Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille Quotes

“Ravintolassa silmät
keittokulhon yläpuolella.
Onko se hän?
Vaihtaa hahmoa, on ja ei ole.
Nyt hän sylkäisi luupalan,
kai se on toinen,
minä lähden tästä, olen jo syönyt.
Tämä on pitkä ja hullu matka:
näen hänet toisten kasvoilla, omillani.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

“Keväät aukeavat kun minä kuljen yhdessä
lapsen kanssa
joka on oppinut ensimmäisen sanansa
ja sanoo kaikesta: kukka.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

“Minä en keksinyt tätä
ja jos sinä tunnet samalla tavalla
niin kuka sitten saa tuon saman linnun
laulamaan molemmille.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

“Ei vuoropuhelua, ei ole tyyntäkään. Tuuli meressä ja aurinko monena. Katson tuon saaren valkeita veneitä, punaisia poijuja, venevajan ovi aukimustana ikkunat vedenvärissä. Ennen pitkää vaikenen koko näkökyvylläni, olen jo vaiennut siitä mikä nyt on kaupunki ja Johanneksenkirkon kaksoistorni, joka etääntyy silmistäni. Minulla on matkani: aina sama silmäpari merta vasten, kaikkialla.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

“Lehmuksenkukan tuoksu
etsinyt sinua
kadonnut
sisään sieraimista.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

“Minä tulin ja tunsin poissaolon hänen parissaan. Ja minä kysyin mikä sen minussa tunsi. Se oli aina toinen, aina toinen.
Minä todella vaeltelen, minä joka olen niin kuusikonkipeä ja unohtunut, käyskelen täällä ja etäisemmillä teillä. Monesti menen horisontista, ja maailma tulee niskan päälle. Mutta aina minut kutsuu toinen. Takaisin, takaisin.
Oi iltojen keveys kun en taukoa. Oi sydänkipinä, kun he vaihtuvat toisistaan ja iskevät vastakkain. Se on savunhiljaisuus ympärilläni. Se tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä. Sillä on ruusunmaku. Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan. Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

“Minä tulin ja tunsin poissaolon hänen parissaan. Ja minä kysyin mikä sen minussa tunsi. Se oli aina toinen, aina toinen.
Minä todella vaeltelen, minä joka olen niin kuusikonkipeä ja unohtanut, käyskentelen täällä ja etäisemmillä teillä. Monesti menen horisontista, ja maailma tulee niskan päälle. Mutta aina minut kutsuu toinen. Takaisin, takaisin.
Oi iltojen keveys kun en taukoa. Oi sydänkipinä, kun he vaihtuvat toisistaan ja iskevät vastakkain. Se on savunhiljaisuus ympärilläni. Se tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä. Sillä se on ruusunmaku. Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan. Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

“Minä tulin ja tunsin poissaolon hänen parissaan. Ja minä kysyin mikä sen minussa tunsi. Se oli aine toinen, aina toinen.
Minä todella vaeltelen, minä joka olen niin kuusikonkipeä ja unohtanut, käyskentelen täällä ja etäisemmillä teillä. Monesti menen horisontista, ja maailma tulee niskan päälle. Mutta aina minut kutsuu toinen. Takaisin, takaisin.
Oi iltojen keveys kun en taukoa. Oi sydänkipinä, kun he vaihtuvat toisistaan ja iskevät vastakkain. Se on savunhiljaisuus ympärilläni. Se tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä. Sillä se on ruusunmaku. Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan. Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille.”
― Mirkka Rekola, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille