What do you think?
Rate this book
Kirotun kirjan vartija
Iä! Iä! Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn!
Amerikkalaisen kauhukirjallisuuden klassikon H. P. Lovecraftin (1890–1937) kehittelemä Cthulhumytologia kertoo pelottavista jumaluuksista, jotka hallitsevat kaoottista maailmankaikkeutta. Cthulhun rinnalla hallitsevat myös ShubNiggurath ja YogSothoth.
Kirotun kirjan vartijassa Suuret Muinaiset astuvat Suomen maanperälle. Suurin osa kirjan tarinoista sijoittuu Satakuntaan, joka onkin tunnettu pakanallista rituaaleistaan. Tarinat Kokemäenjoen paholaissammista, Emil Cedercreutzin museon rituaalisista ominaisuuksista ja Mikael Agricolan tekemästä kielletyn kirjan Necronomiconin suomennoksesta tuovat muinaiset jumalat kotoisiin maisemiin. Hyytävissä tarinoissa paljastuvat myös Mustasundin ja Lanmarkun salaisuudet.
Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisia kauhu- ja fantasiakirjailijoita. Mukana ovat muiden muassa Boris Hurtta, Jussi Katajala, Anne Leinonen, Heikki Nevala ja Shimo Suntila. Klassikkonovelleja tarjoilevat S. Albert Kivinen ja Johanna Sinisalo. Juri Nummelin on toimittanut lukuisia novellikokoelmia, muun muassa teoksen Verenhimo: suomalaisia vampyyritarinoita (Teos 2011) ja Kuun pimeä puoli: suomalaisia ihmissusinovelleja (Jalava 2013).
Sisältö:
Nevala, Heikki: Metsän lapset
Leinonen, Anne: Riimiluhdan vainajat
Sinisalo, Johanna: Me vakuutamme sinut (Kultainen naamio, 1993)
Sipiläinen, Tarja: Jäinen kuolinnaamio
Harju, Markus: Ahdin temppeli
Suntila, Shimo: Kirotun kirjan vartija
Niemelä, Jussi K.: Rakkauden kesä
Antila, Samuli: Runonkerääjä
Kangas, Jani: Kryptozoologi
Lin, Lucilla: Pirunvuori
Katajala, Jussi: Crescendo
Leppänen, Erkka: Pohjantähden lähetti
Kivinen, Albert S.: Cthulhun suojatti (Merkilliset kirjoitukset, 1990)
Linnera, Harri: Ylitys
Sisättö, Vesa: Kun taata Tsathogguan ampui
Karjula, Emilia: Kokemäenjoen paholaissammet (Portti 3/2014)
Hurtta, Boris: Kolmen jumalan kumartaja (Portti 1/1990)
Amerikkalaisen kauhukirjallisuuden klassikon H. P. Lovecraftin (1890–1937) kehittelemä Cthulhumytologia kertoo pelottavista jumaluuksista, jotka hallitsevat kaoottista maailmankaikkeutta. Cthulhun rinnalla hallitsevat myös ShubNiggurath ja YogSothoth.
Kirotun kirjan vartijassa Suuret Muinaiset astuvat Suomen maanperälle. Suurin osa kirjan tarinoista sijoittuu Satakuntaan, joka onkin tunnettu pakanallista rituaaleistaan. Tarinat Kokemäenjoen paholaissammista, Emil Cedercreutzin museon rituaalisista ominaisuuksista ja Mikael Agricolan tekemästä kielletyn kirjan Necronomiconin suomennoksesta tuovat muinaiset jumalat kotoisiin maisemiin. Hyytävissä tarinoissa paljastuvat myös Mustasundin ja Lanmarkun salaisuudet.
Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisia kauhu- ja fantasiakirjailijoita. Mukana ovat muiden muassa Boris Hurtta, Jussi Katajala, Anne Leinonen, Heikki Nevala ja Shimo Suntila. Klassikkonovelleja tarjoilevat S. Albert Kivinen ja Johanna Sinisalo. Juri Nummelin on toimittanut lukuisia novellikokoelmia, muun muassa teoksen Verenhimo: suomalaisia vampyyritarinoita (Teos 2011) ja Kuun pimeä puoli: suomalaisia ihmissusinovelleja (Jalava 2013).
