Mitä olet lukemassa?

[Aaro]

Junalukemiseksi ostin taannoin pokkarin 1827, jota olen lukenut hiljakseltaan. En ole ihan varma mitä tästäkään ajattelen: kehyskertomus vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta kirjailijan tapa luoda ajankuvaa kuvailemalla yksityiskohtaisin listoin mitä ihmiset syövät ja juovat missäkin päivällistilaisuudessa on jo käynyt alkumetreillä väsyttäväksi. Mike Pohjolan fiktiota en ole lukenut aiemmin, mulle kirjailija on tutumpi pöytäroolipelikirjoittajana.

[Tytti, The Head Honcho]

Ai, harmi. Minuakin kiinnostaisi tuo 1827, mutta alan kyllästyä liialliseen historiatietojen kertaamiseen romaaneissa. Itselläni on vielä kesken* hänen Sinä vuonna 1918, jossa hyödynnetään juuri tuota roolipelikirjoitustaustaa. (*Käytännössähän kirjaa ei ole tarkoituskaan lukea alusta loppuun.) Olisi varmaan mielenkiintoista kuulla, mitä siitä ajattelisit.

[Reija]

Olin tuosta Sinä vuonna 1918 aika innoissani ennakolta mutta itse kirjan lukeminen ei lopulta kiinnostanut. En tiedä tuliko sitä viime vuoden aikana joku yliannostus Suomen historiaa vai oliko se vain tarina joka ei napannut. Muuten tuollaiset tekstipohjaiset pelikirjat on ollut ihan kivoja (digitaaliset pelit lähinnä) joskus hankin aika kivan puhelinlaskunkin Tiltin pelistä.

[Aaro]

Eli tänään päätin tehdä radikaalin päätöksen jättää tuon 1827:n kesken kun se on roikkunut tuossa samalla sivulla kohta viikon. Kun ei innosta niin ei innosta, turha sitä on pitää mukana roikkumassa repussa.

Tuntuu nämä tähän mennessä nähdyt henkilöhahmot ja heidän tekemisensä ja kuviot on sellaisia joita olen jo nähnyt ja joiden lukemisessa eteenpäin ei ole mitään kiinnostavaa ihan vain yhden hieman vihjaillun mysteerijuonen vuoksi.
En välttämättä sano että tämä on huono kirja, saattaa se jollekulle muulle toimiakin (kenties kyse on työstressin heijasteluista ja jaksaisin itse myös viihtyä jossain toisessa mielentilassa), mutta tämä oli tällainen heräteostos ja pöydällä odottaisi jo pari muuta joita olen hieman enemmän suunnitellut lukevani. (Ja Kirjoituksia kellarista on edelleen myös vielä pidempään ollut kesken, mutta sen suhteen en aio vielä luovuttaa koska eräs tuttu sanoi kerran lukeneensa sen ja musta olisi hauska jutella siitä.)

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Rohkea päätös! Mä en osaa luovuttaa kirjojen suhteen, vaan tahkoan niitä tylsempiä sitten vaikka luvun joka ilta ja luen muuna aikana sitten jotain kivempaa. Nykyään suurin osa lukemistani kirjoista on joko lukupiirikirjoja tai menossa johonkin lukuhaasteeseen (tai sekä että), mikä lisää motivaatiota lukea ne loppuun. Ne muutamat joskus ammoin kesken jääneet kummittelevat edelleen mielessä, että pitää joskus yrittää uudestaan. Suurimman osan niistä olenkin saanut luettua parin viime vuoden aikana :D

[Aaro]

Annamariah wrote: "Rohkea päätös! Mä en osaa luovuttaa kirjojen suhteen, vaan tahkoan niitä tylsempiä sitten vaikka luvun joka ilta ja luen muuna aikana sitten jotain kivempaa. Nykyään suurin osa lukemistani kirjoist..."

Joo, tämä (siis kirjojen lopettaminen kesken) on mulle edelleen suhteellisen uusi asia jota yritän opetella. Kun aikaa / energiaa lukea ei ole aivan valtavasti, täytyy opetella valikointitaitoa.

[Desertorum]

Hyvä Aaro! Itsekin harjoittelen vielä, en ehkä niinkään sitä kesken jättämistä, vaan sitä etten jälkeenpäin ahdistuisi asiasta. Siinä hetkessä kun luen ja tajuan ettei tästä tule mitään, pystyn kyllä jättämään kesken mutta sitten myöhemmin alan miettiä, että oliko se nyt muka oikeasti niin vaikeaa lukea se vaan loppuun. Sitten olenkin muutamaa kokeillut uudestaan lukea ja tajunnut, että kyllä se vaan oli.
Itselläkin aika paljon aika rajoitteita lukemisen suhteen, joten en halua kuitenkaan viettää sitä aikaa väkisin lukemalla jotain mikä ei yhtään kiinnosta. Tiedostan tämän mutten ehkä ihan täysin vielä sisäistä!

[Desertorum]

Otin itseäni hieman niskasta kiinni ja keskityin lukemaan muutamaa kirjaa kerralla ja sainkin keskeneräisiä kirjoja vähennettyä.

Nyt kuitenkin taas aktiivisessa luvussa 4 kirjaa. Mutta se nyt ehkä vielä menettelee.

Ongelmana ehkä se ettei mikään niistä oikein kunnolla vedä. Osa syynä siitä tosin saattaa olla juuri se, että pomppii kirjasta toiseen eikä sitten pääse kunnolla sisään tarinaan.

Aloitin Tiklin ja alun jälkeen koen sen aika paikallaan junnaavaksi. Tarina on myös aika erilainen kun olin ajatellut. Toivon että se jotenkin lähtisi paremmin käyntiin ja imaisisi mukaansa koska muuten tulee tuskaiset hetket sen parissa. Tässä voi toki olla myös mukana omaa väsymystä ja sitä kautta ei haluaisi tarttua kovin raskaisiin aiheisiin.

Elmo ei myöskään oikein vedä (aloitin sen jo äänikirjana kun tarvitsi valita autoon seuraava kirja)...ei vain ole yhtään minun tyyppinen.

Sitten vielä luvussa Uinuvat jättiläiset, joka oli herätelaina kirjastosta (huom. ennen kirjastotaukoa) ja The Scarlet Letter jota olen lukenut puhelimella yön pimeinä tunteina.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Mullakin on taas neljä kirjaa kesken, mutta jopa kolme niistä on onneksi omasta hyllystä, joskin yhden olen lukenut ennenkin. (Monte-Criston kreivistä on reilu kolmannes takana. Eteneminen vain on vähän hidasta, sillä luen sitä tällä hetkellä lähinnä ruokapöydässä, kirja kun pysyy kivasti itsekseen auki oikealta sivulta...)

[Aaro]

Työkiireiden vuoksi lukuprojektit edistyvät niin hitaasti että kehtaan pitää auki vain yhtä kirjaa.

Elmon olen joskus lukenut. En ymmärtänyt huumoria kovinkaan paljon, mutta mulle jäi mielikuva että se toimisi paremmin ääniteatteriesityksenä? (Urheiluselostajat kilvan selittävät urheilusankarin mahdottomia saavutuksia jne).

