Siintävät vuoret Quotes

“Poika katselee tietä, puhelinpylväitä ja metsää. Miten hän on joutunut tänne? Miksi hän on täällä? Onko hän nähnyt unta - tai oikeastaan - vieläkö uni jatkuu?”
― Veikko Huovinen, Siintävät vuoret

“Lyhyenä, kauhistuttavana hetkenä hän on käsittävinään miten armoton elämä pohjimmiltaan on. Kaiken menettää. Lapsuus on lyhyt, nuoruus on jo mennyt kun sen tajuaa ja kypsät miehuusvuodet eivät ole nekään omia, vaan ne on myytävä rahasta tai pakkoluovutettava levottomalle ajalle. Ei mitään voi omistaa, ei lapsi vanhempiaan eivätkä vanhemmat lapsiaan. Kaiken mihin rakastuu ja ihastuu, joutuu menettämään. Pelokkaan, säälittävän kamppailun jälkeen on luovuttava elämästäänkin, joka sekin on vain sarja liikkeitä ja ajatuksia liikkumattomassa maisemassa, ajanjakso jonka toista laitaa ei muista juuri ollenkaan ja jonka läheisetkin tapahtumat menettävät tuoreutensa nopeasti kuin sammuva valo.”
― Veikko Huovinen, Siintävät vuoret

“Järvi tyyntyy hiljalleen. On rauhaisaa, hyönteiset vain surisevat kuusissa. On kuin suuri käsi sivelisi viileän pehmeästi maata, että se nukkuisi. Auringon viimeiset säteet valaisevat kirkon ristiä, punaisia tiilikattoja ja valkeiksi maalattuja talonseiniä. Jossakin ikkunassa leimahtelee niin kuin sisällä olisi tuli irti. Tuolla alhaalla he elävät, riemuitsevat ja kärsivät, riitelevät kansantulosta, kunniasta ja arvojärjestyksestä, siellä he juoruavat, kadehtivat ja rakastavat. Pieni soma asutuskeskus, joka häviää näkyvistä kun nostaa käden sen eteen.”
― Veikko Huovinen, Siintävät vuoret

“Mutta tämä valtava maa kaikkine olosuhteineen, ihmiskohtaloineen ja ihmeellisine mahdollisuuksineen! Kaikkialla tapahtuu joka hetki jotakin, emmekä täältä käsin voi nähdä siitä aavistustakaan.”
― Veikko Huovinen, Siintävät vuoret