Foucault’s Pendulum

by Umberto Eco, William Weaver (Translator)

International bestselling and award-winning author Umberto Eco's Foucault's Pendulum is "an intellectual adventure story, as sensational, thrilling, and packed with arcana as Raiders of the Lost Ark or The Count of Monte Cristo" (The Washington Post Book World).

Bored with their work, three Milanese editors cook up "the Plan," a hoax that connects the medieval Knights Templar with other occult groups from ancient to modern times. This produces a map indicating the geographical point from which all the powers of the earth can be controlled — a point located in Paris, France, at Foucault’s Pendulum. But in a fateful turn the joke becomes all too real, and when occult groups, including Satanists, get wind of the Plan, they go so far as to kill one of the editors in their quest to gain control of the earth.

Orchestrating these and other diverse characters into his multilayered semiotic adventure, Eco has created a superb cerebral entertainment.

Genres: Fiction, Historical Fiction, Mystery, Classics, Literature, Italian Literature, Thriller

623 pages, Paperback

First published October 4, 1988

About the author

Umberto Eco was an Italian medievalist, philosopher, semiotician, novelist, cultural critic, and political and social commentator. In English, he is best known for his popular 1980 novel The Name of the Rose, a historical mystery combining semiotics in fiction with biblical analysis, medieval studies and literary theory, as well as Foucault's Pendulum, his 1988 novel which touches on similar themes.

Eco wrote prolifically throughout his life, with his output including children's books, translations from French and English, in addition to a twice-monthly newspaper column "La Bustina di Minerva" (Minerva's Matchbook) in the magazine L'Espresso beginning in 1985, with his last column (a critical appraisal of the Romantic paintings of Francesco Hayez) appearing 27 January 2016. At the time of his death, he was an Emeritus professor at the University of Bologna, where he taught for much of his life. In the 21st century, he has continued to gain recognition for his 1995 essay "Ur-Fascism", where Eco lists fourteen general properties he believes comprise fascist ideologies.

Reviews

[Dv12 · Rating 3 out of 5]

Kirjassa on sinänsä kiinnostava aihe ja asetelma. Se käsittelee kaikkien maailman salaliittoteorioiden ja -oppien ja mystiikoiden ja okkultismin ja esoteorian yhdistelmää. Asetelma on myös toimiva, päähenkilö on eniten "normaali" ja selvittää ennen kaikkea mitä eksentriselle kaverilleen on tapahtunut. Suurin osa kirjasta on sitä miten he kolme tai muut tyypit kehittelevät näitä megateorioitaan. Kerronta on kuitenkin enimmäkseen puuduttavaa ja kirja on noin 400 sivua liian pitkä. Suurin osa sivumäärästä on vain erilaisten historiallisten tapahtumien tai teorioiden selitystä. Pidin sinänsä lopusta ja ylipäätänsä siitä ns. "opetuksesta" johon päädyttiin. On toissijaista, oliko vanha dokumentti jokin keskiaikainen temppeliherrojen mystinen maailmanvalloitussuunnitelma vai arkinen tavaralista. Kuitenkin ihmiset käyttäytyvät sen mukaisesti että nämä opit ja asiat ovat totta, ja sosiaalisia rakenteita muodostuu, syntyy intensiivisiä konflikteja, kirjaimellisesti ihmisiä kuolee, näin ollen opit käyvät ikään kuin joka tapauksessa toteen.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Huh huh. Jos joskus voi puhua ensyklopedisesta romaanista, niin tässä. Sivu sivun jälkeen Eco kaataa isosta saavista faktoja, nimiä, vuosilukuja, lainauksia ja viitteitä ainakin 10 eri kielellä. Lankoja on ilmassa satoja ja osa niistä jopa lopussa jollain tavalla sidotaan yhteenkin. Mutta vain osa ja vain jollain tavalla.

Kirja alkaa parinkymmenen sivun kohtauksella, jonka jälkeen rakennetaan taustatarinaa seuraavat 700 sivua, kunnes tarina jatkuu vielä jokusen sivun (ja muutaman kymmenen sivua sitä vyörytystä).

Kirja ei ole huono, mutta olisi itselleni toiminut paremmin 70-80 % lyhyempänä. Pakko myöntää kuitenkin, että ne lukemattomat viittaukset kyllä kutkuttivat ja vaikka tietenkään puoliakaan ei tunnistanut, välillä lampun syttyminen innosti. Ja olihan siellä tosiaankin ihan kaikkea natseista Cthulhuun.

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Tältä varmaan tuntuu kun saa ekan maratoninsa juostua loppuun. Ei oikein tiedä mitä tapahtui mutta fiilis on kun voittajalla. Foucaultin heiluri on emanaatiota siitä ideasta, josta Da Vinci koodi on syntynyt, mutta resonoi paljon enemmän maailmantahdon kanssa. Kirjan juoni oli kaunis, segmentit siitä täysin käsittämättömiä ja lukemisen oheen olisi tarvinnut vähän enemmänkin kuin wikipedia. Foucaultin heiluri pitäisi lukea varmaan kymmenesti (kerta jokaisella sefiralle) että siitä saisi kaiken irti. Vaikka nautinkin kirjasta omalla tavallaan ja opin varmaan kymmeniä uusia sanoja niin joo ei enää Ecoa hetkeen.

[Janne Paananen · Rating 2 out of 5]

Umberto Econ kirjoja tuntuu yhdistävän lukijalle kovin haastava tyyli: kirjojen punainen lanka pidetään vakan alla piilossa hyvin, hyvin pitkään, ja näin lukija tarpoo sotkuisessa suossa, jossa aika, henkilöt ja tapahtumat eivät tahdo löytää paikkaansa tai tarkoitustaan. Parhaimmillaan tällainen tyyli tuottaa lukijalle suurta nautintoa lamppujen pikkuhiljaa syttyä ja vyyhdin selviytyä. Foucaultin heilurin kohdalla lamput syttyvät kerta kaikkiaan liian myöhään. Tätä ennen (ja vielä tämän jälkeenkin) Eco vyöryttää valtavan pikkutarkan tietomassan lukijan yli. Kirja sisältää hurjasti viittauksia eri tieteenaloihin fysiikasta kirjallisuuteen. Varsinaisen kokonaisuuden koonti ja tarinan keskeisimmän idean selkeämpi esiin tuominen tapahtuu aivan viimeisten kymmenien sivujen aikana. Ja kirjan ideahan on loistava, joten pisteet siitä, mutta tyyli kertoa se on vain kovin, kovin raskas.

[Tiina Susanna · Rating 2 out of 5]

melko pitkästyttävä ja jahkaileva, kun ei ole rakastunut salaliittoteorioihin, niin ei naksahda tässä mikään.