Tällä hetkellä kesken on Muinainen ja tuleva kuningas. Luin varoituksena että kyseessä on "omaperäinen tulkinta Arthur-mytologiasta" mutta en osannut varautua ihan siihen kuinka omituinen.

Aivan ensimmäiseksi, Whiten versiossa Arthur-tarinat ovat siirtyneet vuosisadan pari eteenpäin: ei luultavasti mikään spoileri jos sanon että mun ensimmäinen suuri yllätys oli että tässä kirjassa Uther Pendragon on normannivalloittaja ts. myyttihenkinen sekoitus Vilhem Valloittajaa ja Arthur-legendojen "klassista" Pendragon-hahmoa. Lisäksi varsin hämmentävästi tarinoissa seikkailee mukana myös Robin Hood.

Muutenkin kirja on täynnä eriskummallista huumoria joka tulvii anakronismeja ja avointa kommentaaria ja pohdiskelua mm. toisesta maailmansodasta ja totalitaristisista ideologioista ja sodan oikeutuksesta. Toisin sanoen White ei ota alkuperäismateriaalia ihan liian vakavasti. Lisäksi en voi välttyä vaikutelmalta että Monty Pythonit olivat ottaneet monia Holy Grail-leffan sketsejä varten suoraan vaikutteita Whitelta.

Tavallisesti olen tämmöisten asioiden suhteen melkoisen puristi (vanhat myytit pitää kertoa kunnollisesti ja oikeaoppisesti vaikka säveltäisikin omiaan mukaan) mutta hassua kyllä pidän tästä. Luin yläkouluiässä editoidun kokoelman Arthur-tarinoita (tai vastaavan) mikä auttaa hieman tajuamaan tätä kirjaa, muuten menisi ohi että White vääntelee alkuperäisiä tarinoita hieman enemmänkin (vaikka silti joudun kaivelemaan Wikipediasta asioita että miten samat tarinat ja hahmot aikaisemmissa versioissa menivat).

Melko äskettäin (ts. kuukauden sisään) sain luettua myös muutakin jotka listaan tähän listaamisen riemusta:

Kirjoituksia kellarista. Oli omituinen ja vaikea ('vaikea' sanan merkityksessä että "miten tätä edes pitäisi yrittää ymmärtää"). Samaan aikaan kirja käsittelee sekä omituista kellariin jumittautunutta neuroottista henkilöhahmoa että kommentoi kitkerästi 1800-luvun utopiasosialisteja ym edistysuskoisten ajatuksia. Positiivisena yllätyksenä lopussa on suomentajan essee joka aukaisi mulle Dostojevskin tuotantoa hieman enemmän.

Sarjakuvien puolelta Jumalten iltahämärä, joka päättää Alex Alicen Siegfried- ym. myyttejä varioivan trilogian. Muuten jos Muinainen ja tuleva kuningas on esimerkki ei-puristisesta uudelleentulkinnasta, niin Alex Alicen Siegfried on vuorostaan sellainen jossa viikinkitarut ja Wagner otetaan vakavasti, vaikka Alice kertookin myös ihan täysin omanlaisensa tarinan sen sijaan että kuvittaisi jonkin kirjasta otetun kertomuksen.

Toinen sarjakuva on Corto Maltese - Ekvatoria. Tämä on uuden käsikirjoittaja-piirtäjä-parivaljakon kynäilemiä jatkoseikkailuja Hugo Prattin luomalle Corto Maltese-hahmolle joka on kai jonkinlainen vakavan ("aikuismaisen") ranskankielisen eurosarjakuvan klassikko. (Toisin kuin monet muut sarjakuvahahmot jotka ovat kustantajan tms omistuksessa ja joilla on ollut paljon piirtäjiä ja kirjoittajia ja siten ehkä saa hieman massatuotetun viihteen makua, Corto henkilöityi vahvasti Prattiin.) Pidin, mutta oli kuitenkin melko selkeästi hieman fanifiktiomainen / mikä on hyvä suomennos sanalle "derivative work": tarinassa on jaksoja ja asioita jotka tuntuvat olevan mukana sen takia koska "Prattin Corto Maltese-tarinoissa on sellaisia asioita", hieman kuin reseptistä katsottu mitä laitetaan sekaan.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Elmo ei kyllä minuakaan vakuuttanut, mutta siitä lisää sitten maanantaina aukeavassa ketjussa...

Kuningas Arthuriin olen perehtynyt lähinnä Mauri Kunnaksen version avulla (plus mitä yksittäisiä juttuja on kuullut muista lähteistä). Omassa hyllyssä odottaa lukemista Avalonin usvat, jossa on myös vähän perinteisestä poikkeava versio noista legendoista.

Eri mytologioista olen perehtynyt parhaiten kreikkalaiseen ja roomalaiseen tarustoon, mikä on osin Rick Riordanin sarjojen ansiota. Kielitieteilijänä minusta on äärimmäisen kiehtovaa, miten monet sivistyssanat ja sanonnat juontavat juurensa kreikkalaiseen mytologiaan.

Tällä hetkellä mulla on kesken Diana Gabaldonin A Breath of Snow and Ashes. Luin sarjan viisi ensimmäistä osaa toissa vuonna, mutta sen jälkeen kun ostin koko sarjan omaan hyllyyni, kirjaston kirjat menivät lukujonossa ohi. Nyt kun olen lukenut reilut 400 sivua eli vajan kolmanneksen, en tajua, miksen tarttunut siihen aiemmin, sillä viihdyn kirjan parissa erittäin hyvin (vaikka siinä tapahtuukin taas kaikenlaista kauheaa). Tykkään erityisesti 1700-luvun arkielämän ja Clairen lääketieteellisten toimenpiteiden kuvauksesta. Joissain kirjoissa ärsyttää sellainen kerronta, joka ei edistä varsinaista juonta, mutta tässä sarjassa nautin juuri niistä rauhallisemmista välijaksoista.

[Mikko]

Viime aikoina töiden takia on ollut vähäisesti aikaa lukea ja sitä myöten selata Goodreadsia. Yöpöydällä odottavat kuitenkin seuraavat:

Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 Alun perustella kirja vaikuttaa kiintoisalta ja helppolukuiselta historiateokselta. Luin eilen ruokatauolla tätä jo yli 30 sivua, joten uskon saavani tämän nopeasti alta pois.

Tohtori Faustus Buddenbrookit on suosikkikirjojani, joten halusin lukea lisää Mannia. Tohtori Faustus valikoitui arvalla. Alun perusteella vaatii aikaa ja keskittymistä.

Orjattaresi Tämän hetken suosikkisarja on vihdoin tarpeeksi suuri sysäys, että saan tämän scifin luettua.

