What do you think?
Rate this book
Introvert: Den tysta revolutionen
En underskattad personlighetstyp
Tänker du först och talar sen eller talar du först och tänker sen? Blir du besvärad när expediter kommer fram till dig i affären eller tycker du bara att det är trevligt? Är du mest kreativ när du arbetar ensam eller när du arbetar i grupp?
I vår tid verkar "utåtriktad och flexibel" vara de mest eftersökta egenskaperna på arbetsmarknaden, social kompetens värderas högre än yrkeskompetens och den som skriker högst får oftast som den vill. Det är en tid där inåtriktade, eftertänksamma och stillsamma karaktärsdrag har klassats som mentala sjukdomstillstånd. En tid där introversion ofta förväxlas med blyghet, arrogans och asocialt beteende. Inget kunde vara mer fel.
Om vi är introverta eller extroverta är en biologiskt hårdkodad del av vår personlighet. Detta har varit känt och har undersökts av vetenskapen i mer än hundra år. Trots det tillkommer hela tiden ny kunskap i ämnet. Linus Jonkman tar med läsaren på en fascinerande resa genom den introverta världen. Han berättar om sina egna och andras upplevelser som introverta och förklarar skilnaderna på och likheten mellan extroverta och introverta människor. Mycket av den friktion vi upplever i våra liv, både i yrkeslivet och privat, har sin botten i motsättningar mellan dessa båda läggningar. Förståelsen för vad det innebär att vara introvert har ökat avsevärt på sistone. Men vi har ännu inte sett någon platsannons som efterfrågar introverta människor.
I en värld där allt går fortare och fortare och där bruset blir starkare för varje dag kan det rentav vara en fördel att vara introvert, och de som fått den gåvan kan skatta sig lyckliga.
Tänker du först och talar sen eller talar du först och tänker sen? Blir du besvärad när expediter kommer fram till dig i affären eller tycker du bara att det är trevligt? Är du mest kreativ när du arbetar ensam eller när du arbetar i grupp?
I vår tid verkar "utåtriktad och flexibel" vara de mest eftersökta egenskaperna på arbetsmarknaden, social kompetens värderas högre än yrkeskompetens och den som skriker högst får oftast som den vill. Det är en tid där inåtriktade, eftertänksamma och stillsamma karaktärsdrag har klassats som mentala sjukdomstillstånd. En tid där introversion ofta förväxlas med blyghet, arrogans och asocialt beteende. Inget kunde vara mer fel.
Om vi är introverta eller extroverta är en biologiskt hårdkodad del av vår personlighet. Detta har varit känt och har undersökts av vetenskapen i mer än hundra år. Trots det tillkommer hela tiden ny kunskap i ämnet. Linus Jonkman tar med läsaren på en fascinerande resa genom den introverta världen. Han berättar om sina egna och andras upplevelser som introverta och förklarar skilnaderna på och likheten mellan extroverta och introverta människor. Mycket av den friktion vi upplever i våra liv, både i yrkeslivet och privat, har sin botten i motsättningar mellan dessa båda läggningar. Förståelsen för vad det innebär att vara introvert har ökat avsevärt på sistone. Men vi har ännu inte sett någon platsannons som efterfrågar introverta människor.
I en värld där allt går fortare och fortare och där bruset blir starkare för varje dag kan det rentav vara en fördel att vara introvert, och de som fått den gåvan kan skatta sig lyckliga.
243 pages, Hardcover
First published January 1, 2013
74 people are currently reading
568 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 128 reviews
March 30, 2017
2.5 stars. What I had a hard time with is that it practically comes out saying “this is what an introvert is like”, instead of something more like “these are some common traits among introverts”. I found it especially disturbing since I didn’t recognize myself at all in a lot of things it brought up. If I were to judge my own personality based solely on this book I would actually assume that I was more extroverted than I am in reality. The reason for this, I think, is that some of the traits the author presents as signs of introversion are not actually tied to that personality spectrum, but to other personality traits. The Myers-Briggs test uses eight different variables to categorize people’s personalities for a reason, and not even that is enough to fully encompass all personality variations in the world. No personality test is. Generalizations only work to a point, and the more you generalize the less accurate your result becomes in the individual cases.
This book generalizes a lot. And sadly that also helps further a lot of misconceptions about introversion. Why do job ads look for extroverts? Because they don’t want to hire people who have difficulties maintaining eye contact (according to this book this is introverts). Or people who won’t listen to your instructions when you’re trying to tell them something (according to this book introverts only listen to what they’re interested in, otherwise they tune it out in favor of daydreaming). There are so many prejudices about introversion, and generalizing doesn’t help clearing them up. Some traits appear among many introverts, some among few, there are also different degrees of introversion. Some traits can be controlled through training without causing too much pain, while others are just part of who you are. Things like eye-contact aversion and personal dress code and facial mimicry are often not bound to introversion, but to other traits of a person’s personality. In my mind things like CAPS LOCK and exclamation point use (here deemed exclusively extroverted) is more tied to a person’s level of whimsy and situation-specific enthusiasm than to whether they’re introverted or extroverted. There are LOUD introverts and quiet extroverts, even if it’s perhaps less common than the other way around. A creative introvert is more likely to dress in stark colors than a serious minded extrovert. Introversion or extroversion is not the end all be all of someone’s personality. The author uses himself as an example to the point where it’s not even a question about introversion anymore, but personal preferences and idiosyncrasies. I actually believe that a lot of the things he claimed as significant for introversion were actually more or less High Sensitivity traits, or even just traits of his own personality.
The book did bring up some interesting things though. For example that introverts have a rich internal life, and for better and for worse often prefer to spend a lot of time exploring it over exploring the outside world. That introverts are slower to start, but have a higher level of endurance than many extroverts. The resulting downtime that occurs when an introvert who is “in the zone” gets interrupted, compared to the extroverted “pop in whenever” behavior. The banes of an introvert’s existence – office landscapes and mingle parties. I also liked the section about “flow”, motivation and inspiration, and the part about teachers and encouragement. For someone unfamiliar with introversion this book can surely give some interesting epiphanies, but unfortunately I also think it can give them a lot of erroneous beliefs.
My other major issue with this book was the snarky and condescending tone it often had when talking about extroversion. In the opening chapter the author states (freely translated) “There’s no use writing for extroverts because they don’t have time to read between kitesurfing, Zumba exercise and coffee dates. Any extrovert version would probably be a picture book”. After every chapter there’s also a “Summary for extroverts”, where the chapter is condensed to approximately three easy-to-read sentences. A lot of extroverted qualities are ridiculed. Using multiple exclamation points is called juvenile (and feminine) along with extroverted!! An extroverted acquaintance of the author is used to illustrate extroverts’ need for action and drama. She apparently used to exaggerate her feelings in discussions with her boyfriend to keep things interesting, and the anecdote is rounded off by saying “she’s single now”. The book also claims that pictures of coffee drinks and selfies posted online is the obvious behavior of extroverts, since introverts don’t find that kind of pointless behavior worthwhile. There was actually a lot of that same hipster-like snobbery tied to introversion in this book that I didn’t like. At the end of the book there is also a test with 57 questions designed to measure if you’re extroverted or introverted (or a mix of both). A-answers signify introversion and B-answers signify extroversion. This one is my favorite: (freely translated) “Statement 31: A: You often consider existential questions like: How big is the universe? B: You consider down-to-earth things like: How big does my butt look in these pants?” Oh my, which one would you rather be? I don’t like this theme because it promotes the notion that in order to build up one group of people, you have to tear another group down. In my opinion pop-psychology is not the right forum for that kind of thinking.
I read this book in Swedish. It has some interesting points and is fast and easy to get through, but if you want to read it I suggest taking the information given in it with a grain of salt.
This book generalizes a lot. And sadly that also helps further a lot of misconceptions about introversion. Why do job ads look for extroverts? Because they don’t want to hire people who have difficulties maintaining eye contact (according to this book this is introverts). Or people who won’t listen to your instructions when you’re trying to tell them something (according to this book introverts only listen to what they’re interested in, otherwise they tune it out in favor of daydreaming). There are so many prejudices about introversion, and generalizing doesn’t help clearing them up. Some traits appear among many introverts, some among few, there are also different degrees of introversion. Some traits can be controlled through training without causing too much pain, while others are just part of who you are. Things like eye-contact aversion and personal dress code and facial mimicry are often not bound to introversion, but to other traits of a person’s personality. In my mind things like CAPS LOCK and exclamation point use (here deemed exclusively extroverted) is more tied to a person’s level of whimsy and situation-specific enthusiasm than to whether they’re introverted or extroverted. There are LOUD introverts and quiet extroverts, even if it’s perhaps less common than the other way around. A creative introvert is more likely to dress in stark colors than a serious minded extrovert. Introversion or extroversion is not the end all be all of someone’s personality. The author uses himself as an example to the point where it’s not even a question about introversion anymore, but personal preferences and idiosyncrasies. I actually believe that a lot of the things he claimed as significant for introversion were actually more or less High Sensitivity traits, or even just traits of his own personality.
The book did bring up some interesting things though. For example that introverts have a rich internal life, and for better and for worse often prefer to spend a lot of time exploring it over exploring the outside world. That introverts are slower to start, but have a higher level of endurance than many extroverts. The resulting downtime that occurs when an introvert who is “in the zone” gets interrupted, compared to the extroverted “pop in whenever” behavior. The banes of an introvert’s existence – office landscapes and mingle parties. I also liked the section about “flow”, motivation and inspiration, and the part about teachers and encouragement. For someone unfamiliar with introversion this book can surely give some interesting epiphanies, but unfortunately I also think it can give them a lot of erroneous beliefs.
