Suomalainen lukupiiri discussion
This topic is about
Tohtori Jekyll ja herra Hyde
Genrehaaste 2018
>
Tohtori Jekyll ja herra Hyde (kauhukirjallisuus)
date
newest »
newest »
Lokakuu on hyvällä alulla, joten nyt on kauhuteeman vuoro ja aika avata tämä keskusteluketju. Voiko tätä edes spoilata, kun tarina on niin tuttu? Spoileritageja voi käyttää oman harkintansa mukaan.
Luin tämän vasta puolitoista vuotta sitten, mutta saatan lukaista uudestaankin, jos kerkiän...
Hain tämän tänään sopivasti kirjastosta. Aika monta muutakin kirjaa tuli lainattua ja moni lukupiirin kirja laahaa jäljessä. Saas nähdä koska ehdin tämän pariin. Tämä on kuitenkin melko lyhyt kirja, joten tähän tarttumisen kynnys on varmaan melko pieni.
Minun täytyy myöntää, etten tiennyt ihan kunnolla miten tämä tarina menee ja jotenkin olin osittain sekoittanut sen Frankensteiniin. En ole nähnyt tästä mitään filmatisointeja enkä aiemmin lukenut tätä. Kuuntelin tämän äänikirjana englanniksi ja kertoja sopi tarinaan hyvin.
Tarina sen sijaan ei ollut mielestäni kovin kiinnostava eikä jännittävä. Jotenkin nuo eri kertojat olivat ainakin hiukan ärsyttäviä.
Lisäksi mielestäni Tohtori Jekyll oli kyllä noinkin nerokkaaksi tiedemieheksi yllättävän naiivi ja typerä, jos hän todella kuvitteli että jos (view spoiler)
En siis pitänyt ja annoin yhden tähden.
Olen lukenut tämän kirjan 2016 ja kommentoin niillä muistikuvilla, mitä kirjasta on edelleen jäljellä. Itse annoin tälle kirjalle kolme tähteä, ehkä itseäni kiehtoi tarinassa se klassinen hyvän ja pahan allegoria.. se miten ihminen painiskelee pahuutensa kanssa ja tässä "tieteen" avulla erotettiin se omaksi entiteetiksi. Ja 1800-luvun puolella kirjoitetuissa jutuissa on jotenkin hauska aina seurata, miten heppoisesti on voinut esittää jonkun asian tehtävän jollakin kemialla, sähköllä tms..Itselle tarina vaikutti hieman moraali-tarinalta. Että katsopas kuinka käy kun et hallitse pahaa..ja jos rupeat jumalaa leikkimään. Ja että jokaisella on pimeä puolensa, jota "hyvän" pitää hallita. Vähän tuli mieleen addiktiot tai muut sellaiset vahingollisen käytöksen houkutukset, joihin ihminen retkahtaa vaikka tietää, ettei pitäisi..ja mitä ihminen on valmis tekemään silloin, kun ei oleta maineensa menevän tai olevansa tunnistettavissa tai jäävänsä kiinni. Onko pahuus päihdyttävämpää kuin hyvyys, jos sosiaalista kontrollia ei ole?
Jotenkin muistelisin itsekin vähän miettineeni miksi Tri Jekylillä oli motivaatiota toimiinsa..jäi muistaakseni jotenkin hieman löyhäksi. Eikä tarina päässyt mitenkään yllätyksellisyydellään kiehtomaan, sillä pääjuoni oli jo ennalta tiedossa, eikä kirja muulla sisällöllään erityisesti yllättänyt tai vaikuttanut. Mutta hauska klassinen tarina anyways.
Peony wrote: "Olen lukenut tämän kirjan 2016 ja kommentoin niillä muistikuvilla, mitä kirjasta on edelleen jäljellä. Itse annoin tälle kirjalle kolme tähteä, ehkä itseäni kiehtoi tarinassa se klassinen hyvän ja ..."Ehkä tässä itsellä tökki juuri tuo "opetuksellisuus". Idea oli tavallaan ihan hyvä, mutta mielestäni tarinaa ei oltu saatu tarpeeksi mielenkiintoiseksi ja "aukottomaksi". Ehkä tässä ei oltu edes haettu niinkään jännitystä vaan tuota pahan ja hyvän välistä taistelua? Jännitystä odotin edes jollain tasolla mutta se jäi puuttumaan. Jos nyt vaikka vertaa Poen, joka rakentaa mielestäni hienosti jännitettä.
