Suomalainen lukupiiri discussion
Yleistä
>
Mitä olet lukemassa?
No mitä minä en ymmärrä Wuolijoesta (pitäisi kai lukea jokin elämäkerta, olen lukenut vain sen Enkä ollut vanki), että kuinka hän edelleen tuntui olevan Neuvostoliiton puolella, ja muistaakseni sain jopa sen kuvan, että hän oli toivonut Neuvostoliiton miehitystä Suomeen. Mutta hänhän olisi käytännössä ollut ensimmäisten joukossa, jotka olisivat menettäneet kaiken, usein henkensäkin, ellei sitten olisi jotenkin päässyt puolue-eliittiin, mikä sekään ei ollut yleensä kovin turvallista. Hänellähän oli kartano, taisi olla maatakin (Yrjö Leino oli muistaakseni työnjohtajana tai jotain), oli rikas liikenainen ja sai kirjoittaakin suunnilleen mitä halusi. Eihän sellainen olisi ollut mahdollista Neuvostoliitossa. Ja ilmeisesti hän myös piti etuoikeutetusta elämästään, joten jonkinlainen ristiriita hänessä on. Hertta Kuusisen kanssa minulla on sama ongelma; hänen omia sukulaisiaan pidätettiin, oma poikakin kuoli, mutta mikään ei horjuttanut hänen uskoaan.
Desertorum wrote: "Pitääkin sanoa miehelleni että mun 20 kirjan lainausmäärät ei ole mitään, että niitä voisi olla 50! :D "No ei todellakaan, mullakin on tällä hetkellä 39 paperilainaa plus yksi e-laina.
Tytti wrote: "No mitä minä en ymmärrä Wuolijoesta (pitäisi kai lukea jokin elämäkerta, olen lukenut vain sen Enkä ollut vanki), että kuinka hän edelleen tuntui olevan Neuvostoliiton puolella...Itse sain sen käsityksen, että hänessä oli kasvuympäristönsä myötä herännyt niin voimakas saksalaisvastaisuus, että se kääntyi neuvostoliittomyönteisyydeksi. Samanlaisen ristiriidan vallassa tuntui olevan moni suomalainenkin ("karhu vai tiikeri"), mutta hänellä oli Viron kokemukset taustallaan. Silti hän ei ollut niin radikaali kuin siskonsa Salme Pekkala/Dutt, joka oli vannoutunut kommunisti ja jonka Stalinin ihannointi ei ilmeisesti koskaan horjunut. Hella toimi rauhanneuvottelijana, mutta sekin on omanlaisensa mielenkiintoinen rooli. Hänhän tosiasiassa hyötyi monissa kohdin taloudellisesti sodan ja sodan uhan tuomasta epävakaudesta ja käytti varmasti poliittisia suhteitaan luovasti ponnahduslautana.
Wuolijoella tosiaan oli myös täysin toimiva viljelystila, jossa työläisiäkin oli koko perhekuntina, ja hän nautti ylemmästä asemastaan ilmeisesti joka suhteessa elämässään.
Hirveän mielenkiintoinen ihminen, mutta ei niinkään ihannoitavalla tavalla.
No joo, baltiansaksalaiset olivat oma ryhmänsä, tosin Wuolijoen mieshän oli Leninin ystävä jo kai vuoden 1905 vallankumouksen aikoina. Ja talvisodan aikaan tosiaan oli yhteydessä Kollontaihin, ihan yksityishenkilönä, mikä lienee aika erikoista, ilmeisesti ei enää sitten jatkosodan alussakaan, kai.Ja Salmehan taas asui briteissä, joten siellä voi tietenkin hyvin turvallisesti olla Stalinin kannattaja. Kirjassa varmaan mainittiin sekin, että Salmen miehen äiti oli Olof Palmen isotäti tai jotain sen kaltaista. Pieni piiri pyörii...
Just luin Wikipediasta Victor Rothschildista, joka oli Cambridgen vakoilijoiden, tai ainakin kolmen heistä, kaveri, vaikka ei kai virallisesti ollutkaan marxisti. Kuului siis tähän upporikkaaseen pankkiirisukuun, ja eli playboyn elämää ja ajoi Bugatilla, kuten kunnon vasemmistolainen ainakin... Joten pientä ristiriitaa on muissakin huomattavissa. Ei se tainnut elämä Neuvostoliitossa sitten olla kovin mukavaa näille paenneille vakoojillekaan. (Pojanpoika mennyt sitten naimisiin Paris Hiltonin sisaren kanssa, minkä takia minäkin sitten päädyin lukemaan hänestä.) https://en.wikipedia.org/wiki/Victor_...
Minä lukaisin jo tuon seuraavan kuun Suomi100-kirjan Punainen viiva. Minä otin sen jo valmiiksi kirjastosta ja koska hieman pelkäsin sit tuon poliittisen aiheen takia, ajattelin aloittaa jo ajoissa. Jos vaikka lukeminen olisi tökkinyt pahasti. Mutta eipä tökkinytkään ja huomasin pitäväni siitä yllättävän paljon. Odotan jo että kirjan keskustelukansio aukeaa ensi kuussa.Samoin luin tänään loppuun Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa joka oli järjettömyydessään jotenkin koukuttava. Olin koko ajan vähän sitä mieltä, että miksi mä oikein luen tätä ja silti en pystynyt lopettamaan lukemista. En oikein kyllä ihan saanut kiinni siitä tausta-ajatuksesta.
Kesken olisi mm. tuo Vuorovetten prinssi joka ei oikein ole lähtenyt lentoon. Tosin olen vasta hieman yli 100 sivua lukenut, mutta joku siinä tyylissä hieman jarruttaa lukuhimoja. Jostain syystä myös ajattelin kirjaa aika erilaiseksi.
Helmet-haasteen Intia-kohtaan nappasin kirjastosta: Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus. Se voisi olla seuraavana lukulistalla. Tai sitten niinikään kirjastosta hamstratut Varjopoika ja Valontuojat. Vaikeita valintoja!
