Arto Lappi's Blog, page 41

Yhtä jännittävää kuin lukea itseon seurata kirjaan syvent...

Yhtä jännittävää kuin lukea itse
on seurata kirjaan syventynyttä,
häntä josta tulee lukemansa maailma.

On yhtä aikaa pyörremyrsky,
joka tempaa toisaalle,
ja myrskyn silmä, mykistävä hiljaisuus.

Sivut kahahtavat
kuin perhosen siipi,
maanjäristys.
. . .

Seuraava soitetaanvasta kun edellinen on vaiennut,ja väli...

Seuraava soitetaan
vasta kun edellinen on vaiennut,
ja välissä on ollut lyhyt hiljaisuus.

Ohje sopisi muuhunkin
kuin kirkonkellojen soittoon.

Niin että viimeinen kumahdus
jäisi kaikuna, havahduttaisi kuulijan
omaan läsnäoloonsa.
. . .

Kuka siellä?Zen-mestari vastaa Jumalalleensamoin kuin Ody...

Kuka siellä?

Zen-mestari vastaa Jumalalleen
samoin kuin Odysseus kykloopille.

– Oudeis, Ei kukaan.
Mutta me emme voi puhkaistasitä ainoaa silmää.
Kaksisilmäisyys,sen pitää olla enemmänkuin pelkkää viekkauttanäkökykyä vailla.. . .

AI...

               AITOJA


Yhdelle sivulle, pohjoistuulta vasten
istutti äiti orapihlaja-aidan.
Toiselle sivulle kantoi isä kiviä.
"Jokainen lohkare on hiellä nostettu,
tämä ei ole mikään riukuaita."
Sellainenkin oli, pellon suuntaan,
ainoa jonka läpi näki vilkaisemalla.

Yhtenä aamuna
naapurin tontin ympärille
oli ilmestynyt sinivalkoista teippinauhaa.
Yöllä sireenit herättävät meidät.
Heitä oli käynyt sääliksi jo aiemmin.
Joka puolelta taloa ympäröi samanlainen verkkoaita.
Vähän kuin Korkeasaaressa.
. . .

Mielessä pulputtavien ajatusten määräon jokseenkin samaku...

Mielessä pulputtavien ajatusten määrä
on jokseenkin sama
kuin veden määrä ihmiskehossa,
seitsemänkymmentä prosenttia.

Nousuvesi, laskuvesi,
kaiken aikaa meitä pusketaan
johonkin suuntaan.
Vellomme altaissamme kuun alla.

Jos löydämme jostain peilityynen
voimme vain laskea
varpaat heijastukseen
ja viiilentää niitä hetken.
. . .

Yläpuolelta ne kylpevät valossa,ja pohjastaan kuin siivil...

Yläpuolelta ne kylpevät valossa,
ja pohjastaan kuin siivilät
satavat odotettua sadetta.

Ja kuitenkin puhutaan,
pilvet kerääntyvät,
ikään kuin synkistä asioista.
. . .

Ajatukset, jos näkisimme ne väreinä.Tai olisi pilli jokam...

Ajatukset, jos näkisimme ne väreinä.
Tai olisi pilli joka
muuntaisi ne linnunääniksi.

Voisimme huomata
toisinaan raakkuvamme.
Huomata mahdollisuuden liverrykseen.

Ja alkaa ymmärtää sumutorvia
jotka eivät voi soinnilleen mitään.
. . .

Seuraan kuin hypnotisoitu,toivon vakaita askelia.Kun ihmi...

Seuraan kuin hypnotisoitu,
toivon vakaita askelia.

Kun ihminen
nousee lintujen tasalle
nostavat linnut korkeutta.
Katoavat sineen.

Mutta taivas ei ole kaikki.
On myös nokikolarin harjallatanssi.
Silhuetti jostain
todellisentuntuisesta.
. . .

Ps. Olen keskiviikkona 10.4 esiintymässä Pirkkalaiskirjailijoiden illassa Metsossa Tampereella klo 18.00. Aiheena on uusi suomennokseni, yhdessä Juhan Raution kanssa käännetty Raymond Carver: Sateisten päivien jälkeen.

Kävelee, kävelee,liikkeellä varhain,ajatustenonkija,saali...

Kävelee, kävelee,
liikkeellä varhain,
ajatustenonkija,
saalista miettimättä
heittää verkkonsa taivasta vasten.

Illansuussa
hän on teekupin äärellä,
pilkkii yhä,
näpyttelee pussia
kuin lintu nokkaa.

Vessassa hän jää
tuijottamaan lavuaariin,
eteisessä hattunsa sisään.

Siitä hän on velkaa kiitoksen.
Hänen on aina
annettu olla sellainen.

                         - Vaimolleni
. . .

Toisinaankirjoittaessa pääseepuhtaaseen tilaan,takaisin m...

Toisinaan
kirjoittaessa pääsee
puhtaaseen tilaan,

takaisin munankuoreksi,
jonka hauraat piirrot
rikkovat jotain eheäksi.
. . .