Arra kertoo tytöstä, joka syntyy suureen, hieman köyhään perheeseen pienessä Simoran kylässä. Perheelle Arra osoittautuu mykäksi, vialliseksi lapseksi, josta tulee riesa. Hän jää jollain kummalla tavalla kuitenkin henkiin, vaikkei juuri saakaan ruokaa, eikä kukaan kiinnitä häneen huomiota.
Arraa kohdellaan kaltoin lapsuudesta lähtien ja hän oppii, että on täysin arvoton. Hän on kuin lauman hierarkiassa alimmaksi jäänyt eläin. Ehkä tämän vuoksi Arra oppii elämään yhdessä luonnon kanssa. Hän tuntee tuulen, tulen, veden ja maan kuin olisi osa niitä.
Arran kotitalo palaa ja hänen isänsä ja äitinsä kuolevat. Arra sisaruksineen adoptoidaan Lagoran kaupunkiin ahneen ja ilkeän isosiskonsa talouteen. Arra ei edellenkään ole koskaan sanonut sanaakaan kenellekään, mutta Lagorassa hän alkaa kutoa valtavan kauniita kuvateoksia ja ansaitsee näin ensimmäistä kertaa paikkansa perheessä. Joskin edelleen halveksittuna ja väärinkäytettynä.
Arra on kasvutarina, jossa kaltoinkohtelua seuraa vielä suuremmat murheet. Juoni on erittäin ennalta arvattava, mutta se on kuitenkin kauniisti kirjoitettu. Paikoitellen Turtschaninoff luo hienoja tunnelmapätkiä, hieman kuin Patrick Rothfuss konsanaan. Joskin kevyemmin, eikä niin syvällisesti.
Arraa on kehuttu omalaatuisuudestaan, mutta pidän tätä kyllä hyvin perinteisenä nuorten fantasiana. Arra on kelvollinen päähenkilö, joskin koin hänen kasvutarinansa on hieman "hätäiseksi". Mutta kyllä tämä sen verran hyvä oli, että saatan tarttua seuraavaankin osaan. Joskus.