Amerikkalaisessa Saltvillen pikkukaupungissa 90-luvulla, aikana ennen älypuhelimia¨ja internetin valtakautta, lapset viettävät lomansa kesäleireillä. Niin myös 14-vuotias Daniel. Pian hänelle selviää, ettei hänen leirinsä ole mikään tavallinen kesäleiri: leirivanhemmat uskovat olevansa jumalia ja osanottajilla alkaa paljastua yliluonnollisia voimia.
Leirin päätteeksi järjestetään tulikoe, johon poikia valmistellaan lihaskunto-, itsepuolustus- ja meditaatioharjoituksin, joiden avulla he oppivat pääsemään toiseen tietoisuuteen. Siellä Daniel tapaa Dark-nimisen olion, joka ilmoittaa olevansa hänen yliluonnollisten voimiensa lähde. Hänelle alkaa valjeta, ettei heitä kouluteta puolustamaan itseään vaan hyökkäämään. Pakeneminen vaikuttaa mahdottomalta. Jopa pojalle, joka osaa kävellä veden päällä.
Poika joka käveli vetten päällä on synkkä ja tunnelmallinen kasvutarina pojasta, joka kamppailee hallitakseen sisälleen kätkettyjä pahuuden voimia. Jännityskertomuksen tavoin etenevän tarinan keskiössä on myyttien ja mysteerien värittämä rinnakkaisKotimainen kaunokirjallisuus todellisuus. Se on ensimmäinen osa Daniel Dark -trilogiassa, joka ammentaa amerikkalaisen kauhu- ja fantasiakirjallisuuden rikkaasta perinteestä.
Niklas Ahnberg kirjoittaa kokonaisia maailmoja, jotta voisi elää niissä itse. Hänen teksteissäännäkyy kirjastossa vietetty nuoruus, jolloin hän ahmi kaikki fantasiakirjat, jotka sai käsiinsä.
Niklas Ahnberg kirjoittaa kokonaisia maailmoja, jotta voisi elää niissä itse. Kun hän palaa todellisuuteen, hän nauttii kupin teetä, tekee töitä yritysjohtajana, joka ei suostu käyttämään pukua, ja elää kaupungissa, vaikka kaipaa saaristoon.
Kauheaa aloittaa kirja jota oot oottanu tänä vuonna melkein kaikkein eniten, kun jos se ei ookaan hyvä. Mutta ei tätä tarvinnut kovin pitkälle lukea kun tämä pelko väistyi ja erilainen astui tilalle. Nimittäin pelko siitä että miten Danielin käy!
Poika joka käveli vetten päällä on originellein ja kiehtovin kirja jota olen pitkään aikaan saanut lukea. Jo se että kirja sijoittuu ysärille ja jenkkilään oli todella piristävä setting, sillä aika paljon tässä vuosien saatossa on saanut lukea nykypäivän Suomeen sijoittuvia tarinoita. Sain vahvoja Stephen King -viboja siitä että päähenkilö on ikäänsä kypsemmän oloinen poika jolle alkaa tapahtua yliluonnollisia asioita, mutta tämä tarina seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä ole mikään King-pastissi.
Lyhyesti: kirja kertoo Danielista joka päätyy omituiselle kesäleirille, jossa on vahva hierarkia ja ankarat säännöt. Kaikki leiriläiset ovat hänen laillaan nuoria miehiä, ja heistä muodostuu tiivis yhteisö joka alkaa pian saada kulttimaisia piirteitä. Leirin kammottavat tarkoitusperät alkavat pikkuhiljaa valjeta Danielille, samalla kun hän alkaa tutustua hänen sisällään asuvaan Dark-nimiseen olentoon joka antaa Danielille pelottavia voimia.
Juonessa on ihanan paljon mutkia ja käänteitä, eikä tarinaa onneksi kuljeteta liian nopeasti. Kultti/uskonto/jne -teemat yhdistettynä kauhun ja fantasian elementteihin on aina minulle mieluisa yhdistelmä, ja kun myös tunnelma ja kirjoitustyyli ovat kohdillaan, en voinut muuta kuin nauttia ja koittaa loppua kohden hidastella ettei tarina loppuisi ihan vielä. Ja kun vielä kirjan loppukin jäi semmoiseen kohtaan että haluis vaan lukea lisää HETI, en voi muuta kuin kiittää ja kumartaa ja antaa viisi tähteä.