Kirjastosta löytyi e-kirjana Richard Adamsin Watership Down, joka on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani (miten musta tuntuu, että olen sanonut samaa vaikka miten monesta eri kirjasta... No, mulla nyt vaan on paljon lempikirjoja, joita luen uudelleen ja uudelleen :D). En edes muista, montako kertaa olen lukenut Ruohometsän kansan, mutta viime kerrasta on vierähtänyt vuosia. Alkukielellä tämä on vasta toinen lukukerta, sillä omassa hyllyssäni on vain Kersti Juvan suomennos (joka on kyllä varsin onnistunut sekin).Luin vähän aikaa sitten oma kirjahylly -haasteeseen Adamsin Ruttokoirat, minkä jälkeen teki ihan kamalasti mieli lukea pitkästä aikaa kaniineista, ja nyt sitten tartuin kirjaan vuosien tauon jälkeen. Olen nyt vähän yli puolivälissä, ja ai että kun tämä on hyvä kirja! Huomaan myös rakastavani edelleen Thlaylia... On se vaan niin kova jätkä <3
Olen lukenut Ruohometsän kansan joskus yläasteella ja pidin todella paljon. En kuitenkaan ole uskaltautunut lukemaan uudestaan, pelkään aina että en pidäkään siitä enää (en tiedä miksi se sitten olisi niin iso juttu). Muutenkin olen kyllä huono uudelleen lukija, ainoastaan Tarun sormusten herrasta olen lukenut 3kertaa ja luen varmasti vielä uudestaan.
Muutama hyvä kirja on tullut luettua viime aikoina. Valontuojat oli haasteellinen mutta palkitseva lukukokemus. Heittäydyin sen jälkimainingeissa hurjaksi ja annoin sille viisi tähteä.Myös Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli erittäin hyvä. Välillä aavistuksen toistava ja hieman lyhyempikin versio olisi voinut toimia. Mutta nautin kyllä vaikka Japani ei olekaan intohimo tai oikeastaan edes kiinnostuksen kohde. Mutta nyt ymmärrän kiinnostuksen Genjin tarinaa kohtaan.
Still Alice luin parissa päivässä ja se sai pitkästä aikaa minut itkemään (kirjan takia). Koskettava, jo senkin takia, että suvussa on alzheimeria. Täytyy varmaan jossain vaiheessa katsoa myös leffa.
Kesken on edelleen fantasiakirja Red Seas under Red Skies. Sekä Vuorovetten prinssi. Kahmin liikaa kirjoja kirjastosta ja nyt saan todella tehdä töitä että ehdin lukea ne ennen palautusaikaa, joten omat kirja saa, taas kerran, odottaa vuoroaan.
Niin ja aloittelin myös A Clockwork Orange joka tuottaa suuria vaikeuksia omituisen englannin kielen takia ja myös aiheen. En tiedä selviänkö koko kirjasta vaikka pituutta vain 140 sivua.
Iltalukemisena myös symppis Nimona.
Desertorum wrote: "aloittelin myös A Clockwork Orange joka tuottaa suuria vaikeuksia omituisen englannin kielen takia"Venäjän osaaminen auttaisi jonkin verran, muistaakseni monet sanat ovat siitä lainattuja, ainakin pohjimmiltaan, drug tjs. ainakin.
Jeps, venäjäntaidosta on hyötyä, melko alkeistakin, koska suurin osa lainatuista sanoista on ihan perustasoa. Nadsat-slangin nimityskin tulee venäläisistä numeroista (vastaa suomen -toista päätettä luvuissa 11-19).
Okei, no venäjä ei ole kyllä yhtään hallussa...mutta ehkä kun ne tarpeeksi montaa kertaa toistaa samoja sanoja, niin pääsee niihin mukaan :/
Ei taida olla stadin slangistakaan hirveästi apua, vaikka paljon venäjästä on suomeen lainattu, ihan yleissanastoakin, putkat ja tyrmät jne.. Että jos jokin kuulostaa tutulta, niin se voi hyvinkin olla. :-)http://www.iltalehti.fi/fiidifi/20140...
Näyttää siltä että olen "vahingossa" aloittanut monta samaan aiheeseen liittyvää kirjaa tai ainakin monissa on samoja elementtejä. Kuudesta kesken olevasta kirjasta neljä liittyy mereen/purjehtimiseen ja vielä yksi sivuaa sitä. Ja kolmessa on viime aikoina pahoinpidelty koiria. Lisäksi monet ovat välillä (jopa raskaan) realistisen (?) ja tuskaisen ahdistavia. Melkein kaikki ovat myös 600-800 sivuisia...en tiedä miten tähän olen päätynyt...Lukuvauhti on hidastunut huomattavasti kun talven sairastelut ovat jääneet taakse ja reenit kutsuu. Mutta ihan mukavasti olen silti saanut noita lyhyempiä haastekirjoja luettua.
Nyt pitäisi pikku hiljaa alkaa taklailla näitä tiiliskiviä:
Vuorovetten Prinssi (edelleen kesken!)
Me hukkuneet (välillä vie mukanaan, välillä kaipaa jotain kevyempää)
Valo valtameren yllä (aika alkutekijöissään)
Red Seas Under Red Skies (hämmentävän paljon kaikkea ympätty yhteen kirjaan)
Ross Poldark (no kylhän mää tykkään...)
The Search for WondLa (tätä yritän lukea ruotsiksi, joka on HIDASTA)
Minä taas sorruin siihen, mitä yritän välttää, että aloitin kirjan kiltisti, mutta sitten kun tuli vähän tylsempi kohta, niin hyppäsin eteenpäin siihen kohtaukseen, minkä tiesin tulevan, ajattelin lukevani vain ihan vähän, että jaksan sen hitaamman pätkän. Mutta sitten se jatkuikin ihan mielenkiintoisena, ennen kuin tuli muutama tylsä kohta, jotka hyppäsin yli, koska olin jo suunnilleen arvannut, mitä niissä tapahtuisi. Ja kohta olinkin jo melkein lopussa, vaikka siitä en sitten niin taaskaan välittänyt, mutta kun olin kerran jo siellä... Tämän takia usein välttelen ns. hömppäkirjoja, koska niitä tosiaan voi lukea hyppimällä ja nyt en sitten tiedä, kehtaanko merkata sen luetuksi (kyllä varmaan, koska luin kuitenkin siitä suurimman osan), mutta jonkinlaisen arvion kirjoittaminen on jo vaikeampaa. Mutta omassa genressään varmaan ihan hyvä kirja ja plussaa pohjoismaalaisuudesta. (Se tosin vähän haittasi, että sankarin sukunimi on Gripklo. Jostain syystä minulle tulee siitä mieleen Big Bang Theoryn Kripke, varsinkin kun en osaa oikein lausua tuota. Ei oikein hyvä mielikuva sankariksi...)
