Viiden meren kansa

by Risto Isomäki

Suomen tasavallan historia on todellisuudessa vain vajaa prosentti Suomen historiasta. Ensimmäiset asukkaat saapuivat arkeologien mukaan Suomeen jo 11 000 vuotta sitten. Arkeologia, vertaileva kielitiede ja geenitutkimus ovat viime aikoina paljastaneet esihistoriamme kätköistä muutamia lähes kokonaisia tarinoita. Tarinoita maailmoista, joiden olemassaolosta ei vielä vähän aikaa sitten tiedetty mitään.

Kun ensimmäiset asukkaat tulivat Suomeen, Itämerellä kellui vielä jäävuoria. Niin sanotut etniset suomalaiset saivat nykyaikaisen geenitutkimuksen mukaan alkunsa, kun Suomeen muutti noin tuhat siirtolaista Mustanmeren pohjoisenpuoleisilta aroilta reilut kaksi tuhatta vuotta sitten.

Suomen ensimmäinen pikkukaupunki Yli-Iin Kierikissä tuhoutui 5 000 vuotta sitten, kun suuri tulva-aalto löi kylien yli. Suomessa tuolloin rakennetut jätinkirkot kuuluivat uuden arkeologisen tutkimuksen mukaan samaan megaliittikulttuuriin kuin Englannin Stonehenge tai Ranskan Carnac.

Viiden meren kansa on näistä unohdetuista tarinoista koottu episodiromaani. Se kuvaa kahdeksan aikatason kautta, miten Suomen kannalta keskeiset tapahtumat olisivat saattaneet mennä.

Genres: Historical Fiction, Fiction, Finnish Literature, Short Stories, Religion, Fantasy, Audiobook

333 pages, Hardcover

First published September 30, 2018

About the author

Risto Isomäki is a Finnish environmental activist and author of science fiction and nonfiction books. His 2005 novel Sarasvatin hiekkaa was nominated for the Finlandia Prize in 2005 and won the Tähtivaeltaja award in 2006.

Reviews

[Magda · Rating 3 out of 5]

Kokoelman novellit eivät kauheasti jaksaneet innostaa. Tarinoiden kehittely jäi joissain suhteissa pinnalliseksi historiallisen kontekstin ottaessa etusijan. Tuntuikin, että tarinat toimivat kehyskertomuksina faktoille eikä toisin päin.

Kirjan parasta antia oli esseemäinen jälkikirjoitus, jossa käsiteltiin Fennoskandian ja Baltian alueen kansoja, kulttuureita ja juuria ja esitettiin mielenkiintoisia teorioita esimerkiksi siitä, voisivatko Suomen ns. jätinkirkot kuulua samaan megaliittiseen kulttuuriperinteeseen kuin vaikkapa Stonehenge. Kaiken kaikkiaan siis kuitenkin kiinnostava katsaus alueemme esi-, kieli- ja kulttuurihistoriaan.

[Elina Mäkitalo · Rating 2 out of 5]

Takakansi oli melko houkutteleva, mutta itse teksti oli vähän puisevaa ja pitkäveteistä. Aihe tosiaankin kiinnosti ja oli tekstissä ihan mielenkiintoisia osia mutta pääasiassa meinasin nukahtaa lukiessa. Siitä plussaa, että vaikka aihe on tällainen kirjoittaja kirjoittaa suhteellisen helppolukuista tekstiä. Mikä on hyvä juttu, varsinkin tällaisissa kirjoissa, joissa voisi olla vaikeampaa kieltä.

[Ilari Aalto · Rating 2 out of 5]

Suomalaisten esivanhempien historian kertominen seitsemän, hyvin eri maankolkkiin sijoittuvan tarinan kautta on raikas idea. Tarinat tuntuvat kuitenkin olevan pääasiassa Game of Thronesista mallia ottaneita, mutta keskinkertaisiksi jääviä fantasiakertomuksia. Isomäki on loistokas luontokuvausten kirjoittaja, mutta esihistoriallisen todellisuuden kuvaus ei usein ole kovin uskottavaa, ja useat asiavirheet vähentävät lukunautintoa. Esimerkiksi Yli-Iin Kierikin kivikautisen asuinpaikan nimittäminen kaupungiksi on vähintäänkin rohkeaa, tarinoiden kuvaukset henkilöiden vaatteista eivät vastaa ollenkaan arkeologisia käsityksiä ja 1200-luvun Hämeessä ei todellisuudessa ollut ikkunalasia saati muurattua linnaa. Osa virheistä pohjautuu yksinkertaisesti vanhentuneelle tutkimukselle, ja faktojen kannalta jonkun arkeologin olisi ehkä ollut hyvä oikolukea käsikirjoitus.

