Nio > Nio's Quotes

“Kerran he joutuivat jättämään haavoittuneen, perääntyessään eräältä kukkulalta. Kun he valtasivat mäen takaisin, löysivät he miehen alusvaatteilleen riisuttuna, pistimen reikä kyljessä. Muuan Kariluodon konepistoolimies ampui siitä hyvästä ohimennen, kainalostaan tähdäten, kolme antautunutta. Kaksi päivää myöhemmin sama mies katkesi keskeltä kranaatin täysosumasta. Kuolema lakkasi olemasta moraalinen kysymys”
― Väinö Linna, The Unknown Soldier

“Lähestyessään komentopaikalle johtavaa ylämaata he olivat kuulevinaan ammuntaa auton surinan läpi, mutta se ei herättänyt sen enempää heidän mielenkiintoaan. Mäen alla oli tienmutka, ja juuri kun auto ääntyi siitä räsähti tuulilasi sisään. Kuljettaja lysähti ohjauspyörää vasten ja kierähti siitä vaihdetangon viereen kaatuneen lääkintämiehen päälle. Auto törmäsi ojaan ja pysähtyi. Luodit rapisivat korin läpi ja konepellin alta alkoi lepattaa tulenliekki.
Kun Hietanen selvisi töytäisyn aiheuttamasta huumauksesta, hän nousi ylös. Ympäriltä kuului huutoa ja valitusta. Hän hapuili käsiinsä takaoven ja työnsi sen auki. Teko aiheutti uuden luotiryöpyn auton kylkeen. Joku ryömi hänen jaloissaan ja huusi:
- Auto palaa... Auto palaa... Auttakaa ulos...
- Misä kuljettaja ja lääkintämiäs? huusi Hietanen.
- Kuolleet. Auta...
Hietanen työnsi miehen ulos ja hapuili takaisin auton etuosaan huutaen:
- See ko ei pääs ulos ottako mnuu kärest! Mää verä. Mut nee ku pääsevä tulkko itte. Auton taka kaik!
Joku tarttui hänen ojennettuun käteensä, ja vaikka ponnistus aiheutti viiltävän kivun hänen päässään, veti hän miestä pitkin auton lattiaa. Tämä huusi ja voihki, kun haavoittunut lantio laahasi lattiassa. Haavoittuneita oli ollut kuusi, mutta näistä oli kaksi edessäollutta kuollut samasta suihkusta kuin kuljettaja ja lääkintämieskin. Vetäessään miestä ulos kuuli Hietanen, miten viimeinen henkiinjääneistä huusi apua:
- Auttakaa minua... Auto palaa... Minulla ei ole jalkoja... En pääse...
Huuto tukehtui yskintään, sillä auto alkoi olla täynnä savua. Hietanen pääsi peräovelle haavoittuneen kanssa ja huusi:
- Mää tulen koht. En mää jätä...
Ensimmäiseksi ulospäässyt mies oli sama alokas, joka auttaessaan Hietanen oli haavoittunut ja joka oli ollut jänen kanssaan auton perässä. Hän oli oikeastaan paremmassa kunnossa kuin Hietanen, mutta niin järkyttynyt, ettei kyennyt ajattelemaan toisia, vaan koetti päästä ryömimällä auton taakse suojaan. Tarkasti päähän tähdätty laukaus katkaisi kuitenkin pakomatkan.
Kun Hietanen sai toisen miehen ovelle, hän laskeutui autosta ja veti miestä ulos. Mies alkoi äkkiä hätäisenä huutaa:
- Kumarru, kumarru... Se näkee... Tuolla...
Enempää hän ei ehtinyt. Suihku iski oviaukolle ja mies jäi siihen. Hietanen kaatui hiljaa kyljelleen. Pitkän aikaa tutisi ruumis, kun konekiväärisuihku hakkasi sen reikiä täyteen. Kersantti Urho Hietanen oli tavallisen suruton poika.
Auto paloi kohisten ja räiskähdellen. Pitkän aikaa kuului sen seasta tukahtunutta yskintää ja huutoa:
- Tulkaa auttaan... Mitä varten te jätitte? Eikö kukaan kuule? ... Minä palan. Viltti on tulessa...
Jonkun aikaa kuului yskintää, kunnes se muuttui villiksi karjunnaksi. Ensin tuli suoraa huutoa pitkän aikaa, mutta sitten se selkiytyi sanoiksi:
- Minkä te perkeleet menitte? Minä palan... Tuokaa konepistooli. Minä tapan teidät. Minä tapan kaikki...
Tuli sähähteli. Ääni tukahtui yskinnäksi ja muuttui lopulta rukoilevaksi vikinäksi:
- Älkää... älkää... tää on punainen risti... Hyvät ihmiset... älkää enää... Minä olen tulessa... enää... Tää on punainen risti...
Sitten ääni hukkui liekkien rätinään. Kesäisen iltapäivän kirkkaassa sinessä soivat pommilaivueiden urut. Etelässä, Laatokalla päin, jytisi rumputuli.”
― Väinö Linna

