Meri ja Tove. Elämää saaristossa Quotes

“Menen uloimmalle kallionkielekkeelle lännen puolelle, joka on sileä, paljas ja auringosta kuuma, annan itseni liukua alas kylmään vihreään veteen, jossa punaruskeat rakkolevät leikkivät, uin suoraan merelle. Imen niin syvälle sisääni kuin mahdollista vahvan suolaisen tuoksun, joka on saaristolaiselle kesän ehto. Sitä tulee janoiseksi kun katsoo veteen, niin viileää ja kirkasta se on. Jotkut ulkosaariston kalliot lepäävät kiemurtelevina meren kirkkaansinisen liplattavan levyn päällä ja tuolla etelärannan villeillä kivimuodostelmilla vilkuttaa Glosholm. Luulen etten koskaan halua kääntyä..”
― Otto Latva, Meri ja Tove. Elämää saaristossa

“Tiedän millaista on, kun katsoo vinttikamarin ikkunasta aamuhämärässä: salmi on äänetön, vain käki kukkuu, kepeän odottava utu viipyy veden yllä, ihmiset nukkuvat ja kala nappaa.

Niemi oli runsaskätinen uintipoukamineen ja vehmas suurine puutarha-alueineen, jossa talon lasten edellytettiin kököttävän rikkaruohoja kitkemässä. Kukaan ei välttynyt yhteisestä velvoitteesta, ei pieninkään joka istui rantakivillä muovailemassa peikkoja. Täällä veden äärellä tapahtui alati jotakin, proomut, halkojaalat, huolettomat purjeet lipuivat yhtenään ohitse ja höyrylaiva Loviisa huusi käheästi aamuin illoin.

Kun olin lapsi, kesät olivat pitkiä. Kesäkuun ensimmäisenä muutimme ja saatoimme jo kaukaa laivalaiturilta erottaa talon valkoiset savupiiput Rabbaksen tummien puiden lomasta. Sydämessä hytkähti, pian juostaisiin portaille suoraan vinttiin ja tuntuisi talvehtineen puun makeahko tuoksu, täällä kaikki muistot odottivat uskollisesti, talvihan oli vain tiiviin yhdessäolon tilapäinen katkos. Ja nyt oli aikaa seurustella, kolmen kuukauden kesäsuhina. Tiedän millaista oli olla kuuvuotias ja herätä ensimmäisenä aamuna äidin ja isän vielä nukkuessa ja tavaroiden purku yhtä alussa kuin kesä itsekin, herätä ja kuulla "peipposten kutsuvan kesäkuista taivasta".”
― Otto Latva, Meri ja Tove. Elämää saaristossa

“Minä rakastan rajoja", Tove sanoo. "Elokuu, joka on raja kesän ja syksyn välillä. Se on hienoin tuntemani kuukausi. Ensimmäinen muumipeikoista kertova kirja alkaa elokuussa, samoin myös Muumipappa ja meri. Takurin hatun suuri juhla on sijoitettu lämpöiseen elokuun iltaan. Hämärä on rajana yön ja päivän välillä, ja ranta meren ja maan välillä. Rajat ovat kuin odotusta: kun molemmat ovat rakastuneita, mutta mitään ei ole lausuttu ääneen. Raja merkitsee matkalla oloa. Ja juuri matka on tärkeää.”
― Otto Latva, Meri ja Tove. Elämää saaristossa