Hienoa kuitenkin, että kirjoittaja esittää menneisyydestä rohkeita ja usein aivan uudenlaisia tulkintoja, ja osa tarinoista maalaa oikein kiinnostavaa kuvaa tapahtumista. Etenkin viimeisen, Saarenmaan ristiretkestä kertovan tarinan inhorealistinen kerronta on varsin uskottavaa. Ylipäätään on hyvä että Suomen vanhemmasta historiasta kirjoitetaan, vaikka sitten laajoin taiteellisin vapauksin.

Kirjassa on kyllä aivan upea, Jussi Karjalaisen suunnittelema kansi.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Risto Isomäen historiallinen teos Viiden meren kansa sisältää kahdeksan kertomusta historiasta. Kirja on eräänlainen aikamatka, jossa liikutaan kaukana historiassa 11 000 vuoden aikahaarukassa. Kirjassa tutustutaan ensimmäisiin ihmisiin, jotka tulivat Suomeen jääkauden aikana, eletään luonnonmullistusten keskellä, tutustutaan menneiden aikojen uskontoihin ja kristinuskon levittämiseen suomalaisten keskuuteen. Ajat ovat olleet karuja, mutta ihminen on selviytynyt, kun on elänyt ja kunnioittanut luontoa.

Viiden meren kansa on kaunokirjallinen teos, joka sisältää suuria taiteellisia vapauksia, mutta taustalla on tutustumismatkoja kaikkiin tarinoiden tapahtumapaikkoihin paikan päällä. Risto Isomäki on saanut innoituksen kirjaansa uudesta arkeologiasta, kielitieteellisestä ja geenivirtoja koskevista tutkimuksista.
Kirjan lopussa on kirjailijan 50 sivun jälkikirjoitus, jossa hän valottaa historiaa, jota kirjan kertomukset sisältävät. Historian muinaiskertomukset heräävät kirjassa eloon, kuten takakannessa lukee. Muinainen Suomi, suomalaiset ja suomalaisen kulttuurin kehittyminen vuosituhansien aikana on kiehtovaa ja samalla opettavaista luettavaa.

[Simppu · Rating 3 out of 5]

Episodiromaanin (vai jopa novellikokoelman) ja tietokirjan risteykseen sijoittuva kirja. Suurin osa kirjasta käsittää lyhyitä tarinoita Suomen ja lähialueiden asukkaista lähtien 11 000 vuoden takaa ja päätyen 1200-luvulle. Lopussa on tietokirjamaisempi osuus, jossa kirjailija avaa todellista historiaa ja tulkintoja teoksen taustalla.

Toiset tarinat vetosivat enemmän kuin toiset, kuten odottaa saattaa. Hahmoissa ei ollut hirveästi syvyyttä, mutta toisaalta se ei lyhyissä tarinoissa erityisesti haitannut. Muinaiten aikojen kuvaukset olivat lähtökohtaisesti erittäin kiinnostavia. Toisaalta kristittyjen kuvaus antoi ajattelun aihetta. Kirja sai minut ymmärtämään, että olen tottunut historiankirjoitukseen, jossa kristinusko passiivisesti leviää tai levittäytyy. Ehkä mainitaan lähetyssaarnaajat. Kirja kuitenkin avasi sitä, kuinka väkivaltainen ja vastustusta herättänyt prosessi on ollut kyseessä.

Kirjan lopun tieto-osiossa olisi saanut tuoda vielä selkeämmin esiin, milloin kyseessä oli tieteellinen lähde ja milloin kirjailijan omaa tulkintaa. Tekstin sisällä myös viitattiin eri henkilöihin ja teoksiin, mutta näitä ei kuitenkaan oltu koottu mihinkään lähdeluetteloksi. Monet teoriat olivat kiinnostavia, mutta hieman epäselväksi jäi, millä nyt todellisuudessa saa päteä kahvipöytäkeskustelussa.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Risto Isomäen historiallinen teos Viiden meren kansa sisältää kahdeksan kertomusta historiasta. Kirja on eräänlainen aikamatka, jossa liikutaan kaukana historiassa 11 000 vuoden aikahaarukassa. Kirjassa tutustutaan ensimmäisiin ihmisiin, jotka tulivat Suomeen jääkauden aikana, eletään luonnonmullistusten keskellä, tutustutaan menneiden aikojen uskontoihin ja kristinuskon levittämiseen suomalaisten keskuuteen. Ajat ovat olleet karuja, mutta ihminen on selviytynyt, kun on elänyt ja kunnioittanut luontoa.

Viiden meren kansa on kaunokirjallinen teos, joka sisältää suuria taiteellisia vapauksia, mutta taustalla on tutustumismatkoja kaikkiin tarinoiden tapahtumapaikkoihin paikan päällä. Risto Isomäki on saanut innoituksen kirjaansa uudesta arkeologiasta, kielitieteellisestä ja geenivirtoja koskevista tutkimuksista.
Kirjan lopussa on kirjailijan 50 sivun jälkikirjoitus, jossa hän valottaa historiaa, jota kirjan kertomukset sisältävät. Historian muinaiskertomukset heräävät kirjassa eloon, kuten takakannessa lukee. Muinainen Suomi, suomalaiset ja suomalaisen kulttuurin kehittyminen vuosituhansien aikana on kiehtovaa ja samalla opettavaista luettavaa.

