Suomalainen lukupiiri discussion

This topic is about
Ylpeys ja ennakkoluulo
Kirjakeskustelut
>
Ylpeys ja ennakkoluulo (koko kirja)
date
newest »

message 1:
by
Tytti, The Head Honcho
(new)
-
rated it 4 stars
Dec 31, 2016 03:44AM

reply
|
flag

Luin Nokso-Turjan käännöksen, josta pidin, koska pidän vanhahtavasta suomesta, vaikka pari kömmähdystä huomasinkin.
Tämä meni Helmet-haasteen kohtaan kuvitettu kirja, koska tässä painoksessa oli kuvitus -- kuvittajalle ei anneta missään krediittejä, mutta signeerauksista olen hahmottavinani E. Brock 1895.

Ne olivat ihan suht katsottavia, mutta ei ne oikein tuntuvat istuvan siihen maailmaan. Ja jos sallitaan sanoa, niin Lizzyn näyttelijä ei sovi ollenkaan rooliinsa. Se oli ehkä suurin puute siinä minulle.

Niille, jotka lukevat kuvittamatonta versiota, suosittelen seuraavaa linkkiä: C. E. Brockin alkuperäinen kuvitus. "Black and white line drawings From 1895 Macmillan edition" -otsikon alta löytyvät kuvat ovat niitä, joita on käytetty myös suomenkielisessä painoksessa.

Mutta en voinut olla ihmettelemättä turhanpäiväisyyttä.
Näillä tyypeillä on ihan rajattomasti aikaa istua päivällisillä ja tanssiaisissa, eikä kukaan tunnu tekevän oikeita töitä. Henkilöt ovat kyllä kivan erilaisia, toisia kohtaan tuntee sympatiaa ja toiset puolestaan ärsyttävät ihan suunnattomasti.
Ihan Lizzyn takia tykkäsin tästä enemmän kuin odotin, hän oli päähenkilönä ihanan suorapuheinen ja ajan huomioon ottaen jossain määrin jopa oman tiensä kulkija. Jälleen kerran saa tuntea kiitollisuutta siitä että elää 2010-luvun suomessa, jossa voi ihan itse käydä töissä, eikä ole erityisemmin riippuvainen siitä millaiseen avioliittoon sattuu pääsemään :-)
Kyllä vaan klassikoita kannattaa lukea. Pakko myöntää silti, että ehkä nuo Brontën sisarusten tuotokset on itselle olleet mieluisampia, niissä kun on minusta vähän enemmän dramatiikkaa ja tietynlaista synkkyyttä mikä viehättää.

Jos aatelismies oli köyhä, ainoa "kunniallinen" keino korjata asia oli naida rikas perijätär (tai tienata rahaa uhkapelissä, missä on tietenkin omat riskinsä). Vanhaksipiiaksi jääneen naisen piti luottaa sukulaisten armeliaisuuteen tai yrittää löytää paikka seuraneitinä tai kotiopettajattarena.

Olen kyllä vuosien varrella katsonut ehkä muutaman kerran liikaa BBC:n minisarjasovituksen kirjasta. Ihan kuin olisi ollut oma kuvitettu laitos kirjasta, kun jokaiseen lukuun pystyi palauttamaan sanantarkasti mieleen vastaavan kohtauksen sarjasta. Kirja kuitenkin toi lisäarvoa juuri tuossa 1800-luvun sääty-yhteiskunnan kuvauksessa, jonka nykylukijalle silmiinpistävimpiä ilmentymiä oli ehkä vähän hävitetty tv-sovituksesta. Lisäksi kirjan henkilöt muodostuivat aika paljon eloisammiksi, ehkä siksi, että kirjassa on mahdollisuus kuvata värikkäämmin ja monipuolisemmi henkilöiden sisäistä elämää.