36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

[Tytti, The Head Honcho]

-

[Peony]

Miten te käsitätte tämän kohdan: tarkoitetaanko tässä runon konseptia (yleensäkin runolla/runoudella on rooli) vai ihan selkeästi sitä, että yksittäisellä runolla on tarinassa merkittävä rooli?

Olen kovasti yrittänyt etsiä ja googletella. Tämä on tosi haastava kohta jos ei saa vastausta valmiina. Kaikista lukemistani kirjoista en muista kuin Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut jossa olisi runo (tai oikeastaan loru) isossa roolissa. Eikä huvittaisi sitä lukea uudelleen, kun muistaa loppuratkaisun..oli se sen verran legendaarinen.

[Tytti, The Head Honcho]

A.S. Byatt on kirjoittanut monta runoa kirjaansa Riivaus, joten voisi kai sanoa, että useampi runo on tärkeässä osassa siinä. Christieltä löytyy kyllä muitakin kirjoja, joissa käytetään runoa tai just lastenlorua, ja eiköhän muiltakin dekkarikirjailijoilta jotain vastaavaa löydy. Ja ainakin yhdessä Sherlock-novellissa on rimpsu, jonka saatan hyväksyä itselleni runoksi.

Sitten olisi Jokapäiväinen elämämme ja Valon juhla, joissa runoilijat olisivat pääosassa, ja oliko Tohtori Živagokin runoilija. Ehkä sieltä löytyisi tärkeä runokin.

Olen kyllä sitä mieltä tuosta kohdasta, että "virallisesti" pitäisi olla jokin yksittäinen runo, mutta noiden dekkareiden lisäksi ei kyllä oikein tule mitään mieleen. Tosin olen melko varma, että olen nyt unohtanut jonkin kirjan...

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Mä tulkitsisin myös niin, että kirjassa on joku tietty runo, jolla on keskeinen rooli. Oon lukenut parikin kirjaa, joissa on runomuotoinen arvoitus, jota päähenkilöt yrittävät ratkoa. Kelpaisikohan jokin sellainen, vaikkei kyseessä olisikaan "oikea" (siis kirjan ulkopuolella tunnettu) runo?

[Tytti, The Head Honcho]

Kyllä se minusta käy ihan hyvin, ja onhan se oikea runo, vaikka kirjailija on sen itsekin runoillut.

[Peony]

Mullakin on hämäriä muistikuvia tuommosista arvoituksellisista runoista, jotka joko ennustaa jotain, tai se antaa vihjeen johonkin tehtävään. Ihan kuin jossain Harry Potterissa olisi ollut jotain moista. Lienee myös muutamassa fantasiakirjassa jotain, mutta kun en vain millään saa tarkempaa muistikuvaa päähäni.

Noi vaan, mitä keksii on tietenkin jo luettuja kirjoja. Aika hankala löytää lukematonta kirjaa, jossa runolla on rooli. Nuo ehdotukset on melkein väkisinkin saatava ihmiseltä, joka on lukenut sellaisen kirjan.

[Peony]

Jos tuota kirjailijan säveltämää runoa ei hyväksyttäisi, niin sitten menisi jo todella vaikeaksi. Kyllä minä ainakin hyväksyn itselleni runon kuin runon..eihän runoilijalla ole väliä. ;)

[Tytti, The Head Honcho]

Olin äsken liian laiska ottamaan paria askelta ja tarkistamaan asian, sillä muistin kirjassa puhuttavan romaanista, mutta se olikin runokokoelma... eli Kaiken keskellä Mary Swann. Ei kai se haittaa, jos runoja on monia, jos ne kokonaisuudessaan ovat tärkeitä ja käytännössä koko kirjan pääjuoni?

[Elsi]

Tähän kohtaan luin Ursula Poznanskin Sokeat linnut. Kirjassa on suuressa osassa Facebookin runoryhmä, jossa keskustellaan tunnetuista runoista.

[Mikko]

Taas vinkkiä, jos joku sellaista etsii. Tähän varsin kuuluisa ja ilmiselvä valinta voisi olla:

Kalvas hehku

Romaanista ja fiktiosta on kyse. Kirjan alkupuoli on pitkä runo, jälkipuolisko on runoa esseemuodossa käsittelevän ihmisen näkemys. Tai ainakin sellaiselta se vaikuttaa aluksi.

[Peony]

Olen lukenut semmosen 100 sivua Ready player one'ia (Ernest Cline). Tää on just semmonen kirja, jossa on pikkuinen runonpätkä, joka on vihjeenä tehtävän ratkaisuun, mitä kirjassa tavoitellaan. Ehkä kuitenkin sijoitan tämän "viittauksia populaarikulttuuriin"-kohtaan.

[Anni]

Byronin runot ovat melko keskeisessä roolissa J. M. Coetzeen kirjassa Häpeäpaalu.

[Tuatara]

Tässä tuli heti mieleen Thomas Riiminiekka sekä Carmine Streetin sokeat, joissa molemmissa kohta varmaan täyttyisi. Luin nuo viime vuonna.

[Irene]

Muistaako kukaan missä muussa Agatha Christien kirjassa on runo kuin "Eikä yksikään heistä pelastunut". Sen oon jo lukenut.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Pienen googlauksen perusteella kirjan The Mirror Crack'd from Side to Side nimi on poimittu Tennysonin runosta The Lady of Shalott, ja runo on muutenkin kirjassa merkittävässä roolissa. Suomennos on nimeltään Tuijottava katse.

[Ronja]

Kiitos hyvistä vinkeistä. Näistä on varmasti apua monille kirjaa etsiville.

Kävin itse kirjastossa ja nappasin Helmet-vinkkihyllystä Heli Laaksosen kirjan Sylvia, Tuija ja laulava patja. Katson, josko kirjalla ns. pääsisi riman yli.

[Elina]

Mä luin juuri loppuun John Greenin Arvoitus nimeltä Margo ja siinä olikin keskeisenä Walt Whitmanin runo Laulu itsestäni (Song of Myself).

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

YA-dystopian ystäville on myös Ally Condien Matched-trilogia, jossa siteerataan moneen otteeseen Dylan Thomasin runoa "Do not go gentle into that good night". Ensimmäisen osan suomennos on nimeltään Tarkoitettu.

[Tuulia]

Näitäpä näkyykin löytyvän. Mä laitoin tähän Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa, joka on runollinen mutta helppo luettava. Siinä runo tosin ilmestyy kuvioihin vasta loppupuolella, vaikka tärkeä onkin.

[Ronja]

Valoa valoa valoa on upea ja kaunis kirja, mielestäni yksi parhaimmista lukemistani nuortenromaaneista.

Loppujen lopuksi luin tähän haastekohtaan Håkan Nesserin romaanin Carmine Streetin sokeat. Eräs runo johdattaa romaanin päähenkilöt yhteen, ja tämän runon säkeitä myös pohditaan tarinan edetessä. Ajatuksia herättävä kirja, jossa arvoitus ei täysin ratkea, koska juonessa on yliluonnollisia elementtejä ja kertoja on mielestäni epäluotettava.