Suomalainen lukupiiri discussion
Oma kirjahylly -haaste
>
♡Susannan lukemattomat 2017 ja 2018
date
newest »
newest »
Kun kyyhkyset katosivat on mun lempparikirja. Pidin siitä jopa enemmän kuin Puhdituksesta.
Kiva kuulla, ja toivottavasti minäkin tykkään tästä. :) Vanhemmat Oksasen kirjat on jääneet mulle aika etäisiksi (Baby Jane ja Stalinin lehmät, molemmat kaksi tähteä), kun taas Puhdistuksesta tykkäsin todella paljon (viisi tähteä). Myös Kaiken takana oli pelko ja Liian lyhyt hame kolahtivat voimakkaasti (neljän tähden verran molemmat), vaikka olivatkin teoksina sekä keskenään aika erilaisia että muutenkin eri luokkaa kuin nämä kaunokirjalliset opukset. Tämän kirjan hankin itselleni jo vuonna 2013, mutta kun sen lukemiselle ei ole ollut mitään määräpäivää toisin kuin kirjaston kirjoilla, on se jäänyt odottamaan "parempia aikoja". Ja kun tämä on jäänyt lukematta, en ole tullut tarttuneeksi myöskään Normaan. Eli toivottavasti "tulppa" nyt irtoaisi ja vielä niin, että kirjat osoittautuisivat odotuksen arvoisiksi!
Eipä ole haasteen suoritus lähtenyt erityisesti lentoon, mutta alkuun olen sentään päässyt! Useasta eri syystä (mm. Nooran kanssa käymäni keskustelun vuoksi) päädyin vaihtamaan listani kahden ensimmäisen kirjan järjestystä. Tuskin on huono idea, sillä olen aloittanut Gaarderin kirjaa jo ainakin kahteen otteeseen pääsemättä kovinkaan pitkälle, joten on vaara että niin käy taas uudestaan, jos lukuolosuhteet eivät ole suotuisat. Seuraavalla yrityksellä voi myös käydä niin, että luovutan kokonaan kirjan suhteen, vaikka minulla vielä nyt on se fiilis, että haluan saada kirjan luettua, vaikkei se helpolta tunnukaan.
Tämä viikonloppureissulla aloitettu Oksasen kirjakaan ei tosin ole herättänyt toistaiseksi erityisen positiivisia fiiliksiä. Hahmojen esittely kirjan alussa on minusta aika huonosti hoidettu, kun en ensi alkuun saanut selvää edes minä-kertojan sukupuolesta (luulin Edgarin seurassa liikkujaa naiseksi, varmaan koska Oksasen kirjojen päähenkilö on yleensä ollut nainen) ja toisaalta en saanut mitään tolkkua myöskään tarinan muista ihmissuhdekiemuroista (kerrotaanko esim. neljästä eri ihmissuhteesta useasta eri näkökulmasta, kahdesta eri suhteesta kaikkien osapuolten kannalta, vai mitä ihmettä). No, en heitä vielä kirvestä kaivoon, joten jatketaan. :)
Minä ostin itselleni tuon 'Kun kyyhkyset katosivat' pari vuotta sitten pokkarina ja aloin innokkaana lukea, kun olin niin tykännyt Puhdistuksesta. Mutta kesken jäi tuo em. kirja kun lukeminen alkoi junnata. Vieläkään en ole kirjan lukua jatkanut ja se pitäisikin aloittaa alusta, sillä en muista siitä enää oikeastaan yhtään mitään, vaikka jotain ~80 sivua luin. En yleensä jätä kesken kirjoja, mutta oma kirja on jotenkin helpompi jättää hyllylle, kun siellä se pysyy ja kuvittelen sen lukua kohta jatkavani. Kiinnostaa kaikki mielipiteet ko. kirjasta, jos vaikka sen lukuinto taas nousisi.
Piti oikein kaivaa omat muistiinpanot kirjasta. Mutta en ollut kovinkaan syvällisiä muistiinpanoja tehnyt "Kirjan juoni on nivottu erinomaisesti Eestin historiaan ja on helppolukuinen ja mukaansatempaava." Olen antanut kirjalle täydet viisi tähteä. Minulla on hämärä muistikuva, että alussa oli vaikeuksia päästä kirjassa kiinni aikaan ja henkilöön, mutta se kyllä katosi jossain kohtaa hyvin nopeasti. Kaikki eivät kirjasta ole pitäneet, mutta itse kyllä suosittelen antamaan sille uuden mahdollisuuden. Ehkä tämäkin kirja on sellainen, että jos sen lukee vääränä hetkenä, niin se ei vie mukanaan.
