Netti kiinni, aistit auki

Tervehdys, alla muutamia syitä kolmisen viikkoa kestäneelle nettipimennolleni. Ollut tärkeämpää toimitettavaa, kuten…

Etelä-Toscanan lampaat.

*

Sienan pusuttelevat pulut.

*

”Nel mezzo del cammin di nostra vita…” Agricolan kollegan Danten kotimuseo Firenzessä. Muuten, italian kielessä helvetissä ja talvessa on vaivainen yhden  kirjaimen ero: inverno ja inferno (molemmat maskuliineja). Hiihtelyhulluna pidän samankaltaisuutta lievästi outona.

*

Korsikan karut autiorannat…

*

… ja jyleä vuoristo.

*

 

Miltei kolmeen kilometriin kohoavan Monte Cinton rinteillä oppii lentämään, kun katsoo mallia…

*

… isohaarahaukalta.

*

Korsikan kapoisilla teillä tapaa lehmiä, vuohia ja villejä kaikenkirjavia sikoja. Kuvan porsaassa oli jotain erityisen sympaattista.

*

Vertailussa ehta toscanalainen villisika. Tänä vuonna näin vain kaukaa ja iltahämärässä, ilmeisesti tykkäsivät piilotella vastasyntyneitä porsaitaan. Puolikas pikkupossu näkyy lehmän peräreiän yllä.

*

Tässä vähän paremmin.

*

Jo esiteltyjen lampaiden ja villisikojen lisäksi Toscanassa tutustui muun muassa liskoihin,

*

lehmähaikaroihin,

*

 

hevosiin,

*

turkinkyyhkyihin,

*

unikoihin,

*

ja Niki de Saint Phallen häkellyttävän tarot-puiston jättikokoisiin mosaiikkipatsaisiin. Isoimman sisällä taiteilija asui puiston rakennusaikana,

 

*

ja Petriolon hippikylpylään sillan alla rotkon pohjalla ikiaikaisten kylpyläraunioiden kainalossa. Luonnon muovaamia ammeita, mädän munan hajuista kuumaa mineraalivettä ja vieressä virtaavaa jääkylmää vuorivettä,

*

 

ja siihen ihmeeseen, että kirjakaupassa saa iltakymmeneltä selailla vapaasti kirjoja ja siemailla juomia. Näin Firenzen rautieaseman La Feltrinellissa. Kyllä, etualan teos on Lundbergin Jää. Kuvassa myös puolet matkaseurueesta.

*

Kiitos mitä parhaalle seuralle ja mielenlepomaisemille!

*

Nyt on pakko tunnustaa, että taidan nettipaastota seuraavatkin kolme viikkoa. Syy on tämän näköinen:

Pojan perheen uusi jäsen. 11-viikkoinen Chili, espanjanvesikoira.

*

Espanjattaren tulisesta luonteesta ei vielä havaittu merkkejä. Pehmolelun oloinen, vähän ujo, rauhallinen ja kiltti.

*

Juuri nyt unohdan olevani allerginen – ja hurahdan.

Kirsti