Kyseessä oli siis ruotsalainen Skandaalinkäryä, joka on historiallista romantiikkaa, mikä ei ole normaalilukemistoani. Suosittelen, jos joku haluaa kokeilla sellaista, tässä oli minusta varsin hyvät hahmot (kirjoittaja on psykologi), eikä historiapuolikaan hirveästi ärsyttänyt, vaikka vähän moderneiltahan hahmot vaikuttivat, mutta toisaalta vastahan Ruotsissa oli ollut kuningattarena Kristiina. Täytyy kyllä todeta, että ainoa asia, mikä tapahtumavuodesta 1685 tuli mieleen, oli se, että 30-vuotinen sota oli jo päättynyt jonkin aikaa sitten, eikä suuri Pohjan sota ollut vielä alkanut, joten suurvaltakautta elettiin. Suurista kuolonvuosistakaan ei vielä ollut tietoa.
Minua alkoi kyllä kiinnostaa! Hyvää romanttista kirjallisuutta on mielestäni aika vaikea löytää. Huomasin että kyseessä on kolmas osa, joten saatan kyllä kokeilla sarjan ykkösosaa, koska suuria vaikeuksia lukea "väärässä" järjestyksessä. Luitko suomeksi vai onko näitä käännetty? Mun ruotsi taitaa taipua vasta noihin lastenkirjoihin 😊
Itsekin mietin tuota järjestystä, mutta vertaillessani kirjoja totesin, että niitä yhdistää ilmeisesti vain tapahtumapaikka, tuo Wadenstiernan linna, ja tuo sitten tuntui juoneltaan minulle mielenkiintoisimmalta. Ne tapahtuvatkin eri vuosisatoina (järjestyksessä 1800-, 1300- ja 1600-luvuilla), eli mitään yhtenäistä juonta niissä ei ole. Suomennettu ne on kaikki, en minä ruotsiksi lue. Tietenkään minulla ei ole oikeastaan vertailukohtia, että voihan olla, että parempiakin löytyy ja tässä on kaikki genren tropet, mutta vähän mielenkiintoisemmat hahmot ja juonikin kuitenkin kuin mitä muistan Utrion kirjoista aikoinaan lukeneeni. Sellaista kevyttä päännollauslukemista.
Minä olen lukenut myös juuri tuon kirjan, mutta en kirjailijan muita teoksia. Itsehän olen historiallisen romantiikan suurkuluttaja (se minulle usein parasta viihdettä - mitkään nykyaikaan sijoittuvat "harlekiinit" eivät sen sijaan voisi vähempää kiinnostaa), joten minulla on aika hyvä käsitys kyseisestä genrestä. Joukkoon mahtuu ihan kamalaa kuraa, mutta myös oikeasti hyviä kirjoja, joilla on viihdearvon lisäksi myös ihan oikeaa sanottavaa. Skandaalinkäryä sai minulta kolme tähteä, eli sijoittuu "keskikaartiin". Ihan jees ja viihdyttävä, mutta ei (minun mielestäni) kuulu genrensä parhaimmistoon.Genreen kuuluvat kirjathan toistavat käytännössä aina samaa kaavaa erilaisin muunnelmin, minkä vuoksi ne sopivat hyvin viihde- ja "lohtulukemiseksi" (taatusti onnellinen loppu). Toisaalta samasta syystä kirjat alkavat helposti toistaa itseään, eli kirjailijan lahjat punnitaan erityisesti siinä kohtaa, kun teoksia tulee enemmän. Tietyillä kirjailijoilla sankarit ja sankarittaret ovat joka kirjassa täysin samanlaisia, mitä nyt ehkä hiusten väri muuttuu. Toiset taas osaavat luoda vaihtelevia hahmoja ja juonikuvioita, ja jotkut käsittelevät myös erilaisia yhteiskunnallisia aiheita (esim. naisten asemaa ja alempien luokkien oloja 1800-luvun Englannissa).
Oisko sulla Annamariah heittää jotain suosituksia/omia suosikkeja? Itsekin jonkun verran luen genreä mutta vaikken odota mitään mullistavia juttuja, vaan se saa olla sitä hieman tuttua ja turvallista, niin koen vaikeaksi löytää kunnollisia teoksia (edes jotenkin järkevät hahmot ehkä lähinnä).
Onko kielellä väliä? Luen noita melkein pelkästään englanniksi (vain joitain harvoja on tullut luettua suomeksi tai ruotsiksi), joten suositukset olisivat lähinnä niitä englanninkielisiä.Suosikkikirjailijoitani olisivat Mary Balogh ja Courtney Milan. Balogh on erittäin tuottelias kirjailija, joka on onnistunut kiitettävästi välttämään itsensä toistamisen, vaikka on kirjoittanut jo vaikka kuinka kauan. Baloghilla on useita sarjoja, joskin ainakin useimmat romaanit voi aivan hyvin lukea yksittäisinä teoksina. Tuoreimpana olisi The Survivors' Club -sarja, jossa päähenkilöt ovat eri tavoin sodan vammauttamia. Milan taas on "tuoreempi löytö", jonka Brothers Sinister -sarjan (4 romaania ja 3 pienoisromaania) löysin Helmetin Overdrivesta, ja kyseinen sarja on yksi parhaita tästä genrestä lukemiani.
Nuo edellä mainitut kirjailijat olivat siis niitä genren "vakavammin otettavia" edustajia, joiden kirjoissa kaikki ei ole vain tanssiaisia ja päivänpaistetta. Erityisesti Milanin sarjassa on myös yhteiskunnallisia aspekteja, eivätkä kirjat kerro pelkästään aatelisista, mikä on genressä melko harvinaista. Lisäyksenä listaan vielä Mary Jo Putney, jonka Lost Lords -sarjasta tykkäsin kovasti.Jos taas kaipaa kevyempää luettavaa, Julia Quinn on hyvä valinta. Hänen kirjoiltaan on turha odottaa kovin vakavaa sisältöä, mutta ne ovat hauskoja (kai niitä voisi kutsua vaikka regency-komediaksi). Aloittaa voi vaikka Bridgerton-sarjasta. Toinen viihdyttävä kirjailija on Tessa Dare. Hän ei ole (ainakaan vielä) yhtä tuottelias kuin monet kollegansa, mutta olen tykännyt niistä kirjoista, jotka olen häneltä lukenut.
