Suomalainen lukupiiri discussion
Oma kirjahylly -haaste
>
Desertorumin kirjahyllyn aarteet
date
newest »



Mukavaa että on samoja kirjoja, niin saadaan varmaan keskustelua niistä aikaiseksi :)

Eilen sitten luin ensimmäisen kirjaan loppuun tuolta etukäteen tehdyltä listalta; Teemestarin kirja. Kirja oli nopeatempoinen ja sen luki nopeasti. Silti minulla meni siinä useampi päivä kun jotenkin siihen oli vähän vaikea tarttua. Tämä johtuu täysin henkilökohtaisesta tykkäämisestä tai tässä tapauksessa ei tykkäämisestä. Kirja oli mielestäni ihan hyvin kirjoitettu mutta aihe ei vaan itselle uponnut. En siis ylipäätään oikein pidä dystopia-kirjallisuudesta ja jotenkin ehkä kirjan ennalta-arvattavuus (ainakin joiltain osin) ja se ahdistuksen tunne että tässä edetään väjäämättömään katastrofiin, ahdisti itseä. Annoin kuitenkin kolme tähteä.


Tämä on ollut mielessä lukea jo teini-iästä lähtien, kaverini luki sen silloin ja piti kovasti. Itsekin aloitin mutta se vaan ei napannut. Olen ajatellut melkeinpä siitä lähtien antaa sille uuden mahdollisuuden, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.
Nyt tuli luettua koko kirja mutta ei se oikein ollut omaan makuun. Kirjan ajatus oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen mutta itse jotenkin ärsyynnyin juonesta ja tapahtumista, jopa niin paljon että oli vähän vaikea aina tarttua kirjaan. En viitsi nyt sen enempää avata ettei tule spoilereita. Mutta siis sellainen kolmen tähden kirja kuitenkin.
Hauskaa huomata että minun on helpompi tarttua kirjahyllyni sellaisiin kirjoihin mitkä eivät ole tuolla ennalta määritellyllä listalla. Mä vissiin kuvittelen, että kun ne on siinä listalla mainittu, niin ne tulee jotenkin automaattisesti luettua. Eli voin valita hyllystä sitten muita kirjoja luettavakseni :D


Minäkin juuri kävin täydentämässä varastoja kirjastossa, että ehkä sekin kieltämättä hidastaa näiden omien kirjojen lukemista...en tosin myönnä moista ongelmaa ;)



Joko olet Noora aloittanut? Odotan innolla muita ajatuksia Luolakarhun klaanista!

Tietyllä tapaa kirja ehkä muistuttaa vähän Tarzania - molemmissa päähenkilö on eri rotua kuin laumansa, tuntee olevansa ruma ja syrjitty, mutta menestyy älynsä ja taitojensa ansiosta upeasti kaikessa, mihin ryhtyy. Realismin kanssa on siis vähän niin ja näin, mutta siitä viis :D


Jaa, en tiedä voisinko tykätä sitten myöhemmistä osista jos poikkeavat tuosta ekasta. Mutta voi olla että en silti saa tartuttua niihin :/

Joo no toi jatkokoertomus-asia voisi kyllä selittää kirjan rakennetta. Mielestäni hiukan harmillista kun perusajatus tarinalla on hyvä ja kirjoituskaan ei niin kökköä kuin monessa tämän tyyppisessä kirjassa, ja sitten jotenkin heitetään se osittain hukkaan mielestäni huonolla editoinnilla vai miksi sitä nyt sitten kutsuisi.
Ja täytyy kyllä sanoa, että välillä oli hiukan epätodellinen olo noista seksikohtauksista, että oikeesti voiko olla tollanen himotus kun henki on vaakalaudalla. Voisin itse kuvitella miettiväni jotain muuta siinä vaiheessa...