[Ronja · Rating 4 out of 5]

Risto Isomäen uusin teos Viiden meren kansa on episodiromaani, joka kertoo enimmäkseen elämästä esihistoriallisessa Suomessa. Tapahtumat päättyvät aikaan, jona meidän tuntemamme historiankirjoitus alkaa. Novellin pituisissa tarinoissa keskitytään aina eri ihmisten elämään.

Henkilöhahmojen kuvaus on Isomäelle tyypillistä - ihmisten ja näiden kokemien tunteiden kuvaus jää hiukan latteaksi. Historialliset faktat ovat niin kunnossa kuin ne kirjan kuvaamat aikakaudet huomioiden voivat olla, ja teoksen päättävä taustoittava osuus on oivallinen.

[Tapani Aulu · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoisia tarinoita suomalaisten historiasta. Aivan erilaista tekstiä kuin Isomäen aiemmat kirjat, mutta samalla tavalla tarkasti taustoitettua ja tutkittua tietoa taustalla.

[Manakissi · Rating 2 out of 5]

Viiden Meren Kansa on ensimmäinen Risto Isomäen laajasta tuotannosta koskaan lukemani kirja. Jos en olisi lukenut arvosteluja, joissa kerrotaan tämän kirjan kerrontatyylin olevan merkittävän erilaista kuin Isomäen muussa tuotannossa, jäisi tämä myös viimeiseksi koskaan lukemakseni Isomäen kirjaksi. Viiden Meren Kansan ehdottomasti paras anti löytyy vasta kirjan viimeisiltä muutamalta kymmeneltä sivulta, novelleja ja niiden kirjoitusprosessia taustoittavasta esseestä.

Spekulatiivinen historiallinen fiktio toimii ideana ja aluksi Isomäen tyylivalinnat palvelivatkin tarkoitusta. Ensimmäiset kolme novellia vielä pitivät otteessaan, kun kirjan tyyli ja kieli loivat tunnelmaa onnistuneesti. Kirjan edetessä toisteinen, kömpelö ja etääntynyt kieli ja lakoninen kuvailu kuitenkin alkoivat tökkiä niin pahasti, että sivuja jaksoi käännellä vain muutaman kerrallaan ja eteenpäin tuli ponnisteltua vain sen raivon voimalla, ettei halunnut jättää kirjaa kesken. Lopussa tahkoaminen sitten palkittiinkin yllä mainitsemallani esseellä. Siitä puoli tähteä lisää, vaikka "korkeamman voiman" olemassaolon pohdiskelut olivatkin hiukan ylimääräistä huttua tämän kaltaisessa esseessä ja työväenliikkeen taisteluiden tasa-arvosaavutusten selittämiminen volganmutkalaisella geeniperimällä ei vitsinäkään jaksanut naurattaa.

Myös Jussi Karjalaisen aivan upea kansikuvitus on mainitsemisen arvoinen asia, sillä se kehysti muuten ajoittain turhauttavan lukukokemuksen hienosti.

Arvostan jos joku haluaa suositella jotain aivan eri tyylillä kirjoitettua spekulatiivista fiktiota Isomäeltä!

[Riku Sarlin · Rating 3 out of 5]

Isomäkeä tällä kertaa novellimuodossa.

Vähän sellaisia pikkusieviä tarinoita. Mutta kuten aina Isomäellä, pääosin uutta tutkimustietoa mukavasti paketoituna.

Esihistoriallisen ajan tarinat toimivat mielestäni parhaiten. Viimeinen ristiretkitarina oli tähän seuraan vähän liian uutta, ja sen uskonnonvastaisuus olisi voinut olla vähän paremmin piiloteltua,

[Hannele · Rating 3 out of 5]

Koin Isomäen kirjan suomalaisten esihistoriasta tärkeänä teoksena aiheesta, mihin ei ole juurikaan kansanomaisesti aikaisemmin pureuduttu. Ymmärsin sitä lukiessani, miten peruskoulussa ja toisen asteen historian ja uskonnon opetuksessa keskitytään kristinuskon aikaan eikä juurikaan vallinneeseen kulttuuriin ennen sitä. Tämä on mielestäni aika suuri vääryys, mikä imee suomalaisista pois ison osan heidän oman historian ja kansalaisidentiteetin tuntemustaan.
Isomäen kirja on hyvä, mistä aloittaa tällä saralla, mutta kyllähän tätä kaivataan lisää.