Ymmärrän hyvin tuntemuksesi, Peony. Minä olen päässyt kirjan rytmiin mukaan vasta nyt, kun olen lukenut siitä päälle 200 sivua. Joissakin kirjoissa pääsen mukaan jo parinkymmenen sivun kohdalla, useimmissa viimeistään n. 50 sivun paikkeilla, joten tämä ei vain oikein uppoa. Mutta nyt siis lukeminen vihdoin sujuu melkein itsestään, mitä ei minusta ns. huonojen kirjojen kohdalla tapahdu ollenkaan. Siltikin edelleen tökkii. Esimerkiksi kirjan takana on olevinaan monen sivun lista vieraita termejä, mutta se tuntuu täysin irralliselta itse tarinasta. Sieltä puuttuu suuri joukko romaanin käsitteitä, joita en ymmärrä ollenkaan (vaikkapa Referentur, blatnoi, amnestia, Gefrierfleischordenit, tsekisti ja Ausweis), mutta samaan aikaan siellä on paljon toisia termejä, joita en muista nähneeni kirjassa ollenkaan (Erna, ETA jne.). Siellä on myös lihavoituna suuri joukko lyhenteitä, mutta kun kirjassa käytetään koko ajan nimikettä kokonaisena, on sen löytäminen listasta todella hankalaa (esim. Reichssicherheitshauptamt, joka löytyi lopulta kohdasta RSHA). Lisäksi jako neuvostomiehityksen aikaisiin ja Saksan vallan aikaisiin termeihin hankaloittaa käsitteiden löytymistä pahasti ja tuntuu kaikin puolin teennäiseltä, kun teksti hyppii ajasta ja paikasta toiseen. Ehkä jokaisen luvun alussa oleva litania (esim. "Reval & Taaran kylä, Kenraalikomissariaatti Estland, Valtakunnankomissariaatti Ostland") on kertovinaan mistä ajasta on kyse mutta minä en saa noista riveistä mitään irti joten en ole lukenut niitä enää pitkään aikaan. Samoin kirjassa käytetään jatkuvasti saksankielisiä ilmaisuja, jotka olisi ollut helppo selventää parilla sanalla saksaa osaamattomalle, mutta sitäkään ei ole tehty. Eikä loppuun ole edes lisätty sanalistaa näistä arkipäivän sanoista.
Minusta kirja on siis kaikkea muuta kuin helppolukuinen ja mukaansatempaava. Osin voin varmaan syyttää heikkoa pohjatuntemustani historiasta, sillä ainakin osa termeistä olisi varmaan tuttuja, jos olisin perehtynyt paremmin toiseen maailmansotaan, mutta sen puutteen voisin helpoimmin korjata lukemalla kiinnostavia ja selkeitä historiallisia romaaneja, jos vain sellaisia löytyisin. Historian oppikirjat kun ovat minusta aina olleet kuivia ja tylsiä, vaikka muuten pidin koulussa eniten juuri lukuaineista. Oksasen aiemmat kirjat ovat minusta olleet sekä viihdyttäviä että sivistäviä (sekä Kaiken takana oli pelko että Puhdistus), ja varmaan moni näistä vaikeista termeistä on esiintynytkin niissä, mutta kun minulla ei satu olemaan noita kirjoja nyt käsillä.
Kirjojen hankkimisessa itselle kun on juurikin se ongelma, että jos ostat kirjan ennen kuin olet lukenut sen, et voi tietää pidätkö siitä. Vaikka kirjailija olisi muuten ollut miten hyvä, niin juuri se itselle hommattu kirja on aiemminkin muodostanut epämiellyttävän poikkeuksen. Toisaalta jo luettua kirjaa on vähän turha ostaa, kun luen vain äärimmäisen harvaa teosta enää uudestaan. Maailma kun on muutenkin pullollaan hyviä kirjoja, joiden lukemiseen aika ei ikinä riitä. Siksi lainaan lähinnä kirjastosta.
