Nuoret Quotes

“Dolores asuu talossa, jonka pienellä etupihalla on neitsyt Marian patsas ja vaaleanpunainen lintupatsas. Seisomme pienen rautaportin luona ja minä en oikein tiedä pitäisikö nyt suudella häntä jolloin hän saattaisi innostua niin että saattaisimme hiippailla jonkin puun taakse kiihotusta harjoittamaan, mutta samassa kuuluu sisältä karjaisu Jumalauta, Dolores, äkkiä sisään sieltä, jo on otsaa kun tuolla lailla perkele pikkutunneilla kotiin lampsitaan, ja sano sille perkeleen turvenuijalle että ottaa jalat alleen ja juoksee henkensä edestä, ja Dolores sanoo vain oi ja juoksee sisään.”
― Frank McCourt, 'Tis

“Mielestäni sedäksi muuttumisen varma merkki on se, kun kaikki alkaa tuntua liialliselta eikä nuorten puheesta enää saa mitään selvää. Varsinkin sellainen olo, että nuorten pitäisi vain rauhoittua ja nauttia elämästä, kertoo oman aseman muuttuneen niin mukavaksi, ettei arki ole enää selviämistaistelua, jota se nuorempana on enemmän tai vähemmän kaikilla, jopa hyväosaisilla.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Hän ajatteli että ehkä kaupungista tulleet mökkiläiset eivät huomaisi sitä ikävää seikkaa, ettei hän oikeasti ollut mikään rehti maalaispoika, vaan hermostunut ja kummallinen, sen näköinen että oli karannut jostain ja pelkäsi jäävänsä kiinni. Ei ollut hänen vikansa, että hän näytti siltä; kaikki 13-vuotiaat näyttävät siltä, etenkin herkät 13-vuotiaat, joita on siroteltu sellaisiin kyliin kuin tämä, jossa hän asui. Kyliin, joissa kaikki tunsivat toisensa paremmin kuin itsensä ja joissa sai hullun maineen, jos käveli ulkona liian myöhään.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07

“Notkuvalla, ruosteista peräkärryä muistuttavalla lavalla oli alkamassa jonkinlainen konsertti. Nuhaiset pitkätukkaiset pojat virittelivät soittimiaan. Antti katseli heitä turvallisen välimatkan päästä, suuren koivun varjoista. Hän nojasi puun röpelöiseen runkoon ja syötti metrilakua suuhunsa. Poikien löysät, hihoista käärityt flanellipaidat liehuivat tuulessa, laiskuuden ja muiden paheiden puolesta liputtaen.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07

“Yhtä asiaa Antti toivoi eniten: että hänellä olisi tyttöystävä. Joillakin sellainen kuulemma jo oli, ainakin jos välituntipuheita oli uskominen. Villeimpien huhujen mukaan jotkut olisivat seurustelleet yli kaksi viikkoa. Sellaista ei Antti voinut käsittää. Se oli yhtä uskomatonta kuin se, että aikuiset kävivät töissä joka päivä, aamusta iltaan, niin että lopulta heillä oli varaa ostaa oma talo, lämmin koti, jossa oli siisti keittiö ja valkoiset lattialaatat ja seinän kokoinen taulutelevisio ja kaapit täynnä ruokaa ja puhtaita astioita.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07

“– Tota... Antti sanoi ja rykäisi. – Mä oon miettinyt, että onko tää nyt niin kuin seurustelua.
Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta oli parempi olla idiootti kuin hiljaa.
– En mä tiedä, tyttö sanoi. – Pitää miettiä. En tiedä ollaanko me oikeat toisillemme.
Tyhjyys, ammottava tyhjyys aukesi Antin sisälle. Hän ei käsittänyt, miten hän ei muka olisi ollut oikea. Mitä se tarkoitti? Kuka sitten oli oikea? Mitä häneltä puuttui? Missä hän voisi harjoitella olemaan oikea?
– Niin, hän sanoi. – Mä ymmärrän.
Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt. Mutta aina kun ei missään tapauksessa ymmärretä, sanotaan "mä ymmärrän". Tai ainakin Antti sanoi.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07