Piinapenkki ja maailman meno – muistelmia ja pakinoita Jotain kevyempää välipaloina nautittavaksi.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Minä aloin eilen illalla lukea myös tuota Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 -kirjaa, ja ajatukseni ovat vähän kahtalaiset. Toisaalta idea on mahtava, mutta toteutus kyllä vähän ontuu. Paikoin puuttuvien lukunumeroiden lisäksi olen bongannut yhden selvän virheen (luvussa 17 sanotaan, että "jos et ole Tataari ja kotimaakuntasi on joku muu, siirry lukuun 18: Käännytys", ja luvussa 18 sitten yritetään käännyttää tataarista kristityksi... Eli ohjeessa pitäisi olla "jos OLET tataari...")

Kirjan logiikassa on muutenkin parantamisen varaa (eipä sillä, näin monimutkaisen teoksen luominen on varmasti vaikeaa), sillä kumpikaan kahdesta lukukerrastani ei mennyt ihan johdonmukaisesti, vaikka seurasin kyllä mielestäni ohjeita ihan pilkulleen.

Ensimmäisellä lukukerralla olin ruotsinkielinen ahvenanmaalainen poika. Tästä huolimatta kartanon ruotsinkielinen emäntä puhutteli minua huonolla suomella. Myöhemmin jouduin raiskatuksi. Ei sillä, etteikö miestäkin voisi raiskata, mutta tuohon aikaan homouteen suhtauduttiin kyllä sen verran ankarasti, että tuskin raiskaajat olisivat toimineet kirkkaassa päivänvalossa ja maleksineet vain muina miehinä pois kauppiaan puuttuessa tilanteeseen...? Toisella lukukerralla minulla piti olla onnellinen tarina, mutta sitten minut murhattiin piilopirtissä, kun ruokaa ei ollut riittävästi.

No, vielä on paljon kirjaa lukematta. Laina-aikaa on vielä reilu viikko, joten yritän ehtiä lukemaan mahdollisimman monta eri kohtaloa.

[Desertorum]

Luin Astrid Lindgrenin elämänkerran ja nyt tuntuu, että pitää tehdä itselle haaste missä luen kaikki hänen kirjansa läpi. Minulla on yllättävän monta hänen kirjaansa vielä lukematta ja monesta on aika pitkä aika.

Sitten luin pari muistelmaa; Fight Back: toinen mahdollisuus ja Henkäys on ilmaa vain, joissa molemmissa oli hurja taistelu, joista toinen päättyy paremmin kuin toinen. Valitettavasti mielestäni kumpikaan ei ollut kirjoitettu erityisen hyvin. Tarinat oli kyllä mielenkiintoisia ja koskettavia mutta jotenkin en päässyt niihin oikein sisälle ja niistä puuttui se joku.

Äänikirjana kuuntelin tanskalaisen (kuulemma super sensaation) Hirtetyt koirat, joka ei mielestäni yltänyt Harry Holen tasolle mutta onnistui olemaan viihdyttävä. Jostain haastattelusta luin, että tässä pyritään keskittymään juoneen, eikä väkivallalla mässäilyyn mutta kyllä mielestäni tässä oli aika paljon myös väkivaltaa. Ei mielestäni mitenkään erityisen häiritsevästi mutta en kyllä sanoisi ettei sitä juurikaan ole. Väkivaltaa kohdistettiin myös eläimiin, jos sellaista ei kestä. Ja lisäksi eläimiin kohdistuva asiavirhe oli myös (olisi mukava tietää oliko se alkuperäisessä tekstissä vai suomennoksessa). Mutta joka tapauksessa kirjassa puhutaan englanninvinttikoirista samana rotuna kuin galgot (eli espanjanvinttikoirat). Eihän tuo nyt kovasti asioita muuta mutta olisi outo ajatus, että Espanjaan raahattaisiin englanninvinttikoiria tapettavaksi...kun siellä löytyy omiakin siihen tarkoitukseen. Tämä vinttikoirakohtauksen lukeminen (kuunteleminen) oli kirjassa ainoa ahdistava kohta (kun sen tietää olevan niin kovin totta).

Muuten minulla on taas useampi kirja kesken (5 jos ihan tarkkoja ollaan) ja Tikli ei taas oikein edisty...
Sen sijaan Peter Pan on ollut vielä yllättävän viihdyttävä. En tiedä miksi ajattelin siitä tulevan hankala kirja.

[Desertorum]

Reissusta kotiuduttu ja yleensä käy niin (samoin kuin nyt), että matkalla ei ehdi lukea samalla lailla kuin kotona. Nyt oli vielä lyhyet lennot, niin siinäkään ei niin paljoa ehtinyt.

Kirjat oli aikalailla lyhyitä ja kevyitä.

Koko Hubaran Ruskeat Tytöt oli mielenkiintoinen novellikokoelma, perustuen ilmeisesti hänen suosittuun blogiinsa (josta en ollut kuullut).

Professori ja taloudenhoitaja oli aasialaiseen tyyliin vähäeleinen. Itse en saanut kiinni matematiikan kauneudesta, joka oli tärkeässä osassa kirjaa. Mielestäni myös asioita jäi ratkeamatta ja mietin, enkä vain osannut tulkita ratkaisuja rivien välistä. Onko kukaan muu lukenut tätä? Voisin kysellä tajusiko joku muu ratkaisun muutamaan asiaan...

Sitten pari luin pari viihdyttävää fantasiakirjaa.

Nyt pitäisi aloittaa vihdoin Buddenbrookit.

[Desertorum]

Miten olenkin onnistunut valitsemaan tähän loppu vuoteen näin nihkeitä kirjoja. Aikamoista puurtamista ja mihinkään ei oikein huvita tarttua. The Triumph of Seeds on hämmentävän pomppiva ja kuiva. Chili-osuus alkoi vihdoin vasta kiinnostaa.
Ja Muurahaiset luin loppuun mutta myönnän hieman hyppineeni muutamassa kohdassa. Tässä kirjassa ihmisten teoissa ei ollut mitään järkeä, joka söi kirjan mielekkyyttä.
Sitten olisi vielä tuo 600-sivuinen The Gone-Away World, joka periaatteessa ei vaikuta huonolta mutta on niin ”rikkaasti” kirjoitettu että se haittaa jo juonen seurantaa...
Olisi niin mukava saada nämä pari kirjaa vielä loppuun tämän vuoden puolella, niin olisi puhdas pöytä ensi vuodelle.

[Noora]

Täälläkin tihkaisee Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa on tuossa naaman edessä, eikä kyllä tunnu edistyvän. Mutta tämä on viimeinen kirja Helmet haasteeseen. Petyn kyllä itseeni, jos en ehdi/saa tätä luettua ennen vuoden vaihdetta.

[Tytti, The Head Honcho]

Minä yritän saada loppuun kirjan, joka on ollut kesken jo pari vuotta, eli Myrskylinnun. Pari äänikirjaa jäänee kyllä ensi vuodelle, jotenkin ei nyt jaksaisi kuunnella sisällissodasta vielä paria kymmentä tuntia, ellen nyt sitten innostu kovasti tekemään jotain, jossa voi kuunnella samalla.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Mulla on tällä hetkellä kesken aika monta kirjaa, joista kolme (Buddenbrookit mukaan lukien) jätän ihan suosiolla ensi vuonna loppuun luettaviksi. Nyt kun joulukiireet ovat ohi, loppuvuosi pitääkin lukea ihan huipputeholla, että saan kesken olevat lukuhaasteet valmiiksi...

