Kolmas sisar

Royaumen aikakirjat #1

by Magdalena Hai, Nina von Rüdiger (Illustrator)

Onko uusi suurnoita vihdoin syntynyt? Upea mangahenkinen seikkailu aloittaa sarjan.

Valkoisen noidan tyttären Cielin on tarkoitus saada laulunsa ja paljastaa noitaluontonsa. Suuri juhla päättyy kuitenkin järkytykseen: laulujen peili näyttää tyhjää. Edellinen sanschant, lauluton, oli Kolmas sisar, joka melkein tuhosi koko noitien valtakunnan.

Lune, Mustan noidan tytär ja Cielin sielusisar, on sidottu ystävänsä kohtaloon. Yhdessä tytöt pakenevat ja päätyvät Maahan, missä heitä odottaa Rehtoriksi kutsutun olennon johtama koulu ja sen toismaailmalliset asukit. Varsinkin yksi heistä, Niemann, horjuttaa Lunen tasapainoa. Kuka Niemann on, miksi Lune ei voi vastustaa häntä? Samaan aikaan Royaumessa Valkea noita tekee kaikkensa löytääkseen tyttärensä. Suuret voimat ovat liikkeellä, ja Royaumen kohtalo on jälleen vaakalaudalla.

Genres: Fantasy, Young Adult, LGBT, Finnish Literature, Romance, Fiction, Queer

557 pages, Hardcover

First published June 25, 2018

About the author

Magdalena Hai is a Finnish author of SF&F and children’s tales. Hai’s prose, long and short, has been nominated for several awards (Finlandia Junior Award, The Nordic Council Children and Young People's Literature Prize, LukuVarkaus, Topelius, Arvid Lydecken, Runeberg Junior) and has won the Kirjava Kettu, Stalker, Atorox, Blogistanian Kuopus, Kaarina Helakisa and the Finnish Literary Export Prize (Tulenkantaja). Her latest YA-series, Royaumen aikakirjat (The Chronicles of Royaume), includes so far two novels, Kolmas sisar (The Third Sister, Otava 2018) and Isetin solmu (The Knot of Iset, Otava 2021). Her and Teemu Juhani's Painajaispuoti/The Little Shop of Nightmares series has been sold to 24 language areas.

A lover of cross-genre fiction and all things strange, Hai often combines elements of sci-fi, fantasy, and horror in her fiction. Besides writing Hai is an active member and editor in Osuuskumma Publishing.

Home page: http://www.magdalenahai.com

Reviews

[Katri Alatalo · Rating 4 out of 5]

Vau. VAU. Olen nyt pyörällä päästäni -- ja enimmäkseen hyvällä tavalla! Huh huh, millaista tykitystä tämä Magdalena Hain uuden sarjan alku on!

Kolmas sisar on värikäs, täyteläinen, eeppinen, räiskyvä, rönsyilevä ja megaseikkailullinen paketti. Välillä minusta tuntui, että elementtejä oli minulle jopa liikaa (tuli sellainen olo, että lukijana minut heitettiin syvään päähän erittäin värikästä fantasiamerta), kaikista henkilöistä, miljöistä ja maagisuuksista en ehtinyt ihan saada kiinni, vaikka selittäviäkin kohtia oli. Arvelen, että teoksen "mangahenkisyys" saattaa näkyä tekstin rytmissä ja magian runsaudessa, ja koska itse en ole lukenut mangaa käytännössä lainkaan, se ei ollut minulle tuttua. Mutta kaiken kaikkiaan Kolmas sisar oli minulle ihan valtavan inspiroiva lukukokemus, joka herätteli omaa mielikuvitustani ja ravisteli luovuuttani enemmän kuin mikään kirja aikoihin. Tässä oli niiiin paljon kaikkea, mitä ihastella ja kummastella. Siispä suosittelen tätä erityisesti tajunnanräjäyttäjäksi kaikille, jotka sattuvat kärsimään tylsästä harmaudesta ja kaipaavat sukeltamista jonnekin ihan muualle.

[KatRi · Rating 4 out of 5]

Oikein mukaansatempaavaa nuortenfantasiaa! Taustana toimi uniikki multiversumi ja sen tarjoamat selitykset tuntemallemme maailmankaikkeudelle. Odotan mielenkiinnolla jatkoa!

[Maria]

Noh voi että.
Olipas se hyvä kirja.
Pitänee sulatella tovi, mutta vahva suositus fantasialukijoille, jotka kaipaavat tarinoita, joiden perusvire on optimistinen.

[Janne Paananen · Rating 4 out of 5]

Magdalena Hai ottaa sujuvan ja luonnollisen harppauksen nuorille suunnatun Gigi ja Henri -trilogian viimeisestä osasta kohti eeppisempää fantasiaa. Royaumen aikakirjojen avaus tarjoaa vahvoja tyttö- ja naishahmoja, joiden hyvyys tai pahuus ei ole kovinkaan yksiselitteinen asia. Valkoisen ja mustan noidan tyttäret, Ciel ja Lune, ovat sielusisaria. Tarina alkaa siitä, kun on Ciel on tullut ikään, jossa saadaan oma laulu. Laulu paljastaa noidan polun. Kaikkien viitteiden mukaan ja valkoisen noidan tyttärenä Cielin tulisi saada vahva laulu ja hänestä odotetaan tulevan suurnoita. Oletuksien vastaisesti laulujen peili ei suostu näyttämään Cielille lainkaan laulua ja tapahtuma päättyy murheeseen ja kyyneliin. Lauluton noita joutuu loppuelämäkseen ankeaan vankeuteen, koska edellinen lauluton noita tuhosi Royaumen auringon. Valkoinen ja musta noita eivät kuitenkaan hyväksy tytön kohtaloa, vaan juonivat Cielin pakomatkalle Lunen kera.

