Suomalainen lukupiiri discussion
Oma kirjahylly -haaste
>
Desertorumin kirjahyllyn aarteet
date
newest »
newest »
Minäkin valitsin Kirjavaras. Olen sen tyttärelle joskus ostanut, itselläni vielä lukematta. He eivät tiedä mitä tekevät oli minusta tosi hyvä kirja!
Irene wrote: "Minäkin valitsin Kirjavaras. Olen sen tyttärelle joskus ostanut, itselläni vielä lukematta. He eivät tiedä mitä tekevät oli minusta tosi hyvä kirja!"Mukavaa että on samoja kirjoja, niin saadaan varmaan keskustelua niistä aikaiseksi :)
Lisäsin tähän listaan nuo kaksi omasta hyllystä lukemaani kirjaa sijoille 7 ja 8. Niitä käytin myös Helmetiin. Ne ovat olleet lukulistalla jo tosi pitkään, varsinkin tuo Murha, taikuus, lääkintä. Eilen sitten luin ensimmäisen kirjaan loppuun tuolta etukäteen tehdyltä listalta; Teemestarin kirja. Kirja oli nopeatempoinen ja sen luki nopeasti. Silti minulla meni siinä useampi päivä kun jotenkin siihen oli vähän vaikea tarttua. Tämä johtuu täysin henkilökohtaisesta tykkäämisestä tai tässä tapauksessa ei tykkäämisestä. Kirja oli mielestäni ihan hyvin kirjoitettu mutta aihe ei vaan itselle uponnut. En siis ylipäätään oikein pidä dystopia-kirjallisuudesta ja jotenkin ehkä kirjan ennalta-arvattavuus (ainakin joiltain osin) ja se ahdistuksen tunne että tässä edetään väjäämättömään katastrofiin, ahdisti itseä. Annoin kuitenkin kolme tähteä.
Seuraava kirja tähän haasteeseen oli Arsène Lupin, Gentleman-Thief. Joka oli sellainen mukavan kevyt. Suhteellisen ennalta-arvattava mutta onnistui silti olemaan kiinnostava. Kirjassa ei kuollut kukaan, jos joku Helmetiin sellaista kaipaa. Kirjan sivumäärä nyt on vähän sinnepäin kun kindle-kirjojen sivumäärät on välillä vähän mitä ovat.
Noniin, toinen noista etukäteen suunnitelluista kirjoista tuli luettua, eli Luolakarhun klaani.Tämä on ollut mielessä lukea jo teini-iästä lähtien, kaverini luki sen silloin ja piti kovasti. Itsekin aloitin mutta se vaan ei napannut. Olen ajatellut melkeinpä siitä lähtien antaa sille uuden mahdollisuuden, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.
Nyt tuli luettua koko kirja mutta ei se oikein ollut omaan makuun. Kirjan ajatus oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen mutta itse jotenkin ärsyynnyin juonesta ja tapahtumista, jopa niin paljon että oli vähän vaikea aina tarttua kirjaan. En viitsi nyt sen enempää avata ettei tule spoilereita. Mutta siis sellainen kolmen tähden kirja kuitenkin.
Hauskaa huomata että minun on helpompi tarttua kirjahyllyni sellaisiin kirjoihin mitkä eivät ole tuolla ennalta määritellyllä listalla. Mä vissiin kuvittelen, että kun ne on siinä listalla mainittu, niin ne tulee jotenkin automaattisesti luettua. Eli voin valita hyllystä sitten muita kirjoja luettavakseni :D
Minulla taas kirjaston kirjat houkuttelevat edelleen, mutta kun yritän olla niitä lukematta, niin sitten en näköjään tule lukeneeksi mitään, kun vain mietin, että pitäisi oikeasti aloittaa jokin omista. Nyt houkuttelisi Turun palosta kertova 1827, joka pitäisi viikon vippilainana palauttaa jo maanantaina, enkä siis ole edes aloittanut, sillä halusin oikeastaan vain vilkaista, millainen se on. Ja sivuja siis on se viitisensataa, että ei sitä ehkä ihan päivässä lue.
