Anne Leinonen's Blog, page 4

Kirjoja, kirjoja

Olen viime aikoina päässyt taas lukemisen makuun. Osittain siksi, että on ollut tarvetta etsiä sopivaa taustamateriaalia, osittain myös siksi, että olen vihdoin saanut taas jonkinlaisen tuntuman lukemiseen. Runeberg-esiraaditus taisi tosiaan viedä lukemisesta terän useammaksi vuodeksi. Noin 150 kirjaa puolessa vuodessa oli liikaa. Toisaalta olen myös kirjoittanut enemmän kuin laki sallii. Niin, ja hankin Kobon, jotta voin lukea epubeja.

Kirjoitan hajanaisia arvioita lukemistani kirjoista tänne: https://toisinkainen.wordpress.com/

Kategoria(t): Kirjat, Yleistä

Usva kerää tekstejä

Hopsansaa! Verkkolehti on edelleen toiminnassa ja potkii, vaikka ilmestyykin verkkaisemmin kuin aiemmin. Kevään numeroon tekstejään voi lähettää 15.3.2016 saakka.  Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat tällä kertaa uuskumma, maaginen realismi ja science fiction, mutta käytännössä mitä tahansa spekulatiivisen fiktion kirjoon kuuluvaa voi tarjota. Syksyn numeron deadline on 31.7.2016 ja teema hakee vielä paikkaansa, mutta muotoutunee kun ensimmäiset novellit ovat löytyneet.

Novelleja voi tarjota osoitteeseen toimitus(at)usvazine.net

*

Tekeillä on myös Usvan juhla-antologia, jonka teemana on suo, metsä ja usva, ei välttämättä tuossa järjestyksessä. Sen piti alun perin valmistua täksi kesäksi, mutta omien kirjoituskiireideni vuoksi en ole ehtinyt tehdä asialle tarvittavia asioita. Todenäköinen valmistumisajankohta on kevät 2017.

Kirjoitusleirejäkin on tiedossa (täällä Ristiinassa). Perinteinen Usvan kevätleiri on aprillipäivän tienoilla, romaanipaja taas romaania kirjoittaville vappuna (kyllä, mikäpä mukavampaa viettää vappuaan kuin puhumalla teksteistä!). Paikkoja voi tiedustella, etusijalla ovat spefin kirjoittajat.

Joskus teksti on huh!

 

Kategoria(t): Kirjoittaminen, Usva, Yleistä

Kirjoituskilpailuja

Muistutan kirjoittamisesta kiinnostuneita siitä, että Suomessa on paljon erilaisia kirjoituskilpailuja. Listausta löytyy mm. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien Netticolosseumista, täältä. Kisaa on joka lähtöön. Takavuosiin verrattuna on muuttunut se, että nykyään on myös erilaisia romaanikilpailuja, ja semmoisia, joissa kisaan lähdetään synopsiksella ja näytetekstillä.

Spefiaiheiden määrä on kiitettävä! Minähän osallistuisin jokaiseen, jos olisin urani alkuvaiheessa!

 

Kategoria(t): kirjallisuus, Kirjoittaminen

Pinosta tiedostoon

Siinä sitä on: uuden pinon satoa.

 

Romaani on nyt kirjoitettu pinosta uudelleen tiedostoon. En käyttänyt kertaakaan vanhaa tiedostoa tekstin siirtämiseen, vaan naputtelin joka ikisen sanan, lauseen ja luvun uudestaan.

Havaitsin menetelmässä monia etuja. Koska olin saanut ohjeeksi poistaa selittelyä, tunnistin jaarittelun siitä, että kohtaus muuttui tyhjänpäiväiseksi jauhannaksi, jota en itsekään jaksanut kirjoittaa paperille uudestaan. Muutamia kohtauksiakin totesin tarpeettomiksi. Ne vain veivät juonta sivupolulle, jota ilmankin tarina toimi ihan hyvin. Poistin tällä tavoin tekstistä ehkä noin 25 liuskaa tavaraa.