Hai on onnistunut hienosti luomaan omanlaisensa fantasiamaailman. Tapahtumat sijoittuvat Royaumen lisäksi maahan, liikkuvaan kouluun, joka pystyy vaihtamaan paikkaa ja aikakautta. Hieman kuin Philip Reeven erinomaisessa Kävelevät koneet -sarjassa.

Luvassa on petturuutta, hahmoa piilottelevia demoneita ja muita otuksia sekä omituinen Rehtori, joka jättää Dumbledoren varjoonsa. Kirjan alussa noitien suhtautuminen rakkauteen ja parisuhteisiin on virkistävän erilainen ja avomielinen, valitettavasti se kääntyy kirjan loppua kohden lähes Twilight-mittasuhteiden oksettavuuteen.

Kokonaisuutena Kolmas sisar on kuitenkin virkistävää fantasiaa. Loppuryminässä on mahtavat mittasuhteet ja sellainen meininki, että tuloksella on oikeasti väliä. Henkilöt on pääsääntöisesti hyvin kirjoitettu. Kun tuon siirapin vain saisi irti sivuista, niin tämähän olisi täydellinen!

[Linnea · Rating 5 out of 5]

Huima!

***

Toisellakin kerralla harvinaisen upea. Oli mahtava bongailla vihjeitä tulevasta ja elää ja hengittää kiinnostavaa maailmaa.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Aluksi olin että mitä ihmettä mutta kun pääsin uppoamaan tarinan maailmaan, en halunnut että se loppuisi. Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät luomaan tällaisia maailmoja!

[Marika Oksa · Rating 5 out of 5]

Huikea kirja <3.

[Miia · Rating 4 out of 5]

Wow this book was really really good!
The characters were all super interesting and the plot was fascinating.

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Kirjan alku yritti nujertaa minut nimien, käsitteiden, voimien, uskomusten ja maailmojen hyökyaallolla (tykkään itse yleensä enemmän Pottertyyppisestä "kevytfantasiasta", Tai puolirealistisesta dystopiasta, jossa ihan kaikkea ei keksitä ja nimetä uudelleen), mutta kun viimein päästiin maahan alkoi tarina kulkea. Huhupuheitten ja kirjailijoiden face-keskustelujen pohjalta odottelin kyllä hiukan enemmän sateenkaarirakkautta ja villiä intohimoa, mutta aika perus teiniromantiikaksi tarina lopulta pyöristyi. Siinä sivussa tietysti pelastettiin parikin maailmaa.
Takakannen "mangahenkinen seikkailu" -luonnehdinta viritti oman mielikuvitukseni jossain määrin mangataajuudelle ja itselleni tyypillisen, "miten tämä kohtaus toimisi näyttämöllä/elokuvassa" -ajattelun sijaan huomasinkin pohtivani, miten joku tietty kohtaus toimisi mangatyyliin piirrettynä. Vois kyllä toimia. Jos joku joskus tarttuu haasteeseen, lupaan lukea.
Kirjaa voi mielestäni ihan huoletta vinkata latenssivaiheen ohittaneille paljon lukeville vitosille tai kutosille, mutta ehkä tää nyt kuitenkin sujahtaa ensisijaisesti yläkoululaisten vinkkauskassiin.

[Junna · Rating 3 out of 5]

A refreshing and original magical world, which is not too much to take on from the get go, is the best part of this book. It is so creative and actually fun, not just lazy storytelling for convenience as in many other fiction novels. In addition to the milieu, the characters were super interesting too. Some of them had predictable story arcs, but luckily others didn't. This brings me to the worst part of the book, which was the actual plot. It was just too neat. All twist and turns were cut short, there was too much repetiveness and nothing was left open. Such a weird way to start a series, but for the wonderful world with its elaborate details I might read the sequel.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

Olipas se melkoista pyöritystä. Aluksi koko homma vaikutti hieman liian vahvasti vanhoihin kliseisiin nojaavalta, mutta ilokseni Hai laittoi kliseet iloisesti sekaisin ja loi kiinnostavan maailman (tai maailmoja) mytologioineen. Jatkoa odotellessa!

[Markku Kesti]

Kuuntelin äänikirjana ja olin vähällä hautautua talonkokoisten katseiden alle, jotka löivät kipinöitä gepardipilkkuisten silmien syövereistä ihokarvat ritisten pakahduttavasta läheisyydestä. Meinasi jäädä monta kertaa keskdn vaikka ei tämä huono kirja ole. Omassa genressään jopa säkenöivän hyvä, mutta en voinut välttyä ajatukselta, että tämä on kirjoitettu 12 vuotta liian myöhään. Houkutuksen ykkösosan vanavedessä tämä olisi voinut saada kokonaisen lukijasukupolven sukat (ja ehkä hieman muutakin) tippumaan nilkkoihin. Nyt pyörryttävän eeppistunteellinen fantasiointi kolahtaakin entisten nuorten pararomanttiseen sieluun ennemmin kuin tämän päivän yläkouluikäiseen. Fantasiana ei ehkä jää ainakirjoihin, mutta jos lajien- ja ulottuvuuksien välinen patoutunut tunnemyrskyt ja huolella ja hiostavasti kuvaillut kiihkeiden teiniromanssien pienten liekkien värjyntä muuttuu eeppisylimaallisiksi ja yön sijoiltaan nyrjäyttäviksi...no te tunnette genren. Tiedette kyllä yllä olevan perusteella kuulutteko kohderyhmään vai ette.