Tytti wrote: "Minulla taas kirjaston kirjat houkuttelevat edelleen, mutta kun yritän olla niitä lukematta, niin sitten en näköjään tule lukeneeksi mitään, kun vain mietin, että pitäisi oikeasti aloittaa jokin om..."Minäkin juuri kävin täydentämässä varastoja kirjastossa, että ehkä sekin kieltämättä hidastaa näiden omien kirjojen lukemista...en tosin myönnä moista ongelmaa ;)
Huomaan, että minullakin on suunnattomia vaikeuksia tarttua noihin omiin kirjoihin. Jostain kumman syystä ne eivät houkuttele hyllyssä vieläkään useiden odotteluvuosien jälkeenkään;). Tiukkaa tekee tässä kuussa muutenkin tarttua näihin oman hyllyn aarteisiin, varsinkin kun nyt helmikuussa tulee muutenkin tunkua haastekirjoilla ja kuukausi on lyhyt. Luolakarhun aloittaminen tuskastustaa entistä enemmän, jos ei Desertorum sulle oikein iskenyt.
Seuraavaksi oli vuorossa Outlander (puhun nyt englanninkielisellä nimellä kun englanniksi sen luin). Tämä on odottanut pitkään Kindlellä ja päätin että 6h lomalennolla on hyvää aikaa tutustua tähän. Alku oli mielestäni ihan lupaava, varsinkin kun päästiin vauhtiin. Mutta sitten jossain vaiheessa (view spoiler) Jotenkin sellainen torta på torta fiilis. Eli vähempikin olisi riittänyt ja ehkä olisi jopa voinut jakaa kirjan useampaan osaan. Liikaa kaikkea ympätty yhteen teokseen. Mutta kyllä mä sitten toisaalta ihan viihdyinkin tän parissa. Ja aion jossain vaiheessa kokeilla vielä seuraavaakin osaa.
Noora wrote: "Huomaan, että minullakin on suunnattomia vaikeuksia tarttua noihin omiin kirjoihin. Jostain kumman syystä ne eivät houkuttele hyllyssä vieläkään useiden odotteluvuosien jälkeenkään;). Tiukkaa tekee..."Joko olet Noora aloittanut? Odotan innolla muita ajatuksia Luolakarhun klaanista!
En oo vielä saanu aloitettua, jos vaikka seuraavaksi :).
Minä kyllä tykkäsin Luolakarhun klaanista kun luin sen joitain vuosia sitten. Eka osa on aika erilainen kuin jälkimmäiset (olen lukenut neljä ensimmäistä), sillä se kertoo lähinnä Aylan kasvusta, ja myöhemmissä osissa tulee sitten parisuhdekuviot mukaan. Eniten minua siinä ehkä kiehtoo se esihistoriallisen elämän kuvaus, metsästys ja keräily ja kädentaidot.Tietyllä tapaa kirja ehkä muistuttaa vähän Tarzania - molemmissa päähenkilö on eri rotua kuin laumansa, tuntee olevansa ruma ja syrjitty, mutta menestyy älynsä ja taitojensa ansiosta upeasti kaikessa, mihin ryhtyy. Realismin kanssa on siis vähän niin ja näin, mutta siitä viis :D
Ihan samaa minä ajattelin Outlanderista, jonka suomenkielistä nimeä en muista koskaan. En tiedä, luinkohan minä jostain, että se alkoi jonkinlaisena jatkokertomuksen kaltaisena jossain nettiryhmässä, mikä saattaisi selittää asioiden toistumista. Jossain välissä se alkoi myös muistuttaa fanfictionia, jota luin joskus parikymppisenä, joitain samoja piirteitä löytyi tästäkin. (view spoiler) Kyllästyin sitten fanfictioniin, eikä mieli ole pahemmin muuttunut (vaikka välillä siihen pitää turvautua, koska GRR Martin on ilkeä). Tämä kirja myös selittää osaltaan mun ennakkoluuloja am. nykykirjallisuutta kohtaan, toinen on Historiantutkija (joka oli myös ylipitkä, vaikka suomennosta oli lyhennetty).