Kiitos näistä suosituksista! En ole yhtäkään näistä kirjailijoista lukenut joten hetkeksi aikaa löytyy kokeiltavaa 😊 Ja tbr-lista senkun kasvaa....
Minäkin voisin joskus ehtiessäni kokeilla jotakin noista, historialliset romaanit ovat kivoja ja silloin tällöin myös romanssit. :)Täällä on kerrankin harvinaisesti kesken vain yksi kirja normaalin parin kolmen sijasta. Hannu Rajaniemen Kvanttivaras, vaikuttaa varsin kiehtovalta. Pari ekaa lukua meno tuntui vähän hämärältä, mutta nyt tunnun jo päässeen maailmaan ihan kivasti sisälle.
Tämä outo tilanne johtunee siitä, että tällä hetkellä ei ole yhtään äänikirjaa kesken, mutta kohtapuoliin tulee varmaan aloitettua uusi. Seuraavana olisi odottamassa Rajanaapuri.
Olen oppinut tältä ryhmältä, että voi olla useampikin kirja yhtä aikaa kesken. ;) "Yksi kirja kerrallaan kesken naisella" on tällä hetkellä neljä kirjaa kesken ja mulle se on paljon.Lapsille luen ääneen The Chronicles of Narnia, joka on nyt taas pienen tauon jälkeen edennyt 1-2 kpl kerralla. Toiseksi viimeisen Hopeinen tuoli tarinan viimeisiä kappaleita mennään eli eiköhän tämä kirja joskus tule valmiiksi asti.
Sitten olen lukenut lähinnä aukeama kerrallaan Intian taiteisiin ja uskontoon liittyvää kirjaa India: Life, Myth and Art. Aihepiiri ja teksti on varsin haastavaa, koska Intian uskonnot ja jumalat ei ole ihan hallussa. Onneksi kirjassa on paljon kuvia. :)
Kuuntelen äänikirjana Elisalta ilmaiseksi saatua Delhin kauneimmat kädet, kirja ei ole oikein minun tyyliseni ja en meinaa jaksaa kuunnella lukijan ääntä...mutta pikkuhiljaa edetään tämänkin kanssa.Kaippa se joskus valmiiksi tulee.
Vielä vaiheessa, mutta nopeiten etenevä on Maa on syntinen laulu kirja. Pääsiäinen on melkoisen hektisen oloinen, mutta uskoisin, että saan tämän valmiiksi pääsiäisen aikana, kun on niin lyhyt kirjakin.
Joo, vähän vaikea verrata, kun muistan lukeneeni ehkä vain pari genren kirjaa, ja ainakaan toisesta en pitänyt ollenkaan (Muukalainen). Tuo sentään ei ärsyttänyt minua niin paljoa, joten arvostus nousi. En vain oikein koskaan pääse yli siitä, miten ennalta-arvattavia kirjat ovat, ja olen vielä ehkä tavallista krantumpi henkilöiden suhteen, niiden pitää olla tietynlaisia, jotta innostuisin, ja se sitten usein riittääkin. Toisaalta en niin haluakaan vakavampaa pohdintaa, sitä tulee jo muissa kirjoissa tarpeeksi ja historiassakin muuten. Mutta yksi kuuluisa, jo edesmennyt kirjailija on Georgette Heyer, hänen kirjoillaan on paljon faneja. Niitä ei ehkä ole suomennettu ja/tai ovat niin vanhoja, ettei kirjastostakaan enää löydy, mutta englanniksi ainakin on jotain saatavilla. Yksi olisi minullakin lainassa juuri, mutta yhtään en ole vielä lukenut. Kannattaa varmaan ainakin kokeilla.
Rajaniemen Kvanttivaraskin kiinnostaisi, mutta olen vähän kuullut, ettei se olisi oikein hyvä aloituskirja täysin scifinoviisille kuten minä. Ehkä pitää lukea hänen novellikokoelmansa.
Georgette Heyerin kirjoja on suomennettu jonkin verran, mutta ne ovat sen verran vanhoja, ettei niitä useimmista kirjastoista löydy. Erilaisista kirjankierrätyksistä olen niitä itselleni poiminut ehkä viitisen kappaletta, minkä lisäksi olen lukenut niitä kirjastosta englanniksi. Heyerin kirjat eivät ole ihan niin "tasalaatuisia" kuin joillain muilla, olen antanut niille tähtiä kahdesta neljään. Heyer on genren "uranuurtajia"; monet nykyiset historiallista romantiikkaa kirjoittavat naiset nimeävät hänet esikuvakseen.Heyrin kirjoja voin suositella niille, jotka haluavat lukea "viattomampia" rakkausromaaneja, sillä niissä ei ole tarkasti kuvailtuja seksikohtauksia (englanninkielisessä maailmassa on alagenre "clean romance"). Caroline Courtney menee vähän samaan sarjaan.
Unohdin nähtävästi vastata Annamariahin kysymykseen; eli luen pääasiassa näitä englanniksi. Jotenkin koen suomennoksissa kielen jotenkin kangertelevammaksi tai jäykemmäksi. Mutta on sitä tainnut jotain tullut luettua englanniksi. Huomasin, että kun sanoin lukevani jonkun verran tätä genreä, että olen itse asiassa lukenut enemmän vanhempaan aikaan sijoittuvaa historiallista romantiikkaa. Ihan mielenkiintoista vähän kokeilla enemmän tämän tyyppistä.
Edit: pitääpä vielä lisätä että nähtävästi Heyerin Venetia löytyy jo lukulistalta, että täytyypä sekin lukaista jossain vaiheessa.
Annamariah wrote: "niissä ei ole tarkasti kuvailtuja seksikohtauksia (englanninkielisessä maailmassa on alagenre "clean romance")"Ihan vain kommenttina: että minua ärsyttää tuo "clean"-kuvailu, se kun on niin arvolatautunut. Okei, en minäkään niistä välttämättä tykkää, koska ne ovat niin tylsiä, jos niitä on useampia, mutta silti... Minulle usein esim. sarjoissa ja leffoissa seksikkäimpiä ovat kohtaukset, joissa yleensä molemmilla on vaatteet päällä ja pääpaino on dialogissa ja usein katseissa. MUTTA on kuitenkin tärkeää, että molemmat tunnistavat toisensa seksuaalisiksi ihmisiksi, eikä kumpikaan tuomitse sitä, eikä myöskään naisen arvo ole mitenkään siitä (tai siis neitsyydestä) riippuvainen, vaan heillä on keskinäistä kunnioitusta, joka perustuu aivan eri ominaisuuksiin, jonkinlaista älyllisyyttä siis. (Jopas oli sekavasti selitetty...) (P.S. Tämän hetken tv-sarjoista suosikkini on Our Girlin Molly Dawes ja kapteeni James, vaikka sarjan realistisuudesta en niin tiedäkään, mutta aika hyvin sopii tuohon muottiin. Miesnäyttelijän ulkonäöllä ei tietenkään ole mitään tekemistä asiassa, en ole yhtään pinnallinen ihminen, ei kannata googlata. Kröhöm, jatketaan...)
