What do you think?
Languedoc #1
Labyrinth
In the Pyrenees mountains near Carcassonne, Alice, a volunteer at an archaeological dig, stumbles into a cave and makes a startling discovery-two crumbling skeletons, strange writings on the walls, and the pattern of a labyrinth. Eight hundred years earlier, on the eve of a brutal crusade that will rip apart southern France, a young woman named Alais is given a ring and a mysterious book for safekeeping by her father. The book, he says, contains the secret of the true Grail, and the ring, inscribed with a labyrinth, will identify a guardian of the Grail. Now, as crusading armies gather outside the city walls of Carcassonne, it will take a tremendous sacrifice to keep the secret of the labyrinth safe.
528 pages, Paperback
First published July 7, 2005
About the author
Kate Mosse
94 books3,453 followersKate Mosse is an international bestselling author with sales of more than five million copies in 42 languages. Her fiction includes the novels Labyrinth (2005), Sepulchre (2007), The Winter Ghosts (2009), and Citadel (2012), as well as an acclaimed collection of short stories, The Mistletoe Bride & Other Haunting Tales (2013). Kate’s new novel, The Taxidermist’s Daughter is out now.
Kate is the Co-Founder and Chair of the Board of the Baileys Women’s Prize for Fiction (previously the Orange Prize) and in June 2013, was awarded an OBE in the Queen’s Birthday Honours List for services to literature. She lives in Sussex.
Kate is the Co-Founder and Chair of the Board of the Baileys Women’s Prize for Fiction (previously the Orange Prize) and in June 2013, was awarded an OBE in the Queen’s Birthday Honours List for services to literature. She lives in Sussex.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 17 of 17 reviews
July 25, 2023
Jätin kesken sivulla 229/656.
Minulla oli aika korkeat odotukset tälle kirjalle, sillä pidin saman kirjailijan Kryptasta todella, todella paljon. Sanoisin sen olevan yksi suosikeistani.
Tämän romaanin aiheet kataareineen, Graaleineen ja mysteereineen olivat todella mielenkiintoisia. Harmi, että päähenkilö/t ärsyttivät minua. Toinen heistä teki asioita, joita keskiajan nainen ei tekisi (tietenkin kataareilla oli hieman tasa-arvoisemmat käsitykset naisten ja miesten asemasta, mutta kuitenkin). Ja mukana oli tietenkin vanha kunnon "nää muut naiset ärsyttää mua kun ne tykkää ommella ja juoruta, toisin kuin minä, Mary Sue, joka osaan sentään miekkailla ja olen luonnollisesti myös isäni suosikki!" -meininki. Toinen heistä oli ajattelematon hupsu, mutta tosiaan luin vain tuon 200+ sivua, joten en osaa sanoa, muuttuvatko heidän hahmonsa romaanin edetessä.
Inhotti myös selkeä miehinen katse naishahmoja kuvatessa. Kuvailtiin joka senttimetri vartalon muodoista ja karvoituksenkin laatu todella tarkkaan. Tämä ei sinänsä haittaisi, jos miehistä kirjoitettaisiin samalla lailla. Toki oli jotain mainintaa toisen päähenkilön aviomiehen rusketusraidoista, joten kai sitten tässä myös esineellistetään miehiäkin. Jippii.
Toista päähenkilöä myös kuvailtiin teinin näköiseksi & kokoiseksi. Miksi? Mitä teen tällä tiedolla, lukijana?
Saattaa olla, että annan uuden mahdollisuuden joskus myöhemmin. Aihepiiri on kuitenkin juuri kuin minulle tehty. Sitä ennen luen rästissä olevia kirjojani. Palaillaan jos palaillaan.
Minulla oli aika korkeat odotukset tälle kirjalle, sillä pidin saman kirjailijan Kryptasta todella, todella paljon. Sanoisin sen olevan yksi suosikeistani.