Annamariah wrote: "Minä kyllä tykkäsin Luolakarhun klaanista kun luin sen joitain vuosia sitten. Eka osa on aika erilainen kuin jälkimmäiset (olen lukenut neljä ensimmäistä), sillä se kertoo lähinnä Aylan kasvusta, j..."Jaa, en tiedä voisinko tykätä sitten myöhemmistä osista jos poikkeavat tuosta ekasta. Mutta voi olla että en silti saa tartuttua niihin :/
Tytti wrote: "Ihan samaa minä ajattelin Outlanderista, jonka suomenkielistä nimeä en muista koskaan. En tiedä, luinkohan minä jostain, että se alkoi jonkinlaisena jatkokertomuksen kaltaisena jossain nettiryhmäss..."Joo no toi jatkokoertomus-asia voisi kyllä selittää kirjan rakennetta. Mielestäni hiukan harmillista kun perusajatus tarinalla on hyvä ja kirjoituskaan ei niin kökköä kuin monessa tämän tyyppisessä kirjassa, ja sitten jotenkin heitetään se osittain hukkaan mielestäni huonolla editoinnilla vai miksi sitä nyt sitten kutsuisi.
Ja täytyy kyllä sanoa, että välillä oli hiukan epätodellinen olo noista seksikohtauksista, että oikeesti voiko olla tollanen himotus kun henki on vaakalaudalla. Voisin itse kuvitella miettiväni jotain muuta siinä vaiheessa...
No näin minäkin mietin, tai sitten sitä, että onko ihan pakko kertoa kaikki, TAAS, kun ei se sitä tarinaa kuljeta enää mitenkään. (Elokuvissakin minua kiinnostaa aina enemmän, että mitä tapahtuu ennen sitä, tai välillä jälkeenkin.) Tulee mieleen, että onko tämä nyt sitten sellaista esi-50 Shadesia tai vastaavaa amerikkalaisille kotiäideille. Lienenkö muualla jo valittanut, mutta täällä(kin) kun tulee välillä vastaan se oletus, yleensä kai amerikkalaisten suunnalta, että aikuisten kirjoissa on (liikaa) seksiä ja sitten luetaan YA-kirjoja, niin tämän luettuani mä vähän ymmärsin sitä ajatusta. Joskus taas sanotaan, että kirjoilla halutaan vain shokeerata, mikä kai voi olla tottakin, mutta jos ei enää oikein mikään shokeeraa (no ehkä jotkut väkivaltakuvaukset, tosin eivät usein nekään), niin tuollaiset kohtaukset tuntuvat vain tylsiltä.
Niin en kanssa tiedä millaista arvoa noilla kohtauksilla on. Minua ei sellaiset haittaa kunhan niitä ei ole liikaa. Koska sitten taas välillä häiritsee sellaiset kirjat jossa aina feidataan sekstauskohtaukset eikä kerrota mitään. Mä kyllä jotenkin tykkään että muutama kerta se voidaan kertoa jos se samalla kertoo henkilöiden kemiasta ja suhteen kehittymisestä. Mutta liika toisto tosiaan menee tylsän puolelle. Ja varsinkin ärsyttää jos tuntuu että se on tungettu sinne väkisin, että saadaan vaan sinne niitä lisättyä tasaisin väliajoin. Jospa jatko osissa kiihko laantuu ja aletaan keskittyä enemmän siihen hengissä pysymiseen ;)
Oivoi, hommasin koko Outlander-sarjan joskus taannoin, kun sen sai Amazonin alennusmyynnistä Kindlelle parilla dollarilla koko nipun. Näiden kokemusten perusteella olen lähinnä tyytyväinen siitä, että e-kirjojen kanssa ei tule niin huono omatunto, vaikka jäisivät vähän hyllyyn pölyttymään. Olisi ehkä voinut arvata jotain sen perusteella, että yleensä enimmäkseen Harlekiini-kirjoille perso äitini oli kovasti mieltynyt näihin :) Noh, tietääpä mihin tarttua, jos joskus lomalla tulee hinku saada pika-annos kevyttä historiafiktiohöttöä.