My other major issue with this book was the snarky and condescending tone it often had when talking about extroversion. In the opening chapter the author states (freely translated) “There’s no use writing for extroverts because they don’t have time to read between kitesurfing, Zumba exercise and coffee dates. Any extrovert version would probably be a picture book”. After every chapter there’s also a “Summary for extroverts”, where the chapter is condensed to approximately three easy-to-read sentences. A lot of extroverted qualities are ridiculed. Using multiple exclamation points is called juvenile (and feminine) along with extroverted!! An extroverted acquaintance of the author is used to illustrate extroverts’ need for action and drama. She apparently used to exaggerate her feelings in discussions with her boyfriend to keep things interesting, and the anecdote is rounded off by saying “she’s single now”. The book also claims that pictures of coffee drinks and selfies posted online is the obvious behavior of extroverts, since introverts don’t find that kind of pointless behavior worthwhile. There was actually a lot of that same hipster-like snobbery tied to introversion in this book that I didn’t like. At the end of the book there is also a test with 57 questions designed to measure if you’re extroverted or introverted (or a mix of both). A-answers signify introversion and B-answers signify extroversion. This one is my favorite: (freely translated) “Statement 31: A: You often consider existential questions like: How big is the universe? B: You consider down-to-earth things like: How big does my butt look in these pants?” Oh my, which one would you rather be? I don’t like this theme because it promotes the notion that in order to build up one group of people, you have to tear another group down. In my opinion pop-psychology is not the right forum for that kind of thinking.
I read this book in Swedish. It has some interesting points and is fast and easy to get through, but if you want to read it I suggest taking the information given in it with a grain of salt.
October 9, 2016
Tämä kirja oli jännittävä kombinaatio hyvää sanomaa ja ärsyttävää kirjoittamista.
Hyvää sanomaa oli omien persoonallisuuden piirteiden tiedostaminen ja niiden muuntaminen voimavaroiksi. Aina ei tarvitse olla sanavalmis suupaltti, vaan joskus "hitaampi", analyyttisempi tapa lähestyä ongelmia on parempi. Lisäksi parhaimmat ryhmät (tehokkuuden ja innovatiivisuuden saralla) ovat niitä, joissa on erilaisia toimijoita ja joissa mahdollistetaan kaikkien tapa tehdä töitä. Teksti oli sujuvaa ja helposti luettavaa.
Kirja oli kuitenkin yhtä vastakkainasettelua ja rintamalinjojen piirtelyä ekstroverttien ja introverttien välille. Hyvin mustavalkoisella tavalla kirjassa esiteltiin introverttien ja ekstroverttien tavat olla olemassa. Kirjassa ymmärrettiin introversio-ektroversio dimensiona, mutta oudosti se ei kuitenkaan kirjoitustyylissä näkynyt. Lisäksi kirjassa oli oudon puolusteleva sävy introverttiutta kohtaan, mutta se ehkä selittyy kirjoittajan omalla ympäristöllä. Puolustelusta tuli vain vähän anteeksipyytelevä olo.
Kirja on myös erinomainen esimerkki siitä, kuinka joku muu kuin psykologi on onnistunut popularisoimaan psykologian käsitteitä ja yhdistämään niitä ihmisten arkeen. Tätä psykologien pitäisi tehdä enemmän itse.
Viimeinen niitti oli psykologeista käytetty puheenparsi, "parrakkaat miehet", joka toistui aivan liian monta kertaa (niin kuin moni muukin pointti, jota kirjoittaja yritti alleviivata). Parrattomana miehenä ja tietoisena psykologien sukupuolijakaumasta tämä vaikutti jännittävältä.
Kirja on kuitenkin voittanut ilmeisesti jonkun "vuoden HR-kirja" -palkinnon Ruotsissa vuonna 2013, joten ei se ihan surkea voi olla. Lähteitä on kerätty hyvin (vaikka lähdeviitteitä ei esitetä hirveän selkeästi), ja psykologia tuodaan esille positiivisessa valossa kirjassa. Voin siis suositella lukemaan, jos aihe kiinnostaa.
Hyvää sanomaa oli omien persoonallisuuden piirteiden tiedostaminen ja niiden muuntaminen voimavaroiksi. Aina ei tarvitse olla sanavalmis suupaltti, vaan joskus "hitaampi", analyyttisempi tapa lähestyä ongelmia on parempi. Lisäksi parhaimmat ryhmät (tehokkuuden ja innovatiivisuuden saralla) ovat niitä, joissa on erilaisia toimijoita ja joissa mahdollistetaan kaikkien tapa tehdä töitä. Teksti oli sujuvaa ja helposti luettavaa.
Kirja oli kuitenkin yhtä vastakkainasettelua ja rintamalinjojen piirtelyä ekstroverttien ja introverttien välille. Hyvin mustavalkoisella tavalla kirjassa esiteltiin introverttien ja ekstroverttien tavat olla olemassa. Kirjassa ymmärrettiin introversio-ektroversio dimensiona, mutta oudosti se ei kuitenkaan kirjoitustyylissä näkynyt. Lisäksi kirjassa oli oudon puolusteleva sävy introverttiutta kohtaan, mutta se ehkä selittyy kirjoittajan omalla ympäristöllä. Puolustelusta tuli vain vähän anteeksipyytelevä olo.
Kirja on myös erinomainen esimerkki siitä, kuinka joku muu kuin psykologi on onnistunut popularisoimaan psykologian käsitteitä ja yhdistämään niitä ihmisten arkeen. Tätä psykologien pitäisi tehdä enemmän itse.
Viimeinen niitti oli psykologeista käytetty puheenparsi, "parrakkaat miehet", joka toistui aivan liian monta kertaa (niin kuin moni muukin pointti, jota kirjoittaja yritti alleviivata). Parrattomana miehenä ja tietoisena psykologien sukupuolijakaumasta tämä vaikutti jännittävältä.
Kirja on kuitenkin voittanut ilmeisesti jonkun "vuoden HR-kirja" -palkinnon Ruotsissa vuonna 2013, joten ei se ihan surkea voi olla. Lähteitä on kerätty hyvin (vaikka lähdeviitteitä ei esitetä hirveän selkeästi), ja psykologia tuodaan esille positiivisessa valossa kirjassa. Voin siis suositella lukemaan, jos aihe kiinnostaa.
June 12, 2016
Jag är väldigt intresserad av det här ämnet då jag med åren kommit fram till att jag har en hyfsat stark introversion samtidigt som jag har tydligt extroverta drag. All djupare kunskap om att leva med introversion är därför angelägen för mig. Det är också främst ämnet i sig som får mig att ge den här boken en tvåa. På det stora hela är den nämligen ganska halvdan.
Bra grejer
x Fängslande ämne med många exempel från framför allt arbetslivet.
x En tydlig mission att uppvärdera introversion! Som introvert läsare känner jag mig som en medlem av klubben för inbördes beundran vilket är en rätt trevlig känsla. Älskar hela konceptet med en tyst revolution. Jag är med!
x Stundtals torr och underfundig humor samt hög igenkänningsfaktor.
Mindre bra grejer
x Efter de första, säg, åttio sidorna börjar det kännas som att boken är slut och att samma innehåll helt enkelt återupprepas i all oändlighet.
x Trots att författaren hävdar att introversion och extroversion är två olika men jämbördiga personlighetstyper förekommer en hel del onödigt förlöjligande av extroverta människor (däribland författarens fru).
x Jag får stundtals känslan av att boken är en ursäkt för författaren att frossa i hur väl han lyckats med sitt liv trots att han är en missförstådd introvert (?)
x Författaren hävdar att han vill slå hål på missuppfattningar och stereotyper, samtidigt är boken full av just sådana. Introversion handlar inte om tystlåtenhet men introverta är oftast tystlåtna. Man kan inte se på någon om denne är introvert eller inte men statistik har visat att extroverta oftare klär sig färgglatt. Och så vidare.
x På tal om statistik: Boken är proppfull av formuleringar av typen "statistik har visat att" eller "enligt många undersökningar" utan minsta tillstymmelse till källhänvisningar. Nu menar jag inte att allt som skrivs måste vara vetenskapligt säkerställt, det här är en personligt hållen bok och sådana gillar jag. Men när det blir så mycket att det sticker i ögonen, då är det - ja, just för mycket. Hur tusan kan Jonkman veta om Breivik och Obama är introverta? Allra värst är nog inledningen. Jonkman för där resonemanget att intorversion har varit idealet i samhället ända fram till efterkrigstiden. Argumenten är bland annat att talesättet "tala är silver, tiga är guld" användes förr samt att Batman har gått från introvert till extrovert (Robin) och tillbaka till introvert. Alltså. Historieläraren inom mig gråter och jag har överlag svårt för författare som försöker få sina personliga uppfattningar att vara detsamma som sanning. Väldigt mycket i den här boken hade varit mer givande och intressant om författaren refererat till faktisk forskning.
x Exemplen blir stundtals för många, inte minst de exempel som handlar om författarens egna erfarenheter. Trots att dessa anekdoter utgör mycket av bokens styrka blir jag trött på att läsa om alla miljoner kurser Jonkman varit på, för att inte tala om alla hans bekanta (han verkar ha träffat många chefer, psykologer och annat fint folk, synd att han inte kan referera till deras faktiska undersökningar).
x Den dräpande humorn är som sagt bra, men mellan de vassa styckena följer långa passager som känns både träiga och dåligt redigerade. Eftersom innehållet ständigt återupprepas på alla möjliga och omöjliga ställen ger boken dessutom ett rörigt intryck. Rubriker och kapitelindelningar blir meningslösa eftersom allt innehåll så att säga ändå återfinns överallt. Detta gjorde mig, som introvert, frustrerad. Jonkman borde ha haft en strängare förläggare.