Alkuasetelma oli minusta todella mielenkiintoinen, kuten myös 1990-luvun yhdysvaltalaismiljöö, mutta toteutus jäi - etenkin yliluonnollisten elementtien suhteen - jotenkin puolitiehen ja eteni erittäin hitaasti.
Mä en oikeesti tajua miksi luin tän loppuun,todella tylsästi kirjoitettu sekoitus Harry Potteria ja Nälkäpeliä. Juoni on kliseinen ja dialogi lapsellista. Ei jatkoon etenkin kun eka osa trilogiasta. Ja toi pituus!!ja loppumattomat harjoittelu ja teinien tappelukohtaukset. Huoh.
Aika kelpo pitkänmatkan kuunneltava. Sellainen reipas poikain seikkailukertomus 2020-luvun true crime-tulokulmalla. Olen kovasti yrittänyt elämässä välttää tarinoita, joissa on kesäleirille meneviä poikia, joilla on potentiaalia joko kiduttaa toisiaan tai tappaa toisensa, niin sen suhteen tämä oli aika yllättävä valinta kuunneltavaksi. Väkivallan uhka on leijuu alusta asti päällä, joten siitä mainitseminen ei spoilaa.
Sopisi hyvin minua yksityiskohdista kiinnostuneemmalle lukijalle. Itse en olisi tarinaan päästäkseni tarvinnut näin paljon detaljeja, mutta tykkäsin salaperäisestä tunnelmasta ja ties mihin kulttitarinoihin viittaavista osista. Erityismaininta tosi hyvästä tietokonepelin ryhmäpelaamisen kuvauksesta!
Aloitin Poika joka käveli vetten päällä lukemisen suurilla odotuksilla, mutta valitettavasti vähän jouduin pettymään. Kirjassa oli paljon hyvää, mutta itselleni lukukokemus ei noussut ihan teoksen potentiaalin tasolle, vaan jäi vähän kädenlämpöinen fiilis tästä. Teos myös selkeästi on vasta alku Danielin tarinalle, ja kenties tämä toimiikin paremmin kirjasarjan osana kuin itsenäisenä teoksena, sen saa nähdä jos myöhemmin tartun jatko-osiin. Pidin tässä kyllä perusideasta, mutta tuntui, ettei tämä onnistunut kauheasti yllättämään tai tuomaan jotain hyvin ainutlaatuisen ja tuoreen tuntuista.
Ihan todella jännittävä alku trilogialle, ahmin niin nopeasti kuin kykenin. Isoja teemoja mukana, kuten joukon mukana seuraaminen vs omien arvojen mukainen elämä. Lisäksi lasten käyttäminen "sotureina" vanhemman polven voimafantasioiden takia. Myös, paljon toimintaa, vaikeita valintoja, taistelua ja magiaa!
Kirja oli todella hyvä, ja en ymmärrä, miksi ihmiset eivät pidä tästä. Toki kaikilla on omat mielipiteet. Minuun upposi hyvin kirjan kauhu ja kevyehkö fantasia. Odotan innolla jatko-osaa!
Kesäkuun 4. luettu kirja oli Niklas Ahnbergin "Poika joka käveli vetten päällä". Luin kirjan loppuun aamulla, vaikka työt ja kokous painavat päälle. Kertoo jotain kirjasta.
Tämä sisältää paljon väkivaltaa, mikä tuntuu kyllä olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus kirjoissa. Kirja on kuitenkin mielettömän hienosti kirjoitettu trilogian avausosa, joka kertoo nuoresta Danielista ja koko elämän ylösalaisin kääntävästä kesäleiristä, joka on kaikkea muuta kuin tavallinen kesäleiri. Daniel saa seurakseen toisen tietoisuudentason olion Darkin ja elämä suistuu väkivallan kierteeseen, josta Daniel yrittää paeta. Ainakin toistaiseksi hän siinä onnistuukin. Seuraava osa on pakko saada käsiin, heti kun se ilmestyy.