[Terhi · Rating 5 out of 5]

Royaumen valkoisen ja mustan noidan tyttäret ovat sielusisaria ja niinpä kun Ciel osoittauttuu vaaralliseksi lauluttomaksi noidaksi ja joutuu pakenemaan, niin Lune seuraa mukana. Tytöt päätyvät universumin laidalle Maa-planeetalle ja siellä Lyceumin taikakouluun.
Teoksessa on kiehtova tarina, jossa on taikuutta, outoja olioita ja ripaus rakkauttakin. Kirja on tarkoitettu vähän varttuneemmille fantasian ystäville ja koukuttaa nopeasti aikuisenkin lukijan. Kolmas sisar on trilogian ensimmäinen osa, taitava kerronta saa odottamaan jatkoa, mutta toisaalta mietityttää, mihin jatko-osia tarvitaan, kun kaikki oleellinen tuntui ratkeavan jo tässä...

[Janika Puolitaival · Rating 5 out of 5]

Ensimmäisen luvun jälkeen olin jo ihan koukussa, uskomaton rikas maailma ja kiinnostavat, moniulotteiset hahmot. Toivottavasti tähän maailmaan tulevia kirjoja tulee lisää. Ja vielä meinasin hylätä kirjan kannen perusteella, olisin menettänyt todella hienon lukukokemuksen.

[Taru Luojola · Rating 2 out of 5]

Taidan olla aika kaukana kirjan kohderyhmästä, kun tämä ei sytyttänyt oikein millään tavalla. Paitsi kielellisesti hiukan kuumenin, kun lauserakenteissa oli häiritsevän paljon anglistisia vaikutteita. Onko sekin sitten kohderyhmäjuttu, en tiedä.

[Jenny Kangasvuo]

Suurnoidat juonivat omiaan eri aikajanoilla, mutta teinien bylsiminen sisäoppilaitosympäristössä johtaa yllättäviin lopputuloksiin.

[Salla Hiltunen · Rating 4 out of 5]

Kiehtova fantasiakirja, jossa on noitia ja muita olentoja, aimo annos teiniromantiikkaa sekä matkustusta niin maailmojen kuin aikakausienkin välillä.

Kirja on kirjoitettu mukaansatempaavasti, ja sitä oli mukava lukea. Aloitus ja lopetus ovat mielestäni vahvoja, mutta keskiosassa on melkoisesti tyhjäkäyntiä. Loppujen lopuksi kirjassa tapahtuu aika vähän, vaikka sivuja onkin melko paljon. Samalla kirjasta tulee kuitenkin vähän levoton vaikutelma, koska siihen on ahdettu niin paljon kaikenlaista.

Kirjassa kiinnostavinta on ehdottomasti Royaume-planeetta, jolla elelee noitien yhteiskunta monimutkaisine sääntöineen ja tapoineen. Harmi, että suurin osa kirjasta vietetään huomattavasti tylsemmässä Maassa, jossa keskeisen roolin saa (minusta aika tympeän ja turhan tuntuinen) teinidraama ja suhdesekoilu. Sen sijaan olisin lukenut mieluummin enemmän Royaumesta ja noitien yhteiskunnan toiminnasta.

Arvoin pitkään kolmen ja neljän tähden välillä. Pidin enemmän kirjan ideasta ja maailmasta kuin sen tarinasta tai hahmoista, ja kirjassa olisi ollut minusta karsimisen varaa. Vaikka olisin kaivanut vähän erilaista teosta Royaumen maailmasta, kirja piti kuitenkin otteessaan ja viihdyin sen parissa mainiosti.

Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, mutta odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja lähtee tästä.

[Max Tuoreniemi · Rating 4 out of 5]

Sain tän kirjan lahjana about julkasuvuonna, jos muistan oikein. Lähin lukemaan vähän epävarmasti, mutta aika pian alotettuani olin tosi koukussa. Tän kirjan maailmanluonti -ja se maailma itessään, on jotain ihanaa! Hahmot on ihanan syviä ja monimutkaisia, rakastan moraalisesti harmaita hahmoja, ja kaikki omilla tavoillaan tosi koukuttavia. Voisin lukea tän tarinan jokaisen omasta näkökulmasta erikseen, enkä tylsistyis. Kirjan tyyli on tosi mukaansatempaava ja kuvaus ihanan yksityiskohtaista!
Myös varmaan ekoja kirjoja joita luin, jossa on jonkinlainen muunsukupuolinen hahmo, mistä innostuin ihan hirveesti aikanaan!

-ja mitä rakastettavaa ei olis maailmassa, jota hallitsee kaksi naisia rakastavaa noitakuningatarta?

[Mimi · Rating 4 out of 5]

Maailma on loppumassa ja me tanssimme.

Tässä oli sellainen tarina, jota en yhtään tiennyt kaivanneeni. Ai että. En ole myöskään hetkeen lukenut yli 500-sivuista kirjaa samalla tavalla ahmien, ja se jos mikä kertoo, että on uusi lemppari käsillä.

[Minna · Rating 5 out of 5]

Voi kyllä! Upeaa fantasiaa, jota oli ilo lukea. Henkilöhahmot olivat eläviä, meheviä ja uskottavia. Noitien maailma Royaume ja meidän maailmamme yhdistettiin erikoisella ratkaisulla. Valkoinen ei ole aina valkoista eikä musta mustaa ja kissat kertovat totuuden paitsi jos on kissaasi.