Viime vuonna sain lukea melkein koko joulukuun vanhoja suosikkejani uudelleen, kun kaikki lukuhaasteet olivat hyvissä ajoin valmiit, mutta tänä vuonna en vastaavaa kyllä ehdi. Voi olla, että joku suunniteltu kirja jää täysin lukemattakin (!), mikä voi tietty olla kaltaiselleni perfektionistille ihan kasvattava kokemus.

Tulevana vuonna aion olla hieman vähemmän kunnianhimoinen. Onneksi Seinäjoen seuraava haaste on sellainen, ettei tule kiusausta täyttää sitä täysin erillisillä kirjoilla, eli "pakollista luettavaa" on vain sata kirjaa (Helmet- ja Popsugar-haasteet, joihin lukenen taas eri teokset) ja muihin voi sitten käyttää pääosin samoja. Ajattelin myös anta itselleni luvan käyttää enemmän aikaa uusintalukuihin pitkin vuotta ja haalia vähän vähemmän uusia lukuelämyksiä vain sillä perusteella, että maailma on täynnä kirjoja, jotka "pitäisi lukea". Eli vähemmän suorittamista ja enemmän ihan lukemisen ilosta lukemista. Saa nähdä, miten onnistuu :D

[Tiia]

Annamariah wrote: "... eli "pakollista luettavaa" on vain sata kirjaa (Helmet- ja Popsugar-haasteet, joihin lukenen taas eri teokset) ... "

Ai kamala miltä tuo kuulostaa, kun joku sanoo sen "ääneen"! Itsekin olen täytellyt haasteita eri kirjoilla, ja on se hirvittävä määrä kun sen ynnää yhteen..!

Tuo lukemisen ilo saa itsellänikin olla kantava teema ensi vuonna, eikä niinkään kirjamaailman kartoittaminen. Viime vuodet olen yrittänyt ottaa kiinni niitä vuosia, jolloin ei ollut aikaa lukea. Etenkin syksyn jälkeen on tullut luettua paljon sellaista, mitä en todennäköisesti olisi jaksanut lukea loppuun ilman haasteita. Ja onko se sitten sen arvoista, että saa "kuitattua" jonkun kirjan, jos ei siitä nauti kuitenkaan niin paljon kuin jostain toisesta kirjasta joka odottaa jo hyllyssä...

Aiemmin perustelin itselleni, että minun pitää kartoittaa mukavuusaluettani ja yrittää löytää kirjoista sitä jujua minkä jotkut toiset lukijat ovat löytäneet. Mutta nyt alkaa olla kypsyteltynä niin monta lukukokemusta, ja omat suosikit selkeämmin tiedossa, että vähän vaativammalla asenteella lähden ensi vuonna kirja-apajille.

Kesken/odottamassa on muutamia haastekirjoja vielä. Yes Please on pätkissä kirjoitettu ja pätkissä luettava, joten toivottavasti sen vielä ehdin saada luetuksi. The Halloween Tree menee myös Popsugariin.

Kirja mereltä ja urheilusta pitäisi vielä löytää ja lukea. Pitäisi keksiä myös palkittu tietokirja Helmet-haasteeseen. Olen lukenut paljon tietokirjoja tänä vuonna, mutta ei ole osunut silmiin että olisivat palkittuja. Jotenkin luottavaisena uskon, että ehdin vielä...

[Ronja]

Heh, yksi pedantti liittyy keskusteluun. :) Osallistuin Helmet 2018 ja Popsugar 2018 -haasteisiin, ja luin niihin yhteensä 99 kirjaa (päällekkäisiin urheilu/peli -teemoihin panostin yhden nuortenkirjan verran). Mietin ensi vuoden haasteita... tavoitteeni on osallistua taas molempiin em. haasteista ja varmaankin pyrin lukemaan eri kirjat niihin.

Olen lukenut joulun aikana True Crime -kirjaa Under the Banner of Heaven: A Story of Violent Faith. Se saa aikaan kaikenlaisia ajatuksia ihmisten outoudesta.

[Maarit]

Alkutavoite on nyt tässä vuoden alussa lähinnä saada luetuksi pois nuo viime vuodelta roikkumaan jääneet kirjat tuolta currently-reading hyllystä.

Tuhatkuolevan kirousta vähän jemmasin tuohon Helmet-haasteeseen, joten luen sen varmaan pois alta tässä piakoin. Akhilleen laulua luen lähinnä töissä ruokatunneilla, joten se etenee omaa tahtiaan.

Sen sijaan olen meinannut jo muutamaan kertaan heittää tuolla All the Birds in the Sky -kirjalla vesilintua, sillä se vain on huono, mutta kun sisu ei anna periksi sitä keskenkään jättää. Amberin yhdeksän prinssiä oli vähän hukassa tässä välillä, löysin sen uudelleen väärästä kirjapinosta ja ajattelin jatkaa sen lukemista tässä kun ehdin. Lisäksi pitäisi aloittaa Robert Galbraithin Valkoinen kuolema, kun siinä on pari varausta jonossa kirjastossa ja eräpäivä ensi viikolla. Kiirettä siis pitää.

[Noora]

Minun alkuvuoden tavoite on saada myös loppuun kesken jäänyt Waltarin Kolme pienoisromaania. Sen jälkeen ajattelin tarttua Tuulen Viemää kirjaan, joka on ollu elokuusta asti lainassa. Jos sitten vaikka tammikuun lukupiirin kirjat tai jotain omasta hyllystä. Lähdetään kahden viikon reissuun tammikuun puolivälissä. Sinne olisi hyvä valita oman hyllyn kirjoja, mielellään sellaisia jotka voisi jättää reissulle muiden luettavaksi.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Mullakin on viime vuodelta kesken kolme kirjaa, jotka pitäisi yrittää saada pian hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Yritän olla lainaamatta kirjastosta kauheasti muuta kuin lukupiiri- tai haastekirjoja, jotta saisin omaa hyllyä perattua. Toivossa on hyvä elää...

[Desertorum]

Minä sain tänään loppuun The Gone-Away World joka oli kyllä ihan hieno scifi-opus mutta vaati kyllä lukijalta aika paljon. Nyt olisi kesken enää iltalukemiseni Peppi Pitkätossu.

Ajattelin palkita itseni mahdollisuudella lukea joku kevyt mukavan oloinen kirja listaltani, mikä ei liity mihinkään haasteeseen, vaan haluan lukea sen ihan muuten vaan (loppu vuodesta näitä hetkiä ei oikein ollut...(Meneeköhän tää mun lukeminen ihan oikeaan suuntaan?)
No ongelmaksi alkaa muodostua kirjojen "sarjoittuminen", tuntuuko vaan minusta, vain onko nykyään yksittäisiä teoksia vähemmän kun ennen? Minulla on ensimmäinen sivu tbr-listalla pelkkiä sarjojen aloituksia. Toki tämä ehkä oikeasti liittyy vaan fantasia-painotukseen. Mutta koska sarjoja on jo se yli 30 kesken, olen päättänyt, että uusia en aloita ennen kuin jotain valmistuu.
Täytyy kaivella aika tarkkaan mitä sitä seuraavaksi sitten lukisi.
Mennyt maailma ainakin on lukujonossa seuraavana mutta sen lisäksi täytyy keksiä vielä jotain.