Det var allt, tror jag. Min dom: Idén till boken är fantastisk men utförandet är tyvärr ganska taffligt. Det intressanta ämnet samt författarens humor räddar upp en del.
Bra grejer
x Fängslande ämne med många exempel från framför allt arbetslivet.
x En tydlig mission att uppvärdera introversion! Som introvert läsare känner jag mig som en medlem av klubben för inbördes beundran vilket är en rätt trevlig känsla. Älskar hela konceptet med en tyst revolution. Jag är med!
x Stundtals torr och underfundig humor samt hög igenkänningsfaktor.
Mindre bra grejer
x Efter de första, säg, åttio sidorna börjar det kännas som att boken är slut och att samma innehåll helt enkelt återupprepas i all oändlighet.
x Trots att författaren hävdar att introversion och extroversion är två olika men jämbördiga personlighetstyper förekommer en hel del onödigt förlöjligande av extroverta människor (däribland författarens fru).
x Jag får stundtals känslan av att boken är en ursäkt för författaren att frossa i hur väl han lyckats med sitt liv trots att han är en missförstådd introvert (?)
x Författaren hävdar att han vill slå hål på missuppfattningar och stereotyper, samtidigt är boken full av just sådana. Introversion handlar inte om tystlåtenhet men introverta är oftast tystlåtna. Man kan inte se på någon om denne är introvert eller inte men statistik har visat att extroverta oftare klär sig färgglatt. Och så vidare.
x På tal om statistik: Boken är proppfull av formuleringar av typen "statistik har visat att" eller "enligt många undersökningar" utan minsta tillstymmelse till källhänvisningar. Nu menar jag inte att allt som skrivs måste vara vetenskapligt säkerställt, det här är en personligt hållen bok och sådana gillar jag. Men när det blir så mycket att det sticker i ögonen, då är det - ja, just för mycket. Hur tusan kan Jonkman veta om Breivik och Obama är introverta? Allra värst är nog inledningen. Jonkman för där resonemanget att intorversion har varit idealet i samhället ända fram till efterkrigstiden. Argumenten är bland annat att talesättet "tala är silver, tiga är guld" användes förr samt att Batman har gått från introvert till extrovert (Robin) och tillbaka till introvert. Alltså. Historieläraren inom mig gråter och jag har överlag svårt för författare som försöker få sina personliga uppfattningar att vara detsamma som sanning. Väldigt mycket i den här boken hade varit mer givande och intressant om författaren refererat till faktisk forskning.
x Exemplen blir stundtals för många, inte minst de exempel som handlar om författarens egna erfarenheter. Trots att dessa anekdoter utgör mycket av bokens styrka blir jag trött på att läsa om alla miljoner kurser Jonkman varit på, för att inte tala om alla hans bekanta (han verkar ha träffat många chefer, psykologer och annat fint folk, synd att han inte kan referera till deras faktiska undersökningar).
x Den dräpande humorn är som sagt bra, men mellan de vassa styckena följer långa passager som känns både träiga och dåligt redigerade. Eftersom innehållet ständigt återupprepas på alla möjliga och omöjliga ställen ger boken dessutom ett rörigt intryck. Rubriker och kapitelindelningar blir meningslösa eftersom allt innehåll så att säga ändå återfinns överallt. Detta gjorde mig, som introvert, frustrerad. Jonkman borde ha haft en strängare förläggare.
Det var allt, tror jag. Min dom: Idén till boken är fantastisk men utförandet är tyvärr ganska taffligt. Det intressanta ämnet samt författarens humor räddar upp en del.
February 18, 2016
I hated this book.
1) This book falls like an Alice into a rabbit hole into the flaw of presenting personal anecdotes as scientific evidence. There is never any source material presented and a lot of the book seems based on the authors personal experiences rather than any real science.
2) Which leads to the book being entirely more about who Linus Jonkman is as a person, rather than an actual book about personality traits linked to introversion. There is a test in the end of the book presented as a test for wether you are intro-or-extroverted, but I would suggest it is rather a test for wether you are like or unlike Linus Jonkman.
3) The book is extremely condescending towards extroverts. They are continually described as selfish, vapid, chatty, and it is implied that they're unintelligent, for example the fact that each chapter ends with an easier version for extroverts, where the chapter is condensed to three sentences. Is the implication that extroverts won't bother reading the whole chapter, or they are to dumb to understand it?
Also, the author picks and chooses for the purpose of each chapter. First he presents the civil rights movement as an extroverted movement, giving Rosa parks and Martin Luther king as examples. Later in the book when he talks about how introverts are good at going against the group he uses the same two people as examples again...
If I could give it no stars I would.
1) This book falls like an Alice into a rabbit hole into the flaw of presenting personal anecdotes as scientific evidence. There is never any source material presented and a lot of the book seems based on the authors personal experiences rather than any real science.
2) Which leads to the book being entirely more about who Linus Jonkman is as a person, rather than an actual book about personality traits linked to introversion. There is a test in the end of the book presented as a test for wether you are intro-or-extroverted, but I would suggest it is rather a test for wether you are like or unlike Linus Jonkman.
3) The book is extremely condescending towards extroverts. They are continually described as selfish, vapid, chatty, and it is implied that they're unintelligent, for example the fact that each chapter ends with an easier version for extroverts, where the chapter is condensed to three sentences. Is the implication that extroverts won't bother reading the whole chapter, or they are to dumb to understand it?
Also, the author picks and chooses for the purpose of each chapter. First he presents the civil rights movement as an extroverted movement, giving Rosa parks and Martin Luther king as examples. Later in the book when he talks about how introverts are good at going against the group he uses the same two people as examples again...
If I could give it no stars I would.
April 6, 2015
Äärimmäisen kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja introverttien maailmasta. Nykyinen ekstrovertti maailma pakottaa introvertitkin toimimaan sen sääntöjen mukaan, vaikka oikeasti olisi mukava vain olla omissa oloissaan ja puuhailla itseään kiinnostavien asioiden parissa. Introverteille ihmisten seura on okei, mutta sopivissa annoksissa. Varsinkin työelämäosuus toi minulle isoja oivalluksia ja jätti taas vähän muhittavaa alitajuntaan.
August 1, 2016
Vajalik raamat. Meeldis vahetu jutustamisstiil ja autori enda näited elust. Ei olnud liiga teaduslik, hea kerge ja mõistev lugeda. Oli palju äratundmist. Raamat julgustab endaks jäämist, mitte ekstraverdi maski kandmist. Soovitan kindlalt lugeda!
"Karistada introverti eraldatusega on sama, mis püüda kala ära uputada.
"Karistada introverti eraldatusega on sama, mis püüda kala ära uputada.
October 23, 2017
Tämä kirja viihdytti minua, todellakin introverttiä, varsin paljon. Sain myös eräänlaista vertaistukea omiin kokemuksiini työelämässä (ja sen ulkopuolisissakin tilanteissa) - on aina mukava kokea, ettei ole yksin oman muka-hankaluutensa kanssa. Voisin suositella tätä myös läheisilleni, jotka eivät ymmärrä toimintaani esimerkiksi sosiaalisuutta vaativissa tilanteissa. Muutoinkin tämä lienee kohtuullisen kepeää luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisten erilaisista ominaisuuksista.
August 26, 2016
This is a great book about introverts. I would rate it second only to Susan Cain's Quiet: The Power of Introverts in a World that Can't Stop Talking. It is easy to read and informed by great research. It helps extraverts understand why introverts aren't just boring and quiet.
August 27, 2025
Kirjan voi lyhyesti tiivistää lopusta löytyvän "introvertti vai ekstrovertti?" testin 31 kohdan vastausvaihtoehtoihin:
A: Pohdit usein sellaisia eksistentiaalisia kysymyksiä kuin: Miten suuri maailmankaikkeus on?
B: Mietit käytännönläheisiä asioita, kuten: Näyttääkö peppuni liian suurelta näissä housuissa?
Loistavaa luettavaa jos haluaa kuulla karikatyyrejä introverteistä ja ekstroverteistä. Kirja kuvaa introvertit viisaina, hiljaisina ihmisinä, joita sorretaan nykypäivänä sekä työelämässä että kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Sen sijaan ekstrovertit ovat ailahtelevia bilettäjiä jotka puhuvat jatkuvasti turhia, vaikka introvertit toivoisivat heidän puhuvan vain asiaa.
"Ekstroverteille on paljon suurempi koettelemus istua nenä kiinni tylsässä kirjassa, sillä he tarvitsevat koko ajan jotakin aktivoivaa." s. 172
(aivan kuin tylsän kirjan lukeminen olisi yhtään sen helpompaa introvertille)
"Kun ekstroverteilla on hauskaa, he nappaavat shotteja ja tanssivat pöydällä kravaatit pään ympärillä. Riemuitseva introvertti ei käyttäydy niin. Me notkumme baaritiskillä jakamassa Youtube-klippejä ja keskustelemassa siitä, miksi aika on neljäs ulottuvuus." s. 120
(aivan kuin kaikki introvertit ja ekstrovertit olisivat muka kiinnostuneita vain tietyistä asioista.)
