Maapallon luonnonvarat ovat hupenemassa. Siksi Hallitus on päättänyt lähettää joukon lapsia kauas avaruuteen tutkimaan maapallon kaltaista planeettaa, jolla elämä olisi mahdollista. Jo matka sinne on arvaamaton seikkailu - ja kun nämä "uudisraivaajat" saapuvat Kepler-62e:lle, he joutuvat vaikeiden valintojen eteen. Huikea kuusiosainen seikkailu vie lukijan jännittävälle matkalle tähtien taakse!
Suosikkitekijöiden sarjassa nyt uusia huimia haasteita tähtien takana!
Avaruusalus saapuu vihdoin määränpäähänsä. Kepler 62e osoittautuu elinkelpoisemmaksi planeetaksi kuin lapset Maasta lähtiessään kuvittelivat. Paratiisissa on kuitenkin varjonsa - yksi miehistöön kuuluvista lapsista sairastuu vakavasti. Lisäksi ryhmä löytää jälkiä muista elollisista olennoista. Keitä tai mitä ne ovat? Ovatko ne ystävällisiä vai vihamielisiä?
Peille päästään, mutta madonreiän vuoksi aikahyppy ei olekaan satoja vuosia vaan eletään yhä lähes samassa ajassa jossa lähdettiin. Uusi planeetta on elinkelpoinen ja vehreä, mutta ei (tietenkään) asumaton. Vaan mistä tietää kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Salaliiton ja tuhon uhka leijuu uuden planeetan raikkaassa ilmassa.
Das Buch hat mir bisher am Besten gefallen! Diese Expedition von Kepler 62 war echt mega gut geschrieben 😍 Mein einziger Kritikpunkt wieder mal die eingespielten Geräusche 😅
Ну що ж, у третій серії, чи то пак книзі "Кеплер62" юні поселенці все-таки дісталися місця призначення — планети Кеплер62е. Вона виявилася гарною, досить мирною й цілком придатною для життя. А ще... заселеною. Аж двома розумними расами: тупуватими орками й здатними читати думки шепотунами (так-так, тими самими істотами, з представником яких ми зустрілися в другій частині).
Що б я не сказала далі — виявиться спойлером. Тому зазначу лише, що сюжет закручений дуже неочікувано. Окрім виживання на новій планеті, Йоні має долати недугу, яка знову загострилася. Й із цією хворобою все дуже й дуже непросто!
Фінал емоційно коливається від трагедії до надії. Щоб її виправдати, довелося терміново читати наступну частину. А потім іще одну... Тож далі буде. А поки що дуже й дуже тішуся, що такого високого ґатунку книги з’являють й на нашому ринку. Тішуся, що саме ця серія запустила в сина те, що називається любов’ю до читання. Радію й за себе: буцімто дитяча література, а мені цікааааво! Значить, ще не все в моєму читацькому майбутньому втрачено))
Bjørn Sortland ja Timo Parvela vuorottelevat Kepler62-sarjan vetovastuusta, ja parilliset osat käännetään norjasta suomeksi. Sarjan neljäs osa, Pioneerit, kertoo siitä, kun matkalle lähetetyt nuoret saapuvat viimein uudelle kotiplaneetalleen, Kepler62e:lle. Pasi Pitkäsen kuvitus hivelee jälleen silmää, etenkin uutta, mutta samalla niin tuttua maisemaa esiteltäessä.
Me pelkäsimme, että planeetta Kepler62e olisi tulikuuma, että maa olisi punaisen hiekan peitossa eikä täällä olisi happea eikä elämää. Mutta maisema hehkuu vehreänä ja elinvoimaisena. Me olemme toisessa maailmassa. Uudessa maailmassa. Tämä ei ole mikään kuiva ja autio planeetta, niin kuin Mars. Täällä on pakko olla vettä. Ja erilaisia puita, ehkä kukkiakin. Täällä on ihan varmasti mahdollista kasvattaa vihanneksia muutenkin kuin Maasta tuoduissa laboratorioissa. (s. 25)
Koska juuri mitään tietoa planeetasta ei ole etukäteen annettu, ei matkaajilla tai lukijalla ole käsitystä millainen uusi maailma on. Onkin yllättävää, kun planeetta tervehtii heitä vihreänä ja elinvoimaisena "ei kuivuutta, ei roskia ja saateita, pelkkää vhreää luontoa". Vaikka planeetta onkin kaukana Maasta, ovat tutkijat varmasti tehneet paljon töitä saadakseen jonkinlainen kuvan siitä, ennen kuin jättimäiseen hankkeeseen ryhdyttiin, vaikka kaikki voi hyvinkin olla peiteoperaatio jollekin aivan muulle.
- Vihdoinkin paikka, jossa ei tarvitse huolehtia ilmaston lämpenemisestä. Luuletko, että me tuhoamme tämänkin planeetan? kysyn. (s. 55)
Kepler62 on nopealiikkeinen sarja, joka paljastaa juonen kannalta isoja asioita tuskallisen hitaasti, koukuttaen lukijansa viimeistä hengenvetoa myöten elämään yhdessä hahmojen kanssa jokaisessa eteen tulevassa asiassa. Neljännessä osassa vietetään hautajaiset matkalla tuhoutuneen kolmannen aluksen matkustajien muistoksi. Jonin outo sairaus palaa takaisin entistä nujertamattomampana ja on turvaudutava yllättävältä taholta tulevaan apuun.