Tämän romaanin aiheet kataareineen, Graaleineen ja mysteereineen olivat todella mielenkiintoisia. Harmi, että päähenkilö/t ärsyttivät minua. Toinen heistä teki asioita, joita keskiajan nainen ei tekisi (tietenkin kataareilla oli hieman tasa-arvoisemmat käsitykset naisten ja miesten asemasta, mutta kuitenkin). Ja mukana oli tietenkin vanha kunnon "nää muut naiset ärsyttää mua kun ne tykkää ommella ja juoruta, toisin kuin minä, Mary Sue, joka osaan sentään miekkailla ja olen luonnollisesti myös isäni suosikki!" -meininki. Toinen heistä oli ajattelematon hupsu, mutta tosiaan luin vain tuon 200+ sivua, joten en osaa sanoa, muuttuvatko heidän hahmonsa romaanin edetessä.
Inhotti myös selkeä miehinen katse naishahmoja kuvatessa. Kuvailtiin joka senttimetri vartalon muodoista ja karvoituksenkin laatu todella tarkkaan. Tämä ei sinänsä haittaisi, jos miehistä kirjoitettaisiin samalla lailla. Toki oli jotain mainintaa toisen päähenkilön aviomiehen rusketusraidoista, joten kai sitten tässä myös esineellistetään miehiäkin. Jippii.
Toista päähenkilöä myös kuvailtiin teinin näköiseksi & kokoiseksi. Miksi? Mitä teen tällä tiedolla, lukijana?
Saattaa olla, että annan uuden mahdollisuuden joskus myöhemmin. Aihepiiri on kuitenkin juuri kuin minulle tehty. Sitä ennen luen rästissä olevia kirjojani. Palaillaan jos palaillaan.
November 23, 2023
Ei ihan täysin omaan makuun, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Henkilöiden ja paikkojen määrä vei pisteitä, en luettuakaan muista kaikista että kuka oli kuka. Läpi kirjan pidin paljon enemmän Alaïsin tarinasta ja hahmo rakentui kiinnostavammaksi seurata. Alicen tarinasta suurempi osa jäi vähän etäiseksi.
Henkilöiden ja paikkojen määrä vei pisteitä, en luettuakaan muista kaikista että kuka oli kuka. Läpi kirjan pidin paljon enemmän Alaïsin tarinasta ja hahmo rakentui kiinnostavammaksi seurata. Alicen tarinasta suurempi osa jäi vähän etäiseksi.
November 27, 2020
Huijausta! puuskahdin. 300-sivuiselta näyttävässä kirjassa olikin yli 600 sivua. Joku oli keksinyt painaa kirjan niin ohuelle paperille, että se näyttäisi ohuemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Tarina kuitenkin vei mennessään.
Labyrintti on erikoinen kirja. Jo prologia lukiessa tuskastelin keskinkertaista kieltä – helppoja ja tavanomaisia kielikuvia ja kliseisiä emootionkuvauksia – mutta halusin välttämättä tietää,mistä ihmeestä tässä oli kyse, ja luin kirjan pikavauhtia noin viikossa.
Tarina ja erityisesti 1200-luvun Etelä-Ranskan historia ovat kiehtovia. En ole historian asiantuntija enkä edes amatööri, joten minulle kaikki historialliset juonenkäänteet ja yksityiskohdat menivät läpi, mutta ilmeisesti tarina on historiallisesti varsin tarkka.
Mosse on kutonut alun erilliset juonenpätkät taidokkaaksi teokseksi, ja juuri tämä taitavuus pitää lukijan otteessaan. Yksipuolisen kuvauksen ja harmittavan köyhän kielen takia en olisi jaksanut lukea 600 sivua viikossa, mutta pakko saada selvyys ja päätös tarinalle vaati lukemaan kirjaa yömyöhään ja käyttämään päivän hyödyllisiä tunteja maaniseen lukemiseen.
Romaanin henkilötkään eivät olleet kovin kiinnostavia. Heistä välittyi jotenkin yksipuolinen kuva, hahmot jäivät harmillisen litteiksi. (Sen siitä saa, kun yrittää ympätä tarinaan niin monta tärkeää henkilöä?) Ärsytti, kun Alais oli välillä niin tyhmä, ja Pelletier pelkuri, ja Oriane niin kamalan pahansuopa. Guilhem du Mas on ehkä ainoa kiinnostava henkilö, koska hänen hahmonsa kehittyy romaanissa eniten ja hänen hahmonsa herättää sääliä ja myötätuntoa.
