17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

[Tytti, The Head Honcho]

-

[Terhi, Apukäsi]

Olen aina pitänyt paljon luonto-ohjelmista, mutta luontokirjoja on tullut luettua vähemmän. Tänä vuonna yritän vähän tsempata tällä osa-alueella ja luin heti vuoden alkuun ensimmäisen luontoa käsittelevän valokuvateoksen eli Sergey Gorshkovin teoksen Arktinen helmi : Wrangelinsaari. Valtavasti kauniita kuvia ja mielenkiintoista tekstiä Wrangelinsaaresta ja sen historiasta. Arktinen alue on aina kiinnostanut tropiikkia tai muita lämpimämpiä alueita enemmän, joten siinä mielessä sopiva kirja minulle.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Sijoitin tähän kohtaan humoristista historiallista hömppää, eli Julia Quinn: The Sum of All Kisses. Kirjan kansi on mielestäni kaunis, mutta vähän harmittaa se, että pariskunta tanssii kovin sulavasti siihen nähden, että sankarin pitäisi olla rampa ja romaanin ainoassa kohdassa, jossa pääpari "tanssii" yhdessä, sankarittarellakin on nilkka nyrjähtänyt.

[Camilla]

Söpö kansikuva!

[Tytti, The Head Honcho]

Minun kansikuvaärsytykseni (no ei oikeastaan) on . Tuon pitäisi sijoittua 1920-luvulle, mutta hiukset ja meikki, kuva yleensäkin, on täyttä film noiria korkeintaan 1940-luvulta, ja Suomen kohdalla tietenkin sen loppua.

[Anu]

Ruksasin tämän kohdan runokirjalla, johon runoilija oli tehnyt itse kannen, sinivalkoisen: Mikael Bryggerin Valikoima asteroideja. Askarruttava pienisuuri kirja, joka hyvin tuntui istuvan kirjailijaesittelyn ilmaukseen "romanttista asiallisuutta".

Myös Tommi Uschanovin Miksi Suomi on Suomi on sinivalkoinen, mutta sen olin lukenut jo aiemmin.

[Tytti, The Head Honcho]

Kirjasammosta löytyi Vaasan kirjaston hylly sinivalkoisista kansista:
http://www.kirjasampo.fi/fi/node/8708...