Isomäen teoksessa historia tuodaan esiin sellaisena kuin miten se syntyy: yksilöiden kokemuksista, joista ajan kanssa ja isommalla joukolla kehittyy kansan kokemus ja osa historiaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka näissä kertomuksissa on reilusti tutkimusperää, on kirja silti pääosin fiktiivinen.

[Anu Korpinen · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana, lukijana Aku Laitinen.

Isomäen episodiromaani luotaa Suomen ja suomensukuisten kansojen historiaa useamman tuhannen vuoden ajanjaksolla. Kivikaudesta ristiretkiaikaan ulottuvat novellit näyttävät kukin välähdyksen jostakin suomen ja suomalaisten kannalta merkittävästä historiallisesta tapahtumasta. Tarinoissa kerrotaan esimerkiksi miten ensimmäiset hylkeenpyytäjät saapuvat itämerelle tai miten pieni skyyttien heimo pakenee vihollisarmeijaa pohjoiseen, ja löytää kodin outojen metsäläisten mailta. Kalevalaakin sivutaan, kun Lemminki lähtee seppä Ilmarin kanssa etsimään taivaalta pudonnutta kiveä ja päätyy Kaalin kraaterille.

Vaikka tarinat ovat fiktiota, niissä on kuitenkin pohjalla vankka asiantuntemus uusimmasta arkeologisesta aineistosta. Kirjan viimeinen osio on omistettu kokonaan faktoille joihin kirjan tarinat perustuvat. Juuri näissä faktatiedoissa on kirjan paras anti, sillä henkilökuvaus on melko lakonista. Teksti on helppolukuista ja sujuvaa, tosin omaan makuuni siinä oli annettu turhan paljon myönnytyksiä nykylukijalle, korvaani pistivät heti monet modernit ilmaisut sekä metristen mittojen käyttö.

Suomen historiasta sekä kansanperinteestä kiinnostuneelle Viiden meren kansa on pakollista luettavaa. Tämän kirjan jälkeen kuka tahansa näkee Suomen ja suomalaisuuden uusin silmin.

[Gateway_to_Wonderland · Rating 3 out of 5]

Olin kiinnostunut kirjasta jo siinä vaiheessa, kun näin Jussi Karjalaisen luoman upean kansikuvan 😍👏🏻

Itse kirja on kiinnostava: siinä käydään läpi Suomen historiaa siitä kun ensimmäisen asukkaat saapuivat noin 11 000 vuotta sitten pohjolaan aivan ristiretkien loppuvaiheisiin noin 1200-luvulla. Tapahtumia käydään läpi kahdeksan novellin kautta, jossa pyritään esittämään asiat silloin eläneiden ihmisten silmin.

Ajatus ja toteutus ovat mielenkiintoiset: Historiaa eläväksi ihmiskohtaloiden kautta. Ja joissakin asioissa toteutus toimi, toisissa ei. Itseä hieman häiritsi se, että... Miten sen sanoisi? Kaipasin editointia. Ymmärsin, mitä kirjailija ajoi takaa ja huomasin, että aihe oli häntä lähellä ja tärkeä, mutta sen vuoksi ajoittain oltiin saman ongelman äärellä kuin Mikko Kamulan Ikimetsän sydänmailla -kirjan kanssa: tarina ei edennyt, koska jäätiin luomaan viitekehystä liian yksityiskohtaisesti. Tarina jäi junnamaan paikalleen liian pitkäksi aikaa ja tapahtumien kulku hidastui liikaa.

Myös ristiretkiin liittyvät tarinat pamahtivat yht'äkkiä Game of Thrones-maailmaan, jonka kirjailija kyllä selitti kirjan lopussa olleessa osiossa. Viimeisen osion lukemisen myötä tavallaan ymmärsin, miksi kerronta muuttui niin paljon ja mitä sillä haettiin. Mutta koska selitys tuli vasta kirjan lopussa, söi se lukukokemusta.

Luulen, että täytyy jossain vaiheessa palata uudestaan tämän kirjan pariin. Se toisaalta herätti paljon uusia ajatuksia ja viimeisen osion lukemisen jälkeen näkee tietyt asiat toisella tavalla 🤔

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita historia, kartat (kirjassa oli upeita karttoja) ja muinaiset kulttuurit kiinnostavat 😊

[Liisa · Rating 5 out of 5]

4.5/5
Viiden meren kansa on mielestäni todella onnistunut kokoelma Suomen muinaishistoriasta inspiraationsa saaneita novelleja. Iso osa kertomusten yksityiskohdista on kyllä spekulaation varassa, mutta jokaisen tarinan alussa kerrotaan lyhyesti kartan kera tutkimukseen perustuva konteksti ja lopussa Isomäki käy vielä tarkemmin läpi miten hän päätyi valitsemiinsa taiteellisiin vapauksiin. Kaiken kaikkiaan novellit ovat viihdyttäviä ja myös ajatuksia herättäviä, Suomen historiaan tekisi mieli tutustua nyt syvemminkin!