[Manni · Rating 2 out of 5]

Kirjailijan luomassa fantasiamaailmassa oli potentiaalia, mutta itse tarina oli enemmän ya-romantiikkaa kuin fantasiaa ja eikä ollut siinäkään edes keskivertoa. Loputtomat selitykset toisten tuoksuista ja vartaloista oli.. 😁🔫.

[Kiki · Rating 5 out of 5]

Alun pottervibojen jälkeen pääsin oikein hyvin vauhtiin, pidin tästä oikein paljon!

[Heidi · Rating 4 out of 5]

4,5 tähteä

Otava lähetti ystävällisesti tämän kirjan minulle yllärinä viime kesänä, mutta en saanut tartuttua kirjaan tosissani vasta kuin vuoden lopussa. Siihen kannustimena toimi työkaverini Mintun erittäin innostava esittely Oulun kaupunginkirjaston tilaisuudessa, jossa toimme esille kaikki vuoden 2018 Lasten- ja nuorten Finlandiakirjallisuuspalkintoehdokkaat kirjaston väen kanssa. Tässä taas tuli todistetuksi oikean, innostavan kirjavinkkauksen voima!

Kun aiemmin syksyllä tartuin ensimmäisen kerran tähän kirjaan, alun hyvin mahtipontisen fantasiamainen maailma vieraannutti minua ja koin kirjan liian vaikeaksi. (Tämä on tosin hyvin monessa fantasiakirjan alussa sama haaste, eli kestää aikaa ja sinnikkyyttä päästä kirjan fantasiamaailmaan mukaan.) Sinnikkyys ja ahkera keskittyminen kuitenkin palkitaan. Tässä kirjassa tapahtumat muuttuvat kuitenkin hyvin helposti omaksuttaviksi, kunhan alun suuret kuviot on ohitettu. Tarina nappasi minut hyvin äkkiä mukaansa.

Seremonian jälkeen kaikki olisi erilaista. Ciel ja hän olisivat molemmat täysi-ikäisiä ja saaneet laulunsa. Laulujen myötä he aloittaisivat aikuisen elämänsä osana noitien yhteisöä. Erossa toisistaan. (s. 17)

Kirjan päähenkilöinä on kaksi Royamen valtakunnassa asuvaa nuorta noitaa, jotka ovat olleet aina sielunsisaria. Tummanpuhuva, valkoripsinen Lune on Mustan noidan Minuitin tytär, räiskyvätukkainen Ciel taas Valkoisen noidan Auben tytär. Kirjan tapahtumat alkavat suuresta noitien sielulaulun rituaalista, jossa tällä kertaa Cielin on tarkoitus saada tietää oma laulunsa. Royamen noidila on tällainen riitti, jossa sielupeiliin katsomalla nuori noita saa tietää oman laulunsa eli mahtinsa. Lune on aimmin saanut tyytyä peiliin katsottuaan vähänoidan asemaan, mutta hän on varma, että Cielin laulu on todella vahva. Niinpä kaikki meneekin mönkään, kun Cielin peilissä ei näykään mitään! Noitien maailmassa lauluton noita on hylkiö, arvoton ja pelättykim sanschant, ja tämän kohtalona on joutua ikuisuuksiksi vankilaan Oublianttiin.


Noidat menivät ihmisestä. Erot olivat pieniä. Heidän korvansa malli oli kulmikkaampi ja vailla selv'sti erottuvaa korvanlehteä. Tolkienilainen. Toinen asia, joka selvästi erotti heidät ihmisestä, olivat heidän kulmahampaansa, jotka olivat terävät ja muuta riviä pidemmät, niin kuin kissoilla. (s. 152)


Lunen äidillä Minuitilla on kuitenkin suunnitelma, ja hän lähettää Cielin turvaan yhdessä tyttärensä kanssa eri ulottuvuuten, Maahan, jossa toimii ajasta ja paikasta toiseen liikkuva koulu, Lyceum. Turvaksi tyttärelleen Minuit lähettää kissan hahmoon naamioidun demonin nimeltä Loiri. Tähän ajanjaksoon suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu: "tavanomaiseen" kouluelämään erikoisessa, elävässä Lyceumissa, jonka rehtori, eräänlainen parvimainen Paimen, aiheuttaa järkyttäviä hylkimisoireita Cielille, mutta jota Lune sietää yllättävän hyvin. Koululla noidat tutustuvat veljeskolmikkoon, jonka vanhin Adam on samalla rehtorin assistentti, keskimmäinen Niemann kiehtoo Lunea hyvin voimakkaasti ja nuorimmaisen Karlon kohtalona on tulla Cielin familiariseksi, halusi tämä tai ei.

"Lyceum on siis paimenen suojeluksessa elävä pandimensionaalinen eläin. Ulkoisesti se on koulu" (s. 101)

Vaikka kirjan alussa mainitaan noitien panseksuaalisuus luonnollisena osana heidän kulttuuriaan, tämä ei oikeastaan näy myöhemmässä vaiheessa tarinaa mitenkään. Lunen ja Cielin mieltymykset suuntautuvat Lyceumissa hyvin heteronormatiivisesti Quinnen veljeksiin. Kirjassa on kuvattu hyvin intensitiivisesti seksiä etenkin Lunen ja Niemannin välillä. Heidän suhteensa on kuitenkin hyvin häilyvä, etenkin kun Lune saa tietää, kuka Niemann oikeasti on...tai mikä. Tarinan eri aikaulottuvuudet tuo kiehtovasti lisää tarinalle, ja monet aiemmat tapahtumat selittyvät.