Kirja toistaa jatkuvasti itseään: ekstrovertit eivät voi olla yksin, he bilettävät ja toimivat heti eivätkä ajattele. He ovat äänekkäitä ja tunkevat pakosta toisten seuraan. Jokaisen luvun lopusta löytyy yhteenveto ekstroverteille, koska tietenkään kukaan ekstrovertti ei voi lukea yhtä sivua pitempää tekstiä, he vain kyllästyisivät.
Introvertit taas ovat analyyttisiä, rauhallisia ja älykkäitä, mutta myös herkkiä asioille, joita ajattelemattomat ekstrovertit möläyttävät suustaan. Introvertit ovat myös älykkäitä, mainitsinko sen jo? Eikä yksinolo laisinkaan haittaa heitä. Heitä on suuri määrä MENSAssa, he ovat useammin taiteilijoita tai kirjailijoita ja he ovat myös hyvin älykkäitä.
"Minun mielestäni on heikkoutta tarvita jatkuvasti muiden ihmisten seuraa." s. 139 (aivan kuin jatkuvan rauhan kaipaaminen olisi muka yhtään parempaa)
Kirjoittaja myös puhuu koko kirjan ajan ekstrovertistä vaimostaan ja muista ekstroverteistä naisista hyvin pilkkamaiseen sävyyn.
" "Minä voitin!" Hanna kiljuu ja hytkyy tuolillaan tietokoneen edessä." -- "Vaimollani on myönteinen elämänasenne, mitä introvertit kutsuvat naiiviudeksi." s. 176
"Huomasin naisen heti. Hänen ulkonäkönsä suorastaan kirkui "Katso minua!" Leopardikuvioiset legginssit, tulipunaiset silmälasien sangat ja räikeä höyhenboa vetivät katseita puoleensa. - - Kirkuvavaatteinen nainen ei pystynyt pysymään aloillaan, niin kiire hänellä oli päästä kertomaan kuka on. - - Hän astui jättiloikalla piirin keskelle ja ryhtyi suurieleisesti kertomaan elämänsä suuresta intohimosta: itsestään." s. 101-102
"Tuimme tyttöä, kun hän kalasteli meiltä ihailua ja kohteliaisuuksia kurinalaisuudestaan/tahdonvoimastaan/etevyydestään." s. 178
"Poikani Ludde on sisäänpäin kääntyneempi. - - leikkiessään hän on hiirenhiljaa. Hän on siis hyvin erilainen kuin sisarensa, joka kimittää jatkuvasti kuin heliumia niellyt smurffi." s. 199
Jos kirjassa kuvaillaa ivaillen jotain ekstroverttiä, kyseessä on yleensä nainen. Ja kirjoittaja pitää huolen että hän mainitsee sen joka kerta, minkälainen nainen on kyseessä: liian innostunut kaikesta, räikeäeleinen, tyhmä.
Kirjassa on hyviä kohtia, mutta ne hukkuvat kirjailijan oman käsityksen alle siitä, mitä introverttius pitää sisällään. Välillä kirja yrittää kuin pakosta keksiä jotain hyvää sanottavaa ekstroverteista ("Auto tarvitsee sekä kaasun että jarrut" tai "molempia persoonallisuustyyppejä tarvitaan") mutta nämä maininnat jäävät kaiken yleistyksen alle. Yleinen kuva joka ekstrovetreistä jää kirjassa on ikävä. Vaikka kirjan kirjoittaja painottaa, että ekstroverttien kuuluisi yrittää ymmärtää introverttejä, hän ei ole valmis tekemään samaa ekstroverttejä kohtaan.
Ärsyttävä kirja, toistaa itseään, puolessavälissä haikailin jo kirjan viimeisiä sivuja. Lopusta löytyvästä testistä sain tuloksen "Hyvin introvertti", mutta koskaan en ole halunnut olla introvertti niin vähän, kuin luettuani tämän kirjan.
A: Pohdit usein sellaisia eksistentiaalisia kysymyksiä kuin: Miten suuri maailmankaikkeus on?
B: Mietit käytännönläheisiä asioita, kuten: Näyttääkö peppuni liian suurelta näissä housuissa?
Loistavaa luettavaa jos haluaa kuulla karikatyyrejä introverteistä ja ekstroverteistä. Kirja kuvaa introvertit viisaina, hiljaisina ihmisinä, joita sorretaan nykypäivänä sekä työelämässä että kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Sen sijaan ekstrovertit ovat ailahtelevia bilettäjiä jotka puhuvat jatkuvasti turhia, vaikka introvertit toivoisivat heidän puhuvan vain asiaa.
"Ekstroverteille on paljon suurempi koettelemus istua nenä kiinni tylsässä kirjassa, sillä he tarvitsevat koko ajan jotakin aktivoivaa." s. 172
(aivan kuin tylsän kirjan lukeminen olisi yhtään sen helpompaa introvertille)
"Kun ekstroverteilla on hauskaa, he nappaavat shotteja ja tanssivat pöydällä kravaatit pään ympärillä. Riemuitseva introvertti ei käyttäydy niin. Me notkumme baaritiskillä jakamassa Youtube-klippejä ja keskustelemassa siitä, miksi aika on neljäs ulottuvuus." s. 120
(aivan kuin kaikki introvertit ja ekstrovertit olisivat muka kiinnostuneita vain tietyistä asioista.)
Kirja toistaa jatkuvasti itseään: ekstrovertit eivät voi olla yksin, he bilettävät ja toimivat heti eivätkä ajattele. He ovat äänekkäitä ja tunkevat pakosta toisten seuraan. Jokaisen luvun lopusta löytyy yhteenveto ekstroverteille, koska tietenkään kukaan ekstrovertti ei voi lukea yhtä sivua pitempää tekstiä, he vain kyllästyisivät.
Introvertit taas ovat analyyttisiä, rauhallisia ja älykkäitä, mutta myös herkkiä asioille, joita ajattelemattomat ekstrovertit möläyttävät suustaan. Introvertit ovat myös älykkäitä, mainitsinko sen jo? Eikä yksinolo laisinkaan haittaa heitä. Heitä on suuri määrä MENSAssa, he ovat useammin taiteilijoita tai kirjailijoita ja he ovat myös hyvin älykkäitä.
"Minun mielestäni on heikkoutta tarvita jatkuvasti muiden ihmisten seuraa." s. 139 (aivan kuin jatkuvan rauhan kaipaaminen olisi muka yhtään parempaa)
Kirjoittaja myös puhuu koko kirjan ajan ekstrovertistä vaimostaan ja muista ekstroverteistä naisista hyvin pilkkamaiseen sävyyn.
" "Minä voitin!" Hanna kiljuu ja hytkyy tuolillaan tietokoneen edessä." -- "Vaimollani on myönteinen elämänasenne, mitä introvertit kutsuvat naiiviudeksi." s. 176
"Huomasin naisen heti. Hänen ulkonäkönsä suorastaan kirkui "Katso minua!" Leopardikuvioiset legginssit, tulipunaiset silmälasien sangat ja räikeä höyhenboa vetivät katseita puoleensa. - - Kirkuvavaatteinen nainen ei pystynyt pysymään aloillaan, niin kiire hänellä oli päästä kertomaan kuka on. - - Hän astui jättiloikalla piirin keskelle ja ryhtyi suurieleisesti kertomaan elämänsä suuresta intohimosta: itsestään." s. 101-102
"Tuimme tyttöä, kun hän kalasteli meiltä ihailua ja kohteliaisuuksia kurinalaisuudestaan/tahdonvoimastaan/etevyydestään." s. 178
"Poikani Ludde on sisäänpäin kääntyneempi. - - leikkiessään hän on hiirenhiljaa. Hän on siis hyvin erilainen kuin sisarensa, joka kimittää jatkuvasti kuin heliumia niellyt smurffi." s. 199
Jos kirjassa kuvaillaa ivaillen jotain ekstroverttiä, kyseessä on yleensä nainen. Ja kirjoittaja pitää huolen että hän mainitsee sen joka kerta, minkälainen nainen on kyseessä: liian innostunut kaikesta, räikeäeleinen, tyhmä.
Kirjassa on hyviä kohtia, mutta ne hukkuvat kirjailijan oman käsityksen alle siitä, mitä introverttius pitää sisällään. Välillä kirja yrittää kuin pakosta keksiä jotain hyvää sanottavaa ekstroverteista ("Auto tarvitsee sekä kaasun että jarrut" tai "molempia persoonallisuustyyppejä tarvitaan") mutta nämä maininnat jäävät kaiken yleistyksen alle. Yleinen kuva joka ekstrovetreistä jää kirjassa on ikävä. Vaikka kirjan kirjoittaja painottaa, että ekstroverttien kuuluisi yrittää ymmärtää introverttejä, hän ei ole valmis tekemään samaa ekstroverttejä kohtaan.
Ärsyttävä kirja, toistaa itseään, puolessavälissä haikailin jo kirjan viimeisiä sivuja. Lopusta löytyvästä testistä sain tuloksen "Hyvin introvertti", mutta koskaan en ole halunnut olla introvertti niin vähän, kuin luettuani tämän kirjan.