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 3 out of 5]

Historianörttinä odotin tältä teokselta vähemmän taiteellisen vapauden hyödyntämistä ja enemmän faktatietoa, mutta luonnollisestikaan ei ole kirjan tai kirjailijan vika jos lukija vaikkapa takakannen lukemisen sijaan maalailee omia kirjaa koskevia haavekuviaan ja pettyy kun ne eivät pidäkään paikkaansa.

[Pirita Susi · Rating 3 out of 5]

Huh, kesällä aloitin ja nyt vasta luin loppuun. Osa tarinoista oli hyviä,mutta toisia en olis millään jaksanut lukea loppuun.

[Venla Kataja · Rating 5 out of 5]

Haaste: 3/15
Upee!! Kerto Suomesta ihanasti folkloren kautta ja lopussa selitettiin, miten niihin tapahtumiin on otettu oikeita elementtejä Suomen historiasta.

[Papida · Rating 2 out of 5]

Parempaakin historiallista proosaa on, mutta tässä parasta antia on spekulatiivinen historia ja faktan ja fiktion yhdistely.

[Ilmo Häkkinen · Rating 4 out of 5]

Hieman tietokirjamainen novellikokoelma, joka kuitenkin piti otteessaan. Hyväkiva vaikkei tekijänsä parhaita.

[Antti Virolainen · Rating 4 out of 5]

Jos Juha Hurmeen järeä Niemi osui johonkin hermoosi, tämä hieraisee sitä hiukan hellemmin. Viiden meren kansa on nautinnollinen episodiromaani tieteellisellä twistillä.
Tapahtumapaikka on maailmankolkka, jota nykyään Suomeksi ja Viroksi kutsutaan. Sekä ne seudut, joilta ihmiset viimeisen jääkauden vetäytyessä tännepäin muuttivat – yleensä ravinnon perässä tai vainoojia pakoillen.
Sitähän ei tiedetä keitä he olivat ja mitä heidän päässään liikkui, mutta tietokirjailija Isomäki osaa kuvitella ihmiset niin lihana verenä, että lukija on uskoo mielellään kaiken.
Kirja etenee 11 000 vuoden takaa keskiajalle kahdeksassa eri aikatasossa. Aiheita ovat mm. pohjoinen hyljeparatiisi, Kaspianmeren pakolaiset, amatsoniprinsessa, sammon taonta ja joukkomurha Hämeessä.
Mutta paras kaikista on verinen trilleri Lallista ja piispa Henrikistä. Se pitäisi pikimmiten saada lukion oppikirjoihin! Todempi ja vauhdikkaampi se on kuin aikaisemmat sepitteet.

[Anni · Rating 4 out of 5]

Tieteiskirjailija-suosikkini uutuus on melkoisen viihteellinen ja romanttinen seikkailupotpuri, mutta Isomäki ei petä. Muinaishistoriamme on tehty niin eläväksi ja todentuntuiseksi, että on suorastaan pakko alkaa suunnitella retkeä Kansallismuseoon, Kierikkikeskukseen ja Rapolan linnavuorelle. Epilogi taustoittaa hienosti ja antaa hyviä vinkkejä lisälukemistosta. Juha Hurmeen historiakirja jäi minulta kesken, en vaan kestänyt sitä jonninjoutavaa hölötystä, mutta tämän vetäisin muutamassa illassa.

[Skadi · Rating 3 out of 5]

Upea kansi ja kuvitus! Luin kirjan Bookbeatin kautta ja jotenkin jätti kylmäksi. Mietin olisiko kirja kolahtanut paremmin fyysisenä versiona.

[Henna · Rating 2 out of 5]

Enintään kaksi tähteä kaunokirjallisista ansioista, mutta osa esitellyistä teorioista oli oikein kiinnostavia.

[Matti · Rating 4 out of 5]

Kokoelma novelleja Suomen varhaishistoriasta. Muutaman ensimmäisen tarinan kohdalla niiden lyhyys harmitti. Olisin halunnut tietää henkilöistä ja heidän kohtaloistaan paljon enemmän. Aineksia olisi ollut.
Myöhempien kohdalla tunne ei enää ollut niin voimakas, mutta toisaalta myöhemmät tarinat olivatkin pidempiä. Tarinat ovat hyvin rakennettuja ja tapahtumat ja tapahtumapaikat mielenkiintoisia.

