Piippuhylly Quotes

“Kenties joku joskus jossain kaukaisessa maassa löytää tämän ja lukee kirjoitukseni. Siten minäkään en unohdu.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Nämä ovat kertomuksia alkumerestä ja tulikuumasta hiekasta. Fosforinhohtoisista kaloista, siitä kuinka ihmisen rakkaus voi olla yhtä ehdotonta kuin lapinkoiran lempi.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Käyskelin edestakaisin laskuvesihärmeessä, nautin ajatuksia, jotka olivat samaan aikaan laajoja kuin horisontti ja piskuisia kuin pienin reutojämä vuonolla. Aloin päästä sisään maisemaan. Jääkyyhkysten parvet, suulien hajauvat ja taas kokoontuvat nauhat, Seitakallion kiislojen kiljuva kaupunki, mistä pyysin lintuja haaveilla kuin huonekärpäsiä. Merta opin rakastamaan, suurta, arvaamatonta jättiläistä. Välillä se viskeli antejaan kuin kevätkeiju, suruttomasti ja kevytkenkäisesti. Välillä se esiintyi ahnaana ja itarana varkaana, joka otti miehen aluksineen, nieli ja imeskeli ja vasta tarkoin luut kaluttuaan heitti jonnekin Pummangin taakse vaalenemaan.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Olen aina pitänyt piiputtelua jonkinlaisena perimmäisenä todistuksena ihmisten samankaltaisuudesta. –– Opin, että yhdestä maailman pisteestä saattaa kertoa kaikki tarinat.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Ehkä olen saanut kerrotuksi sinulle edes jotakin hyvää maailmasta. Raottanut sitä raskasta kamanaa, joka erottaa ihmisyyden tuonpuoleisesta.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Aion istua tässä kunnes meri asettuu ja aistin sinisen savun laskeutuvan mieleeni ja saan tuntea jo kauan sitten kuolleen äitisi lempeän kosketuksen olkapäälläni. Odotan häntä tulevaksi. Odotan, kunnes saapuu pimeä.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Että rakastetun ihmisen sielu on kuin karhea kivi, jonka valtameri on vaatonut linnunmunaiseksi, ja se ajatus on lohdullinen pidellä ja katsoa.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Elämän sykettä tulee vaalia. Se on petollisesti virtaava ja äkkiarvaamaton kuin meri itse.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Niin, murhe ja parku on ikiaikaista ja meille kaikille perisamaa. Mutta on olemassa muutakin, ja siitä muusta tahdon sinulle kertoa. Kuten äitisi monesti sanoi: Ei pidä surra kuolleita. Pitää surra niitä, jotka pelkäävät kuollakseen. Sillä kuolleet ovat jo levossa, eikä heidän rauhaansa sovi puuttua.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Jos joskus on pidellyt kädessään aaltojen hiomaa kiveä niin sen ymmärtää. Että rakkaudella ihmisen sielun voisi silittää eheäksi.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Solmuruoskien vinkuna, kahleiden kalina, löyhkäävä lastiruuma, ilman vähyys, ihmislihalla tehdyt kauppatoimet. Minua lohduttaa ajatus, että tämä kaikki loppuu aikanaan. Että pääsen äitini ja isoisoäitini keralla sinne jonnekin, missä henget elävät. Olen koettanut miettiä maailmaa ja ymmärtää sen suuruutta ja äärtä. Osaksi olen vain pieni oksa tässä kaikessa, hirssinjyvä suuressa huhmareessa.”
― Katja Kettu, Piippuhylly

“Rakastetaan. Anna kohotti silmänsä ja osoitti. Niin kuulas ilta.
– Näetkö kurkien jäljet pilvissä?
Katsoin taivaaseen ja minua huimasi. Siellä meni raja.”
― Katja Kettu, Piippuhylly