Päällimmäisenä jäivät mieleen Graalin kiehtovat myytit ja ristiretkien kaltaiset kauheudet, joissa ihmisen ahneus, itsepäisyys ja julmuus verhotaan Jumalan töiksi. Kataarien gnostilainen oppi kaiken lihallisen synnillisyydestä ja pahuudesta oli luonnollisesti myös esillä, mikä taas aktivoi pohtimaan teologisia kysymyksiä. On kiinnostavaa tutkia omia fiiliksiä, kun on teologisesti täysin eri mieltä romaanin yhteisön kanssa, joita kohtaan kuitenkin tuntee suurta myötätuntoa heihin kohdistuneiden vainojen ja julmuuksien takia.
Tykkäsin:
- ajatuksista, joita kirja historiallisuudellaan herätti
- mukaansatempaavuudesta
- siitä, kun pääsin loppuun ja erilliset juonet saivat yhteisen päätöksensä
En tykännyt:
- jatkuvasta vuodenaikojen samanlaisesta kuvaamisesta
- ylipäätään toisteisesta ja yksinkertaisesta kielestä
- hahmoista, joihin en kiintynyt
Labyrintti on erikoinen kirja. Jo prologia lukiessa tuskastelin keskinkertaista kieltä – helppoja ja tavanomaisia kielikuvia ja kliseisiä emootionkuvauksia – mutta halusin välttämättä tietää,mistä ihmeestä tässä oli kyse, ja luin kirjan pikavauhtia noin viikossa.
Tarina ja erityisesti 1200-luvun Etelä-Ranskan historia ovat kiehtovia. En ole historian asiantuntija enkä edes amatööri, joten minulle kaikki historialliset juonenkäänteet ja yksityiskohdat menivät läpi, mutta ilmeisesti tarina on historiallisesti varsin tarkka.
Mosse on kutonut alun erilliset juonenpätkät taidokkaaksi teokseksi, ja juuri tämä taitavuus pitää lukijan otteessaan. Yksipuolisen kuvauksen ja harmittavan köyhän kielen takia en olisi jaksanut lukea 600 sivua viikossa, mutta pakko saada selvyys ja päätös tarinalle vaati lukemaan kirjaa yömyöhään ja käyttämään päivän hyödyllisiä tunteja maaniseen lukemiseen.
Romaanin henkilötkään eivät olleet kovin kiinnostavia. Heistä välittyi jotenkin yksipuolinen kuva, hahmot jäivät harmillisen litteiksi. (Sen siitä saa, kun yrittää ympätä tarinaan niin monta tärkeää henkilöä?) Ärsytti, kun Alais oli välillä niin tyhmä, ja Pelletier pelkuri, ja Oriane niin kamalan pahansuopa. Guilhem du Mas on ehkä ainoa kiinnostava henkilö, koska hänen hahmonsa kehittyy romaanissa eniten ja hänen hahmonsa herättää sääliä ja myötätuntoa.
Päällimmäisenä jäivät mieleen Graalin kiehtovat myytit ja ristiretkien kaltaiset kauheudet, joissa ihmisen ahneus, itsepäisyys ja julmuus verhotaan Jumalan töiksi. Kataarien gnostilainen oppi kaiken lihallisen synnillisyydestä ja pahuudesta oli luonnollisesti myös esillä, mikä taas aktivoi pohtimaan teologisia kysymyksiä. On kiinnostavaa tutkia omia fiiliksiä, kun on teologisesti täysin eri mieltä romaanin yhteisön kanssa, joita kohtaan kuitenkin tuntee suurta myötätuntoa heihin kohdistuneiden vainojen ja julmuuksien takia.
Tykkäsin:
- ajatuksista, joita kirja historiallisuudellaan herätti
- mukaansatempaavuudesta
- siitä, kun pääsin loppuun ja erilliset juonet saivat yhteisen päätöksensä
En tykännyt:
- jatkuvasta vuodenaikojen samanlaisesta kuvaamisesta
- ylipäätään toisteisesta ja yksinkertaisesta kielestä
- hahmoista, joihin en kiintynyt
December 31, 2024
Labyrintti on historiallinen trilleri ja seikkailutarina, joka kertoo kahden naisen tarinan eri ajassa, sekä keskiajalla että nykyaikana. Samoilla seuduilla, Pyreneiden vuoristossa Ranskassa, Alicen ja Alaïsin kohtalot kietoutuvat yhteen Graalin mysteerin ympärille.