Desertorum, ehkä minä vain olen tullut wanhaksi... :-)Niin, en tiedä siitä kevyestäkään niin, kevyempiäkin kirjoja olen lukenut. Yksi minun ongelmistani oli myös se, että pahis oli ehkä pahin pahis, johon olen koskaan törmännyt, tai ainakaan vähään aikaan, eikä syytä käytökseen ainakaan ekassa kirjassa taidettu kertoa. Olisi kiva, jos hän olisi edes kaksiulotteinen tyyppi. Sarjan mukaan sama taisi jatkua seuraavassakin kirjassa.
Mä en kyllä myöskään kutsuisi Outlander-sarjaa ihan kevyeksi lukemiseksi, vaikka ne ainakin pääkaupunkiseudulla löytyvät kirjastossa yleensä viihdehyllystä kaiken höttöromantiikan keskeltä. Sen lisäksi, että kirjat ovat melkoisia tiiliskiviä, niissä on aika paljon kaikkea kurjuutta ja väkivaltaa. "Historiallisessa hömpässä" usein liihotellaan kevyesti tanssiaisista toisiin elämän karuista tosiasioista välittämättä, mitä tässä sarjassa ei todellakaan tapahdu.Tuota "täytyykö pahiksella olla taustatarina tms. syy käytökselleen" juttua olen aina silloin tällöin pohtinut. Tottahan se on, että monilla kauheuksia tekevillä on itsellään rikkinäinen menneisyys, mutta ei sekään kai ihan kaikkiin sadisteihin päde? Onhan historiassa nähty, että jotkut periaatteessa kai ihan täysipäisetkin ihmiset kykenevät hirmutekoihin. Kirjan Miehet jotka vihaavat naisia lopussa on kohtaus, jossa Mikael Blomkvist yrittää järkeillä murhille syytä, kun taas Lisbeth Salander kuittaa asian suunnilleen sanomalla, että kyseessä oli vain taas yksi kusipäinen mies, joka vihaa naisia. (view spoiler)
Minä ajattelin että syy pahiksen käytökseen oli (view spoiler) Toisaalta olihan hän muutenkin aika pahis, että johtuiko se sitten hänen "oudoista mieltymyksistä" kuten asia ilmaistiin. Koska niitä ei pystynyt hyvällä siihen aikaan tyydyttämään, niin sitten pahalla...
Nojoo, tarkennettakoon, että keveys tässä yhteydessä tarkoitti enemmänkin sitä, että realistisuus saa joustaa, jotta saadaan tilaa seikkailulle ja suurille tunteille. Ei se sinänsä kirjan tapahtumien keveyteen liity, vaan enemmänkin siihen, että silloin on parempi ottaa historioitsijavaihde pois silmästä ja keskittyä eeppisiin juonikuvioihin. Sama kuin Luolakarhun klaanin kanssa siis myös, ihan viihdyttävähän se oli, mutta vaati kyllä tietynlaista asennoitumista siihen, että aktiivisesti sulkee silmänsä aika monelta epäjohdonmukaisuudelta.
No ehkä hänellä ei varsinaisesti tarvitsisi olla erityistä taustatarinaa, mutta edes jonkinlainen persoonallisuus, ja taustan tunteminen voisi auttaa sellaisen kehittämisessä, jos kirjailija ei ole viitsinyt sitä keksiä. Outlanderissa tuntuu, että ainoa syy oli se, että (view spoiler), ja sekin että pahis ylipäänsä tarvittiin. Pahikset ovat aina parhaita, kun he ovat moniulotteisia, ja heissä on joitain kiinnostavia, jopa hyviä piirteitä.Ei välttämättä spoileri mutta... (view spoiler)
Lumissa, en tiedä, tarvitseeko sinun hirveästi välittää historiapuolesta, ellet tunne aikaa todella hyvin, sillä aika vähän siinä itse historiaa oli, ja enemmän minua haittasi historian puute historiallisessa romaanissa. Pikemminkin minä valittaisin juuri näistä henkilöistä (tosin en oikein ole varma siitäkään, että he vastaavat omaa kuvaani 1700-luvusta), koska he eivät ole oikein muutenkaan uskottavia, mikä minulle on iso puute kirjassa.