June 20, 2017
Den här boken bör alla läsa egentligen. Den förklarar mycket hur olika (eller hur lika) vi kan vara och hur vi bör respektera våra olikheter. Jonkman förklarar på ett lättillgängligt sätt hur introversion vs extroversion kan yttra sig.
Jag har fullt med anteckningar på min telefon under och efter läsningen. Mycket tänkvärt! En del aha-upplevelser.
Jag har fått en ökad förståelse för både mig själv och andra. Det är otroligt fascinerande!
Rekommenderas varmt! Gärna med uppföljande diskussioner. =)
Jag ska reservera Jonkmans bok ”Själv-Kraften i Egentid” snarast.
Jag har fullt med anteckningar på min telefon under och efter läsningen. Mycket tänkvärt! En del aha-upplevelser.
Jag har fått en ökad förståelse för både mig själv och andra. Det är otroligt fascinerande!
Rekommenderas varmt! Gärna med uppföljande diskussioner. =)
Jag ska reservera Jonkmans bok ”Själv-Kraften i Egentid” snarast.
May 10, 2022
Mestadels bra! 3,5*
May 13, 2015
Ilkeästi voisi sanoa, että selkeästi konsultin kirjoittama kirja. Vähän lempeämmin voisi sanoa, että hieman pinnalliseksi jäävä kuvaus siitä, millainen introvertti ihminen voi olla. Ja toki kirja on tervetullut muistutus siitä, että a) olemme erilaisia, b) introvertti ihminen ei välttämättä ole ujo, ylimielinen tai hankala c) työpaikoilla oltaisiin tuottavampia ja onnellisempia jos muistettaisiin a) ja b).
Itse olen Jonkmanin kirjan lopussa olevan testin mukaan suorastaan superintrovertti. Kyllä, Jonkmaniin samaistun siinä, että saan energiaa yksinolosta, en ryhmistä, tykkään ajatella asioita pitkälle, harkita ja pohtia, ja kauniina päivänä luen mieluummin sängyllä auringonvalossa kuin lähden lenkille. Mutta tykkään myös nopeista ideoinneista, spontaaneista sosiaalisista tapaamisista ja varsinkin työpaikalla rakastan hoitaa montaa asiaa kerralla - jos ne kaikki asiat on sellaisia, jotka osaan ja jotka saan hoitaa rauhassa. Olen hiljainen enkä kerro tavoitteistani tai asioistani juuri mitään, mutta en silti myönnä olevani flowtilaan uppoava yhdestä, omasta asiastaan kiinnostunut, rautaisella itsekurilla varustettu älykkö. Ekstroversiota Jonkman käsitteli mielestäni jopa hieman alentavasti, mikä vei pohjaa introverttien mainostetulta älykkyydeltä.
On totta, että nykymaailma korostaa ekstroversiota verkostoitumisen, sosiaalisen median ja julkkisihannoinnin kautta. Työpaikoilla tai suurissa ystäväpiireissäkään ei ehkä saa huomiota se, joka hoitaa hommansa vaan se joka pitää asiasta suurinta ääntä. Sen vuoksi Jonkmanin kirjassa oltaisiin voitukin keskittyä enemmän nimenomaan työelämään, alaotsikon hiljaista vallankumousta ei juuri käsitelty muuten kuin pohtimalla, miten introvertit viihtyisivät työssään paremmin ilman avokonttoreita ja turhia palavereja.
Mutta entä jos työpaikoilla kukin saisi mukauttaa työtapojaan ja työpistettään sen mukaan, missä kokee voivansa parhaiten keskittyä? Entä jos myymälöissä introverttien myyjien annettaisiin kehittää omat tapansa myydä ilman ikuista "kuinka voin auttaa? mitä rouva tänään etsii?" -fraasistoa?
Itse olen Jonkmanin kirjan lopussa olevan testin mukaan suorastaan superintrovertti. Kyllä, Jonkmaniin samaistun siinä, että saan energiaa yksinolosta, en ryhmistä, tykkään ajatella asioita pitkälle, harkita ja pohtia, ja kauniina päivänä luen mieluummin sängyllä auringonvalossa kuin lähden lenkille. Mutta tykkään myös nopeista ideoinneista, spontaaneista sosiaalisista tapaamisista ja varsinkin työpaikalla rakastan hoitaa montaa asiaa kerralla - jos ne kaikki asiat on sellaisia, jotka osaan ja jotka saan hoitaa rauhassa. Olen hiljainen enkä kerro tavoitteistani tai asioistani juuri mitään, mutta en silti myönnä olevani flowtilaan uppoava yhdestä, omasta asiastaan kiinnostunut, rautaisella itsekurilla varustettu älykkö. Ekstroversiota Jonkman käsitteli mielestäni jopa hieman alentavasti, mikä vei pohjaa introverttien mainostetulta älykkyydeltä.
On totta, että nykymaailma korostaa ekstroversiota verkostoitumisen, sosiaalisen median ja julkkisihannoinnin kautta. Työpaikoilla tai suurissa ystäväpiireissäkään ei ehkä saa huomiota se, joka hoitaa hommansa vaan se joka pitää asiasta suurinta ääntä. Sen vuoksi Jonkmanin kirjassa oltaisiin voitukin keskittyä enemmän nimenomaan työelämään, alaotsikon hiljaista vallankumousta ei juuri käsitelty muuten kuin pohtimalla, miten introvertit viihtyisivät työssään paremmin ilman avokonttoreita ja turhia palavereja.
Mutta entä jos työpaikoilla kukin saisi mukauttaa työtapojaan ja työpistettään sen mukaan, missä kokee voivansa parhaiten keskittyä? Entä jos myymälöissä introverttien myyjien annettaisiin kehittää omat tapansa myydä ilman ikuista "kuinka voin auttaa? mitä rouva tänään etsii?" -fraasistoa?
November 22, 2018
Den här boken handlar mestadels om hur Jonkman får utlopp för sina egna traumatiska upplevelser pga sin introversion, snarare än en akademiskt uppbyggd argumentation för hur intro-/extroversion kan manifestera sig i samhället. Målning med de bredaste penseldrag möjliga vilket obstruerar det faktiska intagandet av information och han förlorar tyvärr den poängen han kunde haft med sin argumentation i slutändan.
I ett fall skrev han (nu citerar jag fritt) "Introverta personer gillar att klä sig i nedtonade färger. En gång satt jag i ett rum med 20 personer, alla bar kläder i grått och alla var introverta". Hur kan man tro sig ha någon trovärdighet efter ett sådant uttalande?!
Har svårt att se att denna bok kan ha någon som helst potential för internationell framgång då den verkligen inte håller måttet. Jag läste den främst för att det är en populärvetenskaplig bok som många i min omgivning läst, och jag ville kunna bemöta deras argumentationer.
Slutord: Om ni liksom jag vill läsa denna i enda syfte att kunna bemöta andras åsikter kring den, traggla igenom den. Om ni är genuint intresserade av den breda benämningen introvert/extrovert finns det antagligen bättre böcker.
I ett fall skrev han (nu citerar jag fritt) "Introverta personer gillar att klä sig i nedtonade färger. En gång satt jag i ett rum med 20 personer, alla bar kläder i grått och alla var introverta". Hur kan man tro sig ha någon trovärdighet efter ett sådant uttalande?!
Har svårt att se att denna bok kan ha någon som helst potential för internationell framgång då den verkligen inte håller måttet. Jag läste den främst för att det är en populärvetenskaplig bok som många i min omgivning läst, och jag ville kunna bemöta deras argumentationer.
Slutord: Om ni liksom jag vill läsa denna i enda syfte att kunna bemöta andras åsikter kring den, traggla igenom den. Om ni är genuint intresserade av den breda benämningen introvert/extrovert finns det antagligen bättre böcker.
February 14, 2017
Aukaisi silmät omasta introverttiudesta ja siitä ettei maailma lopu vaikka myöntääkin olevansa introvertti. Voimavaroja lisäävä kirja. Siksi neljä tähteä.
June 13, 2019
3 stars for the book about introverts at work.
I agree with the author in many way. As an introvert I’m familiar with his experiences. I have some exceptions.
Travelling. An introvert doesn’t automatically hate travelling like the author. In my case, it’s quite the opposite.
Travelling is not an adventure for me. Travelling is a chance to become an anonymous person, without an oblication to socialize with people. While travelling I make mental notes, analyze situations, people and societies. I’m an outsider watcher, which is my way to relax.
But like the author I don’t like work related travelling. After a journey lasting more than a day I’m exhausted, especially if I have to meet new people and keep my social work role up for a long time.
The second exception. The author tells us that an intorvert needs time to make a decision. The conclusion that an introvert is just slow doesn't do the justice to us.
I have another theory. An introvert doesn't necessarily need more time but she or he needs enough facts to make conlusions and the final desicion. At least I do. I don't like to trust only my intuition. After I have analyzed the known unknown and the risks of the unknown unknown, and discovered all the facts needed and understood their causal relations (my favorite kind of thinking), I surely make the decision very quickly. I have to and love to, I'm a project leader.
And the last exception is details. I don’t like them, I hate them. My projects consist of several substances with their specific experts. If I consentrate in my projects on details instead of entities, I get lost to them. I leave the details to those experts.
And finally, the author should try Skype for meetings. Those meetings don’t need travelling or socializing with people. Skype meetings are naturally short and they usually focus on facts. Just perfect for introverts.