Sisältö:
Nevala, Heikki: Metsän lapset
Leinonen, Anne: Riimiluhdan vainajat
Sinisalo, Johanna: Me vakuutamme sinut (Kultainen naamio, 1993)
Sipiläinen, Tarja: Jäinen kuolinnaamio
Harju, Markus: Ahdin temppeli
Suntila, Shimo: Kirotun kirjan vartija
Niemelä, Jussi K.: Rakkauden kesä
Antila, Samuli: Runonkerääjä
Kangas, Jani: Kryptozoologi
Lin, Lucilla: Pirunvuori
Katajala, Jussi: Crescendo
Leppänen, Erkka: Pohjantähden lähetti
Kivinen, Albert S.: Cthulhun suojatti (Merkilliset kirjoitukset, 1990)
Linnera, Harri: Ylitys
Sisättö, Vesa: Kun taata Tsathogguan ampui
Karjula, Emilia: Kokemäenjoen paholaissammet (Portti 3/2014)
Hurtta, Boris: Kolmen jumalan kumartaja (Portti 1/1990)
496 pages, Paperback
First published January 1, 2016
6 people are currently reading
77 people want to read
About the author
Juri Nummelin
123 books11 followersJuri Nummelin (s. 10. toukokuuta 1972 Rauma) on suomalainen tietokirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa pulp-kirjallisuudesta, elokuvan historiasta ja harvinaisista etunimistä sekä toimittanut useita novelliantologioita.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
July 5, 2016
Hieno kokoelma Suomeen sijoittuvia Cthulhu-novelleja suomalaisilta tekijöiltä. Kotimaiset puitteet tekevät kokoelmasta kiinnostavan ja novellit ovat keskimäärin joko hyviä tai erinomaisia. Mukaan mahtuu monenmoista tunnelmaa, mutta tarinat pysyvät hienosti Lovecraftin hengessä, vaikka ajat, aihepiirit ja käsittelytavat vaihtelevatkin.
June 30, 2016
3,5 tähteä. Oivallinen kokoelma, tosin muutama novelli ei oikein toiminut omalla kohdallani, vaan koin ne lähinnä puuduttaviksi. Toisaalta kokoelmaan mahtui myös monia oivallisia novelleja, jotka nostattivat kauhun väreet selkäpiihin. Eli novellikokoelmaksi erittäin kiinnostava ja toimiva tapaus, joten pyöristyköön 3,5 tähteä tällä kertaa ylöspäin 4 tähteen.
November 30, 2020
Kirotun kirjan vartija kokoaa yhteen suomalaisia Cthulhu-tarinoita, joista suurin osa on varta vasten vuonna 2016 julkaistua kokoelmateosta varten kirjoitettu. Novellit ovat monen tasoisia. Parhaimmistoa ovat ehdottomasti jo aikaisemmin julkaistut Johanna Sinisalon Me vakuutamme sinut, Emilia Karjulan Kokemäenjoen paholaissammet ja Boris Hurtan Kolmen jumalan kumartaja, joista kaikki ovat omalla tavallaan erinomaisia. Loput ovatkin sitten parhaimmillaankin vain keskinkertaisia, ja mahtuu joukkoon muutama rimanalituskin.
August 6, 2017
Mä en oo koskaan ollut novellien ystävä, mutta tämä kokoelma säväytti, vaikka jokunen ei-niin-mielenkiintoinenkin oli mukaan mahtunut. Mutta tän kokoisessa kokoelmassa olisikin epärealisista edes ajatella, että kaikki olisivat yhtä hyviä, koska makuja on erilaisia. Mun makuun siis kuitenkin kokonaisuutena erittäin hyvä. :) Pitkään vaan kesti tämän lukeminen, koska tämmöisiä novelleja ei kannata liian montaa lukea pötköön, mielenkiinto laantuu ihan liikaa, tuli huomattua.
November 26, 2019
Kirotun kirjan vartija kokoaa samoihin kansiin 17 suomalaista Cthulhu-mytologian tarinaa. Ja kuten aina tällaisissa kokoelmissa, osa tarinoista vetoaa lukijaan ja osa ei. Kokonaisuus jää kuitenkin selvästi plussan puolelle ja tykkään antaa kotimaisuuslisää. Suurin osa tarinoista tuntui sijoittuvan Satakuntaan tai Pirkanmaalle, tiedä sitten mistä se kertoo.