No niin nyt minäkin sain sen Luolakarhun klaanin luettua ja minä kyllä tykkäsin, kirjan päähenkilön tarina meni kyllä sydämeen asti ja sen vuoksi minun on pakko jatkaa kirjasarjan parissa, ainakin vielä yhden kirjan verran. Tykkäsin myös kovasti selviytymisteemasta ja keräily sekä metsästystarinoista. En ole niin paljon tutustunut historiassa kivikauteen, jonne oletan kirjan sijoittuvan, että osaisin kritisoida kirjan historian oikeellisuutta. Mikä on toisaalta hyvä. Kirjoitusvirheet tai kirjainten puuttumiset suomenkielisessä versiossa hieman ärsyttivät, vaikka lievän lukihäiriön omaavana en näekään omia kirjoitusvirheitä, muiden kyllä huomaan;).
Noora wrote: "No niin nyt minäkin sain sen Luolakarhun klaanin luettua ja minä kyllä tykkäsin, kirjan päähenkilön tarina meni kyllä sydämeen asti ja sen vuoksi minun on pakko jatkaa kirjasarjan parissa, ainakin ..."Hyvä että tykkäsit! Itsellä oli vähän koko ajan sellainen, mikä katastrofi nyt seuraavaksi iskee -olo. Ihan viihdyttävähän se oli, mutta itselle ei jäänyt suuria haluja lukea lisää. Tai olen minä sen verran utelias, että haluaisin tietää miten tarina jatkuu, mutta en haluaisi kuitenkaan lukea koko kirjaa/kirjoja...täytyy kysyä joiltain lukeneilta että miten loppu sarjassa kävi ;)
Noniin, vihdoin on Vuorovetten prinssi luettuna. Tämä otti kyllä pitkään, lähinnä koska eksyin kirjastokirjojen kurimukseen...mutta osittain siksi että kaikki muistelut ja välitarinat eivät vetäneet mukaansa. Tämä oli tunnelmaltaan jotenkin tuskainen. En ymmärtänyt monenkaan ihmisen tekemiä päätöksiä. Lisäksi (view spoiler) Vaikea ajatella, että kaikki nuo asiat lapsuudesta voisi vain antaa anteeksi...
Seuraava kirja jonossa oli Kaksoset. Kyseessä oli hollantilaisen Tessa de Loon toiseen maailmansotaan liittyvä tarina Kaksosista. Isäpuoleni on hollantilainen, joten sitä kautta kirja päätyi kirjahyllyyni. Yleensä välttelen sota-aiheita mutta nyt tämä piti vähän väkisin lukea, kun lahjaksi sai. Ja kirja ei ollut mielestäni ollenkaan huono, häälyin 3 ja 4 tähden välillä mutta päädyin kuitenkin 3. Joka ehkä osittain johtuu juuri aiheesta. Kirja kuitenkin tempaisi alun jälkeen mukaansa ja onnistui liikuttamaan. Ja nyt kun aina totean että välttelen sota-aiheita, niin olen nähtävästi varannut niitä tähän haasteeseen kaksin kappalein. Koska uskoisin Kirjavarkaan myös sijoittuvan toiseen maailmansotaan (yritän tietää kirjoista mahdollisimman vähän ennen lukemista, joten olen suht tietämätön tästä vaikka se kovin suosittu onkin). Se olisi todennäköisesti lukuvuorossa seuraavana.
Päädyin käyttämään lukupiirikirjaa myös tähän haasteeseen, koska Sinuhe on ollut niin pitkään lukulistalla, että se sopii tähän erittäin hyvin. Kerran olen jo aloittanut joskus teininä ja nyt annoin uuden mahdollisuuden. Mutta en vissiin ole kypsynyt juurikaan niistä vuosista, koska tämä ei kyllä edelleenkään säväyttänyt. Tai ehkä sen verran kasvua, että kurinalaisemmin tuli luettua tämä, eikä jäänyt kesken. Mutta onneksi se loppui vihdoin!