Erityisen kiinnostavaa tässä on suomalaisen kirjailijan valinta sijoittaa tarina Yhdysvaltoihin. Takakannen kuvaus siitä, että hän ammentaa ideoita amerikkalaisesta kauhu- ja fantasiakirjallisuudesta käy selvästi ilmi. Äkkiä tulee mieleen varsinkin Stranger Things ja Stephen King. ... The 4th book read on June was "Poika joka käveli vetten päällä" by Niklas Ahnberg. (In English the title would be something like: The Boy Who Walked on Water) I read the book to the end in the morning, even though work and a meeting are pressing. Tells something about the book.
This includes a lot of violence, which seems to be the rule rather than the exception. However, the book is the opening part of an insanely well-written trilogy, which tells about young Daniel and the summer camp that turns his whole life upside down, which is anything but an ordinary summer camp. Daniel is joined by Dark, an entity of another level of consciousness, and life derails into a violence, from which Daniel tries to escape. At least for now, he succeeds in that. You have to get the next part as soon as it comes out.
What is particularly interesting here is the Finnish author's choice to place the story in the United States. The description on the back cover that he draws ideas from American horror and fantasy literature is clear. Suddenly, Stranger Things and Stephen King especially come to mind.
Rehellisesti sanottuna Poika joka käveli vetten päällä ei ollut minun kirjani. Uskonnollisen lahkon yhdistäminen fantasiaelementteihin kuulosti erikoiselta ja Ahnbergin haastattelua Helsingin kirjamessuilla kuunnelleena kiinnostuin hänen tavastaan kirjoittaa. En oikein välittänyt tarinan kauhuelementeistä niitä lähinnä välttelevänä (ja jotkut väkivaltakuvaukset vain inhottivat, kuten eläinten surmaaminen), mutta tarina piti jännityksessään. Lopetus erityisesti toimi ja nyt vain odotan lukupiirikeskustelua. En oikein välittänyt sivuhenkilöistä ja maskuliinisesta uhosta, vaikka ilahduttavaa onkin se, miten päähenkilö Daniel rikkoo juonen edetessä häneen kohdistettujen odotusten raameja. Ehkä pituuden myötä hieman pitkästyin lukiessani, vaikka asetelmassaan ja karmivan tunnelman luomisessaan kirja kuitenkin onnistui.
Äänikirja. 18h meni turhuuteen mutta en pystynyt lopettaa sillä halusin tietää miten paljon ärsyttävämmäksi menee.
”kristittyjen” sankarillisuutta jossa ei ole järjen häivääkään. Voisin täysin kuvitella jonkun olemassa olevan jeesuskultin käyttäytyvän näin. Ärsyttävät misogynistiset henkilöhahmot ”patriarkasta” teinipoikiin jotka vallanhalussaan ”suuremman hyvän puolesta” ( wtf ) tappavat toisiaan. Ärsytti vielä enemmän HYVIN pieni ( ja kirjan teemaan täysin sopimaton) GAY TROPHY jolla ehkä yritettiin saada kirjasta jollain tavalla muka hyväksyttävämpää.
Jos olisin etukäteen jaksanut selvittää ”takakantta” pidemmälle en olisi ikipäivänä kuunnellut tätä.
Too much kirkko ja jeesus. Älkää lukeko ellette oo jumalan ja jeesus juttujen perään.
Ääh, mä odotin niin paljon tän kirjan lukemista. 90-luku, vähän Stranger Things viboja ja erilaista yliluonnollista tarinointia, mitä yleensä lukee. Sinänsä mielenkiintoinen asetelma ja tykkäsin ysäri tunnelmasta mikä nousi esille leirin ulkopuolella, mutta tää oli niin hitaasti etenevä, että mun oli vaikeaa jaksaa keskittyä tähän.
Aika pitkäveteinen kirja. Ihan hauskasti keksitty juttuja, mutta tässä olis pitäny olla jotain kivaakin että se ois ollu kiinnostava. Daniel oli aika tylsä hahmo. Kaikenkaikkiaan tässä kirjassa oli liikaa teinien tappelua ja liian vähän oikeeta toimintaa.
Oon oottanu tän kirjan lukemista hirveellä innolla, eikä se pettänyt. Psykologista kauhua, varsinkin Missouri kappale. Tuli kylmät väreet ja kaikki.
