Kirkas, hämärä, kirkas Quotes

“Jokaisen teon edellä näen kuilun, jonka yli minun olisi hypättävä. Mutta joka kerta arvioin kuilua ja hyppyä, ja koska mietin, en hyppää.
Minä olen itse tuo kuilu. Olisiko hyppy siis voitto minusta itsestäni? Ei; minä vain juoksisin itseni edelle; sen sijaan minun on laskeuduttava, ei hypättävä. Minun on joka kerta laskeuduttava yhä syvemmälle tuntemattomuuteen.
Toisella puolen ovat niityt, täällä sielun pimeä yö. Menetetty hyppy! Tahtoisin riisua kengät jalastani ja kahlata syvässä ruohossa, tuntea lämpimän maan ja viileän ruohon jalkapohjaani vasten. Istua ruohoon, koskettaa sitä, tuntea sen hauraan elämän, joka on puhjennut maan tajuttomasta. Painaa poskeni ruohoon, unohtaa, nukkua, ympärillä unen fragmentit. Tahdoin, olen tahtonut; miksi en enää tahdo? Koska aistit tahtovat aina enemmän; lopulta tahtoisin itse olla ruoho.
Siis valitsen olemassaolon tällä puolen, yksinäisyyden väistämättömän modaalisuuden, sangen abstraktisen olemassaolon, jossa en tahdo mitään muuta kuin olemassaoloa ilman mielenliikutuksia, itseäni ilman ehtoja. Vapauden kuilun.”
― Eeva-Liisa Manner, Kirkas, hämärä, kirkas: Kootut runot