Kolme kirjaa vielä jäljellä.
KIrjavaras selätetty. Sekin otti yllättävän pitkään. Minun piti päästä yli 300 sivuun kunnes alkoi lukeminen luistaa. Sitten loppu menikin vuorokaudessa. Jotenkin ei tämä vain lähtenyt, vaikka ihan uniikki idea siihen oli saatu. Mutta silti se ei riittänyt kantamaan sitä ihan täysin. Kirja oli mielestäni, ihan alun jälkeen, aika raskassoutuinen. Kunnes tosiaan päästiin loppu puolelle.
Hyviä tragedioita on helpompi kirjoittaa kuin hyviä komedioita ja kyllähän tämä liikutti. Silti olen ehkä jotenkin turtunut tähän Toisen maailman sodan näyttämöön. Olen lukenut viime aikoina monia siihen liittyviä kirjoja ja ehkä se vaikuttaa asiaan.
Kirja ei siis missään nimessä ollut huono ja tämä ehkä kuvaa lähinnä omaa makuani. Kolme tähteä annoin.
Vielä kaksi olisi jäljellä ja onneksi toinen niistä, Sonja O., on samalla lukupiirikirja.
Mulla oli ihan samat fiilikset Kirjavarkaasta. Ihan jees, mutta ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Luin sen silloin, kun suomennos oli vielä melko tuore, ja hämmästyin aika paljon, kun mulle selvisi myöhemmin, miten suosittu kirja se on edelleen.
Mä epäilen, että osa sen suosiosta selittyy ihan vain sillä, että se on luokiteltu YA-kirjaksi Yhdysvalloissa ja muuallakin (vaikka kirjailija kai on tarkoittanut sen ihan normaaliksi aikuisten kirjaksi), ja kaikki YA-kirjat tuntuvat olevan kovin suosittuja, varsinkin tokasta maailmansodasta. Ehkä se on sitten niihin verrattuna erilainen ja vähän parempi...
Sekin vielä - ihan aikuisten osastolta mä sen lähikirjastostani poimin (joskin myöhemmin siitä on sijoitettu hajakopioita myös nuortenosastolle). Ei nuori päähenkilö automaattisesti tarkoita, että kyseessä olisi nuortenkirja...
Itse muistelen että suomalaisessa keskustelussa Kirjavarasta silloin kuin suomennus julkaistiin (ja itsekin sen luin) kohdeltiin ihan tavallisena romaanina.
Mietin lukiessani juuri tuota nuorten kirja-asiaa. Kun mielestäni tämä oli kyllä ehtaa aikuisten tavaraa (vaikka aika hankala ja epämääräinen se raja taitaa olla). Sattumalta bongasin kyseisen kirjan meidän kirjastomme nuorten osastolta. En tosin osaa sanoa, löytyykö se myös aikuisten osastolta.
Juu, NY Timesin arvio (kirjoittanut YA-kirjailija John Green) alkoi näin: "The Australian writer Markus Zusak's brilliant and hugely ambitious new young-adult novel is startling in many ways, but the first thing many teenagers will notice is its length: 552 pages!"http://www.nytimes.com/2006/05/14/boo...
Usein tämä myös mainitaan erilaisilla listoilla, joissa kehutaan tai suositellaan YA-kirjoja aikuisemmille lukijoille, vaikka en minäkään tosin tiedä, miksi tämä ei olisi sellainen jo alunperinkin. Mutta ilmeisesti tosiaan teini-ikäinen päähenkilö tekee kirjasta kuin kirjasta YA-kirjan rapakon takana, ainakin jos siinä ei ole paljoa kiroilua tai seksiä, ja se on sitten kopioitu tännekin. Tyhmältä myös tuntuu viitata juuri ihan tavallisiin romaaneihin "aikuisten" kirjoina, jos ne pitää jotenkin erottaa tällaisista kirjoista, ikään kuin niitä ei voisi lukea nuorempanakin.