Lune vastasi suudelmaan, painautui pojan kämmeniä vasten ja antoi tämän kannattaa koko painonsa. Hän maistoi metsän. Vaahteran syksyllä, kun sen lehdet olivat pudonneet, ja villivadelmat, joita kulkija löysi retkillään. Poika maistui kärpässienille, kävyille, palavalle ruoholle. Lune vajosi polvilleen. (s. 340)

Kirjan kehystarina perustuu kolmeen sisarukseen, joista siis Aube ja Minuit edustaa Valkoista ja Mustaa, ja kolmas sisar on Punainen Soleil, joka aikoinaan oli myös sanchant ja vei Royamen auringonkin kadotessaan mukanaan. Takaumat paljastavat, että Minuitilla ja Soleililla oli aikoinaan romanttinen suhde, josta kukaan muu kuin Aube ei tiedä mitään. Missä Soleil on nyt? Kirja päättyy hyvin voimakkaaseen taistoon, jossa noitien mahdit valjastuvat ja Lunenkin vähänoidan arvo paljastuu suuremmaksi kuin oli luultu. Valkoinen ei olekaan välttämättä hyvä ja Musta paha, vaan asetelmat käännähtää toisin päin.

Kolmas sisar on erittäin nautittava ja viihdyttävä kirja, johon odotan kieli pitkällä jatkoa. Mangahenkisyys tulee esille paitsi tietenkin kannesta, mutta myös Lyceumin kouluelämän kuvauksesta romanttisine kiemuroineen ja koulupukuineen. Olen viime aikoina opetellut lukemaan mangaa, joten kyllä minä tunnistin pienet mangavibat tarinasta. Vaikka kehystarinan kuviot ovat hyvin suureelliset ja monimutkaiset, ne selkiytyivät loppua kohti, niin että pysyin jopa jotenkuten kärryillä kaiken tarkoituksesta.

Kirjassa on monenlaisia suuria teemoja: ystävyys, rakkaus, hyvän ja pahan taistelu, erilaisuus. Kissaihmisenä ilahdun siitä, miten kissat ovat vahvasti mukana koko tarinassa: niin erikoisina hybridieläiminä Royamessa kuin noitien kulmahampaissa, että suojelijademoni Loirin ulkomuodossa.

Kolmas sisar on yksi Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaehdokkaista 2018.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Odotin hartaasti Magdalena Hain uutta YA-fantasiasarjan avausta Kolmas sisar, joka aloittaa Royaumen aikakirjat. Kun viimein sain kirjan käsiini, vinkkari minussa oli pettynyt. Kuvauksesta mangamainen olin toivonut lyhyempää ja ehkä mukaan jopa kuvia huonompien lukijoiden saattamiseksi kirjallisuuden pariin. Mutta kun aloin lukea, toivoin vielä sivulla 555, että kirja ei olisi vielä loppunut.

Kolmas sisar kertoo Royaumen noitavaltakunnasta, jota hallitsevat parina valkoinen noita Aube ja musta noita Minuit. Kolmanneksi sisareksi sanottu suurnoita Soleil on paennut Royaumesta ja vienyt mukanaan planeetan auringon, joten mustan ja valkean noidan tyttäret Ciel ja Lune kasvavat revontulien valaisemassa maailmassa. Maailmassa, josta kissat ovat kadonneet ja jäljellä on vain kissahybridejä kuten kisspöllöt.

Sielunsisaret ja parhaat ystävät, huikentelevainen Ciel ja tummaihoinen, heikoista taikakyvyistään arka Lune ovat kirjan keskeisimmät päähenkilöt. Kirjan alussa on heti tärkeä hetki: Cielin on aika katsoa sielupeiliin ja saada laulu, joka määrää hänen kohtalonsa. Jotakin kuitenkin menee pieleen ja Ciel ja Lune joutuvat pakomatkalle.

Royaumen aikakirjojen ensimmäinen osa sijoittuu enimmäkseen Royaumen ulkopuolelle maahan, mihin Ciel ja Lune tulevat karkotetuiksi. Maagisuus on kuitenkin vasta alussa: he törmäävät arpikasvoisen vartijanoita Sucren erikoiseen kahvilaan ja sitä kautta Lyceumin kouluun, joka matkustaa ajassa. Lyceumissa on oppilaina monenlaisia taianomaisia olentoja eri puolelta maailmankaikkeutta ja siellä Ciel ja Lune tapaavat myös Quinnen veljekset, komean naistenmiehen Niemannin, vakavan rehtorin apulaisen Adamin ja heidän nörttimäisen pikkuveljensä Karlon.

Kolmas sisar on eeppinen juonivyyhti ja maailmanpelastusseikkailu. Mangamaisinta siinä on koulupukuestetiikka ja punasteleva yliluonnollinen romantiikka. Hain kieli on henkeäsalpaavaa kuten aina ja teksti imee mukaansa toiseen taianomaisempaan todellisuuteen. Sarja on myös hahmokaartiltaan kiitettävän monimuotoinen, eikä diversiteetti jää vain siihen, että on keijuja ja noitia: kaikki hahmot eivät ole fantasialle tyypilliseen tapaan valkoisia ja noidat ovat panseksuaaleja. Valitettavasti romanttista ja eroottista toimintaa on siitä huolimatta kuvattu enimmäkseen vastakkaisten sukupuolien välillä.

