Kiitos lumottu Oulu!

Hui, onpa kohottautunut olo Oulun j��lkeen. Yrit��n v��litt���� siit�� edes siivun.

Sain kutsun Valveen sanataidekoulun vieraaksi Lumotut sanat – lasten ja nuorten sanataidefestareille. Osasin ounastella hienoa reissua saadessani tutkija P��ivi Heikkil��-Halttuselta toivotuksen ”hyv���� Oulun matkaa, Oulussa tehd����n uraa uurtavaa sanataidekasvatusta”, mutta silti Oulu onnistui ylitt��m����n villeimm��tkin kuvitelmani.

Oulun kaupungin kulttuuritalo Valve kuhisee teatteria, tanssia, sarjakuvaa, musiikkia, sanataidetta…

Tuossa ihmetalossa majailee Valveen sanataidekoulu, joka j��rjest���� monipuolista ja pitk��j��nteist�� harrastustoimintaa kirjoittaville lapsille ja nuorille. Lukuvuosi huipentuu toukokuiseen festariin ja suureen iltajuhlaan. Ennen juhlaa vierailin Ylikiimingin koulun molempien viitosluokkien luona – ja totisesti, keikka oli peruskaurasta kaukana. Valveen sanataidekoulun Kieku-kirjailijavierailuihin kuuluu se, ett�� oppilaat saavat etuk��teen tutustua kirjailijaan, lukea h��nen tuotantoaan, tehd�� kirjoihin liittyvi�� teht��vi�� ja suunnitella kysymyksi��. Ylikiimingin viitosluokkalaiset olivat valmistautuneet kyl��ilyyni perusteellisesti sanataideohjaaja ja esikoiskirjailija(!) Minna Mikkosen johdolla. Minna oli kuljettanut koululaiset niin syv��lle Vili Voipioiden maailmaan, ett�� oppilaat liev��sti pettyiv��t, kun ovesta astuikin kirjailija Kuronen eik�� kirjailija Voipio. No, ensipettymyksen j��lkeen keskusteltavaa riitti. Erityisesti Artun pikkusiskon hahmo tuntui kiinnostavan, varsinkin Nippelin omalatuinen puheenparsa. ”Onko Nippelill�� esikuvaa, miksi se puhuu niin h��r��j��?” Kirjailija Voipion omistuskirjoituksia olen saanut ennenkin v����rent����, mutta Nippelin nimmaria pyydettiin nyt ensimm��ist�� kertaa.

Ennen iltajuhlaa ehdin kierrell�� lumotussa Oulussa ja ihastua Hupisaarten alueeseen, jossa lukuisat viehkot puusillat yhdist��v��t saaria toisiinsa.

Olisipa kes��.

 

K��kkyr��puussa kaikki kiipeily ja leikkiminen sallittu.

Lintulammen yksin��inen tukkasotka.

 

V.A Koskenniemi p��n��tt����, kuten niin usein. Ei ykk��ssuosikkini.

Hmm, lattia kattona ja katto lattiana. Tuskin on kovassa huudossa tiaisten asuntomarkkinoilla.

*

Niin tyypillist��, harhaudun. Puistoihin ja lintuihin.

Takaisin olennaiseen. Oulun vierailuni huipentui Lumottuun iltaan.

Sanataideohjaajat Minna Mikkonen (vas.) ja Kati Inkala viime hetken valmisteluissa ennen juhlaa. N��iden naisten komennuksessa ja huolenpidossa tunsin olevani kaunein koru kaulalla.

Juhlassa sanataidekoululaiset esittiv��t lukuvuoden aikana syntyneit�� tekstej����n. Ja huh mill�� roihulla sen tekiv��t!

Ensin loisti nuorempien ryhm��…

… sitten vanhempien.

Lumotussa illassa julkaistiin my��s sanataidekoululaisten teksteist�� koottu antologia Kosketuksessa mahdottomaan, johon sain kummikirjailijana kunnian kirjoittaa alkutervehdyksen. Kannet pit��v��t sis��ll����n toinen toistaan kiehtovampia todisteita siit��, miten kirjoittajalle mik�� tahansa on mahdollista. Muutama maistiainen:

Oona K��lk��j�� (synt. 2003)

Olivia Ala-Poikela (s. 2004)

Ja t��ss�� viel�� koko lumottu sanataitajien klaani:

Takarivil��inen olisi toivonut, ett�� h��nenkin lapsuudessaan ja nuoruudessaan olisi ollut kohtaamispaikka himokirjoittajille, jollei opetusta niin edes v��h��inen kerho. Omien joukossa on ilo ja turva olla, kirjoittamisen palo yhdist����. Tulee ymm��rretyksi.

Huiskuttakaa vimmaisesti sanataidelippua jatkossakin. N��hd����n ja kuullaan, varmasti!

 

Terveisin

Kirsti, lumoutunut

 

 

 

��