On hieman huvittavaa, että tarinan henkilöt, pysähtyessään kuuntelemaan, kuulevat kerralla kaikki metsän eläimet: sudet ulvovat, ketut haukkuvat, karhut ärjyvät, joutsen- ja hanhiparvet kaaklattavat, kuikat, kotkat ja kurjet huutavat, hirvet mylvivät, majavat pamauttelevat hännillään, mäyrät tuhisevat, jopa ilvekset ovat ”äänekkäällä tuulella.” Aikamoinen meteli ilmeisesti lähtee eläinmaailmasta 24/7. 
Samanlaista hienoista kömpelyyttä oli alun kuvailussa siitä mitä aseita kenelläkin oli. ”Vanhemmilla miehillä oli käsissään harppuunat ja vierellään yksi tai kaksi varaharppuunaa. Nuorilla pojilla oli lingot tai linkokeihäät. Myös heimon naiset ja tytöt järjestäytyivät heidän taakseen harppuunat, linkokeihäät tai lingot käsissään.” Varsinkin, kun kaikki nämä aseet oli mainittu jo aiemmin, tämä luettelomaisuus tuntui tarinaan liitetyltä historiatietoiskulta. 
Muuten historiallinen todenperäisyys ja spekulointi on kudottu hienosti kokonaisuuteen häiritsemättä kerrontaa. Yksityiskohtien määrä on melkoinen ja sen takana on paljon asiantuntemusta, mutta silti tuntuu, että tarinassa seurataan ihmistä eikä historiaa. Historian elävöittämistä hienoimmillaan.

Suomen ja lähialueiden muinaishistoria on aiheena erittäin kiinnostava ja olen iloinen että Jussi Karjalainen on loihtinut tähän pakettiin upean kannen, kirjailijan mukaan “ikonisen”, ja tämä luonnehdinta kyllä on paikallaan. Siinä on samaa mystisyyttä kuin Gallen-Kallelan Symposionissa, Ad Astrassa tai Tuonelan matkalla -maalauksessa.

Jos joku äkkinäinen luuli, että lopun faktaosio olisi jotenkin kuivempaa luettavaa kuin novellit, niin näin ei ole. Kirjailija perustelee valintansa, ratkaisunsa ja jopa tapahtumapaikkansa hyvin jäsennellyissä huomautuksissa. Teksti on vapaata, mutta silti täynnä tietoa, anekdootteja ja kutkuttavia spekulointeja. Isomäki on tarkkana siitä, ettei esitä tutkittuna tietona spekulaatioitaan, vaan vetää selvän rajan näiden välille. Silti hän perustelee spekulaationsa hyvin perustaen ne eri tutkimuksiin ja käytännön tietouteen ajan arjesta. Hän myös ehdottaa lisää tutkimustoiveita tietyistä kulmista.

Kirjaa voi lukea helposti myös osissa, mutta parhaiten historian kaari piirtyy esiin kronologisesti järjestykseen sijoitetuissa tarinoissa luettuna putkeen. Niiden välillä on tuhansia tai välin satoja vuosia. Kirjailijan innostuneisuus ja kiinnostuneisuus paistaa läpi ja on tarttuvaa. Suositeltavaa lukemista.

”Olen kuvannut ristiretkeläiset pöyristyttävän väkivaltaisina raakalaisina. Tämä johtuu pelkästään siitä, että ristiretkeläiset olivat pöyristyttävän väkivaltaisia raakalaisia.”

[Aarne Pohjois-Koivisto · Rating 5 out of 5]

Tällä kertaa Isomäki ansaitsi myös kaunokirjallisista ansioista vähintään 4 tähteä. Historiantietämystä saa harvoin lukea näin mielenkiintoisessa paketissa. Isomäki on koonnut suomalais-ugrilaisten kansojen historiasta palasia 11 000 vuoden ajalta, ja täyttänyt väliin jäävät tyhjiöt kiinnostavilla ja jännittävillä tarinoillaan. Kirjailija kertoo loppuluvussa saaneensa innoituksensa suurelta osin uudesta arkeologisesta, kieliteteellisestä ja geenivirtoja koskevasta tutkimuksesta. Kirjailijan rooliksi sopii mielestäni hyvin se, että hän näistä varman päälle selvitetyistä palasista muodostaa jatketun kokonaisuuden. Lukijana minulle oli jotakuinkin selvää, mitkä kohdat ovat päälle sepitettyjä, mitkä nykytietämyksen valossa selvitettyjä.

Kahdeksasta eri aikakausille sijoittuvasta novellista hyviä olivat kaikki, mutta meno parani selvästi kirjan loppua kohden, erityisesti pidin Lallin hirmutyön uudesta versiosta, ja tuskaisasta ristiretkestä, johon osallistui 20 000 sotilasta, ja jonka myötä valloitettiin Saarenmaan Valjalan maalinna vuonna 1227. Lisäksi hieno oli tarina Kaali-asteroidista, joka noin 4000 vuotta sitten iskeytyi Viron alueelle. Koko Euroopassa havaittu asteroidi jätti taivaan pölyn peittoon ainakin 3 päiväksi ja muokkasi väkisinkin sen ajan ihmisten elämää suuresti. Isomäki perustelee kirjan lopussa novellinsa aihetta sillä, että hän ihmetteli, miksei Lönnrot saanut talteen kenties Kalevalan tärkeintä tarinaa, eli tarinaa Kaalista, maan alle syöksyneestä lohikäärmeestä, tai auringon synnyttämästä pojasta tmss.

