Polva -palkinto myönnetään joka toinen vuosi korkeatasoiselle lasten tai nuorten sarjakirjalle. Tänä vuonna raati kiinnitti huomion erityisesti tarinaan, sen vetävyyteen ja kiinnostavuuteen, sekä siihen että tarina on tähdätty tarkasti kohderyhmänsä lapsille tai nuorille. Löydettiin monipuolinen kattaus ehdokkaita: reaalifantastinen seikkailukirja (Koskinen), klassinen hevoskirja (Lukkarila), scifi-henkinen dystopiaromaani (Lähteenmäki) ja tarinavetoinen kuvakirja (Rekola).

Palkinnon saaja julkistetaan Anninpäivänä 9. joulukuuta Turun pääkirjastossa. Tänä vuonna Anni Polvan syntymästä on kulunut sata vuotta, minkä kunniaksi tunnustukseen kuuluu ensimmäistä kertaa myös 1000 euron rahapalkinto.

Lounais-Suomen kirjailijat haluaa palkinnolla lisätä sarjakirjojen arvostusta ja innostaa kirjailijoita kirjoittamaan laadukkaita sarjakirjoja.

Grafomania onnittelee lämpimästi kaikkia ehdokkaita – ja bonushalaus menee tietenkin ex-grafomaanikko Päiville ja Ihanalle Pandalle!

 

Iki-ihanat kissat

Kerronko kissasta- hän on Hiipijä Kuutamolla.

On takkinsa nukkainen ja tiikerinjuovikas.

Hän nukkuu päivät, yöt kaiket kulkee,

nukkuu ja luuraa ja kulkee, kas katolle mennä julkee,

päivisin mietteliäs ja öisin toimekas,

toki taitava kissa, Kiipijä Kuutamolla.

Noin kirjoitti Eeva – Liisa Manner kokoelmassaan Kamala kissa (jonka alaotsikko on Pilakokoelma Vanhoille lapsille). Kokoelmassa on monia kissamuotokuvia, oodeja, episodeja, satiireja, politiikkaakin. Ratkiriemukasta, tyystin Mannerin muusta tuotannosta poikkeavaa kirjaa suosittelen teillekin syksyn piristykseksi.

Selaan Satu Marttilan toimittamaa antologiaa nimeltään Runojen kissa.

Siitä syksyynkin liittyvä tunnelmapala:

SUMU

Sumu tulee

pienin kissanjaloin.

Se istuu katsellen

yli sataman ja kaupungin

hiljaisin käpälin

ja sitten liikahtaa.

Carl Sandburg

Kissaa ei taida olla vaatimattomimmasta päästä.

Risto Rasa kirjoittaa:

Kissaa ei mikään

puheenaihe kiinnosta

niin kuin se itse.

Sirkka Selja jatkaa:

Katselen nukkuvaa kissaa:

se on kiertynyt kerälle ja kuorsaa

pää niin autuaasti

silkinpehmeää reittä vasten.

Se ei etsi jumalaansa liian kaukaa

nukkuessaan itseään vasten

oman luontonsa suojeluksessa.

Itse olen kirjoittanut pari kissahaikua (Sinioranssi, -96):

Kissa: Kirjoita

minusta olen paras

aihe, kuulitko!

Runo on valmis.

Kissa säntää sylistä,

sähähtää sitten.

Kaija Pakkasen runo löytyy kokoelmasta Iloinen pillipiipari. Siinäkin on todella jotain kissan sielusta:

Katin kosinta

Katti kuvaansa peilistä kurkki,

harmaanjuovikasta.

Tirkisteli sitä tovin:

– Siinäpä tyttö soma on kovin!

Naamakaan ei ole varsin huono,

herkät korvat ja ruusukuono.

Maatiaissukua lienee tosin,

turkki kai halpaa huovikasta.

Mutta silti hänestä heilin teen

ja oitis häntä kosin.

Katti uljaana nousi pystyyn,

ja halataksensa heiliä

löi käpälät vasten peiliä.

Mutta kuinkas kävi? Samalla kurin

lens peili nurin

ja heili katosi pois.

Olipas arka

tyttö parka,

en huoli moista,

vaan etsin toista,

sanoi katti ja häntä pystyssä marssi pois.

Tiitiäisen satupuussa on seuraava runo:

KISSA KRUMELUU

Silkkiturkki, ruususuu,

pieni kissa Krumeluu,

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niin kuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu.

Kirsi Kunnas

Jatkan omalla runollani:

Kissa ja tulppaani

Musta kissa rakastui kukkaseen,

tulipunaiseen tulppaaniin.