Työskennellessään vapaaehtoisena arkeologisilla kaivauksilla Pyreneillä vuonna 2005 Alice Tanner tekee uskomattoman löydön. Vuoren rinteeltä löytyy luolan suu ja luolan sisältä ikivanha hauta. Haudassa makaa kaksi luurankoa välissään kivinen sormus.
Alice tulee vapauttaneeksi voimia, joiden oli tarkoitus pysyä kätkettynä.
Kesällä 1209 Carcassonen linnanvoudin tytär Alaïs perheineen on joutunut keskelle seudulle levinneitä levottomuuksia. Kerettiläisinä pidettyjä Kataareja vastaan tehty ristiretki alueelle on vienyt Alaïsin kotikaupungin keskelle sotaa. Alaïs saa isältään kirjan, jota hänen on suojeltava henkensä uhalla. Kirja kätkee sisäänsä Graalin salaisuuden ja sen suojelijoiden tunnuksena on labyrinttikuvioinen kivisormus.
Vaikeassa tilanteessa Alaïs joutuu kantamaan salaisuutta, joka alkaa paljastua Alicen löydettyä hautaluolan 800 vuotta myöhemmin.
Historiallisen fiktion fanina kiinnostuin alun perin kirjasta sen takakannen tekstin luvatessa tarinan yhdistävän legendaa, uskontoa, nykyaikaa ja historiaa huikean jännittäväksi tarinaksi. Dan Brownin olisi syytä vapista, tämä olisi se oikea (lukijan pyhä Graal).
En koskaan erityisemmin pitänyt DaVinci koodista ja viihdyin kyllä paremmin tämän Graal- seikkailun pyörteissä. Etenkin sen historialliset osat olivat viihdyttäviä ja löytyihän tästä myös jännitystä ja juonen käänteitä. Tarina eteni miellyttävästi, vaikka hypittiinkin ajasta toiseen. Henkilöhahmoja oli paljon ja oli mukava huomata miten menneisyys ja nykyaika kietoutuivat myös heissä yhteen. Juonen monimutkaisesta labyrintistä päästiin ulos, kun päästiin tapahtumien loppuhuipennukseen.
Kirja olisi osa trilogiaa, mutta luulen että tässäkohtaa en jatka sen parissa. Jään makustelemaan josko myöhemmin sarja palaa mieleen ja haluaisin sen maailmaan palata.
Työskennellessään vapaaehtoisena arkeologisilla kaivauksilla Pyreneillä vuonna 2005 Alice Tanner tekee uskomattoman löydön. Vuoren rinteeltä löytyy luolan suu ja luolan sisältä ikivanha hauta. Haudassa makaa kaksi luurankoa välissään kivinen sormus.
Alice tulee vapauttaneeksi voimia, joiden oli tarkoitus pysyä kätkettynä.
Kesällä 1209 Carcassonen linnanvoudin tytär Alaïs perheineen on joutunut keskelle seudulle levinneitä levottomuuksia. Kerettiläisinä pidettyjä Kataareja vastaan tehty ristiretki alueelle on vienyt Alaïsin kotikaupungin keskelle sotaa. Alaïs saa isältään kirjan, jota hänen on suojeltava henkensä uhalla. Kirja kätkee sisäänsä Graalin salaisuuden ja sen suojelijoiden tunnuksena on labyrinttikuvioinen kivisormus.
Vaikeassa tilanteessa Alaïs joutuu kantamaan salaisuutta, joka alkaa paljastua Alicen löydettyä hautaluolan 800 vuotta myöhemmin.
Historiallisen fiktion fanina kiinnostuin alun perin kirjasta sen takakannen tekstin luvatessa tarinan yhdistävän legendaa, uskontoa, nykyaikaa ja historiaa huikean jännittäväksi tarinaksi. Dan Brownin olisi syytä vapista, tämä olisi se oikea (lukijan pyhä Graal).