Olen lukenut monia Isomäen kirjoja, ja hänellä on varhaisemmassa tuotannossa ollut heikkoutena henkilöhahmojen uskottavuus ja syvyys. Tällä kertaa huomasin, että en enää kiinnittänyt huomiota sellaisiin seikkoihin, novellit olivat sen verran sujuvasti kirjoitettuja. Niissä oli kaikissa eri tavalla jännitystä mukana. Pääsin lähelle aiemmin tuntemattomia, mutta monella tapaa erittäin merkittäviä historian havinoita. Oli myös mielenkiintoista lukea siitä, miten uralin eteläpuolisten kansojen hauta-kurganeista löytyneistä sotilaista suurin osa on ollut naisia. Tämä on selitetty sillä, että tuolloin pienikokoisempien hevosten selkään sopivat paremmin ratsastajiksi keskimäärin kevyemmät naiset; ja näin ollen jousipyssyillä varustetut naiset olisivat olleet paras mahdollinen yhdistelmä sotatilanteessa. Myös kirjan alkupuolen tarinat uralilaisten heimojen eri vaiheista olivat huikean kiinnostavia.

Isomäen kirjassa on sitä kaikkea mitä hyvältä kirjalta toivoa saattaa. Siksi annan viisi tähteä.

[Janne Paananen · Rating 4 out of 5]

Isomäen Viiden meren kansan novellit eivät omina teoksinaan ole kirjailijan parhaimmistoa, mutta muodostavat kokonaisuutena mielenkiintoisen historiallisen tutkimusmatkan Suomen menneisyyteen.

Viiden meren kansa muodostuu yhdeksästä tarinasta, jotka kattavat yli 10000 vuoden ajanjakson. Tarinoiden pohjavireen antavat historialliset tosiseikat, suullinen perimätieto ja kansantarut. Näiden kehysten sisälle (ja hieman ulkopuolellekin) Isomäki rakentaa henkilöt ja tapahtumat.

Tyylillisesti tarinat vaihtelevat. Pääsääntöisesti mennään kolmannessa persoonassa, mutta esimerkiksi viimeinen tarina kertoo valtavasta ristiretkestä Saarenmaan Valjalan maalinnaan ja kertojana toimii ristiretkeen osallistunut sotilas. Minäkertoja nostaakin tämän tarinan mielestäni yhdeksi kirjan parhaista. Lemminki ja lohikäärme -tarinassa ollaan Kalevalaisessa maisemassa ja se tuntuu jostain syystä irralliselta muihin tarinoihin nähden, vaikka sisällöllisesti hienosti kokonaisuuteen istuukin.

Isomäki kirjoittaa lopussa 50 sivun verran jälkihuomautuksia kustakin tarinasta ja niiden lähtökohdista. Joidenkin tarinoiden kohdalla tämä taustoitus oli itse asiassa jopa tarinaa mielenkiintoisempaa luettavaa.

Kunnianhimoinen teos kampeaa itsensä lopulta lukemisen arvoiseksi, vaikka itse tarinat ovat kovin epätasaisia. Tyylillisesti niissä ei ole riittävästi eroa toisistaan, jotta siitä olisi tullut tämän kirjan "se juttu", mutta kuitenkin sen verran toisistaan eroavia, että kokonaisuus tuntui omituiselta. Lopun erinomaisesti kirjoitetut jälkihuomautukset auttavat toki lukijaa kursimaan kokonaisuuden kasaan.

[Oskari Tulonen · Rating 3 out of 5]

The setting here caught my attention - snapshots of possible historic events that shaped the origins of the Finnish people.

Isomäki has imagined realistic scenes of different cultures and their lives, but the writing is (particularly in a couple stories) somewhat simplistic, even childishly simple. This bothered me especially in the last story, where it is probably intentional. The fictional writer is not a novelist, so you shouldn't expect perfect style, but the contrast between seemingly never-ending repetition of the hardships, and sharp notions about the failures of the leadership (every time quickly dismissed), was too much for me. This was unfortunate, since I mostly enjoyed the stories for their depiction of possible (or known) real events. The mixture between plain description aiming for accuracy and creative writing to make a good story fell short on both ends.

The last pages of the book shed light on the background on which these stories are painted. Learning about the connections to real places and events, as well as Isomäki's reasonings for some artistic choices, does help leave a better aftertaste, and I am fairly pleased I read the book. However, I cannot recommed it for its artistic value. I think it can be be appreciated by someone interested in history, and even then you have to be open to accept a lot of freedom on the author's part.

