Suru Quotes

“Kaikki on surullista,
haluaisin sinut
lopuksi elämää,
niin vähäksi aikaa.”
― Joni Pyysalo, Jätän tämän pimeän kalustamatta

“Ei surusta
ole sanottavaa
Se on
vihollinen
jonka syliin rauhoitut”
― Heidi Liehu, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua

“Kun ajattelen sitä, Kristiania ja hänen intohimoista rakentamistaan, Mitekiä, meitä kaikkia, minut valtaa suru jolle en ole vieläkään löytänyt ulospääsyä. Ehkä se ei koskaan pääsekään pois. Ehkä suru jää minuun ja alkaa hiljalleen kasvattaa jotakin kaunista, sellaista mikä on helpompi kestää.”
― Marisha Rasi-Koskinen, Auringon pimeä puoli

“Olen lukenut vierailijoiden käsitteestä, sellaisesta konseptista, jonka mukaan kaikki me olemme enemmän tai vähemmän vain vierailijoita toistemme elämässä. Jotkut vierailevat koko elämän, jotkut vain lyhyen aikaa. Minua ajatus on lohduttanut silloin, kun olen surrut niitä ihmisiä, jotka ovat päästäneet irit minusta tai joista olen itse joutunut päästämään irti.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Myöhemmin mies ryömii sohvatyynyjen alle
eikä tule pois eikä näe,
että nainen työntää sudenkorennontoukan multaan
ja mullasta kasvaa kotelo.
Kotelosta suru,
mustasiipinen korento:

siivet seinästä seinään ja lento niin matala,
että pitää maata lattialla
kädet kylkiä vasten.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Sataa
hidasta kirkasta lunta
kuin tähdet
putoilisivat
Odotamme pakkasen lauhtuvan ja
surun johtavan jonnekin”
― Heidi Liehu, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua

“Ketään ei kannata kadehtia. Ei ketään koskaan. Kenenkään suruista ei nimittäin tiedä, ihmiset pystyvät salaamaan toisiltaan melkein mitä tahansa ja yleensä tekevätkin niin.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Kun mun isä on surullinen, mä sanon sille että hymy kaiken parantaa', Korppu julisti kaikuvalla äänellään, suu hymyssä mutta huolta silmissään. 'Ja jos sekään ei auta, mä nuolen sen nenää!”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Tietyn iän jälkeen – joillekin meistä se saattaa sattua hyvinkin nuorella iällä – ei tule enää uusia ihmisiä, eläimiä, unia, kasvoja, tapahtumia: kaikki on tapahtunut ennenkin, kaikki on nähty ennenkin, erilailla ehostettuina, erilaisissa vaatteissa, erimaalaisina, erivärisinä ja silti samoina, samoina, ja kaikki on vain kaikua ja vanhan toistoa; edes suru ei ole ainutkertaista vaan jonkin kauan sitten unohtuneen toistoa, joka ilmenee uskomattomana hätänä, päiväkausien kyynelöintinä, yksinäisyytenä, petoksen tunteena ja kaikki vain yhden, pienen, laihan, kuolevan kissan takia.”
― Doris Lessing, On Cats

“Hän ei tiedä miltä tuntuu jatkuva haikeus. Se että suree asioita, jotka voisivat olla totta. Jotka olisivat voineet tapahtua. Voisivat tapahtua.”
― Anna-Kaari Hakkarainen, Dioraama

“Kyllä se menee ohi, aika parantaa haavat, suru muuttaa muotoaan, nyt lapsesi on paremmassa paikassa, nyt hänen on hyvä olla. Näilä sanoilla minua on yritetty lohduttaa.

Eivät ne lohduta.

Eiväthän ne ole totta.

Menetykseni ei mene ohi. Aika ei paranna haavoja. Suru ei lopu. Se on kroonistunut. Se jättää aivoihin pysyvän molekyylijäljen. Lapseni on lakannut olemasta, eikä sitä tyhjiötä voi täyttää tai korvata millään muulla. Häntä ei enää ole. Hän ei ole missään paremmassa paikassa, ei hänen ole nyt hyvä olla.

Häntä ei enää ole.”
― Katriina Huttunen, Surun istukka