“Kun olet lapsi mene metsään. Sydämesi on kipeä.

Mene kasvaaksesi. Se on kylmää kyytiä.
Siellä on karhuja ja oksia.”
― Miki Liukkonen, Valkoisia runoja

“Buddhalaisen sanonnan mukaan emme ole niinkään vastuussa niistä, joita rakastamme. Olemme vastuussa niistä, jotka rakastavat meitä. Se on viisas ajatus. Vallan mukana tulee vastuu.”
― Jukka Laajarinne, Pinnan alla pimeä

“After you died I could not hold a funeral,
And so my life became a funeral.”
― Han Kang, Human Acts

“Is it true that human beings are fundamentally cruel? Is the experience of cruelty the only thing we share as a species? Is the dignity that we cling to nothing but self-delusion, masking from ourselves the single truth: that each one of us is capable of being reduced to an insect, a ravening beast, a lump of meat? To be degraded, slaughtered - is this the essential of humankind, one which history has confirmed as inevitable?”
― Han Kang, Human Acts

“I never let myself forget that every single person I meet is a member of this human race. And that includes you, professor, listening to this testimony. As it includes myself.”
― Han Kang, Human Acts

“I'm fighting alone, every day. I fight with the hell that I survived. I fight with the fact of my own humanity. I fight with the idea that death is the only way of escaping this fact.”
― Han Kang, Human Acts

“Life is such a strange thing, she thinks, once she has stopped laughing. Even after certain things have happened to them, no matter how awful the experience, people still go on eating and drinking, going to the toilet and washing themselves - living, in other words. And sometimes they even laugh out loud. And they probably have these same thoughts, too, and when they do it must make them cheerlessly recall all the sadness they'd briefly managed to forget.”
― Han Kang, The Vegetarian

“The feeling that she had never really lived in this world caught her by surprise. It was a fact. She had never lived. Even as a child, as far back as she could remember, she had done nothing but endure.”
― Han Kang, The Vegetarian

“Glass is transparent, right? And fragile. That's the fundamental nature of glass. And that's why objects that are made of glass have to be handled with care. After all, if they end up smashed or cracked or chipped, then they're good for nothing, right, you just have to chuck them away.
Before, we used to have a kind of glass that couldn't be broken. A truth so hard and clear it might as well have been made of glass. So when you think about it, it was only when we were shattered that we proved we had souls. That what we really were was humans made of glass.”
― Han Kang, Human Acts

“It's your body, you can treat it however you please. The only area where you're free to do just as you like.”
― Han Kang, The Vegetarian

“There are 60 seconds in a minute, 60 minutes in an hour, 24 hours in a day, 7 days in a week, 52 weeks in a year, and X years in a life. Solve for X.”
― Jenny Offill, Dept. of Speculation

“She thinks before she acts. Or more properly, she thinks instead of acts. A character flaw, not a virtue.”
― Jenny Offill, Dept. of Speculation

“Three things no one has ever said about me:

You make it look so easy.

You are very mysterious.