Tämä tietenkin tekee sopivan lukemisen löytämisestä todella vaikeaa, koska samassa tarinassa pitäisi löytyä itsenäinen ja usein epäsovinnainen nainen, joka kuitenkaan ei olisi liian moderni aikakauteensa, sellaista naista arvostava mies ja vielä sitä kiellettyä rakkautta. Niin ja kaiken pitäisi vielä olla suht realistista, eikä liian etukäteen arvattavaa. Välttämättä ei tarvitsisi edes kovin onnellista loppuakaan. Ei siis ehkä ihme, etten lue genreä. :D
Se happily ever after nyt vaan kuuluu genreen, eli kannattaa sitten tyytyä vain ns. "tavallisiin" historiallisiin romaaneihin - kyllä niissäkin romantiikkaa on, se ei vain ole samalla tavalla pääosassa :DOlet oikeassa tuon arvolatauksen suhteen, mutta paha sitä on mennä vakiintunutta nimitystä muuttamaan... sittenhän on vielä ihan erikseen "christian romance", jossa käyttäydytään täysin siveästi (ja romanssin ohella tarjoillaan hengellistä sanomaa), kun taas "clean romance" kattaa ainakin minun päässäni myös sellaiset kirjat, joissa harrastetaan (mahdollisesti myös esiaviollista) seksiä ilman sen tarkempaa kuvailua. Toiset varmaan määrittelevät genren tiukemmin.
Sen lisäksi, että historiallista romantiikkaa on paremmin saatavilla englanniksi kuin suomeksi, tuo käännöshomma on toinen syy, miksi luen yleensä sitä vain englanniksi. Suomennosten kankeus ei välttämättä johdu vain alipalkatuista ja/tai huonoista kääntäjistä, vaan ongelmana on myös kulttuurierot. Suomessa kun ei ollut samanlaista luokkayhteiskuntaa aatelisineen ja nekin harvat hienommat ihmiset puhuivat yleensä ruotsia, meiltä puuttuu tarvittavaa sanastoa ihan titteleistä ja puhuttelumuodoista lähtien. Sitten kun kartanossa on erikseen gallery, great hall, dining hall, dining room, drawing room, morning parlour ja private parlour (plus vielä vaikka mitä muuta), suomentajalta loppuu helposti erilaisia huoneita kuvaavat sanat kesken. Muotikin tuottaa ongelmia. Hienot ihmiset vaihtoivat vaatteita monta kertaa päivässä, ja erilaisille leningeille, päällysvaatteille ja asusteille on paljon nimiä, joista osan voi suomentaa vain yläkäsitteen nimellä.
Desertorum, minullakin on muuten itselläni jostain kirjankierrätyksestä poimittu Venetia vielä lukematta hyllyssä, joten voidaan lukea se vaikka joskus yhtä aikaa, jos tekee mieli keskustella kirjasta.
Tytti wrote: "Rajaniemen Kvanttivaraskin kiinnostaisi, mutta olen vähän kuullut, ettei se olisi oikein hyvä aloituskirja täysin scifinoviisille kuten minä. Ehkä pitää lukea hänen novellikokoelmansa."Ei tulisi kieltämättä mieleen suositella ihan noviisille, tämä ei ole teknologiaosastoltaan mitään ihan kevyttä kamaa. Olin myös alussa aika lahjakkaasti pihalla jonkin aikaa, nyt puolivälissä ja homma on selkiintynyt huomattavasti ja maailmasta muodostunut jo ihan selkeä kuva. Toisaalta tässä lähti juoni vetämään vähän matkaa luettuani hyvin, ja sen puoleen ei ole itseäni haitannut jos jokin nippeli jossain kohtaa meneekin vähän ohi, kyllä kärryillä pysyy kuitenkin.
Hienosti toimi nähtävästi oma kommentointi noin 11h työpäivän jälkeen. Tarkoitus oli sanoa että luen pääasiassa englanniksi mutta on muutama tullut luettua myös suomeksi (kun siihenkin kohtaan olin englanniksi kirjoittanut) mutta eiköhän siitä kuitenkin tajunnut...Ja kyllä samaa mieltä siinä että se ei johdu välttämättä käännöksen huonoudesta sinällään, vaan juurikin siitä ettei sisältö helposti käänny suomalaisittain. Tosin itselle hömppä toimii paremmin englanniksi ja "totiset aiheet" suomeksi :D
Ehdottomasti voisi lukea Venetian samaan aikaan. Minulla ei tiukkoja lukuaikatauluja tällä hetkellä ole, vain tasainen kaaos kirjoja kesken, että huikkaa vaan jos joskus on sellainen sopiva väli!
Taitaa olla tuo Kvanttivaras harvoja kirjoja jotka mieheni on lukenut mutta minä en.
Annamariah wrote: "Se happily ever after nyt vaan kuuluu genreen, eli kannattaa sitten tyytyä vain ns. "tavallisiin" historiallisiin romaaneihin - kyllä niissäkin romantiikkaa on, se ei vain ole samalla tavalla pääos..."Jep, näin olen yleensä toiminutkin, tosin tavallisista historiallisista romaaneista sen ihanan rakkaustarinan löytäminen on aikamoista sattumankauppaa, sitä kun ei yleensä mainosteta. Usein löydän ne sitten elokuvien ja tv-sarjojen kautta. (Ja pitäisi kai lukea enemmän naisten kirjoittamia kirjoja.) Mutta joskus vain haluaa sen varman nakin, ja pari historiallista romaania on vain pettänyt minut pahasti viime aikoina, tosin enimmäkseen muista syistä.