[Aaro]

Mä en taida onko sarjoittuminen uusi asia fantasiakirjallisuudessa mutta minua se on jo vaivannut jo jonkin aikaa.

Äskettäin mulle kehuttiin Brandon Sandersonia. Vaikka osaltaan kyllä kiinnostaisi tutustua hepun tuotantoon, pitkällisen kirjasarjan aloittamisen ajatus on puuduttava (mun nykyisellä lukutahdilla kyse olisi aikamoisesta sitoutumisesta). Nykyään pidän romaaneista jotka yrittävät vähintään kertoa rajallisen tarinan. (Samasta syystä huomaan pitäväni nykyään elokuvista paljon enemmän kuin televisiosarjoista.)

Kesken Kuvitettu mies, joka on rakenteeltaan novellikokoelma, ja siten kevyt (vaikka Bradbury ei kyllä kirjoita mitenkään kevyttä fiktiota).

[Tytti, The Head Honcho]

Desertorum wrote: "tuntuuko vaan minusta, vain onko nykyään yksittäisiä teoksia vähemmän kun ennen? Minulla on ensimmäinen sivu tbr-listalla pelkkiä sarjojen aloituksia."

Ei, olen vähän miettinyt samaa, tosin toisissa genreissä tilanne ehkä korostuu enemmän kuin toisissa. Itse kun en edes halua lukea sarjoja, en oikeastaan edes trilogioita kovin usein, niin aika monen kirjan voi hypätä yli pelkästään sen takia, että ovat osa sarjaa.

Dekkareissa se ei aina niin haittaa, niissä taustajuoni on harvoin niin olennainen osa, etteikö niitä voisi lukea yksittäinkin, ja toisaalta jos muuten pidän kirjasta, niin on mukavaa, että samaan maailmaan sijoittuu useampiakin, mutta harvoin niissä jää mitään cliffhangeriäkään.

Itselläni on hyvä tilanne nyt, kun oikeastaan oli vain kaksi äänikirjaa kesken vuoden lopussa, loput "kesken" olevat ovat olleet jo niin pitkään ja muutenkin vasta alussa, että joudun aloittamaan ne oikeastaan alusta, jos ja kun pääsen niihin.

[Lumissa]

Desertorum wrote: "No ongelmaksi alkaa muodostua kirjojen "sarjoittuminen", tuntuuko vaan minusta, vain onko nykyään yksittäisiä teoksia vähemmän kun ennen?"

Minä taas ihmettelin juuri päinvastaista asiaa Helmet-haasteen kohdalla, kun piti löytää kirja, joka aloittaa sarjan :D Että missä ne aloitettavat sarjat oikein ovat, kun ei minun kiinnostuskiikarieni ulottuvissa näy yhtäkään. Päädyin sitten lukemaan Harry Potteria. Ja luen kuitenkin jonkin verran fantasiaakin.

Tällä hetkellä olen kyllä ihan mielissäni, kun kerrankin on se tilanne, että kesken on kaksi kirjaa, joista kumpikin on niin kiva, että ei osaa päättää, kumpaan keskittyisi ensin. Aloin lukea Popsugar-haasteen kohtaan "A book with a female author who uses a male pseudonym" Hävittäjää, josta en tiennyt yhtään mitään ennen kuin aloitin lukemisen. Sieltähän paljastuikin tusina-scifin sijaan oikeasti varsin mielenkiintoinen kirja. Vähän sen jälkeen aloittelin Ruohometsän kansaakin, että pääsisi joskus katsomaan Netflixistä siitä tehdyn sarjan (ja toki myös siksi, että saisin lukupiirikirjojen etumatkaa kurottua umpeen) ja sekin vaikutti oikein hyvältä. Vaihteeksi lukeminen siis innostaa toden teolla!

Toki tuolla on sitten kesken jos sun mitä vähän heikommin etenevää tavaraa, mutta ei se mitään. Monte-Criston kreivin kun saisin hinkutettua joskus loppuun, niin olisin tyytyväinen. Tai pääsisin edes puoliväliin... Pahinta on, kun on niin pitkällä kirjassa, että kesken jättäminen ei missään nimessä enää kannata, mutta toisaalta luettavaa on niin paljon jäljellä, että tietää työtä olevan edessäkin vielä pitkästi.

[Mikko]

Mitään haasteita en ole suorittamassa, mutta seuraavia kirjoja olen lukenut jo kauan ja toivon ne pikkuhiljaa saavani pois alta:

José Donoso: The Obscene Bird of Night: Vaikea chileläinen tapaus, kulttiklassikko, maagista realismia hardcorena, vaihtuvia identiteettejä, sanojen avantgardea.

Jose Saramago: Toinen minä: Pitkästä aikaa Saramagoa. Vanha kommari tekee "lukuromaaneja" minunkin mieleeni.

Curzio Malaparte: Kaputt: Sarjassamme "vanhat fasistit muistelevat pakomatkojaan läpi Euroopan". Kielellisesti viehko, kaleidoskooppi jonka läpi tiiraillaan toisen maailmansodan vähemmän tunnettuja painajaisia. Thomas Mannia purple drankissa?

László Krazsnahorkai: Seiobo There Below: Romaani kauneuden kokemusten etsimisestä japanilaisen jumalattaren laskeutuessa kuolevaisten maailmaan, Unkarin tämän hetken merkittävimmältä kirjailijalta. Ei haasteetonta luettavaa mutta novellimaisten lukujensa vuoksi helpompi sulattaa kuin kirjailija Krasznahorkain tyyli yleensä.

[Desertorum]

Aaro wrote: "Mä en taida onko sarjoittuminen uusi asia fantasiakirjallisuudessa mutta minua se on jo vaivannut jo jonkin aikaa.

Äskettäin mulle kehuttiin Brandon Sandersonia. Vaikka osaltaan kyllä kiinnostaisi..."

Vaikka tosiaan olisi mukava välillä lukea yksittäisiä kirjoja, joissa selkeä rajattu kokonaisuus, on pakko antaa myös ääni Sandersonille. Hän on yksi lempifantasiakirjailijoistani. Ja hänellä on joitain trilogioina luettavia kirjoja, mutta ei taida juuri yksittäisiä olla. Mistbornin ykkösosa taisi olla ensin yksittäinen (ja laajennettiin myöhemmin trilogiaksi), joten sen voisi mielestäni lukea myös pelkällään.

[Desertorum]

Tytti wrote: "Desertorum wrote: "tuntuuko vaan minusta, vain onko nykyään yksittäisiä teoksia vähemmän kun ennen? Minulla on ensimmäinen sivu tbr-listalla pelkkiä sarjojen aloituksia."

Ei, olen vähän miettinyt ..."