En myöskään ole kyennyt samastumaan oikeastaan kehenkään kirjan henkilöön, ja etenkin Edgar ja Juudit ovat minusta erittäin vastenmielisiä tyyppejä, mikä ei varsinaisesti helpota lukemista.
Ja kun historiallisista romaaneista puhutaan, niin ainakaan Virpi Hämeen-Anttilan kirjoitustyyli ei uppoa minuun ollenkaan, joten hänen kirjoistaan en apua ole löytänyt. En pidä romanttisesta (ns. naisille kirjoitetusta) hömpästä, mutta en myöskään (ns. miehille kirjoitetuista) yksioikoisista sankaritarinoista, joten sopivien historiallisten kirjojen löytäminen tuntuu haastavalta.
Hmm...minua ehkä helpotti se, että olen aikoinaan tykännyt historiasta vaikka en siitä juuri enää mitään muista ja olen perehtynyt Eestin historiaan jo aimminkin kun asuin siellä pari kuukautta työharjoittelussa. Tai sitten vain kirja istui juuri oikeaan hetkeen lukemisen alle, sillä on minulla ainakin tosi iso merkitys. Mutta kuten sanottu kaikki eivät tykkää samoista kirjoista. :) En kyllä muista ollenkaan noita lyhenteitä tmv. en ole niihin joko kiinnittänyt huomiota tai ne eivät ole häirinneet... Muistaakseni minäkään en tykännyt Edgarista, mutta on siellä täytynyt olla joku päähenkilö josta olen pitänyt, muuten en olisi antanut viittä tähteä...en vain enää muista. Voi miten nopeasti nämä kirjan asiat unohtuvatkaan.
Kyyhkysille on myös omat ketjunsa, se taisi tulla TBR-listavalintana, mutta ei innostanut lukijoita silloin. Siellä voi hyvin keskustella enemmänkin.https://www.goodreads.com/topic/show/...
Nuo sanat ovat kyllä aika eritasoisia vaikeudeltaan. Amnestiaahan käytetään suomessakin joissain tilanteissa armahtamisen asemesta ja tsekistihän oli Tshekan sotilas, tosin sitä, samoin kuin Tshekaa, käytetään kyllä kai edelleenkin niin NKVD:stä kuin KGB:stäkin, ehkä tästä uusimmastakin. Käytännössä siis Putinkin on vanha tsekisti. Sen verran yleinen tapa lienee ollut, että minäkin muistelen oppineeni Tshekan jo lapsena. No Ausweisin vielä osaan varmaan saksan tunneilta tai ehkä pikemminkin sarjoista ja elokuvista, joissa kysellään henkilöpapereita, mutta muut ovatkin jo tuntemattomampia, vaikka jonkin verran venäjänkielistä slangia onkin tullut vastaan. Tiedä sitten tajuaisinko kontekstista.
Tekisi kovasti mieli tehdä uusi puhdas lista ja samalla uusi viestiketju tälle vuodelle, mutta koska viimevuotiselta listalta ei ole poistunut kuin yksi teos, niin tähän ei ole aihetta. :P Sain kyllä luettua myös toisena listalla olevan Adamsin teoksen kokonaan, mutta vain lyhyinä suomennettuina kirjasina, en hyllystäni löytyvänä paksuna englanninkielisenä kokoelmapainoksena (jossa mukana myös bonuskertomus), joten sitä ei lasketa. Alkukieliset sanaleikit osoittautuivat itsekriittiselle lukijalle haastavaksi luettavaksi (jolle englanti on vasta B-kieli eli toinen vieras kieli), eikä Adamsin huumori tai tyyli ylipäätään miellyttänyt niin paljon kuin olin odottanut. Suomennoksen lukemisesta on nyt jonkin verran aikaa, joten pahin pettymys on ehtinyt laantua, mutta tekstin sisältö ei ole vielä täysin unohtunut, joten yritän paksua opusta uudelleen. Joko luen sen tämän vuoden aikana kokonaan, tai sitten jätän sen kesken. Myös Turhuuksien roviota aloittelin jossain vaiheessa reissulukemisena, mutta se edistyi silloin alle 10 sivun verran eikä siepannut vielä mukaansa, joten aloitan sen myöhemmin alusta. Muuten olen ajatellut jättää tänä vuonna lukuhaasteita vähemmälle (lukuun ottamatta perushaastetta itsevalitun kirjamäärän lukemisesta, ja kohtuullisia lukemia kotimaiselle ja tietokirjoille, joita siis luen joka tapauksessa), eikä töitäkään tällä hetkellä ole, joten aikaa pitäisi olla viimevuotista enemmän. Siis uudella innolla eteenpäin!