Oli mielenkiintoista nähdä kuinka Daniel pikkuhiljaa alkoi herätä leirin toimintaan ja näkemään kaiken pahan. Harmi etteivät muut nähneet (kröhöm Justin kröhkröh) mikä leiri oikeasti on. Se on kultti. Herranjumala niin kultti kuin kultti voi olla.
Mua vähän jäi harmittamaan se kuinka vähän Dark lopulta oli kirjassa. Olisin halunnut lisää kohtauksia sen kanssa.
Tästä viis tulla siisti tv-sarja. Muttah, en malta odottaa seuraavaa osaa!! :D
Ei innosta lukemaan jatko-osia. Kirja on vähän lapsellisesti kirjoitettu ja tarina sisältää irtonaisia palasia liikaa. Dark ja sen kohtaamiset, Harriet, Samael, Theron, Jay – kaikki olivat mielenkiintoisia ja heihin ja heidän motiiveihinsa olisi voinut keskittyä enemmän, mutta nyt keskityttiin johonkin turhanpäiväiseen kiukutteluun/vänkäämiseen/pohdiskeluun/toistoon, joka ei vie tarinaa eteenpäin. Juonenkäänteetkin on enemmän turn-off.
En haluaisi kirjoittaa kritiikkiä, mutta toivon, että olisin itse kuullut tämän ennen kuin aloin lukea kirjaa. Näitä kirjoja tulee nyt yhä useammin vastaan, joissa perusidea on lupaava, mutta toteutus jää puolitiehen. Kuvastaako sitten yleistä trendiä, jossa laatuun ei enää viitsitä panostaa kunhan vain jotenkin saadaan tuotetta kaupaksi vai onko kyse kirjailijoiksi ryhtyneiden ihmisten vimmasta saada kirja julkaistua haluamatta kuitenkaan investoida siihen riittävästi aikaa laadukkaan lopputuotteen aikaansaamiseksi.
Päähenkilöiden kerrotaan olevan 14-vuotiaita, mutta käytökseltään ja tunne-elämältään vaikuttavat ennemminkin korkeintaan 10-vuotiailta. En ymmärrä toistuvia kuvailuja päähenkilön ranteen raapimisesta tai vastaavasta ja jossain vaiheessa pohdin oikeasti, onko hänellä kenties syyhy. Henkilöiden ja etenkin päähenkilön toiminta näyttäytyy perin epäloogisena ja ailahtelevana. Yhdessä hetkessä hän juhlii iloisena kilpailun voittoa leirillä onnensa kukkuloilla ja seuraavassa hetkessä ja kilpailussa on raivoa ja uhoa täynnä koko leiriä kohtaan. Mielialan muutokset tapahtuvat ilman selkeää syytä, ikään kuin yhdessä hetkessä hän vain näkee asian täysin toisin kuin toisessa. Monet kuvaukset esimerkiksi taisteluista vaikuttavat animen tai tietokonepelien kuvauksilta vaikka tapahtuvat kirjan reaalimaailmassa. Näissä kohden lukijaa hämmentää kuvaukset punaisena loistavista silmistä ja vastaavista "tehosteista".
Kerronta ja dialogi ontuivat pahasti. Hahmojen väliset suhteet eivät välity lukijalle selkeinä vaan hämmentävinä ja epäjohdonmukaisina, epäaidon oloisina. Hahmojen kehitys jää vähäiseksi ja luottaa oikeastaan vain yhteen koko ryhmän kehityskaareen, josta päähenkilö poikkeaa. Hahmot jäävätkin ohuiksi jopa niin, että lukijan on vaikea muistaa kuka kukin on.
Harmi, sillä ideasta olisi voinut työstää ihan hyvän kirjan, jos olisi malttanut kirjoittaa useampaan kertaan ja pyytää palautetta ja toimitusapua (tai opiskella alaa?). Kirjasta tuli myös tunne, että yhtä tarinaa on venytetty keinotekoisesti kirjasarjaksi. Voi olla, että jatko-osissa tapahtuu enemmän sisällöllisesti, mutta en usko jaksavani niitä enää lukea tämän loppua kohti melko tuskalliseksi käyneen lukukokemuksen jälkeen.