Kissa kukkaselle hiiren toi,

osti sormuksen, oi, lempeä, oi!

Tulppaani nauroi, oot niin

karu ja karvainen,

minä sievä, silkkinen,

häivy matkoihis, poloinen!

Satakieli ja lakaisukone kokoelmasta on myös seuraava runoni:

Jäänmurtajan uni

Kun Katajanokalla sataa lunta,

viluinen jäänmurtaja näkee unta.

Se ei ole enää Sisu,

vaan pikkuinen kisu.

Se kehrää tulen loimussa,

peikon poppanan poimussa.

Fantasiaa löytyy myös runostani

Sateenkaarikissa

Lapsi tekee muovailuvahasta

sateenkaarenhohtoisen kissan.

Äiti puhaltaa siihen hengen.

Niin jokainen päivä on

ilonkirjava, kehräystä täynnä.

Haikea minisatu löytyy myös kokoelmastani Balladi kuultavasta pojasta.

Iltaloma

Perhonen saattaa pojan iltalomalla satuaukiolle. Eläimet hohtavat valoa ja toivottavat pojan tervetulleeksi kotiin. Hän riisuu harmaat vaatteensa ja painaa kissan sydäntään vasten. Kaunein kehtolaulu on kehräystä ja metsän huminaa. Poika hymyilee, muuttuu leppäkertuksi ruusuun.

Tässä nyt oli kissarunoista vain raapaisu.

Neruda on kuvannut eläinten Suurta Salaperäistä mykistävästi runossaan Oodi kissalle. ”Se oli heti syntyään täydellinen, kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi”. Oodin lopussa hän tunnustaa: ”Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen, sen silmissä on kultaiset numerot.”

Loppuun sopii Arja Kuisman runo:

Vain kissaksi asti

voin kesyyntyä.

Kun lähden, suutele,

kun palaan, suutele minua!

En koskaan erehdy ovesta.

Jo lapsena pidin kovasti Tapio Rautavaaran esittämästä kappaleesta Reissumies ja kissa (sanat Reino Helismaa). Taidanpa kuunnella sen pitkästä aikaa. Sekin on eräänlainen iltasatu.

(Proosan puolella löysin kissan Pajtim Statovcin esikoisromaanista Kissani Jugoslavia. Alexandra Salmelan kirjassa 27 (eli kuolema tekee taiteilijan)oli kissa nimeltään Kassandra, joka oli myös kovin kitkerä ja piikikäs.)

Nähdään Turussa!

Jaahas, tämä aika vuodesta: Suomen parhaat kirjamessut starttaavat perjantaina. Grafomaanikoita edustavat Turussa tänä vuonna Raili, Mila ja Kirsti.

PE 2.10.

Auditorio klo 11.40-12.40 VÄREJÄ, ILOA, VALOA – SUURI KUVAKIRJAKESKUSTELU! Lastenkirjailijat kertovat kuvakirjoistaan tekstintekijän kannalta – millainen teksti lasta viehättää, miten tarina muuttuu kuvien myötä? Mukana kirjailijat Hannu Hirvonen, Anneli Kanto, Riina Katajavuori, Aira Savisaari ja Mila Teräs. Haastattelijana Tuija Lehtinen.

Runohuone klo 12-12.20 PAHA PUUSKA (Karisto)  Kun pikkuveli menee junan alle, jää vain loputtomasti kysymyksiä. Päivi Haanpään haastattelussa rohkean ja koskettavan nuortenkirjan kirjoittanut Kirsti Kuronen.

Turun seudun äidinkielenopettajien osasto A30 klo 13-13.15 Koululaisten haastateltavana Kirsti Kuronen kirjastaan Paha puuska.

Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18 klo 14.10 KOVIS, NÖRTTI VAI NÄKYMÄTÖN MIES? Kirjailijat Marja-Leena Tiainen, Kalle Veirto ja Kirsti Kuronen keskustelevat, miten nuorten poikien paineensietokykyä koetellaan.

Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18 klo 14.40 MISTÄ ON KIRJOJEN TYTÖT TEHTY? Kirjailijat Mila Teräs, Katariina Romppainen ja Tuija Lehtinen sekä tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen keskustelevat, onko perinteinen kiltti tyttö outo ja jo ulkona kirjoista.

Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18 klo 15.50 RUNOIMPROJA Riina Katajavuori, Tuula Sandström ja Kirsti Kuronen.

 

LA 3.10.