.
I agree with the author in many way. As an introvert I’m familiar with his experiences. I have some exceptions.
Travelling. An introvert doesn’t automatically hate travelling like the author. In my case, it’s quite the opposite.
Travelling is not an adventure for me. Travelling is a chance to become an anonymous person, without an oblication to socialize with people. While travelling I make mental notes, analyze situations, people and societies. I’m an outsider watcher, which is my way to relax.
But like the author I don’t like work related travelling. After a journey lasting more than a day I’m exhausted, especially if I have to meet new people and keep my social work role up for a long time.
The second exception. The author tells us that an intorvert needs time to make a decision. The conclusion that an introvert is just slow doesn't do the justice to us.
I have another theory. An introvert doesn't necessarily need more time but she or he needs enough facts to make conlusions and the final desicion. At least I do. I don't like to trust only my intuition. After I have analyzed the known unknown and the risks of the unknown unknown, and discovered all the facts needed and understood their causal relations (my favorite kind of thinking), I surely make the decision very quickly. I have to and love to, I'm a project leader.
And the last exception is details. I don’t like them, I hate them. My projects consist of several substances with their specific experts. If I consentrate in my projects on details instead of entities, I get lost to them. I leave the details to those experts.
And finally, the author should try Skype for meetings. Those meetings don’t need travelling or socializing with people. Skype meetings are naturally short and they usually focus on facts. Just perfect for introverts.
.
October 22, 2017
Alustuseks järjekordne kiun teemal “miks ometi ei loeta raamatutele korrektuuri?!” Vähemalt. St tõlkida ja toimetada võib ja saab ladusamalt, aga laused, mis ei ühildu või kuhu on jäänud nii parandatud kui ka uus tekst, ei tekita raamatu suhtes sümpaatiat üldse mitte.
Lugedes on sama tunne nagu “Võluva soolestiku” puhul: tõlge rõhutab mingeid autori stiilivõtted (lobe ja kõnekeelne pihtimus viidetega popkultuurile) nii jõuliselt, et sisu kipub varju jääma. Ja kui autor ütleb raamatu lõpus, et “Mulle meeldib katkematu tekst, ilma ääremärkuste ja muude seesuguste vahelesegamisteta”, siis tunduvad Wikipediast ümber kirjutatud joonealused märkused selle kohta, kes on Ziggy Stardust või Iggy Pop, eriti kohatud ja üldse mitte vajalikud.
Sisu poolest oleks muidu võinud vabalt neli punkti anda. Tore õlalepatsutus, mis tuletab meelde, et kui massikogunemised ja koosolekud mõjuvad väsitavalt, siis see on ok. Lihtsalt puhka pärast pisut ja taastu. Raamatus räägitakse asjust, mille üle edasi mõelda ja mida igapäevaelus tähele panna nii introvertide kui ka ekstrovertide puhul. Autor on välja toonud ohtralt omadusi, mis kumbagi rühma iseloomustavad ja eristavad (á la “Astroloogiline abimees”, aga teaduslike viidetega), aga minu meelest on neist kasulikum tõdemus, et intro- ja ekstravertide vajadused on erinevad ja kõik ülejäänu on selle loogiline tagajärg.
Lugedes on sama tunne nagu “Võluva soolestiku” puhul: tõlge rõhutab mingeid autori stiilivõtted (lobe ja kõnekeelne pihtimus viidetega popkultuurile) nii jõuliselt, et sisu kipub varju jääma. Ja kui autor ütleb raamatu lõpus, et “Mulle meeldib katkematu tekst, ilma ääremärkuste ja muude seesuguste vahelesegamisteta”, siis tunduvad Wikipediast ümber kirjutatud joonealused märkused selle kohta, kes on Ziggy Stardust või Iggy Pop, eriti kohatud ja üldse mitte vajalikud.
Sisu poolest oleks muidu võinud vabalt neli punkti anda. Tore õlalepatsutus, mis tuletab meelde, et kui massikogunemised ja koosolekud mõjuvad väsitavalt, siis see on ok. Lihtsalt puhka pärast pisut ja taastu. Raamatus räägitakse asjust, mille üle edasi mõelda ja mida igapäevaelus tähele panna nii introvertide kui ka ekstrovertide puhul. Autor on välja toonud ohtralt omadusi, mis kumbagi rühma iseloomustavad ja eristavad (á la “Astroloogiline abimees”, aga teaduslike viidetega), aga minu meelest on neist kasulikum tõdemus, et intro- ja ekstravertide vajadused on erinevad ja kõik ülejäänu on selle loogiline tagajärg.
March 31, 2019
Ah, en naturlig bok att följa upp Omgiven av Idioter, som jag nyss läste, med. En spirituell uppföljare, kan man säga. En biografisk bok, marknadsförd som en vetenskaplig fakta-/självhjälpsbok trots att den saknar någon större vetenskaplig koppling, där åsikter och erfarenheter presenteras som fakta, repetitionen är konstant, och där även empiriska exempel kan ifrågasättas.
October 7, 2017
Intressant och kunskapande. Jonkman för fram massor av klokskap, men generaliserar hårt (ibland allt för hårt) och drar alla över en kam även om han säger att egenskaper och beteenden varierar. Boken är en bra ingång till att lära sig mer om introversion men rör sig väldigt mycket på ytan.
August 9, 2017
My review in swedish ---> Romeoandjuliet
March 24, 2025
I really enjoyed the way the book is written, with humour weaved in throughout (the describing of extroverts as "Filip & Fredrik made me laugh out loud). I also enjoyed the way the author makes sure not to come across as all-knowing or arrogant by staying nuanced, and separating facts and personal opinion.
Some parts were a bit redundant in my opinion, but overall a pretty fun read!
Some parts were a bit redundant in my opinion, but overall a pretty fun read!
August 21, 2019
Egna åsikter och anekdoter blandas med antaganden och svepande hänvisningar till ”forskning”. Boken hade gjort sig bättre om den enbart handlade om personliga erfarenheter eller enbart om studier/allmängiltiga slutsatser, eller i minsta fall varit mer tydlig med vad som är vad och inte förväxla de två. Dock lättläst.
March 22, 2025
Här var det extremt stor igenkänningsfaktor! Gillade verkligen denna bok eftersom som jag själv är introvert delux haha...
July 20, 2021
Very interesting book in the beginning but in the end it started to get a little repetitive.
February 7, 2017
Som introvert och med känslan att det inte alltid förstås i samhället började jag läsa denna bok. När jag var klar med boken kände jag att jag inte alls är så introvert som författaren och även om jag höll med om vissa delar var det en hel del som kändes främmande för mig.
Introvert och extrovert handlar om varifrån en hämtar sin energi. Är det i sällskap med andra eller är det med sina egna tankar? Enligt Myers Briggs Type Indicator, som författaren tar upp som hastigast i slutet, är denna skala bara en av fyra parametrar som påverkar vår personlighet. Jag misstänker att jag inte delar alla de andra med författaren, annars hade jag känt igen mig mer.
Författaren utgår hela tiden från att hans sätt att vara introvert är sättet som alla introverter är. Till exempel att vi hellre läser böcker även om vi är på resa, att vi visualiserar musik, att vi är lugna i nödsituationer och ofta upplever flow; egenskaper som inte stämmer in på mig. Eller att träffa en vän vi inte sett på länge och knappt säga några ord under en hel helg. Detta förstärker bilden av introverter som osociala och obekväma, vilket inte förbättrar vår situation.
Hur extroverter presenteras är inte heller oproblematiskt. Det är en total polarisering, och en gång kläms det in att författarens extroverta dotter minsann satt tyst och tänkte en stund. Boken är skriven för introverter "för att extroverter har inte tid att läsa mellan zumba och fika och...". Det är otroligt nedlåtande. Att skriva en bok för att visa på introverters styrka och tala ner dem som skulle behöva förstå sig på oss är... ett annorlunda drag.
Det fanns saker jag höll med om och saker som jag inte höll med om. Tyvärr gillade jag inte denna bok och den innehöll inte någonting jag inte hade kunnat läsa mig till på diverse MBTI-siter, författarens anekdoter hade jag kunnat vara utan.
Om en extrovert kom till mig och undrade hur det är att vara introvert och hur det påverkar mig skulle jag inte rekommendera denna bok - hen skulle få helt fel bild av mig.
Introvert och extrovert handlar om varifrån en hämtar sin energi. Är det i sällskap med andra eller är det med sina egna tankar? Enligt Myers Briggs Type Indicator, som författaren tar upp som hastigast i slutet, är denna skala bara en av fyra parametrar som påverkar vår personlighet. Jag misstänker att jag inte delar alla de andra med författaren, annars hade jag känt igen mig mer.
Författaren utgår hela tiden från att hans sätt att vara introvert är sättet som alla introverter är. Till exempel att vi hellre läser böcker även om vi är på resa, att vi visualiserar musik, att vi är lugna i nödsituationer och ofta upplever flow; egenskaper som inte stämmer in på mig. Eller att träffa en vän vi inte sett på länge och knappt säga några ord under en hel helg. Detta förstärker bilden av introverter som osociala och obekväma, vilket inte förbättrar vår situation.
Hur extroverter presenteras är inte heller oproblematiskt. Det är en total polarisering, och en gång kläms det in att författarens extroverta dotter minsann satt tyst och tänkte en stund. Boken är skriven för introverter "för att extroverter har inte tid att läsa mellan zumba och fika och...". Det är otroligt nedlåtande. Att skriva en bok för att visa på introverters styrka och tala ner dem som skulle behöva förstå sig på oss är... ett annorlunda drag.
