AI...

               AITOJA


Yhdelle sivulle, pohjoistuulta vasten
istutti äiti orapihlaja-aidan.
Toiselle sivulle kantoi isä kiviä.
"Jokainen lohkare on hiellä nostettu,
tämä ei ole mikään riukuaita."
Sellainenkin oli, pellon suuntaan,
ainoa jonka läpi näki vilkaisemalla.

Yhtenä aamuna
naapurin tontin ympärille
oli ilmestynyt sinivalkoista teippinauhaa.
Yöllä sireenit herättävät meidät.
Heitä oli käynyt sääliksi jo aiemmin.
Joka puolelta taloa ympäröi samanlainen verkkoaita.
Vähän kuin Korkeasaaressa.
. . .