Aluksi Royaumen maailma vaikuttaa kirjaimellisesti mustavalkoiselta mustine ja valkeine noitineen, mutta vähä kerrassaan lukijalle avautuu moraalin kannalta monimutkaisempi todellisuus, eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Lukuisat käänteet tulevat etenkin ahmivammalle lukijalle helposti yllätyksinä, vaikka ne onkin hyvin pedattu. Kolmas sisar jättää odottamaan kuumeisesti jatkoa. Täytyy sanoa, että en ole vähään aikaan kokenut yhtä upottavaa lukunautintoa.

Arvio blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Silv · Rating 5 out of 5]

Ihana päästä pitkästä aikaa lukemaan kunnon korkealentoista fantasiaa. Kolmannen sisaren maailma oli ainakin mulle todella uudenlainen, mikä oli virkistävää. Hyvin kuvailtu ja opetti lukijalle nopeasti tärkeimmät, eikä edes infodumppina, vaan hyvänä kuvailuna ja luonnollisesti tekstin lomassa. Damn, että oli hyvää tekstiä.
Takakansi mainostaa kirjaa “mangahenkiseksi”, eikä se todellakaan rajoitu pelkästään kannen kuvitukseen. Mun visuaalinen kuvittelu kirjan tekstistä oli niin auttamattoman animea. En ole edes kovin hyvin tutustunut animeen, mutta tunnistin monta tuttua tropea sieltä ja täältä. Ja nautin syvästi.
Ihana optimistinen kerronta. Välillä pieniä slice-of-life pätkiä, välillä maailmoja mullistavaa konfliktia, sitten koulutyttöjen ihmissuhdedraamaa ja seuraavaksi monituhatvuotisten hallitsijoiden introspektista pohdintaa. Siis laaja kirjo kaikkea koettavaksi tässä kirjassa <3

Mulla on vain vähän valitettavaa. Alunperin tämä tuli mun tietooni, kun kysyin Helmet lukuhaasteen FB-ryhmässä poly-suhteista positiivisesti kertovien kirjojen perään. En valitettavasti tästä löytänyt poly-suhdetta, tai ainakaan sellaista, mistä olisin halunnut lukea. Yhden henkilön viitattiin harrastaneen seksiä useamman henkilön kanssa, mutta tämä tapahtui ennen kirjan tapahtumia ja ilmeisesti oli “vain” seksiä, ei romantiikkaa. Mikä toisaalta oli myös hyvä juttu. Äärimmäisen piristävää päästä lukemaan avoimesti seksuaalisesta naishahmosta*, joka esitellään neutraalissa tai jopa positiivisessa valossa <3 (ja pan-representaatiota, jee!) Ei rankaista “päättämättömyydestä” tai “kevytkenkäisyydestä”, vaan naishahmo* saa vapaasti harrastaa seksiä juuri niin monen henkilön kanssa kuin haluaa. Oikein miellyttävää.
*laji on yksisukupuolinen, mutta tulkittavissa naiseksi. Tulee mieleen Mass Efectin Asarit.
… joten, tämä polysuhteiden puute ei niinkään ole valitus? Varsinkaan, kun kirja itse ei sitä niin mainostanut. Mutta, on mulla ihan legit valituskin. (sis. pieniä spoilereita:)
Lunen ja Niemannin suhde. Niemann oli kirjoitettu tämmöiseksi melko perinteiseksi “pahaksi pojaksi”, kunnon naistenmieheksi. Kun hän alkaa liehitellä Lunea, sieltä tuli kyllä niin paljon varoitusmerkkejä, että huhhuh, tällaista en hyväksyisi seurustelukumppanilta missään nimessä. Valitettavasti Niemann ei saa näpäytystä tästä, että näin ei käsitellä mielenkiinnon kohdettaan. Lunen “ei” muuttuu tarpeeksi kovalla yrittämällä “kyllä”ksi, eikä se minun mielestä ole ok kerrontaa nuorten romanssissa. Tarinassa on selitys, miksi Niemann on niin peräänantamaton Lunen suhteen, mutta mun mieleeni olisi istunut paremmin, jos Niemannille olisi ensin selitetty, että lakkaa nyt saakutti painostamasta ja ottanut opikseen.

Kolmannessa sisaressa on niin paljon koettavaa, mukavia hahmoja, upean animea kerrontaa, kauniita kohtauksia, paljon opittavaa tarinan maailmasta. Suosittelen oikein lämpimästi.

[Miss K · Rating 2 out of 5]

Jotain kertonee se, että kesti kuukausia lukea tämä loppuun, lähinnä siksi että viimeisen 100-150 sivun aikana en juuri koskaan halunnut tarttua siihen. Olin kuitenkin lukenut jo niin pitkälle, etten viitsinyt jättää keskenkään. En ole varma, miksi tätä on niin paljon hehkutettu. Ihan hyvin kirjoitettu sinänsä, maailmanrakennus on mielenkiintoista, ja arvostan sitä, että suurin osa keskeisistä hahmoista ja sankareista on naisia. Mutta feministisen kuoren alla on toisaalta hyvin paljon erittäin kliseistä teiniromantiikkaa, joka ei jaksa kiinnostaa - ehkä se kohderyhmään puree paremmin kuin minuun? Niemann oli minusta superärsyttävä hahmo ja olisin vain halunnut päästä hänestä eroon, ja hänen ja Lunen suhde teki pahaa. Lune olisi ansainnut parempaa. Lunen omasta rohkeudesta huolimatta hänen ja Niemannin suhde asettuu tyypilliseen "röyhkeä naistenmies kiinnostuu suloisesta ujosta tytöstä"-kuvioon, jossa romantiikan huippu tuntuu kaikesta huolimatta olevan se, että poika dominoi ja tyttö antautuu.