Suosikkejani kokoelmassa olivat Heikki Nevalaisen Metsän lapset, Johanna Sinisalon Me vakuutamme sinut, Lucilla Linin Pirunvuori, S. Albert Kivisen Cthulhun suojatti sekä Boris Hurtan Kolmen jumalan kumartaja. Kokoelmassa liihotteli melkoinen määrä Muinaisia, mikä hieman söi joidenkin tarinoiden tehoa, mutta joukossa oli myös onnistumisia tunnelmanrakentelun ja epämääräisyyden osalta.
Plussaa vielä myös taitosta, kirjaa oli mukava ja helppo lukea.
Suosikkejani kokoelmassa olivat Heikki Nevalaisen Metsän lapset, Johanna Sinisalon Me vakuutamme sinut, Lucilla Linin Pirunvuori, S. Albert Kivisen Cthulhun suojatti sekä Boris Hurtan Kolmen jumalan kumartaja. Kokoelmassa liihotteli melkoinen määrä Muinaisia, mikä hieman söi joidenkin tarinoiden tehoa, mutta joukossa oli myös onnistumisia tunnelmanrakentelun ja epämääräisyyden osalta.
Plussaa vielä myös taitosta, kirjaa oli mukava ja helppo lukea.
August 11, 2021
Kirjan kannen mukaan kokoelmassa on odotettavissa enemmänkin "Cthulhu tarinoita" kuin Lovecraftilaista tunnelmaa (jota aikanaan tarjoilitiin antologiassa Kultainen naamio). Ja sen kyllä sisällöstä huomaa. Cthulhun mytologiaa on sivuttu tai hyödynnetty lupausten mukaan lähes jokaisessa novellissa, mutta Lovecraftilaista tunnelmaa on harvassa saavutettu, ainakaan sillä tasolla johon Kultainen naamio ylsi.
Luettuani ja arvosteltuani kokoelman vasta vuonna 2021, voi myös huomata, että Lovecraftin nimellä ratsastaminen juuri nyt olisi varmaan aiheuttanut kovastikin paheksuntaa. Mutta 2016 valinta teemasta Cthulhu-mytologia vastaan Lovecraftilaisuus (laajempana tai tyylillisenä käsitteenä) lienee tehty ihan muista syistä, kuten vaikkapa mahdollistamaan selvästi erilaisten tyylilajien (jopa huumori) ja "ei-Lovecraftilaisten" teemojen sisällyttämisen kokoelman tarinoihin. Lovecraftin tyylissä ei harrasteltu seksiä alaikäisten kanssa eikä puhuttu tasa-arvosta. Cthulhu-henkisiin tarinoihin voi sitten sotkea mitä tahansa, olivat ne tarinan kannalta oleellisia tai ei.
Mitä sitten tulee itse novelleihin, niin Sinisalon "vanha" novelli Me vakuutamme sinut on tämänkin kokoelman huippua ja sen ikääntymisen huomaa lähinnä tarinaan vaikuttamattomista yksityiskohdista (kolikkopuhelimet, reprohuone/-pimiö, palautekupongit) joista aika on jo jättänyt, mutta joista osa alkaa tuntua jopa nostalgisilta. Novelli lienee parhaita Lovecraftilaisen Cthulhu mytologian sovituksia puhtaasti moderniin aikaan. Hienoa, että se on otettu mukaan tähänkin kokoelmaan.
Toinen suosikkini oli Leppäsen Pohjantähden lähetti, joka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta oli hyvin ja kompaktisti kerrottu tarina. Unimaailmassa seikkailu sopii myös hyvin Lovecraftin henkeen.
Muut novellit ovat melko tasaista massaa, osa varsin hyviä, osa keskinkertaisia, eikä mitään varsinaisia pohjanoteerauksia mukaan ollut eksynyt. Yksittäisten novellien arvosanojen keskiarvo pyöristyi niukasti kolmeen tähteen.
Luettuani ja arvosteltuani kokoelman vasta vuonna 2021, voi myös huomata, että Lovecraftin nimellä ratsastaminen juuri nyt olisi varmaan aiheuttanut kovastikin paheksuntaa. Mutta 2016 valinta teemasta Cthulhu-mytologia vastaan Lovecraftilaisuus (laajempana tai tyylillisenä käsitteenä) lienee tehty ihan muista syistä, kuten vaikkapa mahdollistamaan selvästi erilaisten tyylilajien (jopa huumori) ja "ei-Lovecraftilaisten" teemojen sisällyttämisen kokoelman tarinoihin. Lovecraftin tyylissä ei harrasteltu seksiä alaikäisten kanssa eikä puhuttu tasa-arvosta. Cthulhu-henkisiin tarinoihin voi sitten sotkea mitä tahansa, olivat ne tarinan kannalta oleellisia tai ei.