Puh! Olen vihdoin päässyt vauhtiin tuon Linnunradan käsikirjan kanssa, mutta eipä se edelleenkään vastaa odotuksia. Teksti tuntuu ikävän vaikealta, eivätkä useimmat vitsit jaksa juuri naurattaa. Joskus sentään hörähtelen vähän, ja siihen on tyytyminen. Jospa saisin sen tällä vauhdilla vihdoin luettua loppuun. :)
Linnunrata tuli sitten vihdoin luettua ja seuraava yritys eli Seboldin Oma taivas on edistynyt varsin mallikkaasti. On muuten yllättävän kaunis ja koskettava kirja! Tunnelma olisi ollut liiankin helppo pilata mm. ylitunteilulla, mutta kirjailija on onnistunut pysymään tietyllä tapaa asialinjalla, vaikka toisaalta herättääkin lukijassa voimakkaita tunteita. Sanoisin tätä jonkinlaiseksi "puhdistavan surun kirjaksi". Toivottavasti ei lässähdä lopussakaan! Onko tämä muille tuttu kirja?
Oma taivas oli kiva loppuun asti, mutta Hamsunin Viktoria pelkästään ärsytti. Ensin kummastutti kirjan vanhahtava kieli ja myöhemmin ylidramaattinen rakkaustarina. Vaan sainpa luettua taas yhden tämän listan kirjoista - jes! :) Ihan äkkiä en olisi lukemassa Hamsunilta muuta, mutta jos joku on lukenut häneltä kirjan josta piti todella paljon, niin saa suositella! Hän on kuitenkin kirjailija, joka on ollut lukulistallani pitkään, koska on niin arvostettu ja pidetty. Ehkä valitsin vain väärän kirjan... Etenkin kun en muutenkaan pidä rakkaustarinoista. Voisin kenties lukea jotain häneltä ruotsiksi. Hm - ehkä Nälkä / Svält?
Ajatella, en ole muista kuulleeni tuosta Oma taivas-kirjasta, mutta kun klikkasin sitä linkistäsi niin sain rullata vaikka miten pitkän listan, kun näköjään massiivinen määrä GR-kavereistani on lukenut sen. Ei ole tullut oikein vastaan kyllä GR-fiidissäni. Alan yleensä aika nopsaa tunnistaa kirjat, jotka esiintyy useamman kerran ja tulee klikanneeksi sitä ja katsoneeksi, että mikäs siinä kirjassa muita nyt kiinnostaa. 2002 ilmestynyt..ja multa on mennyt kyllä ihan ohi tuo.Minä olen lukenut Hamsunin Nälkä. Tykkäsin siitä todella. Kovin onnettomasta syrjään jääneestä ihmisestä kertoo...eli rakkaustarinasta ei ole pelkoa. En ole muuta Hamsunilta lukenut kuin tuon, niin vaikea tuon kirjan jälkeen edes kuvitella, millaisen rakkaustarinan Hamsun kirjoittaisi. Muistaakseni kieli oli vanhahtavaa tuossakin. Mutta ei ole enää niin tarkkoja muistikuvia kun lukemisesta alkaa varmaan olla joku viis vuotta.