Jospa jatko osissa kiihko laantuu ja aletaan keskittyä enemmän siihen hengissä pysymiseen ;)


Niin, en tiedä siitä kevyestäkään niin, kevyempiäkin kirjoja olen lukenut. Yksi minun ongelmistani oli myös se, että pahis oli ehkä pahin pahis, johon olen koskaan törmännyt, tai ainakaan vähään aikaan, eikä syytä käytökseen ainakaan ekassa kirjassa taidettu kertoa. Olisi kiva, jos hän olisi edes kaksiulotteinen tyyppi. Sarjan mukaan sama taisi jatkua seuraavassakin kirjassa.

Tuota "täytyykö pahiksella olla taustatarina tms. syy käytökselleen" juttua olen aina silloin tällöin pohtinut. Tottahan se on, että monilla kauheuksia tekevillä on itsellään rikkinäinen menneisyys, mutta ei sekään kai ihan kaikkiin sadisteihin päde? Onhan historiassa nähty, että jotkut periaatteessa kai ihan täysipäisetkin ihmiset kykenevät hirmutekoihin. Kirjan Miehet jotka vihaavat naisia lopussa on kohtaus, jossa Mikael Blomkvist yrittää järkeillä murhille syytä, kun taas Lisbeth Salander kuittaa asian suunnilleen sanomalla, että kyseessä oli vain taas yksi kusipäinen mies, joka vihaa naisia. (view spoiler)



Ei välttämättä spoileri mutta... (view spoiler)
Lumissa, en tiedä, tarvitseeko sinun hirveästi välittää historiapuolesta, ellet tunne aikaa todella hyvin, sillä aika vähän siinä itse historiaa oli, ja enemmän minua haittasi historian puute historiallisessa romaanissa. Pikemminkin minä valittaisin juuri näistä henkilöistä (tosin en oikein ole varma siitäkään, että he vastaavat omaa kuvaani 1700-luvusta), koska he eivät ole oikein muutenkaan uskottavia, mikä minulle on iso puute kirjassa.


Hyvä että tykkäsit! Itsellä oli vähän koko ajan sellainen, mikä katastrofi nyt seuraavaksi iskee -olo. Ihan viihdyttävähän se oli, mutta itselle ei jäänyt suuria haluja lukea lisää. Tai olen minä sen verran utelias, että haluaisin tietää miten tarina jatkuu, mutta en haluaisi kuitenkaan lukea koko kirjaa/kirjoja...täytyy kysyä joiltain lukeneilta että miten loppu sarjassa kävi ;)

Vaikea ajatella, että kaikki nuo asiat lapsuudesta voisi vain antaa anteeksi...

Ja nyt kun aina totean että välttelen sota-aiheita, niin olen nähtävästi varannut niitä tähän haasteeseen kaksin kappalein. Koska uskoisin Kirjavarkaan myös sijoittuvan toiseen maailmansotaan (yritän tietää kirjoista mahdollisimman vähän ennen lukemista, joten olen suht tietämätön tästä vaikka se kovin suosittu onkin). Se olisi todennäköisesti lukuvuorossa seuraavana.

Kerran olen jo aloittanut joskus teininä ja nyt annoin uuden mahdollisuuden. Mutta en vissiin ole kypsynyt juurikaan niistä vuosista, koska tämä ei kyllä edelleenkään säväyttänyt. Tai ehkä sen verran kasvua, että kurinalaisemmin tuli luettua tämä, eikä jäänyt kesken. Mutta onneksi se loppui vihdoin!
Kolme kirjaa vielä jäljellä.

Jotenkin ei tämä vain lähtenyt, vaikka ihan uniikki idea siihen oli saatu. Mutta silti se ei riittänyt kantamaan sitä ihan täysin. Kirja oli mielestäni, ihan alun jälkeen, aika raskassoutuinen. Kunnes tosiaan päästiin loppu puolelle.
Hyviä tragedioita on helpompi kirjoittaa kuin hyviä komedioita ja kyllähän tämä liikutti. Silti olen ehkä jotenkin turtunut tähän Toisen maailman sodan näyttämöön. Olen lukenut viime aikoina monia siihen liittyviä kirjoja ja ehkä se vaikuttaa asiaan.
Kirja ei siis missään nimessä ollut huono ja tämä ehkä kuvaa lähinnä omaa makuani. Kolme tähteä annoin.
Vielä kaksi olisi jäljellä ja onneksi toinen niistä, Sonja O., on samalla lukupiirikirja.