En koskaan erityisemmin pitänyt DaVinci koodista ja viihdyin kyllä paremmin tämän Graal- seikkailun pyörteissä. Etenkin sen historialliset osat olivat viihdyttäviä ja löytyihän tästä myös jännitystä ja juonen käänteitä. Tarina eteni miellyttävästi, vaikka hypittiinkin ajasta toiseen. Henkilöhahmoja oli paljon ja oli mukava huomata miten menneisyys ja nykyaika kietoutuivat myös heissä yhteen. Juonen monimutkaisesta labyrintistä päästiin ulos, kun päästiin tapahtumien loppuhuipennukseen.
Kirja olisi osa trilogiaa, mutta luulen että tässäkohtaa en jatka sen parissa. Jään makustelemaan josko myöhemmin sarja palaa mieleen ja haluaisin sen maailmaan palata.
November 10, 2017
Kyllähän tämän luki semmoisena kesäisenä lukuromaanina, mutta löysin kirjasta enemmän miinusta kuin plussaa. Ensin plussat siis: Mielenkiintoinen menneisyyden kuvaus, josta pidin kovasti. Kataarit olivat kiehtovia, heistä olisin voinut lukea enemmänkin! Loppukliimaksikin jäi vähän pliisuksi, mutta tykkäsin kyllä Graalin lopullisesta olemuksesta. Myös huomautus voittajien kirjoittamasta historiasta on tosiaan totta! Myös oksitaanin kieli on kiehtonut meikäläistä siitä lähtien kun luin yhden scifiromaanin, jossa erään planeetan kulttuuri/kieli oli nimenomaan oksitaani.
Miinusta tulee juonenkuljetuksesta, joka ei oikein tuntunut toimivan. Välillä siihen jäi aukkoja, ja joitakin asioita jäi selittämättä kokonaan. Juoni jäi varsinkin nykyajan puolella sekavaksi ja olin koko ajan mennä henkilöhahmoissa sekaisin (varsinkin Audic ja Athieu). Tiivistämistä olisi ollut myös. Välillä tuntui myös siltä, että nämä 1200-luvun ihmiset olivat kovin nykyaikaisen oloisia esim. hygienian ja lääketieteen tiedoiltaan (realistisempaa olis ollut jos haavoja olisi hoidettu aasin lannalla niin kuin ennen muinoin tehtiin) ja myös vaikka siinä, miten miesten itkemiseen suhtauduttiin (keskiajallahan julkinen itku oli suorastaan velvollisuus!).
Onkohan tämä jokin oma alagenrensä, eli tyylilaji jossa etsitään historian hämäristä juontuvia salaliittoja ja salaisuuksia? Da Vinci -koodi lie tunnetuin, mutta tästä tuli mieleeni myös Umberto Econ Foucaultin heiluri (jota voisi kuvata älykköjen Vinci-koodiksi) sekä Theodore Roszakin Flicker, jossa ensimmäisen kerran törmäsin kataareihin ja heidän salaisuuksiinsa.
Miinusta tulee juonenkuljetuksesta, joka ei oikein tuntunut toimivan. Välillä siihen jäi aukkoja, ja joitakin asioita jäi selittämättä kokonaan. Juoni jäi varsinkin nykyajan puolella sekavaksi ja olin koko ajan mennä henkilöhahmoissa sekaisin (varsinkin Audic ja Athieu). Tiivistämistä olisi ollut myös. Välillä tuntui myös siltä, että nämä 1200-luvun ihmiset olivat kovin nykyaikaisen oloisia esim. hygienian ja lääketieteen tiedoiltaan (realistisempaa olis ollut jos haavoja olisi hoidettu aasin lannalla niin kuin ennen muinoin tehtiin) ja myös vaikka siinä, miten miesten itkemiseen suhtauduttiin (keskiajallahan julkinen itku oli suorastaan velvollisuus!).
Onkohan tämä jokin oma alagenrensä, eli tyylilaji jossa etsitään historian hämäristä juontuvia salaliittoja ja salaisuuksia? Da Vinci -koodi lie tunnetuin, mutta tästä tuli mieleeni myös Umberto Econ Foucaultin heiluri (jota voisi kuvata älykköjen Vinci-koodiksi) sekä Theodore Roszakin Flicker, jossa ensimmäisen kerran törmäsin kataareihin ja heidän salaisuuksiinsa.
September 12, 2026
3,25 tähteä.