Daniel on hintelä, nörttimäinen poika, joka pitää tietokonepelien pelaamisesta (ja on siinä myös hyvä). Hänen isänsä pitää poikaa heikkona ja häntä myös kiusataan koulussa. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Daniel lähtee ystävänsä Justinin mukaan kesäleirille, jonka sijainti on muulle maailmalle salaisuus. Miksi he eivät saa nähdä reittiä leirille? Leirillä on ainoastaan poikia ja he aloittavat ankaran treenaamisen päästäkseen hyvään fyysiseen ja mentaaliseen kuntoon. Myöhemmin Danielille selviää, mistä kaikessa oikein on kysymys.
***
Aivan loistava kirja! Tämä kiikkuu fantasian ja kauhun rajamailla, sillä emme tiedä vielä paljoakaan "Darkista". Jään innolla odottamaan seuraavia osia, sillä tämä piti otteessaan alusta loppuun kynsin ja hampain. Mitä kaikkea Danielista voikaan vielä tulla?
Tunnelmallinen ja vetävä nuortenkirja, jonka olisin voinut jättää lukematta jo kannen perusteella. Hauskan nostalginen tunnelma, sillä kirja tosiaan sijoittuu 90-luvulle. Lukutilanteesta johtuen välillä oli vaikea pysyä kärryillä, mutta luulen että paremmissa oloissa luettuna olisin nauttinut joka sivusta. Meininkiä vähän varjostaa täysin turha ja pinnallinen bury your gays -hetki, jonka olisin mieluummin jättänyt väliin kirjassa vuodelta 2022.
Kirja oli alkuun tosi vetävä, mutta jotenkin väsähdin paikoin liiankin tarkkoihin paikkakuvailuihin ja keskusteluihin jotka töksähtivät vain "sanoi", "naureskeli" tai "hekotti"-sanoihin. Toki olen yli kolmekymppinen nainen joten nuorelle tämä on varmasti vetävä ja jännittävä.
Tykkäsin kirjan ideasta paljon, mutta se ei innostanut minua lukemaan kovinkaan paljon. Keskityn tässä arvostelussa enemmän tarkastelemaan kirjaa objektiivisesti kuin miettimään, kuinka mukavaa luettavaa se oli, koska olen ollut keuhkokuumeessa (KESÄLLÄ), ja niin väsynyt, etten ole jaksanut lukea tai innostua siitä kovinkaan paljon.
Kuten aiemmin sanoin, kirjan idea on mielestäni hyvä. Poika menee kesäleirille ja saa tietää, että hänellä on jumalallisia voimia. Raamattu periaatteessa selitetään kirjassa uudelleen, ja yhden jumalan sijasta onkin kaksi, periaatteessa valon ja pimeyden jumalat. Daniel ei taida kuitenkaan missään vaiheessa tajuta, että Dark, joka antaa Danielille voimansa, on pimeyden jumala. (Tai niin erittäin vahvasti uskon.)
On myös pienempiä asioita, joista pidin kirjassa: se, että Daniel pelaa Subspacea, se, kuinka hän ehkä pitää Calebista, se, että Justin pitää Danielista, sekä taisteluiden ja harjoitusten kuvaus.
Jos olisin ollut energisempi ja jaksanut kiinnostua luiemisesta normaaliin tapaan, ehkä olisin innostunut tästä enemmän. Nyt ajattelen vain: ”Okei, ihan kiva.” Aion kyllä lukea kirjasarjan toiset osat, ja toivon, että pidän niistä vielä enemmän. Kirjan loppu ainakin enteili hyvää, joten toivoa on, että vielä tykästyn tähän.
This entire review has been hidden because of spoilers.
kaikki muuttui leirin jälkeen. tuntuu siltä, että koko elämä käänsi suuntaa, niin kuin patriarkka varoitti meitä, että se tulee olemaan elämämme tärkein kesä. siitä en ole enää niin varma, mutta en osaa enää palata alkuun. tehdä tehtyjä asioita tekemättömiksi, unohtaa tapahtumia, tukahduttaa muistoja, koska tiedän nyt liian paljon ja olen nähnyt asioita, joita en voi olla ajattelematta.
Hyvää: selvästi pojille suunnattu nuorten kirja, jossa tapahtuu jatkuvasti paljon ja kaikkea jännää. Huonoa: toimijoina vain poikia (Harriet ainoa poikkeus, muut harvinaiset naishahmot ovat vaan koristeina), vain miehet ovat jumalallisia, kaikki toiminta on väkivaltaista, hahmot ohuita ja epäuskottavia.