Klikkasin lukulistaltasi myös tuota Tuhannen härän vuorta. Olipa mielenkiintoisen kuuloinen kirja..voi voi sentään kun ei kyllä tbr-hylly kaipais yhtäkään lisäystä. Mutta kyllä minä nyt sen lisään, kun toi hylly on mulle semmonen ikuisuuslista. Kivempi merkitä sinne muistiin kiinnostava kirja mieluummin kuin unohtaa se. ;)
Kiitos kommentista, Peony! Mulle Oma taivas tuli ensin vastaan leffana, sillä oon tykännyt ohjaaja Peter Jacksonista jo yli 20 vuotta ja ollut kiinnostunut hänen töistään. Tuo leffaversio (joka taidetaan kyllä tuntea pelkällä englanninkielisellä nimellä Lovely Bones) ilmestyi jo vuonna 2009, mutten ole enää varma, milloin törmäsin siihen. Ehkä joku viitisen vuotta sitten. Tykkäsin myös siitä, mutta kirja oli vielä isompi elämys, kuten toivoinkin. Oli sopivasti aikaa eri versioihin tutustumisessa, joten muistikuvat leffasta olivat jo varsin epämääräisiä, eivätkä häirinneet lukuelämystä. Tunnistan hyvin ilmiön, että tulee tsekattua kirja, joka toistuu kaverien syötteessä. Ja välillä olen hämmästynyt, kun olen kuvitellut jonkin kirjan esiintyneen siellä vain pari hassua kertaa ja sitten huomaankin, että oikeasti tosi moni kavereistani on lukenut sen. Tämän kohdalla lähes kolmannes on lukenut sen (ja lisäksi useampi merkinnyt luettavaksi), mutta päivämäärät näyttävät olevan paljolti vuosilta 2009-2013, joten eipä sitä munkaan syötteessä ole viime vuosina näkynyt.
Ok, kokeilen siis vähän myöhemmin tuota Nälkää. Tosin sanoisin tuota kirjakuvaustasi mukaillen, että tämä rakkaustarinakin kertoi onnettomasta syrjään jääneestä ihmisestä (tai tavallaan useammastakin), eli tietyt elementit tuntuvat Hamsunilla kyllä toistuvan. Ei ollut siis mitään siirappia, vaan ennemmin dramaattista kaihoa. Vaan kun en tykkää kaihosta sen enempää kuin siirapistakaan. Eli luulen kyllä, että osaan samaistua paremmin Hamsunin esikoisteoksen päähenkilöön kuin rakkaustarinan osapuoliin. Vanhahtavaan kieleen saan kyllä taatusti varautua, kun Nälkä on näköjään jo vuodelta 1890.
Samoin mulla luettavien lista (tbr) on paikka, jonne mieluummin merkkaan muistiin kiinnostavan kirjan kuin unohdan sen. :) No, siksipä siellä onkin yli 2000 teosta... Välillä kyllä turhauttaa, kun tuntuu että jo luettujen kirjojen lista kasvaa paljon hitaammin kuin tuo luettavien, mutta eipä tosiaan tarvitse murehtia, että tekeminen loppuu kesken. ;)
No hyvä että jollakulla on enemmän niitä kirjoja sillä hyllyllä kuin mulla. Mulla nimittäin on 773. Ei kuitenkaan ihan paha..kyllä noista aika paljon ehtii lukea esim 10 vuoden aikana. Toki se tuppaa kasvamaan kaksi kirjaa jokaista kirjaa kohti, jonka saa luettua. ;)Toi Nälkä on ihanan turhauttava kirja. Siinä käsitellään semmosta heppua jolta on tulonlähteet ehtyneet, mutta mieli ei ole oikein vielä ehtinyt asettumaan siihen keppikerjäläisen rooliin. Eli hän yrittää pitää imagostaan kiinni..tragikoomisuuteen saakka. Ei halua almuja ja vaikka on kuolemassa nälkään niin kieltäytyy muiden avusta (kun näkevät että ukko on laihtunut ihan luiseksi) vaikka suolet naukuu ja hän pystyy haistamaan sen leivänpalan mitä haluttaisiin antaa. Eihän hän tarvitse mitään, ei toki! Ja lukijaa riepoo, että etkö sä nyt voisi jo ottaa sitä...eikö se nyt voisi pyytää apua. :D Tuommonen ylpeys on ehkä (onneksi) hieman kuolemassa yhteiskunnasta, joten ehkä jonkin ajan päästä on lukijan vaikea käsittää, miksi se heppu kieltäytyy kaikesta tarjotusta.
Niinpä just: mitä enemmän katselet muiden luettavien listoja - tai edes seuraat ohimennen, mitä muut lukevat juuri nyt - sitä pidemmäksi kasvaa oma luettavien lista... ;) Kaksi kirjaa yhtä luettua kohti tuntuisi minustakin olevan aika todennäköinen vauhti. Ja osaisin kyllä nopeastikin nimetä kourallisen ihmisiä kaverilistallani, joilla on luettavien listalla yli 1000 opusta (eli enemmän kuin sulla), mutta yllättävän moni tuntuu silti onnistuvan pitämään sen listan n. 200 kirjassa - käsittämätöntä! ;D Vaan silti: löysin yhden, jonka tbr-listalla on melkein 9000 kirjaa - huh... :o Siihen on onneksi vielä matkaa!