Kate Mossen Labyrinth on samanlainen Etelä-Ranskaan sijoittuva kahden aikatason historiallinen romaani pienillä yliluonnollisilla mausteilla kuin sen jatko-osa Krypta, jonka satuin lukemaan ensin. Alice on avustamassa arkeologisilla kaivauksilla, joilla hän tekee yllättävän löydön. Muutkin vaikuttavat olevan kiinnostuneita hänen näkemistään esineistä... 1200-luvun Carcassonnessa Alan's puolestaan kuulee Graalin maljaan liittyvästä salaisuudesta, joka on kätketty kolmeen kirjaan.
Pidin taas tunnelmasta, mutta en uppoutunut tähän samalla tavalla kuin jatko-osaan. Syynä voi toki olla, että tämä oli matkakirjan interraililla ja välillä kului useita päiviä, etten koskenutkaan romaaniin (ja välillä hujautin lukea junassa parisataa sivua putkeen). Mystinen puoli tuntui väkinäisemmältä. Silti tämä herätti uteliaisuuden vierailla Carcassonnessa.
Pienenä nillityksenä mainittakoon, että OK-ilmaisun käyttö historiallisessa aikatasossa latisti tunnelmaa. (Luin englanninkielisen pokkarin. En tiedä, miten asia on ilmaistu suomenkielisessä versiossa.)
Kate Mossen Labyrinth on samanlainen Etelä-Ranskaan sijoittuva kahden aikatason historiallinen romaani pienillä yliluonnollisilla mausteilla kuin sen jatko-osa Krypta, jonka satuin lukemaan ensin. Alice on avustamassa arkeologisilla kaivauksilla, joilla hän tekee yllättävän löydön. Muutkin vaikuttavat olevan kiinnostuneita hänen näkemistään esineistä... 1200-luvun Carcassonnessa Alan's puolestaan kuulee Graalin maljaan liittyvästä salaisuudesta, joka on kätketty kolmeen kirjaan.
Pidin taas tunnelmasta, mutta en uppoutunut tähän samalla tavalla kuin jatko-osaan. Syynä voi toki olla, että tämä oli matkakirjan interraililla ja välillä kului useita päiviä, etten koskenutkaan romaaniin (ja välillä hujautin lukea junassa parisataa sivua putkeen). Mystinen puoli tuntui väkinäisemmältä. Silti tämä herätti uteliaisuuden vierailla Carcassonnessa.
Pienenä nillityksenä mainittakoon, että OK-ilmaisun käyttö historiallisessa aikatasossa latisti tunnelmaa. (Luin englanninkielisen pokkarin. En tiedä, miten asia on ilmaistu suomenkielisessä versiossa.)
December 19, 2023
Alku alko todella jännittävästi ja kiinnostavasti, niin ettei oikein malttanut lopettaa. Tarina oli todella mielenkiintoinen, mutta mielestäni liian pitkä. Ainakin puolessa välissä tuntui, etteikö kirja voisi jo loppua. Meni ainakin neljä kuukautta, ellei pitempään kirjan lukemiseen, sillä se oli niin pitkä, että taukoja lukemisen suhteen piti pitää paljon. Loppu oli oikein kiinnostava ja odottamaton. 8/10
July 9, 2018
Ystävän kirjahyllystä lomareissulle napattu pokkari. Juoni oli kiinnostava, mutta mutta... kun tajusin, että tässä on tämmöistä yliluonnollista näkökulmaa myös, meinasi jäädä kesken. Halusin kuitenkin tietää, miten käy ja kyllähän se loppu sitten nosti tähdet sentään kolmeen.
September 2, 2020
Aika perus seikkailukirja, jossa etsitään Graalia nykyajassa, sekä menneisyydessä. Tarina ei kuitenkaan oikein temmannut mukaansa, enkä jännittänyt henkilöiden puolesta missään vaiheessa.
October 9, 2021
Tarina sijoittuu puoliksi 1200-luvun Ranskaan ristiretkien aikaan. Toinen tarinalinja sijoittuu kirjoitusajankohtaan nähden nykyaikaan eli 2000-luvulle.
Arkeologiselta kaivaukselta Ranskassa löytyy esineitä, joilla on yhteys muinaiseen Egyptiin. Esineiden ympärille punoutuu mysteeri, jota tarinassa ratkotaan.