Fiore-lava klo 11.30-12 TIINA ON AINA TIINA Vuonna 2015 tulee kuluneeksi 100 vuotta Anni Polvan syntymästä. Onko Tiina edelleen ajankohtainen? Aiheesta keskustelevat Netta Walldén, Anu Holopainen ja Kirsti Kuronen. Yhteistyössä Suomen Nuorisokirjailijat ry:n kanssa. Keskustelun päätteeksi julkistetaan Lounais-Suomen Kirjailijat ry:n Anni Polva -tunnustuspalkinnon ehdokkaat.

Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18 klo 12 ELÄIMELLISTÄ MENOA! Histamiinin kyydissä Raili Mikkanen.

Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18 klo 15.50 VEDETÄÄN HATUSTA Kirjailijat Mervi Heikkilä, Merja Mäki ja Raili Mikkanen improvisoivat tarinoita.

 

SU 4.10.

Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto A18 klo 14.40 KUKA HULLU RYHTYY KIRJAILIJAKSI? Kysy kirjailijalta mitä tahansa. Hän vastaa, mitä päähän pälkähtää. Vastuu on kuulijalla. Paikalla mm. Ansu Kivekäs, Anu Holopainen, Netta Walldén, Kirsti Kuronen, Tiina Lehtineva, Tuula Sandström ja Tuija Lehtinen.

Tulkaapa nykäisemän hihasta ja jutulle!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun J.S. Sallan nimmarin piirsi

Kirjoitusvimmani taukohetkinä ehdin liimailla kuvia albumiin ja muistella Dublinin reissua.

Holopaisen Anu, Meresmaan J.S. ja minä törmäsimme Temple Barin aukiolla Trinity collegessa teatteria opiskelevaan nuoreen naiseen, joka oli paitsi ihastuttava tapaus myös hullun kiinnostunut kirjoista. Jopa niin paljon, että janosi meiltä lukuvinkkejä suomalaisesta nuortenkirjallisuudesta.

Tämän tapahtuman haluan jakaa kanssanne:

Osa 1: Näin kohdataan vieras ihminen vieraassa maassa.

Osa 2: Tovin juttelun jälkeen kaikki tietävät jo toistensa tekemiset, harrastukset ja tykkäämiset. (Huom. J.S. kaivaa kynää kassista.)

Osa 3: Suomalaiset nimet ovat vaikeita muistaa, siispä J.S. tekstaa kuuluisan suomalaisen nuortenkirjailijan nimen tuttavamme kämmenselkään.

Osa 4: Siinähän se: SALLA SIMUKKA!

*

Vieläkin hihityttää.

Kirsti

 

Kyä lähtee!

Tänään tiistaina 22. syyskuuta klo 8.13 se tapahtui: aloin kirjoittaa.

Mitäpä ihmeellistä siinä, eikös kirjoittaminen ole tässä ammatissa jotakuinkin suotavaa.

No, pääsi käymään niin, etten kirjoittanut yli puoleen vuoteen yhtään mitään julkaistavaksi tarkoitettua. Heti alkuvuodesta päätin pitää tauon, elämäni ensimmäisen. Viime vuonna tuli kolme kirjaa, mikä ei tuntunut järkevältä tahdilta, vaikka en ollutkaan yksin syyllinen sumaan – kirjoilla on eri kustantaja.

En suunnitellut näin pitkää paussia, mutta kesä tuli varkain. Soutuvene, uimavesi, ruovikot, rantakivet, puna-ailakit, laituri, metsäpolut, Pääskynen, pyörä, retket, mustikat ja kiipeiltävät puut kutsuivat. Kesää riitti, riitti, ja riitti. Se antoi niin paljon, etten missään vaiheessa ehtinyt huolestua kirjoittamattomuudestani. Tiesin koko ajan, että jotain on tulollaan, jotain kehittyy. Odottelin. Viime viikolla vähän jo kutitteli. Tunnistin merkit, nuo tutut vastustukset: lipastot järjestykseen mars, vaatekaapit kuntoon, valokuvat albumiin, lattioiden pesu, puhtaat lakanat, marjat pakkaseen…

Tänä aamuna pää oli jo niin täynnä seireenejä, houkuttavia sanoja, lauseita ja maailmoja, että kesäkalusteet ja riippumatto saivat jäädä odottamaan varastoon viemistä. Nyt lähtee. On pakko, on lumottu pakko. Tulisipa pian huomisaamu.

Tarinaan vietelty,

Kirsti

*

Koko kesä tullut nautiskeltua…

.. häh, pitäisikö vihdoin ryhdistäytyä…

… ja ryhtyä hommiin!