You need to take yourself more seriously.”
― Jenny Offill, Dept. of Speculation

“My plan was to never get married. I was going to be an art monster instead. Women almost never become art monsters because art monsters only concern themselves with art, never mundane things. Nabokov didn't even fold his own umbrella. Vera licked his stamps for him.”
― Jenny Offill, Dept. of Speculation

“A thought experiment courtesy of the Stoics. If you are tired of everything you possess, imagine that you have lost all these things.”
― Jenny Offill, Dept. of Speculation

“A few nights later, I secretly hope that I might be a genius. Why else can no amount of sleeping pills fell my brain? But in the morning my daughter asks me what a cloud is and I cannot say.”
― Jenny Offill, Dept. of Speculation

“Suurin osa ihmisistä on pakotettu tekemään asioita joita he vihaavat sekä elämään elämää jota halveksivat. Niin kauan kuin tällainen jatkuu, rikollisuus on välttämätön paha.”
― Emma Goldman, Anarchism and Other Essays

“Gautama found that there was a way to exit this vicious circle. If, when the mind experiences something pleasant or unpleasant, it simply understands things as they are, then there is no suffering. If you experience sadness without craving that the sadness go away, you continue to feel sadness but you do not suffer from it. There can actually be richness in the sadness. If you experience joy without craving that the joy linger and intensify, you continue to feel you without losing your peace of mind.”
― Yuval Noah Harari, Sapiens: A Brief History of Humankind

“ehkä mun pitäisi julkaista seuraava essee sun seinällä
en älyä ihmisten nälvimistä siitä että joku on "vain fb-postaus"
"vain blogiteksti"
yhtä hyvin voisi puhua "vain luonnoksista"
"tää kirja koottiin vain käsikirjoituksesta"
"kirjailija kirjoitti vain tekstiä"
INTERNET ON OK?”
― Pontus Purokuru, Römaani

“ON NIIN VAIKEETA SANOO ET

Shawn
on kuollu.

Shawn

on kuollu.
Shawn

on kuollu.

Niin outoo sanoo se.
Niin surullista.”
― Jason Reynolds, Long Way Down

“The town was paper, but the memories were not.”
― John Green, Paper Towns

“When did we see each other face-to-face? Not until you saw into my cracks and I saw into yours. Before that, we were just looking at ideas of each other, like looking at your window shade but never seeing inside. But once the vessel cracks, the light can get in. The light can get out.”
― John Green, Paper Towns

“Maybe all the strings inside him broke.”
― John Green, Paper Towns

“My son loved working in the neighborhood," One-Fifteen's father claims. "He always wanted to make a difference in the lives there."

Funny. Slave masters thought they were making a difference in black people’s lives too. Saving them from their “wild African ways.” Same shit, different century. I wish people like them would stop thinking that people like me need saving.”
― Angie Thomas, The Hate U Give

“That's the problem. We let people say stuff, and they say it so much that it becomes okay to them and normal for us. What's the point of having a voice if you're gonna be silent in those moments you shouldn't be?”
― Angie Thomas, The Hate U Give

“The only reason you say that race was not an issue is because you wish it was not. We all wish it was not. But it’s a lie. I came from a country where race was not an issue; I did not think of myself as black and I only became black when I came to America. When you are black in America and you fall in love with a white person, race doesn’t matter when you’re alone together because it’s just you and your love. But the minute you step outside, race matters. But we don’t talk about it. We don’t even tell our white partners the small things that piss us off and the things we wish they understood better, because we’re worried they will say we’re overreacting, or we’re being too sensitive. And we don’t want them to say, Look how far we’ve come, just forty years ago it would have been illegal for us to even be a couple blah blah blah, because you know what we’re thinking when they say that? We’re thinking why the fuck should it ever have been illegal anyway? But we don’t say any of this stuff. We let it pile up inside our heads and when we come to nice liberal dinners like this, we say that race doesn’t matter because that’s what we’re supposed to say, to keep our nice liberal friends comfortable. It’s true. I speak from experience.”
― Chimamanda Ngozi Adichie, Americanah

“Racism should never have happened and so you don't get a cookie for reducing it.”
― Chimamanda Ngozi Adichie, Americanah

“Autumn leaves don't fall, they fly. They take their time and wander on this their only chance to soar.”
― Delia Owens, Where the Crawdads Sing