Tässä oli todella kaunis tunnelma alusta loppuun: 1900-luvun alun Tukholma. Kuvitukset toimivat. Ja kirja oli erittäin jännittävä! Todellinen page turner myös aikuisille, ja näin on todennut nyt useampi kirjaston henkilökunnan jäsen. Tarina kuljettaa alusta loppuun, pitäen pihdeissään, jännityksen vain lisääntyessä, ja lopussa on tietty onnellinen ratkaisu; tai suht onnellinen. Olihan kirjassa heti alussa se järkyttävä puoli, että päähenkilön, 12-vuotiaan Stefanin, äiti on kuollut. Sen uskomuksen varassa ollaan, että äiti olisi tehnyt vieläpä itsemurhan. Itsemurhasta on vaikea puhua. Stefan on jäänyt nyt kahden isänsä kanssa, eivätkä he osaa käsitellä tapahtunutta juuri mitenkään. He eivät edes puhu siitä ennen kuin on joulu, ja Stefan rohkaisee mielensä. Kumpikaan ei ymmärrä miksi kaikkeen niin tyytyväiseltä vaikuttanut äiti olisi tehnyt itsemurhan.
Stefan saa mystisen joulupaketin, jonka on lähettänyt "äidin ystävä". Sieltä löytyy suurennuslasi, joka johdattaa hänet, ehkä hieman ylioptimististen sattumien myötä, äidin jättämien kätkettyjen viestien kintereille. Stefanille selviää pian, että hänen äitinsä ei tehnytkään itsemurhaa, vaan hänet oltiin murhattu. Äiti oli päässyt ilkeän lapsilla lääketieteellisiä kokeita toteuttaneen liikemiehen jäljille. Stefanin äiti oli ollut insinööri, ja hänen suunnittelema respiraattori oli laite, joka auttoi keuhkojen toimintaa koomapotilailla. Nyt ilkeä liikemies piti lapsia vankeinaan erään rakennuksen kellarissa, toteuttaakseen heillä respiraattoriin liittyviä kokeita. Kaiken tämän jäljille Stefan pääsee ratkomalla arvoituksia, joita äiti on jättänyt jälkeensä ennen kuolemaansa, kun hän jo oli tiennyt, että on vaarassa joutua "vaiennetuksi". Stefan kulkee pimeässä talviyössä läpi kaupungin, ja ratkoo arvoituksia. Lopulta kaikki huipentuu kohtauksiin kirkossa ja poliisiasemalla.