Tässä mietin taas näitä tähtiä. Eihän tämä kirjallisessa mielessä mikään huono kirja ole, jos nyt miettii millaista kirjallisuutta on tullut luettua. Mutta jos vaan miettii goodreadsin tähtiä niin yksi on se etten pitänyt. Ja en minä kyllä tästä pitänyt (ja toivoin että se loppuu mahdollisimman nopeasti jotta saan sen pois alta), toisaalta ei se mahdottoman huono ollut...
Enpä minäkään tätä lukenut, mutta tarina on suht' tuoreessa muistissa.Luin kerran esseen joka esitti että kirjaan saa mielenkiintoisemman näkökulman jos ottaa asenteen että Stevenson on vakavastiotettava ihmiskuvaaja joka yrittää kertoa kirjallisuutta eikä genretarinaa taikapulverista, ja tohtorin äänellä kerrotut selitykset kuinka Hyde on täysin eri ihminen vain erään ihmisen selityksenä käytöksestään. Vaihtoehtoisesti tohtori keksi aineen joka aiheuttaa käytännössä vain fyysisen muodonmuutoksen, ja kaikki muu on hänen päänsisäistä tuotettaan. Näin kertomus ei ole enää aivan ihan yksinkertainen moraalitarina, vaan kauhutarina jossa väreitä on tarkoitus herättää esittelemällä kuvitelma entäs jos viedään äärimmäisen loogiseen lopputulokseen Jekyllin tapainen henkilö joka haluaa sekä olla moraalisesti ylevä ja suoraselkäinen (haluaa suorastaan siinä määrin että onnistuneesti valehtelee itselleen olevansa enemmän kuin onkaan) että (kuten alkuteksti sanoo) "plunge in shame".
Toisaalta, olen hieman Stevenson-fani ja mahdollisesti minä ja lukemani essee ylitulkitsemme kirjaa. Mutta toisaalta toisaalta Stevensonilta on suomennuttu myös Itsemurhaklubi, ja vaikka sen tarinat olivat erilaisia, jotenkin tuo yllä auki kirjoittamani tulkinta tuntui sen luettuani mahdollisemmalta.
Tuota monitulkintaisuutta tarinassa mielestäni on..siksi kommentoinkin tuossa edellä "..mitä ihminen on valmis tekemään silloin, kun ei oleta maineensa menevän tai olevansa tunnistettavissa tai jäävänsä kiinni." Eli tuota lukiessa voi pohtia, että mikä osuus tuossa Hydessä oli vain Hyde, ikäänkuin puhtaasti erottunut pahuus ihmisen persoonasta, ja mikä erottamaton osa persoonaa - eli oikeasti Jekyllin hallinnassa periaatteessa ..jos sitä tahtoa olisi ollut tarpeeksi. :) Tässä tulee mielenkiintoinen vertauskohta esimerkiksi känniörveltämiseen. Nyt jo onneksi hieman vanhakantaiseksi käsitykseksi Suomessa käyvä asenne, että kännissähän voi melkein tehdä mitä vaan "..koska hei, mähän olin vaan kännissä!". Eli kun muuttuu tuommoseksi alkokäyttöiseksi Hydeksi, niin lähes kaikki on luvallista. Tuossa tarinassa se sallivuus olisi tullut Jekylliltä itseltään, eli Hyde-tyypiltä ei voi vain odottaa samoja asioita kuin korkeamoraaliselta itseltään ja samalla ulkonäön muuttuessa ei tarvitse myöskään joutua vastuuseen Hydenä tehdyistä perseilyistä.
Itse koen että tarinassa pitää kuitenkin olla jotain tarpeeksi mielenkiintoista että sitä edes jaksaa alkaa tulkita ja kääntää ja vääntää. Itsellä tämä ei herättänyt mitään mielenkiintoa. Olen lukenut Stensonilta lisäksi Aarresaaren ja se jäi melkein kesken kun koin sen niin tylsäksi. Päädyn tässä siihen että herrat Stevenson ja Hemingway (jotka ilmeisesti arvostivat toisiaan) eivät ole minua varten.Ja tuo Kännivertaus on kyllä hauska!
Minä kyllä pidin tästä. Tarina oli entuudestaan minulle tuntematon, olin toki kuullut että tällainen kirja on, mutta sen sisältöön en ollut perehtynyt. En tainnut lukea edes takakantta ennen kuin olin lukenut kirjan puoleenväliin. Jos olisin lukenut takakannen, ei kirjan sisällössä olisi ollut enää mitään mielenkiintoista. Eli minusta takakansi paljastaa liikaa kirjasta. Koska tarina oli entuudestaan tuntematon jaksoi se pitää mielenkiinnon myös yllä. Iso plussa kirjan ohuudesta, jos se olisi ollut pidempi ja pitkitetympi, olisi pisteet tippuneet. Kirja oli myös helppolukuinen. Tosin muutamia käännettyjä lauseita mietin, että mitä sillä edes yritetään sanoa. Valitettavasti kirja ei ole nyt tässä käsillä, jos olisi, etsisin sen lauseen käsiini ja kysyisin teiltä mitä se teidän mielestänne tarkoittaa.