Maailmaa hallitsee uskonnollinen kultti aivopesun ja pillereiden voimin -salaliittoteoria on naurettava. Asioiden keskinäinen yhteys on ohut tai olematon; kohtaukset jotenkin vain seuraavat toisiaan, mutta monesti tuntui siltä, että välistä jäi puuttumaan jotain olennaista.
Jaa-a. Mielenkiintoisia juttuja tässä olivat meditaatiohetket ja miten Daniel siellä tutustuu Darkiin sekä Danielin ja Harrietin hitaasti kehittyvä, found family -henkinen yhteys. Mutta muuten. Juoni tuntuu olevan vain ketju tapahtumia, jotka jollain hataralla tavalla kuuluvat yhteen, mutta kaikki mahdolliset vihjeet ja lupaavat yksityiskohdat jäävät merkityksettömiksi tarinan jo hypätessä seuraavaan tapahtumaan. Hahmoista mieleen jää oikeastaan vain Harriet ja Theron, joille annetaan enemmän luonnetta kuin muille, ja muut tuntuvat olevan vain läsnä kuljettaakseen hyppivää juonta eteenpäin. Harmittaa, koska tässä oli mielenkiintoisia elementtejä ja salaperäinen, mutta toimiva miljöö - mutta kokonaisuutta olisi pitänyt tiivistää ja hioa vielä. Toinen neljännes kirjasta oli hauskaa ja mukavaa luettavaa, mutta muuten piti tsempata.
Vähän kuin Harry Potter, jos Tylypahka olisi paljastunut kultiksi. Tykkäsin epätavallisesta konseptista, joka vältti monia fantasiakliseitä. Myös kristillisen nuoren näkökulma ja poikien välisen ystävyyden (ja jossain määrin ihastusten) kuvaus oli kiinnostavaa. Omalla kohdallani tarinan jännite ei kuitenkaan ihan pitänyt otteessaan. Lukijalle on alusta asti selvää että leirissä on jotain vialla, mutta Danielin suhtautuminen ailahtelee edestakaisin eivätkä asiat tunnu etenevän kuin vasta ihan lopussa. Joka tapauksessa kiinnostava sarjan avaus, jonka toiseenkin osaan tulen todennäköisesti tarttumaan – sen verran loppu herätti uteliaisuutta.
Tämä kirja oli minulla pitkään työpöydällä, kun ilmestyi pari vuotta sitten. En vain saanut sitä silloin luettua. Nyt sitten tartuin kirjaan, kun lomalla ei ollut muutakaan luettavaa. Tavallaan kirja oli kiinnostava, mutta ei siinä kauheasti ollut niitä elementtejä joita luetteloinnissa oli käytetty; fantasia ja kauhu. Se oli pettymys. Ilman näitä spefi-odotuksia kirjaan olisi tarttunut eri tavalla. Ei tämä huono ollut, mutta en ymmärrä näiden nuorten kirjojen massiivisia sivumääriä. Nuoret eivät helpolla tartu näin paksuihin kirjoihin varsinkaan, kun on vielä trilogia. Vinkkaan toki, mutta ysiluokalle.
Toisaalta ihan ok kirja, mutta jotenkin ei vetänyt minua mukaansa. Tarina etenee loogisesti ja jouhevasti, dialogia on sopivasti. Daniel on riittävän samaistuttava ollakseen teinipoika, häntä avataan sopivasti. Leiri-idea toimii hyvin ja on kiinnostava. Hahmoja on paljon, muttei sekoittavasti. Ei silti oikein iske. Voisin kuvitella, että toisenlaiselle lukijalle toimii erittäin hyvin.
Odotin tältä paljon koska muistaakseni olen kuullut paljon kehuja. Mutta ääääh "tänne leirille pääsee pelkkiä poikia koska nönnönnöö teidän pitää suojella naisia" ja sit jotain jeesustelua jne... sentää päähenkilö tuli jossain vaiheessa järkiinsä mut kyl siinäki kesti.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Pidin: - ysäristä aikakautena - siitä, että henkilöt eivät ole puhtaasti hyviä tai pahoja - uskonnon/lahkolaisuuden yhdistämisestä fantasiaan - kilpailusta ja sen eri haasteista