Tilalle syntyi uusia juttuja. Huomasin, että jotkut kohtaukset saivat uusia käänteitä, ja vanhalla tavalla eteneviinkin saattoi tulla kokonaan uutta dialogia. Muutamassa kohdin ihmiset alkoivat puhua eri asioista ja eri painotuksin kuin ennen.

Kokonaan uusia lukuja syntyi muutamia, ainakin tällä hetkellä oletan, että ne ovat tarpeellisia lisäyksiä. Pari kertaa jouduin palaamaan takaisin ja lisäämään alkupuolelle pari mieleen juolahtanutta detaljia. Lisäsin osiomerkinnät, kun huomasin aikajänteen tarvitsevan sitä.

Tulostin juuri käsikirjoituksen, ja sivumäärä oli kasvanut noin viidellä liuskalla. Nyt olisi vielä tarkoitus lukea tämä kertaalleen läpi ja bongata typot ja mahdolliset muut erheet, kuten klaffivirheet. Tiedän ainakin yhden detaljin, joka tarinaan täytyy vielä lisätä. Kerrostin tarinaan toisteisia asioita, joiden ilmiintymistä täytyy hieman seurata. Voi olla, että osa asioista on väärässä paikassa vielä.

En ole koskaan aiemmin käyttänyt tätä editointimenetelmää, koska olen pitänyt sitä liian työläänä ja hankalana. Se ei ollut ollenkaan niin vaikeaa mitä kuvittelin: tarina alkoi soljua eteenpäin ja huomasin paikoin kirjoittavani ulkomuistista ihan samoin kuin edellisillä kerroillakin. Hieman pelottavaa, jopa, miten tarinansa sisällä sitä on – tai sitten jumissa omiin sanavalintoihinsa. Eräs henkilö kantaa samaa nimeä kuin eräässä toisessa romaanissani oleva henkilö, mutta ehkäpä tämän kirjoittajan sisäisen viitteen voi sallia.

Olen nyt työstänyt tekstin puolen vuoden sisällä kolme kertaa. Hieman alkaa karsta maistua suussa, joten on hyvä hetki laittaa tämä tauolle. Täysin erilaisiin tunnelmiin en silti mene, koska toinen työn alla oleva teksti hipaisee samoja pintatason aiheita, tosin hyvin eri näkökulmasta ja toiselle kohderyhmälle suunnattuna.

Kategoria(t): kirjallisuus, Kirjoittaminen Tagged: kirjailija, kirjoittaminen

Kässäri uusiksi pinosta

Olen ensimmäistä kertaa kirjoittajaurani aikana kokeillut menetelmää, jossa teksti kirjoitetaan kokonaan uusiksi pinosta. Olen kyllä joskus saattanut jonkin novellinmittaisen tekstin uusiokirjoittaa, mutta nyt menee koko romaani.

Tekstin vanha versio on telineessä koneen vasemmalla puolella. Luen sieltä tekstiä ja naputan sen kokonaan uusiksi ihan uuteen tiedostoon.

Menetelmässä pelotti sen työläys. Hylkäsin vanhan tekstitiedoston, ei mitään leikkaa-liimaa-toimenpidettä. Jokainen sana pitää kirjoittaa uusiksi. Muita haittoja ei sitten oikeastaan olekaan.

Teksti muuttuu. Osa lauseista pysyy samanlaisina, mutta sisäinen editori muokkaa suurinta osaa omasta mielestään paremmaksi. Järjestys vi muuttua. Olen myös jättänyt kappaleita ja lopulta kokonaisia sivuja kirjoittamatta. Muutama luku on vaihtanut paikkaa ja kokonaan uusia kohtauksiakia on syntynyt. Papereissa ei ollut mitään merkintöjä (voisi olla, mutta en tehnyt niitä). Korjaukset tulevat osin päästä.

Parasta on se, että monta tylsää ja selittävää juttua on karsiutunut pois. Käsikirjoituksessa oli paljon päähenkilön sisäistä selittelyä. Ne tuntuvat sisällöltään niin kököltä etten yksinkertaisesti halua kirjoittaa niitä uudestaan. Jos käyttäisin vanhaa tiedostoa, niin hyppäisin yli ja ne jäisivät nököttämään paikoilleen. Deletointi olisi paljon vaikeampaa.