Joo, tuohan se käsite on, onneksi ei ole suomen kieleen vielä pesiytynyt kuin vain lainausmerkeissä, ainakaan vielä. Itse kyllä olen oppinut sen ymmärtämään vielä laajemmin ja käsittämään myös esimerkiksi kiroilun. En tosin jaksa pohtia sitä tarkemmin, mutta aina siihen törmää silloin tällöin. Jotenkin en viitsi ottaa asiaa vakavasti ja hyppään yli esimerkiksi kaikki suosittelupyynnöt, jossa pyydetään "puhtaita" kirjoja. Enhän minä edes muistaisi kirosanoja, kun niihin ei kiinnitä mitään huomiota. Pidän sitä myös kovin erikoisena, että esim. toiseen maailmansotaan sijoittuvien kirjojen kohdalla ollaan niiden "puhtaudesta" kovasti huolissaan, eräs äiti jopa kyseli, oliko eräs aiheesta kertova tietokirja tarpeeksi "puhdas" hänen teini-ikäiselle pojalleen, joka olisi siitä kiinnostunut... Sallikaa, että pyörittelen silmiäni.
En tosiaan ole ajatellut tuota suomennos- ja sanasto-ongelmaa näiden kirjojen kohdalla, mutta enpä tosin ole montaa lukenutkaan, jos yhtäkään oikeastaan.
Tuatara wrote: "Tytti wrote: "Rajaniemen Kvanttivaraskin kiinnostaisi, mutta olen vähän kuullut, ettei se olisi oikein hyvä aloituskirja täysin scifinoviisille kuten minä. Ehkä pitää lukea hänen novellikokoelmansa..."Mulla meni melkein se kolme kirjaa päästä trilogiaan sisälle, ehkä pitäisi ottaa sen kanssa jossain uusinta kierros. Näkymättömät planeetat oli ihan kiva novellikokoelma, yhdessä novellissa Pariisi rakastui mieheen, jostain syystä tää novellin idea palautu mun mieleen uudelleen ja uudelleen. Muutenkin aika omalaatuisia ideoita, tekstin luettavuus ei musta oo ollu ihan ideaalinen, tiedä sitten johtuuko se jotenkin käännöksestä, olen ainakin käsittänyt että Rajaniemi kirjoittaa englanniksi.
Reija wrote: "yhdessä novellissa Pariisi rakastui mieheen, jostain syystä tää novellin idea palautu mun mieleen uudelleen ja uudelleen"Tuosta juuri olen lukenut jostain ja se kyllä tulee aina kyseisestä kirjasta mieleen, vaikken ole sitä lukenutkaan. Ja Rajaniemi tosiaan kirjoittaa englanniksi, tosin on kai aiemmin kirjoittanut suomeksikin, joten tuossa voi olla molempia. Tuon Pariisi-tarinan lisäksi mulle usein tulee mieleen tämä Kadonnut Pariisi, jos vaikka ryhmästä löytyy Pariisi-intoilijoita. Jokin siinä minuakin kiehtoo, vaikka itse en varsinaisesti sellainen olekaan. 1920-luvulla olisi varmaan ollut mielenkiintoinen paikka, ja olen aina harmitellut, etten ole koskaan oppinut paremmin ranskaa, vaikka sitä olen lukenutkin. Olisi pitänyt pystyä aloittamaan aiemmin kuin lukiossa neljäntenä kielenä.
Tykkäsin Kvanttivarkaasta neljän tähden verran ja hain jo seuraavan osan kirjastosta, voisinpa harkita kokeilevani niitä novellejakin jossain vaiheessa.Seuraavaksi aloitan kuitenkin Tuulen varjon jos poikkeuksellisesti lukisin jotain lukupiirikirjaa oikein ajoissa enkä kuukautta tai paria perässä laahaten. :D
Kvanttivaras on niitä harvoja kirjoja, jotka olen jättänyt kesken. Luin muistaakseni reilut sata sivua, mutta kun joka luvussa oli eri henkilöt ja toinen toistaan oudompi ympäristö, en ehtinyt saada oikeastaan mistään juonesta kiinni ennen kuin luovutin. Ehkä sillekin pitäisi antaa jossain välissä uusi mahdollisuus. Sainhan minä tänä vuonna lopultakin myös Rikoksen ja rangaistuksen luettua kymmenen vuotta ensimmäisen yrityksen jälkeen...
Minulle Kvanttivaras oli se kirja, joka herätti uudelleen kiinnostuksen scifiin reilun vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen. Vaikka kirjassa on paljon kaikkea (ja etenkin itsetarkoituksellista teknologiajargonia), on minusta vähän tarkoituskin, että lukija ei saa ihan kaikesta otetta ja tavallaan se ylitsevuotavuus saakin viedä mennessään. Trilogian kaksi seuraavaa osaa eivät ihan onnistuneet minusta lunastamaan ensimmäisen lupauksia, mutta kyllä se ihan ok suoritus silti kokonaisuutena oli. Kielestä muistan minäkin ajatelleeni, että ihan sujuvinta mahdollista suomea ei nyt kyllä ollut, mutta toisaalta itselläni on tällä hetkellä työn alla Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, joka sentään on kirjoitettu suoraan suomeksi ja jää silti kielellisessä kömpelyydessään selvästi jälkeen Rajaniemen käännöskirjasta, vaikka oli kuitenkin Finlandia-ehdokkaana ja voitti Tähtivaeltaja-palkinnonkin.
Lumissa wrote: "Vaikka kirjassa on paljon kaikkea (ja etenkin itsetarkoituksellista teknologiajargonia"Joo, tuota kyllä riitti huomattavasti enemmän kuin lukemassani scifissä yleensä ja juuri se olikin parin ekan luvun aikana vähällä kypsyttää minut, mutta sitten se vain jotenkin lähti sujumaan vaikka osa jäikin sisäistämättä ihan täydellisesti. :D Minulla ei ollut kielestä valittamista. Olin vain iloinen siitä että päätin lukea suomenkielisen käännöksen, koska tuolla sanastolla olisin ollut englannin kanssa hankaluuksissa vaikka yleensä sitä ihan sujuvasti luen.
Myönnän että itsekin vähän emmin tähän kirjaan tarttumista ja se kerkesikin olla lainassa kirjastosta puoli vuotta ennen kuin aloin oikeasti lukea, koska olin kuullut ettei ole kaikkein selkein. Epäilin että tajuanko tätä ollenkaan kun scifinlukukokemusta on kuitenkin vasta 17 vuotta. :D
Jostain syystä lukiessa tuli mieleen Simmonsin Hyperion-saaga jonka luin ajat sitten ja tuntuu hassusti että siitä lukukokemuksesta oli hahmottamisessa paljon apua.