Sen syvällisempää analyysia kirjasta ja sen hahmoista en jaksanut tehdä, minä vain luin. ;)
Minä luin tämän uudelleen jo vähän aikaa sitten, että pääsisin kommentoimaan tuoreilla muistikuvilla, mutta enpä sitten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tätä ennen...Yleinen mielikuva "Jekyll on hyvä ja Hyde paha" on oikeastaan osin virheellinen. Toki Jekyll on paljon parempi kuin Hyde, mutta siinä missä Hyde on pelkästään paha, Jekyllissä on (kaikkien ihmisten tapaan) sekä hyvää että pahaa. Hyvää siinä mielessä enemmän, että hän kykenee hillitsemään alhaisempia mielitekojaan (view spoiler)
Ihmisen kaksijakoista luontoa pohditaan myös Jekyll & Hyde -musikaalinen kappaleessa Façade. Muistutan siis samalla, että tämä sopii Popsugar-haasteen kohtaan 13 (A book that is also a stage play or musical).
Pitkästä aikaa oli oikea mielentila lukea fiktiivisempää tarinaa ja tämä on jo syyskuun lopusta ollut odottamassa. Teos menee Seinäjoen kirjastohaasteessani kohtaan "Kirjassa rikoksia ratkaisee joku muu kuin poliisi".Olen myös tuota näkökulmaa, että ei tämä ole tarina hyvän ja pahan väliltä, vaan moraalin venyttämisestä ja vastuun ulkoistamisesta kun ajatusmaailma on jo valmiiksi ulkokultainen. Ehkä Jekyll olisi saanut olla pidempäänkin äänessä, vaikka vain katkelmina alusta saakka, niin hänen selityksensä olisivat olleet vielä kiinnostavampia.
Häilyin kahden ja kolmen tähden välillä lukiessani. Alku oli jotenkin pakotettua ja kiirehdittyä taustatarinaa joka ei ainakaan minulle rakentanut riittävästi jännitettä ollakseen jännitysromaani. Ehkä en osannut tarpeeksi dramaattisella sisäisellä äänellä tuoda esiin sumuisia näkymiä ja takkatulia varjoineen. Ihmiset vaikuttivat olevan vain statisteja ja todellista tunnekieltä ei ennen Lanyonin ja Jekyllin kirjeitä voinut tavoittaa.
Mutta loppulauseet olivat loistavia! Jos alku ei olisi ollut niin taivaita maalailevaa ja ilmeiden tulkintaan ja lähes pelkkään kuvallisuuteen nojaavaa, niin olisi voinut olla lopun ansiosta minulle neljäkin tähteä.
(Kaiken taivaskuvailun ansiosta tuli viime yönä moniin uniin ruosteensävyisiä ja peittomaisia taivaita...)
Minäkin sain tämän luettua, vaikka jotenkin tuntui kovin ahdistavalta, tosin siihen saattoi vaikuttaa tilannekin. Aloitin tämän siis kotipuolessa hautajaisten aikaan, koska täkäläisestä kirjastosta ei löytynyt haluamaani painosta kirjasta, mutta siellä oli. Olen myös joskus lapsena/nuorena kai lukenutkin tämän, ja sen perusteella aikoinaan GR:ään liittyessäni antanut kaksi tähteä, nyt nostin sen kolmeen, koska antoi se jotain ajattelemisen aihetta, vaikka en oikein saanutkaan ajatuksiani järjestykseen.Itselläni oli ehkä päällimmäisenä mielessä se, että tuolloin ajateltiin, että ihmisen luonteen ja muutakin voisi päätellä hänen ulkonäöstään. Taidettiin jo kirjan kirjoittamisen aikoihin mittailla kalloja ja muutakin. Muutenkin taisi usko tieteen kaikkivoipaisuuteen olla kovin vahva, vaikka nykynäkökulmasta se oli vielä täysin alkutekijöissään. Mietin myös, onko Stevensonilla kokemusta esimerkiksi huumeidenkäytöstä (sehän oli kai varsin yleistä) tai ehkä skitsofreniasta tai sitten jostain muusta, joka saattaisi muuttaa henkilön luonnetta. Mutta ehkä olisin kaivannut tarinaan kuitenkin jotain lisää.
Keskustelu aukeaa 8.10.