Mitä sitten tulee itse novelleihin, niin Sinisalon "vanha" novelli Me vakuutamme sinut on tämänkin kokoelman huippua ja sen ikääntymisen huomaa lähinnä tarinaan vaikuttamattomista yksityiskohdista (kolikkopuhelimet, reprohuone/-pimiö, palautekupongit) joista aika on jo jättänyt, mutta joista osa alkaa tuntua jopa nostalgisilta. Novelli lienee parhaita Lovecraftilaisen Cthulhu mytologian sovituksia puhtaasti moderniin aikaan. Hienoa, että se on otettu mukaan tähänkin kokoelmaan.
Toinen suosikkini oli Leppäsen Pohjantähden lähetti, joka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta oli hyvin ja kompaktisti kerrottu tarina. Unimaailmassa seikkailu sopii myös hyvin Lovecraftin henkeen.
Muut novellit ovat melko tasaista massaa, osa varsin hyviä, osa keskinkertaisia, eikä mitään varsinaisia pohjanoteerauksia mukaan ollut eksynyt. Yksittäisten novellien arvosanojen keskiarvo pyöristyi niukasti kolmeen tähteen.
June 28, 2019
Yleisellä tasolla novellien ongelmana oli proosan kankeus ja sisällön hillittömyys. Jälkimmäisellä tarkoitan ilmiselvää ymmärryksen puutetta siitä, mikä tekee Lovecraftin novelleista niin loistavia. Loppujen lopuksi suuria muinaisia esiintyy Lovecraftin tuotannossa hyvin harvoin: jos unimaailmaan sijoittuvia tarinoita ei lasketa, taitaa Cthulhu olla ainoa, ja hänkin vain yhdessä novellissa. Kirotun kirjan vartijan novelleista joka toisessa tuntui Azathoth tms. hiippailevan nurkissa. Vähintään jokin valtava hirviö repi ja raastoi puolitusinaa ihmistä paltuksi. Lovecraftin teho on epämääräisissä vihjailuissa, epäilyksissä, epävarmuudessa. Tuntemattoman pelko on suurin pelko, jne. Tätä eivät antologian kirjoittajat olleet sisäistäneet.
Poikkeuksia tähän yleiseen ontuvaan linjaan kuitenkin oli. Heikki Nevalan Metsän lapset oli raskauden body horror -aspektia hyödyntävä temaattinen täysosuma. Markus Harjun Ahdin temppeli sinänsä liioitteli, mutta ei ottanut itseään turhan vakavasti, jolloin pulp-henki kantoi viihdyttävän onton juonen kunnialla loppuun. Samuli Antilan Runonkerääjä sijoittui lähimenneisyyteen, 1900-luvun alkuun, mitä kiinnostavaa ajankohtaa myös hyödynnettiin juonellisesti. Erkka Leppäsen Pohjantähden lähetti tuntui plagiaatilta, mutta en saa mieleeni, missä olisin vastaavaan tarinaan törmännyt, joten saattaa olla, että kyseessä oli yksinkertaisesti niin nerokas idea, että se tuntuu jo ensi kerralla tutulta. Vesa Sisätön Kun taata Tsathogguan ampui parodioi osuvasti antologian muiden novellien em. hillittömyyttä vetäen sen ns. 11:een ja kääntäen sen siten täyskomiikaksi. Yllätys - mutta ehdottoman tervetullut sellainen. Boris Hurtan Kolmen jumalan kumartaja oli ehdottomasti paras antologian novelleista. Hahmot olivat elämänmakuisia, uskottavia ja retroproosa maukasta.
Kokonaisuutena pettymys, mutta sisälsi kuitenkin lukemisen arvoista kamaa.
