Kengitetyn eläimen jäljet Quotes

“Salaisuus:
olen toista maata,
syön suden
mutta en tule kylläiseksi.

Yöllä puren
metsästäjältä korvan irti,
nuolen iholta hikeä
ja pihkaa,
nuolen ja nielen.

Sellainen olisin,
jos riisuisin vaatteet,
jos olisi karva
ja herkkä vainu.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Olipa kerran tyttö,
joka ei tahdo olla prinsessa.
Olipa kerran tyttö,
joka ei opettele niiaamaan maahan saakka
ja olipa kerran tyttö,
jonka palmikoissa kiipeävät
kovakuoriaiset, muurahaiset, linnut.
Olipa kerran uusi satu,
joka on senpituinense,
sillä kaikella on mittansa ja määränsä.

Paitsi sudenkorennoilla, paitsi heinäsirkoilla,
paitsi västäräkkiparvilla,
tyttö huutaa.
Luomilla kasvaa ruoho,
luomet raskaana apilasta,
korvat raskaana kavioista,
tassuista, sorkista.

Tyttö kasvattaa kuonon,
sylkee marmorikuulia parvekkeelta ja kasvattaa suun
täyteen pedon puhetta.
Tytön äiti sanoo:
Puhu ihmisten kieltä, puhu asuinhuoneiden kieltä.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Nainen kerää kourat täyteen heinäsirkkoja,
sudenkorentoja, kunnes eksyy yhä syvemmälle
yhä paremmin eksyy
eikä halua pois, sillä pedot


venyttelevät jäseniään ja
nostavat kuonon kohti taivasta.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Myöhemmin mies ryömii sohvatyynyjen alle
eikä tule pois eikä näe,
että nainen työntää sudenkorennontoukan multaan
ja mullasta kasvaa kotelo.
Kotelosta suru,
mustasiipinen korento:

siivet seinästä seinään ja lento niin matala,
että pitää maata lattialla
kädet kylkiä vasten.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Olipa kerran tyttö,
joka tahtoi olla prinsessa.

Pää 100% tylliä,
kahvipakettikruunu
ja taukoamaton polotus:
kerrokerrokuvastin
kerro kuka, arvaa kuka!

Herne patjan alla murenee tomuksi,
mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee
sammakoita ja sammakoilla kieli
vatsanpohjaan saakka.

Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta,
vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki.
Tulee kuhmu ja tulee haava,
mutta prinsessaa ei tule.

Salaa
tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat.

Silmissä villieläimet vaanivat
syli täynnä marmorikuulia
ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole,
sillä tyttöjen aika on nopea,
tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Napsautan rasian kiinni ja nauran. Minulla on keltaiset pitkät ham-
paat ja suu täynnä kuolaa. Ihoa reitittävät yöperhosten polut, joita voi
kulkea minne tahansa. Kun voi kulkea minne tahansa, on helppo
jäädä tähän taloon, joka on oleva hevosen talo.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet

“Odonata, peto: ahmii sanoja eikä mitään niin kaunista ole kuin siipi-
suonet, siipitäplät, siipien lasimosaiikki ja kivihiilikauden kaiku.
Korennot kasvavat kirjaimista, tavuista kasvavat kivilinnuiksi ja lentä-
vät päin kasvoja. Kivilintujen parvi, huudot kuin rakka, kuin louhos
kuin obeliski. Avaan suuni lintujen tulla ja hampaiden pirstoutua.
Sanat halkeavat kirjaimiksi, kirjaimet järjestyvät uuden kieliopin
mukaan ja sanon: sur kerenti ker korentussur, uum, uum.”
― Kristiina Wallin, Kengitetyn eläimen jäljet