Tätä kirjaahan on markkinoitu aika paljon sillä väitetyllä panseksuaalisuudella, mikä on aika omituista. Päähenkilötytöt sanovat olevansa panseksuaaleja, koska noitien maailmassa on vain naisia eikä heille ole väliä onko kumppani mies vai nainen - mutta heti, kun he pääsevät tapaamaan poikia, heitä kiinnostavat vain pojat. Ei edes yhtä puolikasta lausetta näy, jossa kumpikaan edes vilkaisisi jotakuta tyttöä ja pitäisi tätä viehättävänä. Se mainitaan, että Cielillä on ollut joku suhde jonkun noidan kanssa aiemmin, mutta kun kumpikaan ei osoita hitustakaan viehätyksen tunnetta keneenkään naiseen päästyään tapaamaan poikia, vaikea tuota on vakavasti ottaa.

Tyttöjen äitien tarinassa on enemmän sateenkaariviitteitä, koska heillä on tosiaan merkityksellisiä rakkaussuhteita toisiin naisiin, mutta toisaalta se tuntuu olevan enemmän tuhoava kuin onnellinen voima. Panseksuaalisuuden pitäisi sitä paitsi viitata sukupuolibinäärin ulkopuolelle, eikä tarina siinä suhteessa kovin hyvin edusta. Lopussa tosin paljastuu, että Soleil on muuttunut Adamiksi, mutta tämä ei edes kiinnosta silloin enää Minuitia (ja tuntuu olevan itse täysin eri ihminen, joten vaikea pitää tätä erityisesti transrepresentaationa). Tuo tuntuu lähinnä olevan nimenomaisesti panseksuaalisuuden vastaista. En oikein tiedä, keneen tarinan hahmoista panseksuaalisuuden on siis tarkoitus viitata.

Päähenkilöt olivat sinänsä mielenkiintoisia silloin, kun päästiin keskittymään muuhun kuin heidän romanssikuvioihinsa. Juoni meni kuitenkin loppua kohden liiankin suureelliseksi.

[Han_na · Rating 4 out of 5]

Ei. Hyvää. Päivää. Miten hyvä tämä oli!! Niiiiin paljon parempi kuin odotin! Aivan kerta kaikkisen mukaansa tempaavaa fantasiaa, jota ei voi laskea käsistään ja joka kutittelee mielikuvitusta vielä kauan lukemisen jälkeen.

Tämä oli kunnon tapahtumatykitystä alusta loppuun. Maailma kaikkine herkullisine yksityoskohtineen on i-ha-na (vaikka sisältääkin sellaisia "öö, eikös tämä ole jo aika käytetty juttu?"-ilmiöitä). Hahmot ovat mukavan liikkiksiä ja heidän persoonaansa tuodaan esiin juuri sopivan epäsuorasti, että lukijalle jää aikaa napsutella palapelin paloja itse paikalleen. Myös hahmojen kasvuprosessi on mukavan hienovarainen eikä sitä alleviivattu liikaa. Muutama hahmo jää toki surkean littanaksi ja yksiulotteiseksi, mutta eiköhän se nuortenkirjassa mene. Panseksuaalisuudella ja uudenlaisilla perhesuhteiden kuvauksilla tätä on markkinoitu mediassa, mutta kyllä olisi minulta mennyt koko panseksuaalisuus ihan ohi, ellei sitä olisi terminä mainittu kerran.


Tähän loppuun vielä pienoisromaani aiheesta "Kuinka ennakkoluuloni murtuivat ja Magdalena Hai kehittyi kirjoittajana". Aiempien kokemusten perusteella olin nimittäin todella valmis pettymään tähän kirjaan. Otin e-kirjan vuorokausilainaan varmana siitä, että palauttaisin sen jo ennen eräpäivää. Vaan toisin kävi!

Jätin Magdalena Hain edellisen sarjan kieliongelmien vuoksi. Oli epätarkkaa nimeämistä, epäsanoja (varsinkin epäverbejä), aivan turhia anglismeja ja epätasaista kerrontaa (ja sellaista vaivaannuttavaa mukanokkelaa elämänfilosfiaa... tiedätte varmaan). Kolmea ensimmäistä on tässäkin kirjassa, mutta aivan minimimäärä! En tiedä mistä positiivinen kehitys johtuu. Mutta jos se EI johdu siitä, että Hai on vihdoin lukenut enemmän kirjallisuutta suomeksi kuin englanniksi, vaan korkeammasta voimasta nimeltä kustannustoimittaja, niin... Kiitos sinä jumalainen kustannustoimittaja! Kiitos, että kaivoit tämän kirjailijan todellisen potentiaalin esiin kaiken kielikuonan alta! Tämä kohdeyleisön vaihtaminen selvästi lapsista ja varhaisteineistä nuoriin aikuisiin vaan toimii!!

Ensimmäisen kerran kirjan kannen nähdessäni ajattelin, että nyt kyllä Otava iski kirveensä kiveen. "Näin piirrät mangaa" -oppaan kuvituskuvalta näyttävä kansi kääntäisi aivan varmasti lukijoita pois. Sitten katsoin kuvittajana ja oi! Onpa hänkin kehittynyt! Kyllä loistava paketti tuli tästä.