Samaa mieltä, että onneksi on toki niitä kirjoja, joissa tuo ei niin haittaa, vaikka olisikin osa sarjaa. Tosin dekkareihinkin on ehkä enemmän tuotu sitä päähenkilön taustaa mukaan, eli heidän elämäntarina kulkee siellä taustalla ja voi olla outoa jos lukee niitä väärässä järjestyksessä. Tämä ei tosin välttämättä haittaa yksittäisen kirjan lukemista vaikka sieltä välistä.

[Tytti, The Head Honcho]

Desertorum wrote: "Tosin dekkareihinkin on ehkä enemmän tuotu sitä päähenkilön taustaa mukaan"

Itse en ole osittain tuon takia kovin innostunutkaan lukemaan dekkarisarjoja, vaikka tosin mullakin on aloituksia listalla useampia, vaan enemmän ajattelin esim. Christien kirjoja. Sherlockeja ei ehkä ehkä kannatakaan lukea niin, koska niissä välillä faktat vaihtelevat. :D Yhden Jokisen Koskinen-kirjan olen lukenut keskeltä, eikä siitä kyllä oikeastaan huomannut taustatarinaa, tänä vuonna olisi tarkoitus lukea eka, mutta tuskin luen niitä kaikkia kuitenkaan, kun kerran en aloittanut jo silloin 1990-luvulla. Silloin lapsena ei oikein voinutkaan lukea sarjoja, koska ei ollut nettiä, josta hakea helposti tietoa, vaan se tieto olisi pitänyt löytää muualta. Joskushan ei myöskään suomentamista aloiteta alusta, eikä kaikkia kirjoja käännetä (ollenkaan?), mikä nykyisin myös vähentää halua aloittaa sarjaa, koska ei tiedä, mitä missaa.

[Tammy]

Olen lukemassa kahta kirjaa paraillaan, Paula McLainin Paris wife ja Mary k Jensen's Rudy's Rules of Travel. Kumpikaan ei minua ole vetanyt taysilla sisaan. Ensimmainen kertoo avioparin matkoista eri maihin hyvin pienella budjetilla. Mies on taysin erilainen matkustelija kuin vaimo mika lisaa mielenkiintoa. Olen kirjan alussa, ja matkat tassa kohtaa jo kaukan aikaa sitten tehty. Erityisesti mielenkiintoin oli matka Czechoslovakiaan senollessa Neuvostoliiton alainen. Toinen kirja on Hemingwayn avioliitosta ja ajasta Pariisissa. Luin englannin kielella Salla Simukan nureten kirjan As Red as Blood , jossa oli kivaa etta tarina tapahtui Suomessa. Sekaan kirja ei ollut henkea salpaava. Lokakuussa luin
Historiallisen romaanin jossa melkein jokainen henkilo on todellinen. Se oli Natasha Boydin kirja Indigo Girl. Se kertoo 16 vuotiaasta tytosta 1700 luvulla Etela Carolinan osavaltiossa USAssa, jok, Eliza Pinckney, joutuu ottamaan hoitoonsa isansa plantaasin. ja sitten kehittaa Indigo varin tuotannon USAssa. Taasta kirjasta pidin kovast, koska kirjan lopussa kerrottiin enemman historiallisa tietoja Eliza Picknin elamasta kirjan aikana ja sen jalkeen. Sita kirjaa halusin lukea lopettamatta.

[Tytti, The Head Honcho]

Ilmeisesti opiskelet suomea, Tammy? :-) Onnea siihen. Minua kiinnostaisi Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi, A Moveable Feast, kuten melkein kaikki 1920-luvun Pariisista ja muistakin paikoista kertovat kirjat. Olenkin ollut huomaavinani jonkinlaisen teeman tälle vuodelle suunnittelemissani kirjoissa, moni niistä on joko kirjoitettu silloin tai sijoittuu kyseiselle vuosikymmenelle.

[Desertorum]

Minä päätin, että pitäisin keskeneräisten kirjojen määrän kohtuullisena (eli mielellään vain kaksi kirjaa kesken tai maksimissaan kolme). Aika hyvin olen tässä pysynyt mutta nyt meinaa alkaa rakoilla kun olen tehnyt ehkä hiukan tyhmiä valintoja kirjojen suhteen.
Nyt on muutama aika hitaasti etenevä kirja kesken ja tekisi mieli aloittaa ihan muita kirjoja.

Mennyt maailma ei oikein etene kun kirja ei mielestäni ole mitenkään erityisen vetävä ja kun leffakin on katsottuna, niin ei ole sellaista suurta tarvetta tietää miten lopussa käy.

Lisäksi arvonnasta tuli luettavaksi The Origin of Species, joka ei nyt se ihan menevin opus ole. Varsinkin kun ainakin tässä alussa mietitään ominaisuuksien periytymistä, ja kun geeneistä ei vielä tiedetä, on se pelkkää pohdintaa.
Voisin jo tässä vaiheessa (6%luettuna ja kirja on mukavat 475 sivua) sanoa, että voi tulla vähän tuskainen urakka. Darwinin ajatukset toki on olleet mullistavia, eikä niiden tärkeyttä voi kiistää. Mutta ehkä itselle kuitenkin riittäisi niistä poimitut johtopäätökset, jotka on ajankohtaisia vielä nykyään tai niistä tehdyt jatkotutkimukset ja vedetyt päätökset. Katsotaan saanko tämän luettua.

Sitten vielä tähän lisäksi aloitin Agnes Grey. Ja tämän alku vaikuttaa myös "ärsyttävältä". Itseä ärsyttää liian saamattomat päähenkilöt ja tässä sellainen vaikuttaisi olevan. Toivon tilanteen jotenkin muuttuvan ja mahdollisimman pikaisesti.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Desertorum wrote: "Mutta koska sarjoja on jo se yli 30 kesken, olen päättänyt, että uusia en aloita ennen kuin jotain valmistuu."

Sarjoista puheen ollen, mä listasin ihan mielenkiinnosta äsken, miten viime vuoden tavoitteeni saada keskeneräisiä sarjoja loppuun tai edes eteenpäin onnistui.

Jos laskin oikein, luin viime vuonna 72 sellaista kirjaa, jotka ovat osa jotain sarjaa (jokunen niistä tosin vain kahden kirjan kokonaisuuksia).

Aloitin 20 uutta sarjaa (tai siis luin ainakin yhden kirjan 20 eri sarjasta, joita en ollut ennen lukenut), mutta seitsemän niistä luin kokonaan ja seitsemää minulla ei todennäköisesti ole mitään tarvetta lukea pidemmälle, joten uusia keskeneräisiä sarjoja tuli vain kuusi.

Kesken olleista sarjoista yhdessätoista etenin vähintään yhdellä kirjalla. Jos vaikka tänä vuonna saisin niistä edes osan loppuun...

Lisäksi onnistuin lukemaan yhdeksän keskeneräistä sarjaa kokonaan loppuun ja neljä muuta "ajan tasalle". Tällä tarkoitan siis sellaisia sarjoja, joihin on tulossa vielä lisää kirjoja, mutta joista olen nyt lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat.