http://www.nytimes.com/2006/05/14/boo...
Usein tämä myös mainitaan erilaisilla listoilla, joissa kehutaan tai suositellaan YA-kirjoja aikuisemmille lukijoille, vaikka en minäkään tosin tiedä, miksi tämä ei olisi sellainen jo alunperinkin. Mutta ilmeisesti tosiaan teini-ikäinen päähenkilö tekee kirjasta kuin kirjasta YA-kirjan rapakon takana, ainakin jos siinä ei ole paljoa kiroilua tai seksiä, ja se on sitten kopioitu tännekin. Tyhmältä myös tuntuu viitata juuri ihan tavallisiin romaaneihin "aikuisten" kirjoina, jos ne pitää jotenkin erottaa tällaisista kirjoista, ikään kuin niitä ei voisi lukea nuorempanakin.

Shokeeraus-arvo on vähän jo menetetty mielestäni mutta onhan tuo mielestäni vieläkin aika ajankohtainen.
Pidin tämän rehellisyydestä ja raakuudesta. Mutta samalla koen, että hieman nuorempana olisin tykästynyt tähän vielä enemmän, koska tähän tarvitaan ehkä hiukan sellaista nuoruuden kapinaa.

Olen myös tyytyväinen että valitsin tämän Valtosen kirjan tähän haasteeseen. Ilman sitä, en tiedä milloin olisin sen aloittanut (ja nytkin jätin sen ihan viimeiseksi!). Aihe ei kuulostanut ihan omalta eikä kirjan ulkoasu vetänyt puoleensa. Sain sen kuitenkin lahjaksi jo muutama vuosi sitten, joten koin, että kohta se on pakko lukea ja kertoa palautetta lahjan antajalle.
Kirja oli kyllä hyvä ja sai otteeseen heti. Asiat joita käsiteltiin olivat ajankohtaisia ja mielenkiintoisia, pidän akateemisen maailman kuvauksesta, moraalisista ongelmista jne. Mutta ennen kaikkea hienosti rakennetut hahmot vakuuttivat.
Itsellä on myös isäpuoli ulkomailta ja sitä kautta tuo erillisyyden tunne ja Suomen pohdinta osuivat (vaikka hän ei Amerikasta olekaan).
Tämä oli minulle 4.5 tähden arvoinen. Ainoat asiat mitkä pudottivat hieman arviota, olivat ajoittainen hitaus ja takaumat, jotka olivat todella pitkiä. Ja en itse ole muutenkaan niiden fani, pidän enemmän suorasta kerronnasta.
Mutta olihan tämä vaikuttava ja näistä tämän haasteen kirjoista paras.
Books mentioned in this topic
He eivät tiedä mitä tekevät (other topics)Sinuhe egyptiläinen (other topics)
Kaksoset (other topics)
Vuorovetten Prinssi (other topics)
Outlander (other topics)
More...
1. He eivät tiedä mitä tekevät 557 sivua (12.11.17)
2. Kaksoset 421 sivua (19.7.17)
3. Sonja O. kävi täällä 295 sivua (22.10.17)
4. Teemestarin kirja 330 sivua (8.1.17)
5. Kirjavaras 556 sivua (14.10.17)
6. Luolakarhun klaani 609 sivua (11.2.17)
Sivuja yhteensä 2766.
7. The Silver Linings Playbook 302 sivua (4.1.17)
8. Murha, taikuus ja lääkintä 229 sivua (4.1.17)
9. Arsène Lupin, Gentleman-Thief 279 sivua (30.1.17)
10. Outlander 896 sivua (19.2.17)
11. Vuorovetten Prinssi 672 sivua (7.5.17)
12. Sinuhe egyptiläinen 786 sivua (11.8.17)