Poikkeuksia tähän yleiseen ontuvaan linjaan kuitenkin oli. Heikki Nevalan Metsän lapset oli raskauden body horror -aspektia hyödyntävä temaattinen täysosuma. Markus Harjun Ahdin temppeli sinänsä liioitteli, mutta ei ottanut itseään turhan vakavasti, jolloin pulp-henki kantoi viihdyttävän onton juonen kunnialla loppuun. Samuli Antilan Runonkerääjä sijoittui lähimenneisyyteen, 1900-luvun alkuun, mitä kiinnostavaa ajankohtaa myös hyödynnettiin juonellisesti. Erkka Leppäsen Pohjantähden lähetti tuntui plagiaatilta, mutta en saa mieleeni, missä olisin vastaavaan tarinaan törmännyt, joten saattaa olla, että kyseessä oli yksinkertaisesti niin nerokas idea, että se tuntuu jo ensi kerralla tutulta. Vesa Sisätön Kun taata Tsathogguan ampui parodioi osuvasti antologian muiden novellien em. hillittömyyttä vetäen sen ns. 11:een ja kääntäen sen siten täyskomiikaksi. Yllätys - mutta ehdottoman tervetullut sellainen. Boris Hurtan Kolmen jumalan kumartaja oli ehdottomasti paras antologian novelleista. Hahmot olivat elämänmakuisia, uskottavia ja retroproosa maukasta.
Kokonaisuutena pettymys, mutta sisälsi kuitenkin lukemisen arvoista kamaa.
October 17, 2025
Meneviä tarinoita, mutta pastissit ja valmiiseen universumiin kirjoitttaminen sisältää aina omat sudenkuoppansa.
Kirjassa kotiutetaan Cthulhu-mythos pääosin toimivasti Suomeen ja onkin hauska, että jotain suomalaisiakin trooppeja on tarinaan keksitty. Liki kaikkien tarinoiden sijoittuminen Satakuntaan on hauska klisee. Kun Suomessa ollaan, suurin osa tarinoista tuntuu tietysti tapahtuvan suolla, mikä käy pidemmän päälle itseään toistavaksi. Monessa tarinassa toistuu kuvio, jossa päähenkilön suku on päätynyt jonkinlaisen synkän salaisuuden vartijaksi, mikä ei Lovecraftille tainnut olla kovin yleinen juonikuvio. Sen yleisyys tässä kirjassa herättikin huomiota.
Kirjojen juonikuviot eroavat muutenkin melko laillla Lovecraftin tyylistä, mikä on tietysti hyvä. Monet tarinat ovat hyvin toimintapainotteisia ja laajentavat Lovecraftin hyvin rajallista hahmogalleriaa. Huonona puolena moni tarina ei ole kovin hienovarainen ja lukijan kasvoille läimäistään kovin siekailematta Cthulhut, Azathothit ja lonkerot. Lovecraftilaisen kauhun yksi pääpiirre kuitenkin on siinä, miten mysteeri pysyttelee viimeiseen asti piilossa ja sen paljastuminen on yleensä päähenkilölle tuhoisaa.
Useimmat tarinat liittyvät Cthulhuun, syväläisiin ja vesistöjen lonkerohirviöihin, mutta itseeni iskivät parhaiten tarinat jotka mukailivat Lovecraftin muitakin tarinatyyppejä tai keksivät vallan jotain ihan omaa. Suosikkejani olivat "Jäinen kuolinnaamio", Runonkerääjä", "Pohjantähden lähetti" ja "Kolmen jumalan kumartaja". "Pohjantähden lähetti" oli tervetullut lisä kokoelmaan, koska ns. unimaailman tarinat ovat Lovecraftin tuotannossa myös äärimmäisen keskeisiä ja kenties hänelle kaikista henkilökohtaisimpia. Tarinan sädekehää himmensi tosin jonkin verran se, että sen luettuani tajusin, että tarina on oikeastaan mukaelma tai uudelleenkirjoitus Lovecraftin "Polaris"-novellista, premissiä myöten.
Kirjassa kotiutetaan Cthulhu-mythos pääosin toimivasti Suomeen ja onkin hauska, että jotain suomalaisiakin trooppeja on tarinaan keksitty. Liki kaikkien tarinoiden sijoittuminen Satakuntaan on hauska klisee. Kun Suomessa ollaan, suurin osa tarinoista tuntuu tietysti tapahtuvan suolla, mikä käy pidemmän päälle itseään toistavaksi. Monessa tarinassa toistuu kuvio, jossa päähenkilön suku on päätynyt jonkinlaisen synkän salaisuuden vartijaksi, mikä ei Lovecraftille tainnut olla kovin yleinen juonikuvio. Sen yleisyys tässä kirjassa herättikin huomiota.