Tekstimäärä on pysynyt samana. Poistoista huolimatta lisäyksiä on tullut niin, että teksti ei ole nyt puolessa välissä vielä lyhentynyt,

Minulle uusi kirjoitustekniikka, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Silti kyllä ajoittain tuntuu, että vihaan tätä tekstiä.

Kategoria(t): Usva

Loppuvuoden satoa

Mitäpä kuuluu? Kiirettä, ennen kaikkea kiirettä. Vuosi on päättymäisillään, ja lomaakin olisi hyvä viettää ennen kevään koitoksia. Raotan kirjoituskammarin ovea ja kerron joitain kuulumisia. Julkaisurintamalla on tapahtunut nyt syksyllä, sillä fantasiaromaanini Vaskinainen tuli ulos lokakuussa.

Osuuskumma on osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka on erikoistunut aikuisille suunnatun scifin ja fantasian julkaisemiseen. Osuuskumman osakkaana olen mukana monissa kustantamon hankkeissa mm. toimittajan roolissa. Vaskinainen istuu hyvin Osuuskumman julkaisuprofiiliin (laatuspefiä aikuisille) siksikin, että se menee tekstispektrissäni vahvasti fantastisen puolelle. Kansanperinnettä, myyttejä, noitanaisia, Tuonelaa, elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kirjan tarina on matkustanut mukanani pitkään, ja on mukava lopultakin laskea siitä irti. Ensimmäiset luonnokset kokonaisuudesta ovat vuodelta 2003 ja koko tarinakaari oli jo olemasa vuonna 2008. Sen jälkeen se on elänyt ja etsinyt niin muotoaan kuin paikkaansa.

Jotkut projektit ovat siis pitkän aikajanan juttuja. Toivon, että seuraavat etenisivät hieman nopeammalla tahdilla. Venyvien hankkeiden riskinä on kyllästyminen, eikä nyt ainakaan kovin ajankohtaisista asioista voi tällaisella ryhmityksellä kirjoittaa.

Vaskinaista saa ostettua Osuuskumman kautta kätevästi Holvista. (ja koska kyseessä on pieni kustantamo, niin kirja ei tosiaankaan notku kirjakauppojen hyllyssä, vaan se pitää tilata tai tavoittaa messuilta)

*

Ei vuotta ilman toimitushommia. Nyt loppuvuodesta tapetilla oli kaksi kansanperinneaihetta. Toimitin sekä Kosmoskynä 4/15:n, jonka aiheena on kansanperinne ja eläimet, sekä samanaikaisesti Usva 2/15:n, jossa on suomalaista kansanperinnettä hyödyntäviä novelleja. Usvan voi ladata täältä:http://usvazine.net/kansanperinne-usva-215-on-ilmestynyt/

Näistä vapaaehtoishommista en kyllä rehellisesti sanottuna ole saanut tänä vuonna samanlaista iloa itselleni kuin ennen. Kyse ei ole niinkän ajankäytöstä vaan rutiineista – kun jokin homma muuttuu enemmän rutiiniksi kuin intohimoiseksi tekemiseksi, niin se ei olekaan enää niin hauskaa tehdä loppuun saakka. Kosmoskynä siirtyy ensi vuonna uude päätoimittajan hoteisiin, ja olen luvannut itselleni, etten enää tuuraa ketään lehden suhteen. Usvaa on tarkoitus jatkaa, mutta kenties kehitän siihen jonkin uudenlaisen ajatuslangan itselleni. Katsellaan ja ihmetellän.