Äh, ei tuo Nälkäkään kyllä kuulosta mun kirjalta... En oikein tunne käsitystä "ihanan turhauttava", vaan enempi "kirja joka saa repimään hiuksia". ;-P Ja olen kyllä itsekin ihminen, jonka on käsittämättömän vaikea pyytää apua. Mutta joo, luen sen joka tapauksessa
Jee - lukemattomien kirjojen urakka on onneksi tällä kertaa etenemässä ihan kivaa tahtia! Täytynee silti pitää varansa noitten viimisten kirjojen suhteen, ettei innostu hamstraamaan liian pahaa urakkaa loppuvuodeksi, jos tahti tästä taas hyytyy - kuten voi hyvinkin käydä.
Oma taivas oli minustakin hyvä kirja, ja tykkäsin myös kovasti listallasi olevasta Middlesexistä. Mielestäni Eugenidesin paras kirja.Turhuuksien rovion haluaisin itsekin lukea, ehkä saan sen jossain välissä aikaiseksi. Luettavia kirjoja on niin paljon, ettei millään tahdo ehtiä lukea niin paljon kuin haluaisi. Itse en ole tänne Goodreadsiin tehnyt mitään pitkää luettavien listaa, mulla on pitkä lista omalla koneella, jota en ole jaksanut siirrellä minnekään. Mutta lista vaan kasvaa ja kasvaa....
Minäkin aion lukea vielä Middlesexin jossain vaiheessa. Ei ole vain innostus noussut tarttua siihen, kun Eugenidesin Naimapuuhia nitisti sen niin hyvin. Ei löytynyt swengi sen kirjan kanssa. Mutta koska olen niin paljon kuullut hyvää Middlesexistä ja kuvaus tuntuu mielenkiintoiselta, niin pakkohan se on joskus lukaista.Meinaatko lukea noi kirjat listassa järjestyksessä? Mä en meinaa pystyä noudattamaan mitään järjestyksiä lukemisessa. Lukupiireihin pystyn kuitenkin osallistumaan. :D Sofian maailma on aika hauska kirja..pitäisi joskus lukea uudelleen.
Minäkin pidin kovasti Middlesexistä, tosin siitä on pitkä aika kun olen sen lukenut. Muita kirjoja en ole edes kirjailijalta kokeillut. Jostain syystä tosiaan harvoin tartun kirjailijan muihin teoksiin (paitsi jos on sarja) vaikka olisin ensimmäisestä lukemastani teoksesta pitänyt.Minulla on itselleni tuo 250 kirja raja ja jos se tulee täyteen pitää jotain lukea tai poistaa että saa lisätä. Kaikenlaisia sääntöjä sitä voi ihminen itselleen laittaa 😁 Toisaalta hyvin olen siinä pysynyt ilman että on tullut vielä suuria ongelmia, tosin siellä 210-240 tienoilla roikutaan tasaisesti!
Joo minäkin kun alussa ihan soikeana napsuttelin tänne to-read hyllylle kirjoja, niin kun joku 280 oli täynnä, niin ajattelin, että pitää pitää semmosta lukuvauhtia, ettei mene yli 300 tuo luku, kun aina silloin tällöin sinne tuli kirjoja klikattua. Aluksihan tänne pisti sellaisen hirveän köntän kaikista niistä nimekkäistä lukemattomista kirjoista, joita vaan tuli mieleen. No..sitten sitä vain aina joku kirja muistutti itsestään ilmestymällä fiidiin ja huomasi, että niin totakaan en ole lukenut. Meni rikki 300..400. Yhä ilmestyi mielenkiintoisia uusia kirjoja ja lukemattomia vanhoja. Mutta en nyt ainakaan yli 500!! Nyt on 776 ja 800 alla yritän pysyä. :D
Mä oon pitänut to read -hyllyn kokonaan tyhjänä just siksi, että muuten homma lähtisi kuitenkin lapasesta. Olen tosin ajatellut lisätä sinne jossain välissä ne kirjat, jotka minulla on fyysisesti omassa hyllyssä mutta joita en ole vielä ehtinyt lukea. Ihan oikeasti aion vielä saada omistamani kirjat luettua (paitsi jotain sanakirjoja en tietenkään ajatellut kahlata kannesta kanteen). Tosin tänä vuonna tämä oma kirjahylly -haaste ei ole vielä edennyt ihan tavoitteen mukaisesti... Pitänee oikeasti ottaa lisähaasteeksi kirjastoton kesä(kuu?), että saan lukemattomien pinoa pienennettyä.