Kirjojen juonikuviot eroavat muutenkin melko laillla Lovecraftin tyylistä, mikä on tietysti hyvä. Monet tarinat ovat hyvin toimintapainotteisia ja laajentavat Lovecraftin hyvin rajallista hahmogalleriaa. Huonona puolena moni tarina ei ole kovin hienovarainen ja lukijan kasvoille läimäistään kovin siekailematta Cthulhut, Azathothit ja lonkerot. Lovecraftilaisen kauhun yksi pääpiirre kuitenkin on siinä, miten mysteeri pysyttelee viimeiseen asti piilossa ja sen paljastuminen on yleensä päähenkilölle tuhoisaa.
Useimmat tarinat liittyvät Cthulhuun, syväläisiin ja vesistöjen lonkerohirviöihin, mutta itseeni iskivät parhaiten tarinat jotka mukailivat Lovecraftin muitakin tarinatyyppejä tai keksivät vallan jotain ihan omaa. Suosikkejani olivat "Jäinen kuolinnaamio", Runonkerääjä", "Pohjantähden lähetti" ja "Kolmen jumalan kumartaja". "Pohjantähden lähetti" oli tervetullut lisä kokoelmaan, koska ns. unimaailman tarinat ovat Lovecraftin tuotannossa myös äärimmäisen keskeisiä ja kenties hänelle kaikista henkilökohtaisimpia. Tarinan sädekehää himmensi tosin jonkin verran se, että sen luettuani tajusin, että tarina on oikeastaan mukaelma tai uudelleenkirjoitus Lovecraftin "Polaris"-novellista, premissiä myöten.
July 23, 2021
Ihan hyvä on tarpeeksi hyvä ilmaisu ainakin tätä kuvaillessa. Kirjoittajia ei ihan ole niin ollut laidasta laitaan kuin voisi olettaa ja olevan mukavampi lukea. Sisätön novelli on ratkiriemukas ilottelu, kun monen muun haudankiventomuiseen paatosteluun vertaa. Aika monet kirjoittavat ovat mielestään keksineet, että pistetään nyt ihmeessä muinaisaikoihin tapahtuvaksi. Luulisi, että joku olisi keksinyt, että entäpä silloinen nykyhetki? Entäpä lähitulevaisuus? Siinä vaiheessä kun kirjan loppu läheni ja Hurtan tarinaa luin läpi olin jo täysin kypsä aiheisiin pakanaisen Suomen käännytys kristinuskoon. Turhan moni kirjaan otetuista tarinoista sivuaa aihetta ja tai liittyy siihen aikaan. Riimiluhdan vainajat, Jäinen kuolinaamio, Kirotun kirjan vartija, Pirunvuori, Crescendo, sekä Pohjantähden lähetti ja Kokemäen paholaissammet... unohtamatta tietenkään Kun taata Tsathogguan ampui olivat sitä hyvää luettavaa. Loput ihan hyvä osastoa.
Näissä luetetaan kovasti paljon siihen, että normilukija pelännee omaa varjoaankin ja samaistuisi käsitteisiin riettaista varjoista sun muista, tai pelkäisi hulluja kultisteja ja kalaihmisiä. Tai ylipäätään samaistuisi joskus vuonna keppi ja kivi teinityttöjä kuolanneen juoppopapin ajatustenkulkuun. Tai saada jotain kuvottavaa nautintoa mutanttilapsista, jotka kiduttavat eläimiä. Tai innostuisi kovasti paljonkin siitä, että mässäillään verellä, kalanhajulla ja mutaatioilla, tai hyönteisten synnyttämisellä. Osa tarinoista tuntui jäävän hieman valjuiksi ja osassa toistuivat ehkä kenties liiaksikin samat teemat. Lovecraft kuitenkin jätti uskomattoman tarinamaailman perinnökseen.