Det fanns saker jag höll med om och saker som jag inte höll med om. Tyvärr gillade jag inte denna bok och den innehöll inte någonting jag inte hade kunnat läsa mig till på diverse MBTI-siter, författarens anekdoter hade jag kunnat vara utan.
Om en extrovert kom till mig och undrade hur det är att vara introvert och hur det påverkar mig skulle jag inte rekommendera denna bok - hen skulle få helt fel bild av mig.
July 27, 2019
Nyt ei napannut.
Olen itse todella introvertti, mutta en löytänyt paljoakaan samaistumispintaa tästä kirjasta. On toki itsestään selvää, että kaikki introvertit ovat erilaisia, ja sitä tässä kirjassakin välillä painotettiin, mutta silti oli todella vaikea samaistua kirjailijan kokemuksiin.
Pointtihan varmaan on se, että yritetään näyttää ekstroverteille, kuinka väärin he välillä ymmärtävät meidät. Monilla on vahvoja mielikuvia ja stereotypioita introverteistä, mutta kirjailijalla tuntui olevan vähän sama asenne ekstroverttejä kohtaan. Kirjasta kuultaa välillä läpi ajatus, että introvertit ovat jotenkin paljon parempia kuin ne ärsyttävän pinnalliset ekstrovertit, jotka eivät mieti tekemisiään. (Ja miksi lukuen loppuun piti tehdä yhteenvedot ekstroverteille? Ei teksti nyt niin vaikeaa ollut, etteikö ekstrovertit sitä ymmärtäisi...)
Toki tekstissä luetellaan molempien hyviä puolia, ja siitä löytyy hyviä pointteja molemmista ääripäistä, mutta asenne ekstroverttejä kohtaan kuulosti välillä aika samalta, jota vastaan tässä nyt pohjimmillaan yritettiin taistella.
Myös introvertin käsitys on aika liukuva tämän tekstin pohjalla. Yksinkertaisimmillaanhan siinä on kyse siitä miten ihminen lataa akkujaan, viihtyykö hän yksin vai tarvitseeko hän seuraa sen tehdäkseen. Monesti kirjailija kuitenkin luetteli ominaisuuksia, välillä outojakin, jotka jotenkin liittyvät introverttiyteen. Toki, stereotypioilla on välillä ihan oikea pohja mistä ne kumpuavat, mutta en näe, kuinka esimerkiksi keskittymiskyky, ilmeettömyys tai kyvyttömyys katsoa toista silmiin liittyvät siihen, kuinka joku kerää energiaa.
Tässä oli aivan liikaa yleistämistä omaan makuuni, sekä monet näistä esille tuoduista asioista eivät mielestäni liity suoraan introversioon/ekstroversioon, vaan moniin muihin asioihin, jotka usein sotketaan keskenään. Monet piirteet joita kirjassa kuvattiin, kuulostivat enemmänkin vain ujoudelta, erityisherkkyydeltä tai jopa sosiaalisten tilanteiden pelolta/ahdistukselta, eivät niinkään introverttiydeltä.
Olen itse todella introvertti, mutta en löytänyt paljoakaan samaistumispintaa tästä kirjasta. On toki itsestään selvää, että kaikki introvertit ovat erilaisia, ja sitä tässä kirjassakin välillä painotettiin, mutta silti oli todella vaikea samaistua kirjailijan kokemuksiin.
Pointtihan varmaan on se, että yritetään näyttää ekstroverteille, kuinka väärin he välillä ymmärtävät meidät. Monilla on vahvoja mielikuvia ja stereotypioita introverteistä, mutta kirjailijalla tuntui olevan vähän sama asenne ekstroverttejä kohtaan. Kirjasta kuultaa välillä läpi ajatus, että introvertit ovat jotenkin paljon parempia kuin ne ärsyttävän pinnalliset ekstrovertit, jotka eivät mieti tekemisiään. (Ja miksi lukuen loppuun piti tehdä yhteenvedot ekstroverteille? Ei teksti nyt niin vaikeaa ollut, etteikö ekstrovertit sitä ymmärtäisi...)
Toki tekstissä luetellaan molempien hyviä puolia, ja siitä löytyy hyviä pointteja molemmista ääripäistä, mutta asenne ekstroverttejä kohtaan kuulosti välillä aika samalta, jota vastaan tässä nyt pohjimmillaan yritettiin taistella.
Myös introvertin käsitys on aika liukuva tämän tekstin pohjalla. Yksinkertaisimmillaanhan siinä on kyse siitä miten ihminen lataa akkujaan, viihtyykö hän yksin vai tarvitseeko hän seuraa sen tehdäkseen. Monesti kirjailija kuitenkin luetteli ominaisuuksia, välillä outojakin, jotka jotenkin liittyvät introverttiyteen. Toki, stereotypioilla on välillä ihan oikea pohja mistä ne kumpuavat, mutta en näe, kuinka esimerkiksi keskittymiskyky, ilmeettömyys tai kyvyttömyys katsoa toista silmiin liittyvät siihen, kuinka joku kerää energiaa.
Tässä oli aivan liikaa yleistämistä omaan makuuni, sekä monet näistä esille tuoduista asioista eivät mielestäni liity suoraan introversioon/ekstroversioon, vaan moniin muihin asioihin, jotka usein sotketaan keskenään. Monet piirteet joita kirjassa kuvattiin, kuulostivat enemmänkin vain ujoudelta, erityisherkkyydeltä tai jopa sosiaalisten tilanteiden pelolta/ahdistukselta, eivät niinkään introverttiydeltä.
December 5, 2021
Aina silloin tällöin tulee eteen kirja, jota ei olisi pitänyt kirjoittaa eikä kustantaa. Tässä on yksi sellainen. Ja se on harmi, koska aihe olisi mielenkiintoinen.
Kautta kirjan, kirjoittaja sekoittaa suuren määrän subjektiivista kokemusta pieneen määrään tutkittua tietoa, mutta ei tee näkyväksi mikä on tutkittua.
Suurin ongelma on kuitenkin se, että kirjailija survoo introversion alle persoonallisuuspiirteitä, jotka kuuluvat johonkin muuhun, esim neuroottisuuteen, tunnollisuuteen, sovinnollisuuteen jne. ja lisäksi leimaa kaikki epämukaviksi kokemansa piirteet surutta introversion alle, ja esittää kaikki introvertit samanlaisina, hänen pienet kriteerinsä täyttävänä yhtenä mökkelönä.
Hän myös olettaa ektroversiosta paljon sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, vaikkapa automaattisesti hyvän esiintymistaidon. Pahin oli ehkä itsensä korostaminen ja itsestään puhumisen rinnastaminen yhtäläisenä ekstroversioon, ja muita huonojen käytöstapojen rinnastaminen ekstroversioon. Kirjoittajan mielestä esim ekstrovertti ei voi olla syvällinen, tai keskittyä asiaan kauan ja syvällisesti! Voi myötähäpeä! Samanlaisia ajatusvirheitä, virheellisiä kehäpäätelmiä ja ihan rehellisiä virheitä riittää lähes joka kappaleeseen, valitettavasti.
Kirja tökkii jo heti alusta, mutta viimeistään tässä kohtaa tekee mieli laskea kirja käsistään ja soittaa (anteeksi, lähettää sähköpostia) kirjoittajalle. Sinnittelin kuitenkin loppuun saakka, mutta kerralla en voinut lukea kuin pienen pätkän, sen verran kävi ihon alle nuo em. asiat.
Summaus: Kirja esittää sekä introvertit että ekstrovertit kamalassa, ja väärässä valossa, esittää oman kokemuksensa valitulla tutkimustiedolla höystettynä ainoana totuutena, eikä pysähdy miettimään mitään pidemmälle (SIC).
Kokonaisuutena tämä tuntuu sarjalta blogitekstejä, jotka on lyöty kansiin sen suuremmin miettimättä. Nolla tähteä, ajanhukkaa, en suosittele lukemaan. Aiheesta löytyy hyviäkin kirjoja, kannattaa suunnata ennemmin niihin.
Kautta kirjan, kirjoittaja sekoittaa suuren määrän subjektiivista kokemusta pieneen määrään tutkittua tietoa, mutta ei tee näkyväksi mikä on tutkittua.
Suurin ongelma on kuitenkin se, että kirjailija survoo introversion alle persoonallisuuspiirteitä, jotka kuuluvat johonkin muuhun, esim neuroottisuuteen, tunnollisuuteen, sovinnollisuuteen jne. ja lisäksi leimaa kaikki epämukaviksi kokemansa piirteet surutta introversion alle, ja esittää kaikki introvertit samanlaisina, hänen pienet kriteerinsä täyttävänä yhtenä mökkelönä.
Hän myös olettaa ektroversiosta paljon sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, vaikkapa automaattisesti hyvän esiintymistaidon. Pahin oli ehkä itsensä korostaminen ja itsestään puhumisen rinnastaminen yhtäläisenä ekstroversioon, ja muita huonojen käytöstapojen rinnastaminen ekstroversioon. Kirjoittajan mielestä esim ekstrovertti ei voi olla syvällinen, tai keskittyä asiaan kauan ja syvällisesti! Voi myötähäpeä! Samanlaisia ajatusvirheitä, virheellisiä kehäpäätelmiä ja ihan rehellisiä virheitä riittää lähes joka kappaleeseen, valitettavasti.