[Anya's bookshelf · Rating 2 out of 5]

This was my first foray in to the romantasy genre and it left me with really mixed feelings. Now, to be fair, an asexual adult is hardly the intended target audience for the book, but i had heard such good things about the author i had to try. The premise is really lovely. A young (turns out not really) witch is about to hear her destiny but events beyond her control force her and her soul sister to go into exile.

The beginning of the book really gripped me, reading almost like something from the Dune universe. Extravagant personalities and strange cultures clash in a world where magic and science are nearly indistinguishable. But then the YA romantasy elements start flooding in. The majority of the story is set in modern day earth. The back synopsis is very open about this and the setting itself didnt bother me. I would have liked a more in depth look at the dynamics of fantasy beings interacting with the mundane part of earth but instead i got dozens of pages about an immensely toxic and infuriating relationship between the main character and a seemingly irredeemable male love interest. This was especially jarring after the setting had made very clear that the witch society was pansexual by default. After a setup that could have facilitated a queer romance and exploration of gender roles, we just get a queerbait-y comphet couple that is clearly designed to attract a very straight (i wish bi and pan people have better taste) audience. Now, i do realize that this kind of relationship is sadly quite realistic, and i do like the fact that the supporting cast do more or less call out the toxic nonsense. It just wasnt at all enjoyable reading for me.

This grieves me because the writing itself is very good! I love Hai's prose, and the fact that for a teenage audience she potrays sex as a good and happy thing between willing partners, as it always should be. This nerd in her 30's just craved way more of the fantasy part than the book was willing to share. If you like the genre, I highly recommend this book and its sequel. If you seek a classic fantasy adventure with light romance like me, you sadly wont find it here.

[Katja · Rating 4 out of 5]

Oikein jännittävä fantasiaromaani, jossa on vähän kaikkea: noitia ja muita myyttisiä olentoja, useita maailmoja (joista yksi tämä meidän Maamme), matkustusta ajassa ja paikassa, taikakoulu ja muuta. Huolimatta todella runsaasta määrästä kaikenlaisia elementtejä, tarina pysyy hyvin ymmärrettävänä ja tasapainoisena. Kaikkea ei kerrota, mutta tämä onkin kirjasarjan ensimmäinen osa.

Hahmot ja heidän suhteensa ovat osittain mielenkiintoisia, osittain ennalta-arvattavia ja jotkut jäävät vähän ohuemmiksi kuin toiset. Kuitenkin hahmokaarti on kokonaisuutena onnistunut ja luin heistä mielelläni. Maailmanrakennusta on rutkasti ja se on mielikuvituksellista, erityisesti Royaume (pidin myös ranskan käytöstä noitien kielenä), mutta esimerkiksi Lyceum (koulu, joka on myös jonkinmoinen olento) ja sen tunnit jäävät vähän paitsioon. Tuntui, että se oli lähinnä keino saada Lune ja Ciel jotenkin meidän maailmaamme. Ehkäpä tämäkin asia syventyy jatko-osissa.

Mutta se mille pyörittelin silmiäni, on kirjan markkinointi. "Mangahenkinen seikkailu". Kertoisiko joku tämän markkinointilauseen keksijälle, että manga ei ole mitään yhtä tietynlaista sarjakuvaa, vaan sitä on pienten lasten söpöistä eläinsarjakuvista aikuisille suunnattuun veriseen kauhuun ja kaikkea siltä väliltä?
Kansi on kyllä todella kaunis ja kiva ja minut se sai kiinnostumaan kirjasta heti, niin että tsekkasin millaisesta kirjasta on kyse. Eikä sekään ole huono juttu, että yritetään vedota manganlukijoihin, mutta juuri näin manganlukijana tuo mainoslause oli lähinnä "eih".

[Assikatsum · Rating 3 out of 5]

Mangahenkinen? häh? eihän tässä oo ees kuvia... ;)

Melkoisen täyteen ahdettu fantasiatarina esittelee lukijalle arvoituksellisia olentoja, yllätyksellisiä miljöitä noitien maailmasta kadottavaan Usvaan ja Maahan eri aikakausina, nörtti- ja 90-lukuviitteitä, hyvä/paha -asetelman, noitien maailman katastrofaalisen menneisyyden jonka salaisuudet vaikuttavat vahvasti myös nykyisyydessä. Noitia, demoneja, metsänhenkiä, fauneja, aaveita, mystisiä olentoja. Huumoria, romantiikkaa ja kaunosanaista erotiikkaa. Päähenkilöt ovat noin 1000-vuotiaita teininoitia, jotka joutuvat odottamattomaan maanpakoon kun noitien Peiliseremoniassa tapahtuu jotain poikkeuksellista ja harvinaista - laulutonta noitaa ei ole ollut tuhanteen vuoteen, ja se on suuri ja vaarallinen ongelma joka uhkaa noitien koko maailmaa.

Täysin tämä tarina ei napannut minua mukaansa (johtui ehkä siitä, että päähenkilöt ovat lukioikäisiä teinejä ja romanttisesta säätämisestä lukeminen ei kiinnostanut ;)) mutta erilaiset taianomaiset olennot ja fantasiamaailmat kiehtoivat joten tuli luettua loppuun asti. Hyvin rakennettu fantasiamaailma, jota olisi hauska koluta läpi enemmänkin (minne kaikkialle niistä tähtiporteista pääsisikään matkustamaan...). Tämä tarina toimisi aika hyvin tv-sarjana?