[Sonja · Rating 3 out of 5]

Kirjan teema oli todella kiinnostava, ja erityisesti lopussa esitetyt teoriat, joihin tarinat perustuivat, olivat todella mielenkiintoisia ja herättivät ajatuksia. Tarinoiden kiinnostavuus vaihteli melkoisesti, jotkut onnistuivat jopa koskettamaan, mutta joidenkin aikana tylsistyin.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuus toimi, mutta annan 3 tähteä epätasaisuuden vuoksi ja siksi, että eräs toinen seikka teoksessa häiritsi minua: nimittäin se, että kaikki tarinat olivat melko synkkiä sävyltään. Toki ymmärrän, että teoksessa on haluttu kuvata paljon suuria mullistuksia kuten sotia, ja että kuvattuna aikakautena kuolema ja päivästä toiseen selviäminen olivat keskeisiä asioita, ja toisaalta pidin siitä, että esim. ristiretkiä ei kaunisteltu. En ole esihistorian asiantuntija, mutta joka tapauksessa historian opiskelijana karsastan sellaisia menneisyyden kuvauksia, joissa keskitytään vain negatiiviseen. Nähdäkseni ne vahvistavat sellaisia myyttejä menneisyydestä, joiden mukaan menneisyys oli yksinomaan synkkää ja mitään positiivista ei ollut. Tämä on monesti meidän näkökulmamme, mutta menneisyyden ihmiset eivät ole verranneet elämäänsä meidän tavoin moderniin aikaan. Joka tapauksessa plussaa siitä, että kirjailija kyllä kommentoi tämän olevan kaunokirjallisuutta eikä tiedekirja.

[Antti Lehtonen · Rating 4 out of 5]

Viiden meren kansa on suomen kansan esihistoriasta ammentava episodiromani. Lyhyitä tarinoita niiltä ajoilta, kun Suomi asutettiin ja suomensukuiset kansat vaelsivat läpi Euroopan kohti kylmää pohjolaa.

Jokaisessa tarinassa valotetaan jotain suomen heimon käännekohtaa. Vaeltavat mongolit ajavat kylän liikkeelle kaspianmeren rannoilta kohti pohjolaa, suuri meteori putoaa saarenmaalle ja käynnistää pohjoisen lohikäärmekultin ja hakoisten linnavuorella vietetään viimeisä pakanabakkanaaleja juuri ennekuin ristiretkien hävitys pyyhkäisee viimeiset muinaiset tavat altaan.

Kirjan tarinat ovat vaihtelevan laatuisia, mutta pääasiassa hyvin kirjoitettuja. Aluksi pätkittänen kerronta harmitti, jäi olo että tästä tapahtumasta olisi ollut hienoa lukea vielä lisääkin, mutta kirjan edetessä ja asiaan tottuessa tapa osoittautui toimivaksi. Parhaaksi tarinaksi osoittautui kertomus ristiretkeläisten vaelluksesta Riikasta Saarenmaalle yli jäätyneen Riianlahden. Täysin talveen tottumattomat ristiretkeläiset saivat kokea kylmän pohjolan kirot avoimella ja suojattomalla merenlahdella.

Vaikka tarinat olivatkin itsessäänkin varsin mukiinmeneviä, kirjan ehdoton helmi on kuitenkin lopussa ollut historiallinen katselmus, jossa Isomäki valottaa historiantutkimusta tarinoiden taustalla.

[Riitta Perttunen · Rating 3 out of 5]

Suomen tasavallan historia on todellisuudessa vain vajaa prosentti Suomen historiasta. Ensimmäiset asukkaat saapuivat arkeologien mukaan Suomeen jo 11 000 vuotta sitten. Arkeologia, vertaileva kielitiede ja geenitutkimus ovat viime aikoina paljastaneet esihistoriamme kätköistä muutamia lähes kokonaisia tarinoita. Tarinoita maailmoista, joiden olemassaolosta ei vielä vähän aikaa sitten tiedetty mitään.

Kun ensimmäiset asukkaat tulivat Suomeen, Itämerellä kellui vielä jäävuoria. Niin sanotut etniset suomalaiset saivat nykyaikaisen geenitutkimuksen mukaan alkunsa, kun Suomeen muutti noin tuhat siirtolaista Mustanmeren pohjoisenpuoleisilta aroilta reilut kaksi tuhatta vuotta sitten.

Suomen ensimmäinen pikkukaupunki Yli-Iin Kierikissä tuhoutui 5 000 vuotta sitten, kun suuri tulva-aalto löi kylien yli. Suomessa tuolloin rakennetut jätinkirkot kuuluivat uuden arkeologisen tutkimuksen mukaan samaan megaliittikulttuuriin kuin Englannin Stonehenge tai Ranskan Carnac.

Viiden meren kansa on näistä unohdetuista tarinoista koottu episodiromaani. Se kuvaa kahdeksan aikatason kautta, miten Suomen kannalta keskeiset tapahtumat olisivat saattaneet mennä.