Kirja tökkii jo heti alusta, mutta viimeistään tässä kohtaa tekee mieli laskea kirja käsistään ja soittaa (anteeksi, lähettää sähköpostia) kirjoittajalle. Sinnittelin kuitenkin loppuun saakka, mutta kerralla en voinut lukea kuin pienen pätkän, sen verran kävi ihon alle nuo em. asiat.
Summaus: Kirja esittää sekä introvertit että ekstrovertit kamalassa, ja väärässä valossa, esittää oman kokemuksensa valitulla tutkimustiedolla höystettynä ainoana totuutena, eikä pysähdy miettimään mitään pidemmälle (SIC).
Kokonaisuutena tämä tuntuu sarjalta blogitekstejä, jotka on lyöty kansiin sen suuremmin miettimättä. Nolla tähteä, ajanhukkaa, en suosittele lukemaan. Aiheesta löytyy hyviäkin kirjoja, kannattaa suunnata ennemmin niihin.
January 22, 2017
Jag måste nog säga att detta inte riktigt var vad jag hade förväntat mig, eller rättare sagt vad jag hade hoppats på. Jag hoppades på en objektiv beskrivning av introversion och hur introverta människor fungerar, gärna med fakta och forskning som bakgrund. Detta känns snarare som den "lättlästa" varianten och upplägget för boken känns väldigt rörigt. Jag förstår mig inte på alla dessa underrubriker till varje kapitel, de virrar bort en snarare än att de hjälper strukturen. I och med detta känns boken väldigt rörig och författaren hoppar från ett ämne till ett annat, ibland upprepar sig och vi får läsa samma saker flera gånger om. Påståendena om introverta känns snarare som slutsatser som är baserade på sina egna åsikter snarare än forskning. Den forskning som nämns får vi aldrig särskilt mycket information kring utan nämns i förbifarten som "i en studie...". Självklart går det att göra så men då hade jag gärna önskar en "läs vidare-lista" i slutet för oss som är lite mer intresserade. Och eftersom författaren själv påminner oss hela tiden om att han själv är introvert blir hans påståenden inte särskilt objektiva, vilket stör mig mer än allt annat.
Missförstå mig inte nu, det finns glimtar som intresserar mig och som ändå får mig att se på introverta och extroverta personer genom andra glasögon. Jag hade som sagt ändå hoppats på mer och känner nu i efterhand ett "meeh". Den fungerar dock säkert jättebra som en introduktion till introversion och extroversion!
Missförstå mig inte nu, det finns glimtar som intresserar mig och som ändå får mig att se på introverta och extroverta personer genom andra glasögon. Jag hade som sagt ändå hoppats på mer och känner nu i efterhand ett "meeh". Den fungerar dock säkert jättebra som en introduktion till introversion och extroversion!
May 11, 2014
En ganska bra bok. Inte exceptionell, inte fantastisk, inte på något sätt perfekt. Inte heller eländig, fruktansvärd eller usel. Ganska bra, helt enkelt.
Den tar upp en del intressanta tankar och funderingar, och beskriver i korthet olika situationer som kan bli obekväma för introverta personer. Men det är just detta "i korthet" som boken på sitt sätt faller på. När ett spännande resonemang tar sin början, vill man som läsare gärna veta mer, och kanske grotta ned sig ytterligare i just detta. Tyvärr ges aldrig riktigt tillfälle till det. Det blir däremot en hel del upprepning av tidigare redan nämnda saker, fast fortfarande på samma, ganska ytliga, plan.
Det stör mig dessutom att orden "introvert" och "extrovert" används i så stor utsträckning som de gör. Det är i och för sig det boken handlar om. Men en variation i ordval skulle göra boken gott på sina ställen.
Vet man inte riktigt vad det innebär detta med olika personlighetsdrag, och vill få reda på mer, kan det här vara en bra bok. Framförallt om man söker efter något som är lätt att läsa och lite småroligt. Om man däremot redan tror sig veta en del om ämnet och önskar lära sig mer, skulle jag tro att det finns andra böcker som är mer givande.
Men ganska bra är den.
Den tar upp en del intressanta tankar och funderingar, och beskriver i korthet olika situationer som kan bli obekväma för introverta personer. Men det är just detta "i korthet" som boken på sitt sätt faller på. När ett spännande resonemang tar sin början, vill man som läsare gärna veta mer, och kanske grotta ned sig ytterligare i just detta. Tyvärr ges aldrig riktigt tillfälle till det. Det blir däremot en hel del upprepning av tidigare redan nämnda saker, fast fortfarande på samma, ganska ytliga, plan.
Det stör mig dessutom att orden "introvert" och "extrovert" används i så stor utsträckning som de gör. Det är i och för sig det boken handlar om. Men en variation i ordval skulle göra boken gott på sina ställen.
Vet man inte riktigt vad det innebär detta med olika personlighetsdrag, och vill få reda på mer, kan det här vara en bra bok. Framförallt om man söker efter något som är lätt att läsa och lite småroligt. Om man däremot redan tror sig veta en del om ämnet och önskar lära sig mer, skulle jag tro att det finns andra böcker som är mer givande.
Men ganska bra är den.
June 8, 2018
"Älä tee ekstroverttejä päätöksiä vain siksi, että maailma on ekstrovertti. Meidän on löydettävä takaisin korkkipuumme luokse. Mielestäni juuri tällaiset aktiiviset valinnat ovat hiljaista vallankumousta. Tässä vallankumouksessa ei huudeta ja rikota ovia, ei seistä barrikadeilla eikä polteta alusvaatteita. Sen sijaan kyse on siitä, ettei tee todellista persoonaansa vastaan rikkovia asioita." -Linus Jonkman
Kirja tuntuu rakentuneen toisinaan turhalta tuntuvalle introvertti-ekstrovertti -vastakkainasettelulle ja kirjailijan omiin kokemuksiin siitä, millaista on elää introverttinä ekstrovertissä maailmassa. Kirjassa on samojen asioiden toista ja ehkä liiaksikin kirjailijan omia kokemuksia. Asian ytimen olisi voinut sanoa tiiviimmin, ja yleistävää puhetta olisi voinut karsia. Kirjasta huokuu Jonkmanin innostuneisuus ja omistautuneisuus introverttisen elämänasenteen puolustamiseen. Tasapainoilu ääntä, toimintaa ja puhetta uhkuvassa maailmassa ei aina ole helppoa. Kirjan ansioksi voikin lukea sen, että esimerkkien voimin se kannustaa ihmistä kunnioittamaan omaa luontoaan ympäristön paineista huolimatta. Kirja antanee ajattelemisen aihetta ekstrovertille, ja toisaalta toimii itsetutkiskelun välineenä introvertimmälle tyypille. Lukemisen arvoinen, vaikkei mikään huippu.
Kirja tuntuu rakentuneen toisinaan turhalta tuntuvalle introvertti-ekstrovertti -vastakkainasettelulle ja kirjailijan omiin kokemuksiin siitä, millaista on elää introverttinä ekstrovertissä maailmassa. Kirjassa on samojen asioiden toista ja ehkä liiaksikin kirjailijan omia kokemuksia. Asian ytimen olisi voinut sanoa tiiviimmin, ja yleistävää puhetta olisi voinut karsia. Kirjasta huokuu Jonkmanin innostuneisuus ja omistautuneisuus introverttisen elämänasenteen puolustamiseen. Tasapainoilu ääntä, toimintaa ja puhetta uhkuvassa maailmassa ei aina ole helppoa. Kirjan ansioksi voikin lukea sen, että esimerkkien voimin se kannustaa ihmistä kunnioittamaan omaa luontoaan ympäristön paineista huolimatta. Kirja antanee ajattelemisen aihetta ekstrovertille, ja toisaalta toimii itsetutkiskelun välineenä introvertimmälle tyypille. Lukemisen arvoinen, vaikkei mikään huippu.
May 27, 2016
With introverts comprising about 15 percent of the population, chances are that there's an introvert in your life. Maybe you think this person is weird, antisocial or just plain arrogant. This book will give you a sense of what it's like to be introverted along with an understanding of why this person acts the way they do. As for the introverted reader of this book, here is a quote from page 101:
"There’s a kind of beauty to being able to identify myself as an introvert, instead of spending my time trying to figure out what’s wrong with me."
I highly recommend this book for both personality types. For Extraverts, it will tell you how to identify whether that person in your life is an introvert and will open your eyes as to why he or she acts the way they do. This understanding will lead to experiencing better and deeper relationships with the introvert in your life.
For introverts this book will hit home and speak to you in ways you didn't think possible because the author knows you and Is you. Every section and every chapter captures your essence. Discovering that you aren't alone and that there are people just like you is liberating in a way. This book "gets you".
"There’s a kind of beauty to being able to identify myself as an introvert, instead of spending my time trying to figure out what’s wrong with me."
I highly recommend this book for both personality types. For Extraverts, it will tell you how to identify whether that person in your life is an introvert and will open your eyes as to why he or she acts the way they do. This understanding will lead to experiencing better and deeper relationships with the introvert in your life.
For introverts this book will hit home and speak to you in ways you didn't think possible because the author knows you and Is you. Every section and every chapter captures your essence. Discovering that you aren't alone and that there are people just like you is liberating in a way. This book "gets you".
Displaying 1 - 30 of 128 reviews