Toivottavasti se Fraktaaliruhtinas on nyt edes melkein yhtä hyvä kuin eka osa!
Toinen maailma mikä tuli mulle mieleen oli Iain M. Banksin Kulttuuri minkä lukemiskierros on mulla kesken, ihmeellisiä maailmoja mihin on välillä vaikea päästä sisäänk kaiken jargonin keskellä. Pitää ehkä laittaa varaukseen, tuli hirvee hinku lukea välillä scifiä. Kattelin omasta kirjastosta että kymmenen osaisesta sarjasta on saatavilla osia 1-3, 7 & 9. Onkohan ne oikeesti suomentaneet vaan nuo osat?Hyperion oli mulle nuorena niin tärkeä sarja etten oo ihan viime aikoina edes uskaltanu lukea uudelleen. Varsinkin sarjan Aenea osat oli mun Star Wars seikkailua, ystävyyttä, rakkautta, jopa se typerä jeesuspelastustarina meni vaikka yleensä kärsin aika pahasti kun kirjaan tungetaan uskonnollista sanomaa (katson pahasti The Book of Strange New Things). Ois kauhea pettymys jos tarina tuntuisi nyt ihan pöhköltä. Kattelin muuten ja siihenkin sarjaan on tullut 4.5 osa Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction, ihan kuin tarvitsisin lisää kirjoja tbr listalle.. ja ehkä oon kuullu huhuja että Simmons jopa palaisi saagaan, vaikka muistelin että tässä saatiin lopussa aika kaunis paketti. Argh, nyt mä haluun lukea nääkin.
No nyt mulla onkin yhtäkkiä taas kuusi kirjaa kesken samanaikaisesti... Yksi on liian raskasta luettavaa mukana kuljetettavaksi, joten luen sitä vain sängyssä. Toinen on kevyempää, mutta silti turhan iso työmatkalukemiseksi, mitä varten on kolmas kirja. Lisäksi mulla on kaksi e-kirjaa kesken (ensimmäinen ehti palautua ennen kuin sain sen loppuun, joten aloitin toisen ja varasin ensimmäisen paperisena, sillä ainokaista digikopiota odottaa 23 ihmistä...) Kuudentena vielä äsken kirjastosta lainattua ruokapöytälukemista, sillä työmatkalukeminen on pokkari eikä pysy auki itsekseen. Nyt en kyllä aloita enää mitään uutta, ennen kuin ainakin kolme näistä nykyisistä on luettu!
Minullakin oli tuossa kuusi kirjaa kesken mutta pari sain päätökseen, jotta voi aloittaa taas uusia...Meillä menee kirjasto kiinni kuukaudeksi, joten kävin pienoisella hamstraus reissulla ettei vaan lopu lukeminen kesken (sarjassamme nyt olisi ollut hyvä lukea oman kirjahyllyn kirjoja välillä!).
Olen lukenut pari hyvää tietokirjaa tai toinen on lähinnä muistelma. En ole varma kehuinko täällä jo tuota Helena Telkänrannan uutta kirjaa; Eläin ja ihminen - Mikä meitä yhdistää?? Mutta ehdottomasti mielenkiintoinen teos jos eläinten kognitiotutkimus kiinnostaa. Tai kirjahan kertoi tuloksista (eli ei tarvitse lukea tutkmuksen tekemisestä paljoakaan) ja oli helposti lähestyttävä mutta informatiivinen. Mielestäni tietoa joka tulisi sisällyttää ihan peruskouluun.
Toinen kirja oli James Rebanksin The Shepherd's Life: A People's History of the Lake District joka kertoi kyseisen herran elämästä perinteisenä lammaspaimenena. Itsekin olen ollut lampolassa työharjoittelussa (eläinalan opiskeluihin liittyen) ja kovaahan se on. Jos jotain kritisoitavaa, ei kirjassa vaan kuvatuissa toimintatavoissa, niin antibioottien käyttö oli aika hepposissa kantimissa (eli niitä annettiin ihan varmuuden vuoksi) ja kipulääkkeitä taas ei ilmeisesti ollenkaan. Toivoisin että vaikka pidetään vanhoista toimintatavoista kiinni, oltaisiin valmiita myös ottamaan mukaan uusia tapoja jos niille on selkeät perusteet (kuten kipulääkitys).
Huomaa, että pääsen lempiaiheisiini!
Seuraavaksi, kaikkien keskeneräisten kaveriksi, pääsee varmaan jompi kumpi haastekirjoista eli Suuri illusioni tai Joutavuuksien jumala.
Ainiin ja luin eilen loppuun Kerro minulle jotain hyvää. Onko muut lukeneet, millasia fiiliksiä? Onko joku katsonut leffan. Mulla oli leffa-kannella toi pokkari ja ei kyllä ihan vastannut kuvan henkilöt, päässäni olevaan kuvaan.
Leffaa en ole nähnyt, mutta halusin lukea kirjan trailerin perusteella. Tykkäsin ja itkin. Meinasin antaa neljä tähteä, mutta lopun takia vähensin kolmeen. Olen lukenut myös jatko-osan, joka ei ollut yhtä tunteita herättävä ja mukaansatempaava, mutta ihan hyvä sekin.Irenellähän oli Kerro minulle jotain hyvää oma kirjahylly -haasteessa.
Tuli mieleen tuosta Kerro minulle... - juonesta, että olen katsonut samankaltaisesta aiheesta tehdyn ranskalaisen elokuvan nimeltään Koskemattomat (2011), joka kuulemma vielä perustuu tositarinaan. Se oli muistaakseni varsin hauska, joten jos aihepiiri kiinnostaa, niin suosittelen.
Minulla on ollut kamala kevät. Opinnoissa on ollut erittäin kiireellinen ja vaivalloinen vaihe, ja tenttikirjojen ohella olen lukenut vain vanhaa höpsöttelyä. Kun tenttikirjat ovat englanninkielisiä ja aiheena etiikka ja yhteiskuntafilosofia, niin iltalukemiset ovat sitten rajoittuneet esim. tämänkaltaisiin mielialankohottajiin: Kyökin puolella ja Ylioppilas lehtorinnaamion takana. Tarina huolettomista ylioppilasvuosista. Hyviä kirjoja kyllä molemmat.