Näissä luetetaan kovasti paljon siihen, että normilukija pelännee omaa varjoaankin ja samaistuisi käsitteisiin riettaista varjoista sun muista, tai pelkäisi hulluja kultisteja ja kalaihmisiä. Tai ylipäätään samaistuisi joskus vuonna keppi ja kivi teinityttöjä kuolanneen juoppopapin ajatustenkulkuun. Tai saada jotain kuvottavaa nautintoa mutanttilapsista, jotka kiduttavat eläimiä. Tai innostuisi kovasti paljonkin siitä, että mässäillään verellä, kalanhajulla ja mutaatioilla, tai hyönteisten synnyttämisellä. Osa tarinoista tuntui jäävän hieman valjuiksi ja osassa toistuivat ehkä kenties liiaksikin samat teemat. Lovecraft kuitenkin jätti uskomattoman tarinamaailman perinnökseen.
October 8, 2020
Kaiken kaikkiaan melko tasalaatuinen kauhunovelliantologia. Toisinaan vastaavissa kokoelmissa on mukana jokunen mahalasku, mutta tässä ei sellaisia ollut, mitä nyt osan tarinoista koin vähän puuduttaviksi eikä niissä saavutettu varsinaista kauhutunnelmaa. Muiden ylitse nousivat mielestäni ehdottomasti Anne Leinosen, Jani Kankaan, Shimo Suntilan ja Johanna Sinisalon novellit. Fhtagn!
November 10, 2024
- tarinoissa todella paljon samankaltaisia juonenkäänteitä ja -piirteitä (apart from the obvious)
- tykkään siitä, että tarinat sijoittuvat juuri Suomeen, ottaen huomioon muinaisen Suomen mytologian ja siihen liittyvän mystiikan, sopi kuin nyrkki silmään
- ehkä novellikokoelmat eivät ole minua varten
- tykkään siitä, että tarinat sijoittuvat juuri Suomeen, ottaen huomioon muinaisen Suomen mytologian ja siihen liittyvän mystiikan, sopi kuin nyrkki silmään
- ehkä novellikokoelmat eivät ole minua varten
December 7, 2018
Kaikki paha tapahtuu tämän kokoelman mukaan Satakunnassa.
Ihan hyvää Lovecraft-pastissia, osa novelleista vähän kehnolaatuisia ja toistuvia juonikuvioita aikaa paljon. Silti ihan vihdyttävää luettavaa.
Ihan hyvää Lovecraft-pastissia, osa novelleista vähän kehnolaatuisia ja toistuvia juonikuvioita aikaa paljon. Silti ihan vihdyttävää luettavaa.
October 22, 2019
Aikamoista varianssia, mutta enimmäkseen oikein viihdyttäviä tarinoita. Erityisesti nautin "Kun taata Tsathogguan ampui" -tarinasta, joka nauratti paikoin ääneen (vieläpä julkisessa tilassa, aikkauhee).
June 3, 2022
Kaikenlaisia, enemmän tai vähemmän hyviä, enimmäkseen viihdyttäviä novelleja. Ehdottomasti parhaat oli Johanna Sinisalon ja Boris Hurtan.
Huvittavaa lukee tarinoita jotka sijottuu omalle kotiseudulle/sen lähialueille, siitä plussaa
Huvittavaa lukee tarinoita jotka sijottuu omalle kotiseudulle/sen lähialueille, siitä plussaa
July 10, 2017
Komea kokoelma, joskin epätasainen. Muutama helmi toki joukossa, mutta ei tätä kyllä yhtä kyytiä lue.
March 29, 2018
Cthulhu heckery in Finland, nothing addresses me more.
January 5, 2021
Sattumalta löysin tällaisen muinaisen teoksen, ja ehdin vain aloittaa kun jo hiukset meni valkoisiksi. 04.01.2021.
2. kertomuksessa arvasin oikein logon!
2. kertomuksessa arvasin oikein logon!
March 3, 2025
Hyviä kauhutarinoita
October 19, 2016
3½ / 5
Kokoelma suomalaisia Cthulhu -tarinoita.
Kaikki tarinat pohjautuivat Cthulhu mythokseen, toiset enemmän - toiset vähemmän, mutta yhditävä lanka oli vahva. Pyörää ei keksitty uudelleen ja parempi niin, sillä eniten nautin juuri tarinoista, jotka sijoittuivat historian havinaan. Nykypäivään tuoduista tarinoista puuttui jokin... Niissä ei ollut samanlaista tenhoa ja tehoa, kuin ensin mainitulla.
Mukana oli pari todella hyvää tarinaa, muutama hyvä - ja loput osastoa "ihan ok". Tämä pienoinen epätasaisuus tiputti loppuarvosanaa, mutta silti suosittelen tätä kirjaa H.P. Lovecraftin ystäville.
