Postia Saturnukseen Quotes

“(Pohjatuuli)

Loputtomasti routavuosia, jääsoraa,
valtamerihaudan valotonta vettä.
Se on vain todettava, jatkettava piirtämistä
verisellä kädellä. Itkin komerossa
silmät umpeen: en ikinä, ikinä nouse tästä.
Että muillakin on ollut soita, sysilähteitä,
kaasu-uuneja. Hain niitä silmiä, Virginiaa, Sylviaa,
Kristiinaa, päädyin tyrmän pimeyteen.
Käytävässä harhaili karrelle palanut hahmo,
yksin, nimensä unohtanut.
Aika on veitsenisku vatsaan. Sitten tylppä särky,
tykyttävä hermovika. Mikä on vain todettava,
ei kipulääkkeitä, on käveltävä, mielettömänä,
hukuttavat pyörteet heti ihon pinnan alla”
― Johanna Venho, Postia Saturnukseen

“Koska hän on yksin, yksin
enkä voi auttaa, koska hänen kipunsa
on naskali vasemman keuhkoni läpi,
koska minulla on avuttomat märät kädet ja
luoja että niitä vihaan, sillä rakastan
vahvoina loistavia lyhtyjä, mutta hän on yksin ja hän on peii,
musta lampi ryteikön keskellä, hänessä näen
orpouteni, sameuteni, enkä muuta halua
kuin hänet sisääni ja kokonaan hänestä eroon.”
― Johanna Venho, Postia Saturnukseen