Tiedän tunteen. Mun lukutilastoissa näkyy selkeä notkahdus opiskeluvuosien aikana. Sen lisäksi, että läksyt veivät aikaa, niiden ohella ei yksinkertaisesti jaksanut lukea mitään raskasta. Ah sitä helpotusta, kun gradukin viimein valmistui ja sai taas alkaa lukea romaaneja hyvällä omallatunnolla :D Ja nyt jaksaa taas lukea myös tietokirjallisuutta ja klassikoitakin ihan eri tavalla.Mulla on omassa hyllyssä kirjankierrätyksestä poimittu Kyökin puolella. Meillä näyttäisi olevan sen verran samanlainen kirjamaku, että pitää ehkä ottaa se luettavaksi vielä tämän vuoden puolella :) (On muuten hauska toiminto tuo "compare books", käytättekö muut sitä?)
Annamariah wrote: "Leffaa en ole nähnyt, mutta halusin lukea kirjan trailerin perusteella. Tykkäsin ja itkin. Meinasin antaa neljä tähteä, mutta lopun takia vähensin kolmeen. Olen lukenut myös jatko-osan, joka ei oll..."(view spoiler)
Annamariah: käytin nyt ekaa kertaa compare books -toimintoa, ja totta! Kerrankin joku ihminen, joka lukee samoja kirjoja kuin minä.
Desertorum wrote: "Annamariah wrote: "Leffaa en ole nähnyt, mutta halusin lukea kirjan trailerin perusteella. Tykkäsin ja itkin. Meinasin antaa neljä tähteä, mutta lopun takia vähensin kolmeen. Olen lukenut myös jatk..."(view spoiler)
Sain ekan ihan oikean äänikirjan kahlattua läpi. Alottelin Pottereiden uusintakierroksella, joka ei ollut niin hyvä idea vaikka Fry olikin ihana lukija, tarina oli liian tuttu. Spaceman: An Astronaut's Unlikely Journey to Unlock the Secrets of the Universe oli amerikkaisen astronautin, kronologisesti etenevä tarina, joten pysyin hyvin kärryillä vaikka välit aika pitkäksi välillä venähtikin. Ehkä seuraavaksi uskallan kokeilla jotain lyhyttä romaaniakin. Tuntuu vaan vaikeelta joskus keskittyä kuuntelemaan, podcasteissa ei niin paljon haittaa vaikka ajatus välillä harhailisikin, romaanissa pitäisi kai yrittää pysyä paremmin kärryillä.
Compare books toiminto on tosi kiva, vielä kun pääsisi kokeilemaan ihan kaikista GR ihmisistä ja löytäisi ihmisen joka lukee samoja kirjoja. Joka varmaan olisi ihminen jonka kanssa on lukenut yhden saman kirjan ja antanu saman määrän tähtiä.
Miun piti eilen jo laittaa et sain alotettua ja pääsin hyvään vauhtiin Pyhä lehmä kirjassa mut oon ehtiny jo saattaa tämän loppuunki. Aika vähän on nyt ollu kirjoja luvussa, monta tietokirjaa kyllä on yhtäaikasesti kesken..
Haluan kehua itseäni reippaudesta! En ole aloittanut uusia kirjoja, vaan lukenut 3 kirjaa loppuun, joista kaksi on roikkunut keskeneräisinä hyvin pitkään. Vihdoin Vuorovetten prinssi on luettuna. Se otti enemmän aikaa kun siihen olisi pitänyt. Aika ei siis kerro kirjan tylsyydestä tai vaikeudesta mutta ehkä siitä, ettei se ihan sopinut itselleni. Se oli aika raskassoutuista ja ahdistavaakin ja vaati tiettyä fiilistä.
Toisena luin fantasiakirjan Red Seas Under Red Skies joka rönsyili välillä vähän turhan paljon vaikka kovasti päähenkilöistä pidin. Nyt vaikea päätös, haluaako jatkaa sarjaa vai ei...
Kolmas kirja minkä luin oli Joutavuuksien jumala, siitä lisää kirjan omassa keskustelussa.
Nyt kesken on enää Akuuttihoidon laitteet ja ruotsinkielinen WondLa. Eli voisi hyvin aloitella uusia opuksia siihen kaveriksi.
Vaihtoehdoista ei ole puutetta kun tyhjensin kirjaston. Kaikissa alueen kirjastoissa alkoi noin kuukauden sulku, kun tulee jotain kirjastouudistuksia. Siispä hamstrasin (vaikka olisi ollut mahdollisuus lukea niitä omia kirjoja!).
Vaihtoehtoina löytyy mm.
Puiden salattu elämä: kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä (joka voi osoittautua pettymykseksi kaiken kehumisen jälkeen mutta toivon mukaan ei!), Suuri illusioni, Ameriikan raitti ja noin sata muuta :D
Suomalainen lukupiiri
Books mentioned in this topic
Call Me By Your Name (other topics)Kertomus sokeudesta (other topics)
Pianonsoittaja (other topics)
Muskettisoturien viimeiset urotyöt. 1, Bragelonnen varakreivi : historiallinen romaani Ludvig XIV:n hovista (other topics)
Björnstad (other topics)
More...
Authors mentioned in this topic
Caroline Courtney (other topics)Georgette Heyer (other topics)
Mary Jo Putney (other topics)
Julia Quinn (other topics)
Tessa Dare (other topics)
More...
Se on kyllä hieno asia miten eri kulmista ihmistä voi kuvata ja saada erilaisen näkemyksen. Esim. ennen tuota Vappu Tuomiojan kirjaa ihmettelin että miten niin miehiin vetoava nainen (ei erityisen kaunispiirteinen ja lisäksi vielä miesten näkökulmasta aikakauteen nähden varmasti pelottavankin omatahtoinen). Mutta mitä enemmän katson tuon teoksen kuvia suhteessa tarinoihin, sitä enemmän kasvot ilmentävät. Hänellähän oli poikkeuksellisen avoimet kasvot ja katse, vähän kutsuvatkin, sekä luottamusta omaan tietoon ja toisen sanaan joka kuvastuu olemuksesta. (uskomattominta on tuo, että saattoi luottaa niin kovin toisiin kun vakoilusyytteitä oli laajojen piirien vuoksi mahdollista tulla joka suunnasta - mutta punnitsi kai hyödyt suuremmiksi kuin haitat).
Kun katselin leffan still-kuvia niin on aika lailla jäykemmin tulkittu elekieli (kuten suomalainen näyttelijätyö ylipäänsä), mutta ehkä pystyn sen suodattamaan.