Kiitos kommenteista - myös niistä, jotka huomasin nolosti vasta kuukausia jälkikäteen palatessani haasteen pariin elokuussa ja jotka jäivät sitten vastaamatta! ❤️ Aikataulu on lipsunut myöhemminkin, mutta olen joka tapauksessa varsin tyytyväinen suoritukseeni, vaikken saakaan Sofian maailmaa luettua loppuun enää tänä vuonna. Luettuna on nyt 3220 sivua, eli 3000 sivun tavoite on siis saavutettu. :) Ja kyseinen listan viimeinen teoskin on yli puolivälissä, joten olen päässyt siinä selkeästi pidemmälle kuin aiemmilla yrityksillä, ja aion kyllä lukea sen samalla vauhdilla myös loppuun, vaikken olekaan yksinomaan ihastunut kirjaan.
Onnittelut haasteen onnistumisesta tällä kertaa! Mulla jäi taas vaiheeseen. 2019 uusi yritys.;)
Kiitos, Noora! Mullakin tosin täyttyi vain sivumäärätavoite, ei koko kirjahaaste - huoh... Eikös kaikki täällä ole yhtä pedantteja kuin minä, mitä?! ;) Ja sulla oli kyllä ihan mieletön tuo sivumäärätavoite, Noora... :oEhdottomasti uusi yritys tänä vuonna! Kunhan saan vaan tehtyä uuden haastelistan tässä joskus. :)
Edit: Uusi haastelista tehty.
Jes - tämä haaste hoidettu vihdoin kokonaan ja seuraavastakin eka kirja luettu. :D
√ 1. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat, 361 sivua (luettu 30.6.2017)
Vuoden 2018 haasteeseen siirrän muut kirjat ja lisään loppuun muita teoksia hyllystäni:
√ 1. Tuomas Lius & Kimmo Puustinen: Keisari, 380 sivua (luettu 9.1.2018)
√ 2. Douglas Adams: The Ultimate Hitchhiker's Guide, 815 sivua (luettu 9.2.2018)
√ 3. Alice Sebold: Oma taivas, 411 sivua (luettu 27.2.2018)
√ 4. Knut Hamsun: Viktoria, 166 sivua (luettu 18.3.2018)
√ 5. Liza Marklund: Vastalauseita : kirjoituksia 1985-2010, 254 sivua (luettu 1.4.2018)
√ 6. Yashar Kemal: Tuhannen härän vuori, 303 sivua (luettu 7.8.2018)
√ 7. Terttuliisa ja Tuulianna Uimonen: Pihapöntön kevätesittely, 24 sivua (luettu 9.8.2018)
√ 8. Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu, 80 sivua (luettu 7.11.2018)
√ 9. Tom Robbins: Still Life with Woodpecker, 277 sivua (luettu 3.12.2018)
√ 10. J.K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, 64 sivua (luettu 7.12.2018)
√ 11. Jules Verne: Kahden vuoden loma-aika, 217 sivua (luettu 10.12.2018)
√ 12. Josteen Gaarder: Sofian maailma, 437 sivua (luettu 20.1.2019)
Luetut sivut yhteensä: 3428
Tavoitesivuja yhteensä: 3428 (minimi 3000)
Luetut kirjat/tavoite: 12/12
* * * * *
Siirretty 7.12.2018 vuoden 2019 haasteeseen:
- Jeffrey Eugenides: Middlesex, 773 sivua (Vuoden 2018 haasteessa oli tämän kanssa 3984 sivua)
[Vaihdettu vuoden 2018 listalta pois jo aiemmin nämä:
- Tom Wolfe: Turhuuksien rovio, 696 sivua
- Klaus Mann: Mefisto, 378 sivua
- Matthew Hoffman: Suuri koiranhoito-opas, 446 sivua]