Luin kirjaa varsin hitaasti, tyyli ei ollut erityisen vetävä. En ole ihan tällaisten mysteerien ystävä, missä kaikki juonilinjat jätetään ilmaan vailla minkäänlaista selitystä ja ratkaisut kaikkiin vaiheisiin tulee vasta satojen sivujen päässä lopussa. 2½
Arkeologiselta kaivaukselta Ranskassa löytyy esineitä, joilla on yhteys muinaiseen Egyptiin. Esineiden ympärille punoutuu mysteeri, jota tarinassa ratkotaan.
Luin kirjaa varsin hitaasti, tyyli ei ollut erityisen vetävä. En ole ihan tällaisten mysteerien ystävä, missä kaikki juonilinjat jätetään ilmaan vailla minkäänlaista selitystä ja ratkaisut kaikkiin vaiheisiin tulee vasta satojen sivujen päässä lopussa. 2½
September 27, 2016
Melko koukuttava, ulottuvuudet limittyvät ja historia, niin paljastaako itseään. Olen lukenut tämän jo vuosia sitten, mutta palaan aina välillä. Ylellä näytettiin keväällä kirjan pohjalta tehty sarja, joka oli kylläkin pienoinen pettymys verrattuna kirjaan.
February 29, 2016
Läjä disneyfantasiaa naisille. En saanut tätä millään luettua loppuun, vaikka yritin tosissani hampaat irvessä (enkä muista ikinä jättäneeni kirjaa kesken). Päähenkilöt ovat naisia ja kirjassa liikutaankin enimmäkseen paljon näiden säheltäjien ajatuksissa ja tunteissa juonen sijaan. Kun epäuskottavat tapahtumat on vielä kuorrutettu siirappimaisella fantasiahörhöllä ja Graaliteemalla mennään jälleen kerran niin yhdistelmä on pohjattoman tylsä. Ihme että jaksoin puoleenväliinkään. Selasin kuitenkin loppuratkaisuun eikä siihenkään mitään odottamatonta twistiä ollut keksitty. Takakannen arvostelu 'Dan Brown, vapise!" on kirjan paras fiktio-osuus. Eipä tarvitse Dan Brownin vapista ainakaan tämän kyhäelmän takia.
November 25, 2008
Luin t��m��n alkuper��iskielell�� ennen kuin se suomennettiin. Suomennokseen en ole uskaltanut tarttua, sill�� t��ss�� kirjassa oli niin hieno menneen ajan Ranskan tunnelma, ett�� pelk����n ettei sit�� ole saatu toistumaan yht�� voimakkaana k����nn��ksess��.
Jossain t��t�� on verrattu Da Vinci -koodiin, mutta se on kauheaa herjausta.
T��m�� on ihan eri kaliiperin romaani!
Jossain t��t�� on verrattu Da Vinci -koodiin, mutta se on kauheaa herjausta.
T��m�� on ihan eri kaliiperin romaani!
November 25, 2008
Luin tämän alkuperäiskielellä ennen kuin se suomennettiin. Suomennokseen en ole uskaltanut tarttua, sillä tässä kirjassa oli niin hieno menneen ajan Ranskan tunnelma, että pelkään ettei sitä ole saatu toistumaan yhtä voimakkaana käännöksessä.
Jossain tätä on verrattu Da Vinci -koodiin, mutta se on kauheaa herjausta.
Tämä on ihan eri kaliiperin romaani!
Jossain tätä on verrattu Da Vinci -koodiin, mutta se on kauheaa herjausta.
Tämä on ihan eri kaliiperin romaani!
August 17, 2012
Mukaansatempaava kirja, joka yhdistelee uskontoa, legendoja, historiaa ja nykyaikaa viihdyttävällä tavalla. Kirjaa ahmi eteenpäin, tahtoen tietää, mistä kaikessa oikein on kyse. Ja vaikka kuvio pikkuhiljaa hahmottuukin, lopun Sajhë-kuvio onnistui kuitenkin yllättämään. Hyvä kirja.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 31, 2013
Teennäinen ja sekava. Väkisin pitkitetty tarina.
October 22, 2014
Hyvä taustajuoni, mutta kerronta sisältää liikaa diibadaabaa. Tarina tuntuu pysähtyvän useisiin kuvailu- ja selittelykohtiin.
Displaying 1 - 17 of 17 reviews