Ihan onnistunut lopputulos siis. En ole laskenut, montako sarjaa minulla on kaiken kaikkiaan kesken, mutta jos jätetään laskematta sellaiset sarjat, joissa jokainen osa toimii itsenäisenä teoksena (esim. historiallinen romantiikka), ei niitä nyt niin hirveästi ole.

[Desertorum]

Annamariah wrote: "Desertorum wrote: "Mutta koska sarjoja on jo se yli 30 kesken, olen päättänyt, että uusia en aloita ennen kuin jotain valmistuu."

Sarjoista puheen ollen, mä listasin ihan mielenkiinnosta äsken, mi..."

Toi on kyllä aika hyvin!
Mä en oo tosiaan laskenut kuinka monta sarjaa sain viime vuonna valmiiksi (veikkaus etten yhtään). Mutta osa sarjoista on siinä vaiheessa, että uutta osaa ei ole vielä edes saataville.
Toivon tänä vuonna saavani edes yhden sarjoista oikeasti valmiiksi. Mutta Kiekkomaailma on niin laaja, että en tiedä valmistuuko se ikinä.
Ja muutama noista fantasiasarjoista vaan jatkuu ja jatkuu...pitää jossain vaiheessa tehdä päätöksiä onko ne enää sellaisia, että niitä oikeasti haluaa vielä lukea.
Mulla on oma hylly noille keskeneräisille sarjoille, johon aina lisään sarjan seuraavan osan, jos sarjaa haluan jatkaa. Muuten unohtaisin, mitä kaikkia on kesken.

[Desertorum]

Mä olen niin syvässä kuopassa mun kirjastolainojen kanssa. Ikinä ei ole ollut noin montaa lainaa samaan aikaan; 23 kipaletta joista siis mitään en ole lukenut.
Muutamat olen jo kertaalleen uusinut ja tällä hetkellä olen koukussa Shoguniin (joka on siis omasta hyllystäni ja reilu 1100 sivua) joten se ei edistä kirjastolainojen lukemista.

Lisäksi olen menossa toukokuussa Islantiin ja kiinnostaisi lukea muutama islantilainen opus. Olin ajatellut Laxnessin Independent People ja herätelainana tänään nappasin mukaan Pirunsaari.
Saa nähdä ehdinkö niihin asti ennen matkaa.

Nyt on vaan lainoina ja omassa hyllyssä niin paljon kiinnostavia kirjoja, että on hurja valinnan vaikeus mihin aina seuraavaksi tarttuu.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Mun kirjastokasa on onneksi vähän matalampi, mutta kun kaksi keskeneräistä yli tuhatsivuista tiiliskiveä (molemmat sattumoisin ranskalaisia klassikoita) eivät kumpikaan kutista kirjastopinoa, eteneminen on vähän heikkoa täälläkin. Sitten on vielä useampi e-laina, joissa on vain kahden viikon lukuaika, joten ne menevät paperikirjojen edelle...

Suosittelen, että tartut vaan johonkin mahdollisimman lyhyeen tai muuten kevyeen kirjaan, niin tulee sellainen tunne, että saat pinon purkamisen edes jonkinlaiseen alkuun. Kyllä se siitä! Mäkin oon ollut tuossa tilanteessa, mutta sain lopulta taisteltua lainat (hetkellisesti) nollille. Olisikohan tänäkin kesänä tarvetta lukupiirin kirjastokortittomalle kampanjalle ja tukiryhmälle? :D

Oon nyt kuunnellut Les Misérables -äänikirjaa nyt tosi tehokkaasti arkistoidessa, kävellessä ja kotitöitä tehdessä, mutta seitsemän ja puolen tunnin jälkeenkin mulla on vähän yli kaksi vuorokautta jäljellä... Useimmat kuuntelemani äänikirjat ovat olleet noin kymmentuntisia, joten on tämä teos kyllä melkoinen järkäle. En kyllä ole tylsistynyt, vaan tykkään kovasti sekä tekstistä että lukijasta.

Paperikirjana kesken oleva Sweet Dreams (kirjassa nähdään unia -haastekohtaan) sen sijaan tökkii pahasti. Periaatteessa tosi mielenkiintoinen idea eikä kyseessä ole edes mitenkään erityisen paksu teos, mutta jotenkin romaani ei vain ole imaissut mukaansa enkä jaksa lukea kuin pari lukua kerrallaan.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Nyt on pakko todeta, ettei kirjastoreissu mennyt ihan putkeen. Tarkoitukseni oli ihan vain palauttaa kaksi kirjaa, mutta lainasin vahingossa kuusi tilalle, joten suht hallittu kirjastopinoni tuplaantui kertaheitolla... Ja mä kun kuvittelin pääseväni kohta taas oman kirjahyllyni kimppuun. Lohduttaudun sillä, että lainaamani kirjat sopivat edes eri lukuhaasteisiin.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Sain juuri loppuun Diana Gabaldonin Seven Stones to Stand or Fallin, joka sisältää seitsemän lyhytromaania. Eihän siinä mennyt kuin kaksi kuukautta, mutta luin siis siinä sivussa myös kaikki Lord John -sarjan kirjat, että pystyisin etenemään kronologisessa järjestyksessä näissä Outlander-sarjan "lisäosissa". Nyt minulla on lukematta enää omassa hyllyssäni odottava sarjan kahdeksas eli toistaiseksi viimeisin julkaistu osa, johon tarttuminen houkuttelee tällä hetkellä melko paljon. Luin myös varsinaisen sarjan seitsemännen osan tammi-helmikuussa, joten aika gabaldonintäyteinen alkuvuosi takana - melkein 3500 sivua!

Tässä välissä pitäisi kuitenkin yrittää saada kirjastopinoa taas purettua, vaikka se ei juuri nyt innostakaan niin paljon. Kaipa se siitä, kun pääsee taas vauhtiin. Pakkohan siinä pinossa on olla hyviäkin kirjoja :D

[Desertorum]

Minä olen saanut kirjastolainojen pinoa vähennettyä 23 kuuteentoista, mutta niissä oli aika monta nopealukuista ja sarjakuvaa. Eli ne pisimmät kuitenkin olisi vielä lukematta.
Lisäksi saapui minunu helmikuussa varaamani Crazy Rich Asians jossa on jo varaus, joten se menee nyt sitten kaikkien muiden kirjojen edelle. Onneksi se on ollut ihan viihdyttävä koska sivuja siinä on reilu 500.

Lisäksi meillä on alkanut kimalaiskausi, kun kuningatar-kimalaiset eksyvät sisään etsiessään pesäpaikkoja. Kahdessa päivässä 4 ulos palautettua. Siksi on ollut mielenkiintoista lukea Kimalaisen kyydissä : matka mesipistiäisten maailmaan.