*

Kirjoitusvireeni on erinomainen, suorastaan pirskahtelevan kupliva. Minulla on useita samanaikaisia, eri vaiheissa ja kiireellisyysasteessa olevia projekteja kesken. Ensi vuonna ei ole tulossa omaa julkaisua, pari osallistumista antologioihin tosin lienee luvassa – suomalaisia Cthulhu-aiheisia novelleja käsittelevässä kokoelmassa sekä myös Osuuskumman julkaisussa. Tarinahautomossa pöhisee isompia kokonaisuuksia, sekä nuorille että aikuisille omia juttujaan. Muu ei oikein toimisikaan, hankkeita on oltava useita työn alla samanaikaisesti, jotta voi aina yhden jumahtaessa siirtyä seuravaan. Tekstit myös keskustelevat keskenään ja saavat vaikutteita. Se olisi aihe, jotka ehkä jonkun kirjallisuustieteilijän olisi hyvä tutkia: miten saman kirjoittajan tekstit ”juttelevat keskenään”. Tiedän monen muunkin kohdalla tällaisia kirjapareja syntyvän, ja voi olla niinkin, että eri tekijöiden teokset heijastuvat toisiinsa. (Ainakin nyt tuntuu, että kaikki kirjoittajat juuri samoista aiheista kuin minä, mutta se lienee omasta tarkkaavaisuudesta johtuvaa illuusiota sekin)

Sitten on myös Hyvin Salaisia Produktioita, osa suuritöisiäkin, joista en mainitse vielä sen enempää. Tiedotetaan, kun on aidosti tiedotettavaa!

Novelleista olen saanut hyvää palautetta, kun toukokuussa ilmestynyttä Pienen rasian jumalaa on luettu ja arvosteltu. Pari viimeistä vuotta olen keskittynyt romaanimittaisiin juttuihin, ja novelleja ei ole syntynyt samalla tahdilla kuin ennen. Ehkä syynä on sekin, että moni tarina on hahmottunut päässä pidempään muottiin. Toisaalta taas jokainen novelli on käytännössä yhden ison idean puristamista tiiviiseen pakettiin, ja joskus siis myös romaaniaiheiden kuluttamista.

Veri veti kuitekin osallistumaan Portin kirjoituskilpailuun, vaikka lausahdin vuonna 2011, etten enää kisaan osallistu, kun voittojakin on tullut kaksi kertaa. Näyttää kuitenkin siltä, että paras tekstintekemisen motivaattori minulle on kirjoituskisaan tai antologiaan osallistuminen. Teemat kyllä luotaavat ja varioivat toisiaan, vaikka tekstejä tekisikin eri aikoina ja eri tavoitetta kohti. Ehkä joskus tulevaisuudessa on kasassa kolmannen kokoelman verran tarinoita, jotka voisi ajatella samojen kansien sisällä.

*

Syksyn kirjallista kenttää ja kuulumisia on leimannut ahdistus: huoli julkaisumahdollisuuksista, toimeentulosta ja ylipäänsä kirjamyynnistä. Luottamustoimeni ovat vieneet keskelle taiteilijanelämän kurimusta: moni kollega on ahtaalla taloudellisesti, moni kyseenalaistaa oman ammattinsa jatkumisen. Apurahojen ja taiteilijuuden tarpeellisuuden ympärillä vellova keskustelu ankeuttaa. Tuntuu, että ajattelu ylipäänsä mieletään yleellisyyshyödykkeeksi, johon suomalaisilla ei ole varaa. Ja se jos mikä on pelottavaa.

Pestini Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa loppuu tähän vuoteen. En asettautunut ehdolle jatkokaudelle, koska oma elämäntilanne ei nyt oikein salli säännöllisiä Helsingissä käyntejä. Ihan ilman luottamustoimia en kuitenkaan ole, ja erilaisissa ryhmissä tilannetta tulee varmasti myös seurattua. Toivottavasti edessä olisi paremmat ajat, töitä ja tekemisen iloa itse kullekin. Ja olen sitä mieltä, niin kuin joku viisas joskus on sanonut: jokainen työpaikka tarvitsee runoilijan.

Kategoria(t): Usva

Kaunokirjallisuutta maahan/maastamuutosta ja pakolaisuudesta

Kysyin kollegoilta ja lukijoilta, mitä he suosittelisivat luettavaksi teemoista ”pakolaisuus” ja ”maahan/maastamuutto”. Fb:n raati ideoi nopeasti oheisen listan, jossa on teoksia niin suomalaisten evakkoudesta, Ruotsiin muutosta kuin Suomeen tulevista maahanmuuttajistakin.