Kokoelma suomalaisia Cthulhu -tarinoita.
Kaikki tarinat pohjautuivat Cthulhu mythokseen, toiset enemmän - toiset vähemmän, mutta yhditävä lanka oli vahva. Pyörää ei keksitty uudelleen ja parempi niin, sillä eniten nautin juuri tarinoista, jotka sijoittuivat historian havinaan. Nykypäivään tuoduista tarinoista puuttui jokin... Niissä ei ollut samanlaista tenhoa ja tehoa, kuin ensin mainitulla.
Mukana oli pari todella hyvää tarinaa, muutama hyvä - ja loput osastoa "ihan ok". Tämä pienoinen epätasaisuus tiputti loppuarvosanaa, mutta silti suosittelen tätä kirjaa H.P. Lovecraftin ystäville.
July 26, 2016
Goodreads-feedistäni bongasin Mikon arvostelun ja totta kai piti heti varata kirjastosta. Aivan mahtavaa. Olen joskus vuosia sitten ahminut Necronomiconit ja paljon muutakin Lovecraftia antaumuksella ja pitänyt Johanna Sinisalon Me vakuutamme sinut -novellia aivan huippuna hyppynä cthulhu-mythokseen. En edes tiennyt että muutkin ovat näitä kirjoittaneet, mutta olihan ne nyt mahtavia.
Pitäiskö itse kokeilla kirjoittaa yksi?
Pitäiskö itse kokeilla kirjoittaa yksi?
Read
May 27, 2016En tähditä, koska olen itse osasyyllinen. Lue ja kavahda!
April 16, 2017
Kokoelma suomalaisia Cthulhun tarustoon liittyviä kauhunovelleja. Osa tarinoista on parempia kuin Lovecraftin keskivertotarinat, keskinkertaisia kokoelmassa on vain muutama.
Erityisen hyviä: Me vakuutamme sinut (Johanna Sinisalo, oli jäänyt mieleen jo ensijulkaisustaan vuonna 1993), Ahdin temppeli (Markus Harju), Kirotun kirjan vartija (Shimo Suntila), Kokemäenjoen paholaissammet (Emilia Karjula), Kolmen jumalan kumartaja (Boris Hurtta).
Monia suomalaisia kirjoittajia tuntuu inspiroivan syväläistematiikka, ja muutamat sitä käsittelevistä novelleista ovat melko onnistuneita. Muutamat taas eivät ole, ja mieleen tulee, että aihepiiri taitaa alkaa olla melko loppuunkäsitelty. Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa nosti riman niin korkealle, että tuskin edes Lovecraft itse pystyisi sitä ylittämään.
Lovecraft-suomennoksiin verrattuna novellien vahvuutena on se, että ne on jo alunperinkin kirjoitettu suomeksi. Lovecraftin omituiset adjektiivit nimittäin kääntyvät suomen kielelle vain heikosti. Antaisin viisi tähteä, ellei mukana olisi muutama kökömpi tapaus. Lajityypissään erinomainen kokoelma.
Erityisen hyviä: Me vakuutamme sinut (Johanna Sinisalo, oli jäänyt mieleen jo ensijulkaisustaan vuonna 1993), Ahdin temppeli (Markus Harju), Kirotun kirjan vartija (Shimo Suntila), Kokemäenjoen paholaissammet (Emilia Karjula), Kolmen jumalan kumartaja (Boris Hurtta).
Monia suomalaisia kirjoittajia tuntuu inspiroivan syväläistematiikka, ja muutamat sitä käsittelevistä novelleista ovat melko onnistuneita. Muutamat taas eivät ole, ja mieleen tulee, että aihepiiri taitaa alkaa olla melko loppuunkäsitelty. Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa nosti riman niin korkealle, että tuskin edes Lovecraft itse pystyisi sitä ylittämään.
Lovecraft-suomennoksiin verrattuna novellien vahvuutena on se, että ne on jo alunperinkin kirjoitettu suomeksi. Lovecraftin omituiset adjektiivit nimittäin kääntyvät suomen kielelle vain heikosti. Antaisin viisi tähteä, ellei mukana olisi muutama kökömpi tapaus. Lajityypissään erinomainen kokoelma.
Displaying 1 - 22 of 22 reviews