Olen yrittänyt miehelleni selittää tuota kirjastoilmiötä, missä kirjoja vain vahingossa tarttuu mukaan...mutta hän ei kyllä ole ollut vakuuttunut.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Sun pitää vaan löytää sopiva vertaus... Ei sun miehellä ole mitään hamstraustaipumuksia, mihin vois verrata? Tai sit joku sen tyyppinen, että piti ottaa vain pari suklaapalaa ja sit menikin vahingossa koko levy. Tai sit opetat senkin himolukijaksi, niin ehkä sillekin joskus vielä käy kirjastossa hassusti :D

Sitten voit tietenkin näyttää miehellesi täältä jonkin keskustelun (esim. kirjastokortiton kesä -tukiryhmä). Jos ei vielä senkään jälkeen ilmiötä ymmärrä, niin ainakin hahmottaa sen laajuuden!

[Desertorum]

Annamariah wrote: "Sun pitää vaan löytää sopiva vertaus... Ei sun miehellä ole mitään hamstraustaipumuksia, mihin vois verrata? Tai sit joku sen tyyppinen, että piti ottaa vain pari suklaapalaa ja sit menikin vahingo..."

Joo mä olen aina välillä kyllä kaivanut täältä esimerkkejä, joiden avulla olen saanut itseni näyttämään paremmalle ;) Ja onneksi tämä on hyväntahtoista naljailua ja ei hän onneksi rajoita esimerkiksi uusien kirjojen hankkimista. Skotlannissa häämatkalla hän vei minut päiväksi Booktowniin (jossa siis useita divareita ja mm. kahvila joka oli täynnä kirjoja) <3

[Tytti, The Head Honcho]

Itse kun valitin kaverille kirjastojen olevan vaarallisia paikkoja (hän ymmärtää, on ollut siellä töissäkin), niin huomautin kuitenkin, että siellä sortuminen on enimmäkseen ilmaista. Toisin on tilanne vaikkapa (kirja)kaupoissa. Kirjaston kirjoista eroon pääseminenkin on helpompaa kuin omista, joten kirjahyllykin tykkää.

[Desertorum]

Täällä on taas kaivettu aikamoinen kuoppa näitten kirjojen kanssa...ajattelin, että lomalla ehtii lukea (en tiedä milloin opin, että silloin juuri en ehdi lukea! Islannissa mentiin 5 päivää sellaista tahtia, että illalla jaksoi ehkä juuri pari sivua lukaista ennen kuin sammui..)

Islannissa minulla oli mukana Laxnessin Independent People, jota sain luettua noin 40 sivua...Se on kaikin puolin aika hitaasti etenevä, isot sivut, paljon tekstiä ja tekstiin tarvitsee todella keskittyä. Kirjassa on vielä mukavasti noin 500 sivua.

Sitten olenkin aloitellut mukavasti kaikenlaisia kirjoja; kuten Kurjat, jonka ostamassani versiossa on 1300 sivua (ei tule kyllä valmistumaan tämän kuun loppuun, kauankohan se sarja oli katsottavana?) ja Dragonfly in Amber tuli kirjastosta ja siinäkin 750 sivua.

Kindlellä on kesken pari lyhyempää kirjaa. Ja sitten menin vielä kirjastoon ja lainasin 8 lisää kirjaa (niiden 7 lisäksi jotka oli jo lainassa).

Pihalla odottaisi remppaprojekti ja uusi kamera haluaisi ulos luontokuvia ottamaan, mutta ehkä mä otan pienen ruokalevon sohvalla ja luen!

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Mä onnistuin järjestäämään tässä työjaksossa kuusi vapaapäivää putkeen, ja ne vietin onnistuneesti mökillä metsätöiden ja kirjojen parissa. Helsinkiin palattuani olenkin sitten joutunut tekemään muita rästiin jääneitä hommia, joten lukemiselle on ollut vähemmän aikaa. Tänään oli työreissu Tampereelle, joten ehdin edes matkalla lukea yhden kirjan loppuun ja toista vähän eteenpäin. Kirjaston paperilainoista on enää yksi aloittamatta ja muut luettu, eli jos onnistun palauttamaan pinoni uusia lainaamatta, pääsen lopultakin taas omien kirjojeni kimppuun.

Kannattaa Desertorum varmaan aloittaa sarja jo nyt, kun olet lukenut kirjan aiemminkin. Mä en ainakaan kestä katsoa sitä montaa jaksoa peräkkäin, kun tarina on nimensä mukainen...

[Desertorum]

Annamariah wrote: "Mä onnistuin järjestäämään tässä työjaksossa kuusi vapaapäivää putkeen, ja ne vietin onnistuneesti mökillä metsätöiden ja kirjojen parissa. Helsinkiin palattuani olenkin sitten joutunut tekemään mu..."

Se voisi olla ihan järkevä idea, kunhan vaan malttaisin asettua tv:n ääreen!

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Mun lukemiset eivät taas ole oikein edistyneet, enkä vieläkään ole päässyt oman kirjahyllyni kimppuun... Pistäydyin tänää kirjastossa hakemassa leffahaasteen kirjan, ja mukaan tarttui vahingossa kolme muutakin kirjaa, mikä ei oikein auta omien kirjojen lukemista. Toisaalta toivon, että lainat auttavat pääsemään taas parempaan lukuvauhtiin.

Olen lukenut noin kaksisataa sivua Björnstadin (Kiekkokaupunki) jatko-osaa, ja tähän mennessä tykkään siitä enemmän kuin olin odottanut. Lainasin tämänkin alkukielellä eli ruotsiksi, mikä hidastaa etenemistä, mutta olen nauranut ja melkein itkenytkin, eli jokin kirjassa toimii, vaikka Backmanin ylenmääräinen ennakointi (foreshadowing) vähän ärsyttääkin.

[Desertorum]

Eipä ole oikein täälläkään ja samassa suossa ollaan edelleen kirjaston kirjojen kanssa. Kurjat ei ole edennyt yhtään koska yritän saada lainapinoa pienennettyä. Ja muutamaa kirjaa ei saa kohta edes uusittua. Koskaan en ole uusinut lainoja kuin kerran ja nyt tosiaan 5. kerta jo menossa :O

Ehkä mä alan heittäytyä radikaaliksi kun ikää tulee ja jumitan kirjoja itselläni vaikka kuinka kauan...Jotain pitää keksiä kun muuten on suhteellisen tasaista tämä oleminen.

Mä odotan kovasti, että pääsisin lukemaan oman kirjahyllyn kirjoja, mutta siihen menee kyllä vielä hetki.

Luen edelleen Throne of Glass-sarjaa, vaikka en ole ihan varma miksi. Ei se ainakaan hyvin kirjoitetuista hahmoista johdu...
Lisäksi tuo Muskettisoturien viimeiset urotyöt. 1, Bragelonnen varakreivi : historiallinen romaani Ludvig XIV:n hovista etenee kyllä aika hitaasti. Toivon, että jossain vaiheessa alkaisi todella tapahtua jotain. Nyt kun tiedän, että kirjailijoille maksettiin tuohon aikaan pituuden mukaan, olen jotenkin alkanut kytätä tekstiä ja miettinyt mikä siinä on turhaa. Ja se hiukan syö lukukokemusta.

Seuraavaksi tekisi kyllä mieli ahmia joku dekkari!