Vapaamuotoinen lista on tässä, sitä saa vapaasti jakaa eteenpäin. Kiitos kuuluu lukuisille vinkkaajille!

(P.S. Lista täydentyy, uudet vinkatut kirjat tulevat loppupäähän.)

Bertolt Brech: Pakolaiskeskusteluja (käänt. Turo Unho, Elvi Sinervo)

Annamari Marttinen: Vapaa

Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus (suom. Sampsa Peltonen)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Sophie Rascal: Tinka (suom. Hannale Pohjanmies)
 – kuvakirja

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
 – sarjakuva

Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian sekä Sotilasrajan unet

Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin (suom. Ingegerd Leczinsky)

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin (suom. Leena Peltomaa)

Tiina Pihlajamäki: Siitä ei voi kertoa

Anja Snellman: Parvekejumalat

Johanna Hollström: Itämaa (suom. Tuula Kojo)

Heikki Hietamies: Äideistä parhain

Jukka Laajarinne: 72

Eeva Kilpi: Noidalukko

Kari Hukkila: Kerettiläisesseet

Asko Sahlberg: Pimeys sekä Irinan kuolemat

Kati Hiekkapelto: Kolibri ja Suojattomat

Fabio Geda: Krokotiilimeri (suom. Leena Taavitsainen-Petäjä)

Romain Puértolais: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (suom. Taina Helkamo)

Mihail Šiškin: Neidonhius (suom. Vappu Orlov)

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (suom. Hanna Tarkka)

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa (suom. Kristiina Savikurki) sekä Leijapoika (suom. Erkki Jukarainen)

Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista (suom. Outi Menna)

Tahar Ben Jelloun: Lähtö (suom. Annikki Suni)

J. M. G. le Clézio: Harhaileva tähti (suom. Annikki Suni)

Iréne Nèmirovsky: Ranskalainen sarja (suom. Anna-Maija Viitanen)

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika, Alex, Aisha ja Sam sekä Alex, Aisha ja toivon aika

Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta sekä  Evakkojunalla länteen

Richard Adams: Ruohometsän kansa (suom. Kersti Juva)

Antti Tuuri: Eerikinpojat, Ullan kirja sekä Muukalaiset

Jari Tervo: Layla

Vilhelm Moberg: Maastamuuttajat (suom. Kristiina Kivivuori, runot Kirsi Kunnas)

Agneta Plejel: Talvirakkaus (suom. Marja Kyrö)

Caryl Phillis: Crossing the River

Pirkko Talvio: Minä olen Davor (lastenkirja)

Etel Adnan: Arabiapokalypsi (suom. Ville Hytönen)

LISÄYS:

Tampereen Spektren mafia (scifiharrastajien kokoontuminen) on koonnut tällaisen listan:

Scifi, Maassa:

Walter M. Miller Jr.: A Canticle for Leibowitz / Viimeinen kiitoshymni (loppuu ihmisten pakenemiseen Maasta)

Julian May: The Many-Coloured Land. Book One in the Saga of the Exiles (tulevaisuuden maailmassa viihtymättömät tai sopeutumattomat ihmiset pakenevat aikakoneella plioseenikauteen)

Zenna Henderson: Pilgrimage (oman aurinkonsa novautumista paenneet humanoidit Maassa, pelkäävät ihmisiä, ja syystä)

Larry Niven & Jerry Pournelle: Lucifer´s Hammer (asteroidikatastrofi, pakolaiset liikkeellä)

Christopher Priest: Fuuga synkälle saarelle (Fugue to a darkening island).

Luke Rinehart: Pelastukoon ken voi (ydinsodan jälkeinen pakokauhu)

Dmitri Gluhovski: Metro 2033 (postkatastrofimaailma, ihmisiä Moskovan metron tunneleissa)

Antti Tuomainen: Parantaja (vaikka sinällään ei luokitella scifiksi, dekkari sijoitettuna tulevaisuuden maailmaan, ilmastonmuutospakolaiset nuotioineen Helsingin ympärillä)

Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat

Scifi, avaruudessa:

Robert Heinlein: Methuselah’s Children (pitkäikäisten ihmisten ryhmä pakenee ”rotuvainoa” avaruuteen)