Sonja O. tuli aloitettua hieman vahingossa jo nyt mutta eipä tuo mitään. Se oli aikalailla nopea lukea ja ihan viihdyttäväkin. Olin eri vaiheissa 2-4 tähden kannalla, joten lopulta päädyin kolmeen. Itsellä oli välillä hankaluuksia pysyä aikajanalla mukana, aika paljon hypittiin tapahtumissa ilman, että kovin selkeästi kerrottiin missä oltiin menossa. Ei se kuitenkaan suuresti haitannut kun muutenkin kertomus oli enemmän sellaista pätkittäistä muistelua. Shokeeraus-arvo on vähän jo menetetty mielestäni mutta onhan tuo mielestäni vieläkin aika ajankohtainen.
Pidin tämän rehellisyydestä ja raakuudesta. Mutta samalla koen, että hieman nuorempana olisin tykästynyt tähän vielä enemmän, koska tähän tarvitaan ehkä hiukan sellaista nuoruuden kapinaa.
Valmis! Viimeinen kirja He eivät tiedä mitä tekevät on luettu. Yhteiseksi sivusaldoksi tuli 5932 johon olen kyllä oikein tyytyväinen. Vaikka en nyt muistakaan, kuinka paljon se yleinen tavoite oli.Olen myös tyytyväinen että valitsin tämän Valtosen kirjan tähän haasteeseen. Ilman sitä, en tiedä milloin olisin sen aloittanut (ja nytkin jätin sen ihan viimeiseksi!). Aihe ei kuulostanut ihan omalta eikä kirjan ulkoasu vetänyt puoleensa. Sain sen kuitenkin lahjaksi jo muutama vuosi sitten, joten koin, että kohta se on pakko lukea ja kertoa palautetta lahjan antajalle.
Kirja oli kyllä hyvä ja sai otteeseen heti. Asiat joita käsiteltiin olivat ajankohtaisia ja mielenkiintoisia, pidän akateemisen maailman kuvauksesta, moraalisista ongelmista jne. Mutta ennen kaikkea hienosti rakennetut hahmot vakuuttivat.
Itsellä on myös isäpuoli ulkomailta ja sitä kautta tuo erillisyyden tunne ja Suomen pohdinta osuivat (vaikka hän ei Amerikasta olekaan).
Tämä oli minulle 4.5 tähden arvoinen. Ainoat asiat mitkä pudottivat hieman arviota, olivat ajoittainen hitaus ja takaumat, jotka olivat todella pitkiä. Ja en itse ole muutenkaan niiden fani, pidän enemmän suorasta kerronnasta.
Mutta olihan tämä vaikuttava ja näistä tämän haasteen kirjoista paras.
Onneksi olkoon :) Sivutavoite taisi olla 3000 eli keskimäärin 250 sivua per kirja, joten yli meni reippaasti :D
Suomalainen lukupiiri
Books mentioned in this topic
He eivät tiedä mitä tekevät (other topics)Sinuhe egyptiläinen (other topics)
Kaksoset (other topics)
Vuorovetten Prinssi (other topics)
Outlander (other topics)
More...
1. He eivät tiedä mitä tekevät 557 sivua (12.11.17)
2. Kaksoset 421 sivua (19.7.17)
3. Sonja O. kävi täällä 295 sivua (22.10.17)
4. Teemestarin kirja 330 sivua (8.1.17)
5. Kirjavaras 556 sivua (14.10.17)
6. Luolakarhun klaani 609 sivua (11.2.17)
Sivuja yhteensä 2766.
7. The Silver Linings Playbook 302 sivua (4.1.17)
8. Murha, taikuus ja lääkintä 229 sivua (4.1.17)
9. Arsène Lupin, Gentleman-Thief 279 sivua (30.1.17)
10. Outlander 896 sivua (19.2.17)
11. Vuorovetten Prinssi 672 sivua (7.5.17)
12. Sinuhe egyptiläinen 786 sivua (11.8.17)