Hän nostaa kotelon povitaskustaankahdella sormella...

  Hän nostaa kotelon povitaskustaan
kahdella sormella, poimii kynän huotrasta
varoen, kuin kypsyneen marjan, kääntää
sipaisten terän ja signeeraa kirjan.

  Tämän kaiken hän tekee
hidastetusti, varmoin, lavein liikkein.

  Unet ovat pahempia. Hän odottaa
kuulevansa selkänsä takaa huudon:
Huijari! Riipustelija!
  Mutta kukaan ei huuda. Silti
joka aamu lakanat on vaihdettava.
. . .


Ps. Uusi kirjani Kärpäshäiriö on nyt
saatavilla. Tätä ei tietysti kirjoittaja saisi
itse sanoa, mutta, aivan mahtava kirja!