John Varley: Hyvästi Robinson Crusoe (ihmiskunta on paennut Kuuhun ja asuttanut sen, kun alienit valloittivat Maan)

Harry Martinson: Aniara (avaruusaluksellinen ihmisiä pakenemassa Marsiin, eksyvät avaruuteen)

Linda Nagata: Vast (galaktisessa avaruudessa vaeltavat pakolaiset)

C.J.Cherryh: Downbelow Station (pakolaisjoukot tungeksii avaruusasemalla ja sota ympärillä)

Ursula K. LeGuin: Maanpakolaisten planeetta / Planet of Exile (eristyksiin jäänyt avaruussiirtolaisten ryhmä vihamielisellä planeetalla oikeastaan)

Ian McDonald: Hearts, Hands and Voices (kaukainen kolonisoitu planeetta, uskontoryhmien konflikti, pakolaistytöllä mukana isoisän maaginen pää)

Fantasia:

Maria Turtschanoff: Helsingin alla (suomalaiset fantasiaolennot paenneet ihmisiä maanalaiseen kaupunkiinsa)

Geoff Ryman: The Unconquered country

Kategoria(t): kirjallisuus Tagged: kirjallisuus, kirjavinkkaus, maahanmuutto, maastamuutto, pakolaisuus

Tarinan maisemissa

Olen viime päivinä vaeltanut kirjan maisemissa, niissä tutuissa paikoissa, jotka ovat muovaantuneet tarinan aihioiksi. Hylätyillä tiloilla, kummallisilla poluilla, ihmisen hylkäämän ja luonnon valloittaman keskellä. Yksi teoksen tapahtumapaikoista oli jyrätty tasaiseksi, mutta inspiroivin on yhä tallella. Tällä paikalla ei ole tietääkseni tapahtunut mitään epäilyttävää tahi rikollista (tai mistäpä minä tiedän), mutta tarinassani nämä rakennukset liittyvät salattuun, julmaan tekoon, joka säteilee vuosien päähän ja monen ihmisen kohtaloon.

Vanhan saunan pohja

Saunan vieressä

Navetan muuri

Viitake vaanii

Aittarakennus

Pokat jäivät

Talon piippu

Kurkistus uuniin

Joskus täällä asui joku

Elämänlanka

Kategoria(t): Kirjailijuus, Kirjoittaminen Tagged: hylätty, inspiraatio, kirjoittaminen

Leiri alkaa!

Huomenna se taas alkaa. Nimittäin Usvan perinteikäs kesäleiri, jonne kirjoittajat kokoontuvat kirjoittamaan, saamaan palautetta, hengailemaan ja punomaan uusia juonia. Ensimmäinen leiri oli vuonna 2007 ja silloin en vielä tiennyt, mitä oli edessä. Leirejä on nimittäin ollut sen jälkeen keväällä ja muinakin aikoina. Kaikkien aikojen ensimmäisen leirin kutsu on vielä netissä nähtävillä: http://usvazine.vuodatus.net/lue/2007/04/usvan-kesaleirin-alustava-tietopaketti

Kokemus on tuonut mukanaan varmuutta, ja enää en laita osallistujille ihan yhtä perusteellisia tietopaketteja. Tuona ekana vuonna kävimme Astuvansalmen kalliomaalauksia katsomassa porukalla, ja seminaaripäivään tuli Mikkelin kirjoittajista osallistujia mukaan.

Muina vuosina meillä onkin sitten ollut monenlaista muuta ohjelmaa, mm. kirjakaappausretkiä kirppareille sekä paikallisen ampumaseuran järjestämä ”asekoulutus kirjoittajalle”. Joka olikin erityisen inspiroiva niille, jotka ampuma-aseita teksteissään käyttävät (tai viikinkiajan vehkeitä).

Epämääräisiä leiriläisiä

Kesäleiri on ollut leireistä aina se vapaamuotoisin. Ihmiset voivat keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, pelkästään seurusteluun tai sekä että. Meininki on hieman tällaista Shimo Suntilan kirjoittaman kaltaista: http://routakoto.com/2012/09/16/raapale-260/

Emännän tehtävänä on leirillä huolehtia ruokapuolesta, ja siinä sitä tekemistä on yleensä riittänytkin. Pari vuotta sitten ostettu paellapannu (x2) on osoittautunut tuiki tarpeelliseksi. Samoin kynttilöitä ja jatkojohtoja tarvitaan kohtuullisen usein. Vaikka en ehdi kirjoittamaan, saan usein inspiraatiota tuleville kuukausille. Olen luetuttanut käsikirjoituksiani ja saanut kannustuksen sanoja. Olen osallistunut mielenkiintoisiin keskusteluihin ja hieman ehkä saarnannut itsekin kirjoittamisen ilosanomaa. Ennen kaikkea tunnen, että heimoni kokoontuu jälleen, ja se jos mikä on tärkeää. Joskus nämä ihmiset olivat ventovieraita, mutta nyt he ovat sisaria ja veljiä.

Huomenna he tulevat! Ja kenties perästä kuuluu!

Leirikakkua, kuva Jussi Vainikainen

Kategoria(t): Usva Tagged: kirjoittaminen, leiri, Usva

Lyhyt tilannekatsaus

Olen hengissä, vaikka blogissa hiljaista on ollutkin. Olen toipumassa raskaasta työkeväästä, ja virittelemässä rakettimoottoreita tulevaa syksyä varten. Olen innoissani: tavalliseen tapaan minulla on moniajo päällä ja tulilla kaikenlaista uutta, uusvanhaa, kivaa ja yllätyksellistä. Tänä vuonna tulee täyteen 15 virkavuotta kirjailijana täyteen (yhteisesikoinen ilmestyi 2000 syksyllä) ja virkaikä on tuonut mukanaan vapauden: vaikka kustannusala myllertää ja tulevaisuus on epävarmaa, on olo, että voi silti tehdä asioita vapaammin kuin koskaan ennen. Ehkä se on megalomaanista hulluutta, ehkä vain omien juttujen löytymistä ja sisäisen lapsen vapautumista.

Palautetta viime aikojen töistä, niin positiivista huomiota kuin vähemmän mairittelevia lukuelämyksiä, on tipahdellut eetteriin silloin tällöin. On hienoa, että teoksia luetaan! Tämänhetkisen kirjallisen inspiraation moottorina toimii kuitenkin ensikosketus draamaan. Minun ja Eijan käsikirjoittama kuunnelma Ikimaa sai juuri ensiesityksensä, ja teoksen voi kuunnella eetteristä vielä noin kuukauden ajan täältä: http://areena.yle.fi/1-2806293

(Tulilla on muutakin oikein mojovaa ryhmätyönä syntynyttä, mutta uutisoin siitä kun on julkista näytettävää)

Draaman/käsikirjoittamisen myötä olen tosiaan löytänyt tekemiseen uuden vaihteen ja kaipaamaani raikasta tuulahdusta omaan pääkoppaan. Tunnen viimeisen vuoden aikana oppineeni kirjoittamisesta taas huikeasti lisää asioita – ja se jos mikä on kirjoittajalle tärkeää, se että tuntee joskus menevänsä eteenpäin eikä polkevansa itselleen ja lukijoilleen tuttuja latuja.

Kävin kesäkuun lopulla Archipelaconissa, josta raporteeraan erikseen. Sieltä mieleeni jäi  lukijapalaute, kun eräs kirjabloggaaja kertoi pitävänsä juuri novelleistani ja oli ostanut vastikään ilmestyneen Pienen rasian jumalankin. Se tuntui erityisen hyvältä, se että novelleja kehuttiin: novellit ovat olleet minut spefikouluni ja haluan palata niihin vielä uudestaan. En tunne tutkineeni novellien mahdollisuuksia läheskään perinpohjaisesti, vaan jäljellä on paljon erityisiä tarinoita kerrottavaksi. Niihin tulen palaamaan, kunhan niille saa raivattua deittikalenterista aikaa.

Kategoria(t): Kirjailijuus, Kirjoittaminen Tagged: Ikimaa, kirjoittaminen, kuunnelma, Pienen rasian jumala