Tunnen itseni Robinson Crusoeksi. Hänkin luuli olevansa yksin, mutta kävi ilmi, että autiosaarella oli myös muita. (s. 34)
Kepler62 -sarja tarjoilee neljännessä osassa viimeinkin perillepääsyn. Kepler62e on planeetta, jolle kaksi kolmesta matkaan lähetetystä aluksesta pääsee laskeutumaan. Kertojana toimii tällä kertaa aseteollisuuspohatan tytär, Marie ja hänen pääasiallisena sidekickinä toimii Ari.
Kepler62e osoittautuu ainakin pinnallisin puolin asuinkelpoiseksi planeetaksi. Pian tehdään tuttavuutta myös planeetan asujaimiston kanssa. He vaikuttavat aluksi kovin säikyiltä. Ovatko he vaarallisia? Arin pikkuveljen tauti pahenee ja muissakin alkaa olla oireita. Onko planeetan ilma sittenkään turvallista hengittää vai mistä tartunnassa on kyse?
Pioneerit kulkee erittäin mallikkaasti. Tunnelma tiivistyy, ei vähiten joukkoa johtavat Olivian vuoksi. Hän selkeästi tietää jotain, mitä muut eivät. Loppu jäi sellaiseen cliffhangeriin, että olin jo samantien lähteä vartavasten kirjastoon hakemaan seuraavaa osaa. Sitten ryhdistäydyin, muutuin takaisin aikuiseksi ja päätin odottaa kunnes seuraavan kerran menen kirjastoon.
Šo daļu izlasīju šausmīgi ātri, bet bija arī interesanta - uzsēdina uz tāda stāvokļa, ka vairs nezini, ko domāt, kam ticēt un kas tad patiesībā ir tas ļaunais un kas labais? Pēc šīs apstāties tiešām nav jēgas :)
Další díl na jaře 2019? A závěrečný až na podzim? To mám vydržet JAK? Já chci vědět hned, co ta mrška Olivia skrývá. A co je v kapsli. A co se bude dít. A vůbec... jak může být na Zemi stejný čas?!
The storyline is still intriguing and new questions arise part by part, but as a whole the story is getting weaker. Parvela's writing is better than Sortland's. Pitkänen's images are consistently breathtaking.
De kinderen bereiken eindelijk Kepler62 maar het gevaar is nog lang niet geweken.
Het vierde deel en OMG wat was het spannend (en ook wederom erg verdrietig). Ditmaal is het Maries beurt om weer het verhaal te vertellen. Ik vind Marie best een leuke meid, nou ja vanuit haar POV. Vanuit Ari's POV of hoe ze zich daar gedraagt vind ik haar maar niks. Maar door haar POV krijg ik toch wat meer waardering voor haar. En in dit deel zien we hoe zij die eerste dagen ervaart op de planeet, nieuwe talenten ontdekt (ja, ze kan meer dan dingen schieten), en zij en Ari komen steeds dichterbij, al vond ik het wel vervelend dat ze zo jaloers was. Als je Ari wilt dan zul je hem dat toch moeten laten weten, mannen zien het nou eenmaal niet altijd (en tja, vrouwen ook niet). Ja, hij flirt met Svetlana, maar naast die ene kus, heb je hem nou echt veel laten weten dat je hem leuk vindt? Niet echt, je hebt veel gebitcht naar die arme jongen.
Ik vond het heerlijk om te lezen over deze nieuwe planeet en ook om te zien wat er allemaal leefde op de planeet. Ik had al een vermoeden over die stam en wat de plannen waren en ik keek dus niet echt uit om te zien of mijn vermoedens waar waren. Het werd wel steeds spannender en ook op punten enorm verdrietig. Ik hoop dat we in de volgende boeken wat meer vinden over de ziekte die op deze planeet voorkomt en ook wat er is met Joni. Ook ben ik erg nieuwsgierig over wat Olivia weet en wat er is met die buisjes die Marie vond. Ik ben ook nieuwsgierig om uit te vinden wat er gaat gebeuren als Marie diegene ontmoet. Ik moet echt de volgende boeken in de serie hebben.
Een dingetje dat apart was... in boek 3 zegt Ari dit nadat hij aan boord van zijn sterrenzeiler is gekomen: "In de sterrenzeiler was het krap. Ari slaakte een zuch van verlichting toen hij zag dat er maar vier capusles stonden. Eén gesloten en drie met open deksel, wachten op hun bewoners. Als er een vijfde passagier meereisde, dan was dat in elk geval niet in dit ruimteschip." En dan later: "Als er al een mysterieuze dertiende capsule meereisde, dan was het in een van de andere schepen." MAAR, in dit boek, boek 4 lezen we deze zinnen: "'Nog iets,' zegt Ari. 'Er was nog een capsule op onze sterrenzeiler. Wie of wat zit daarin? Ik zie niemand anders...'" en ook deze nadat Marie met de Fluisteraar praat die haar verteld over de kist/capsule: "De capsule in Santa Mariá? Hoe weten jullie daarvan?" Ik vertelde mijn man hierover en hij heeft ook eens rondgekeken, en hij vond het volgende uit, wat best grappig was. Namelijk de Marie boeken (deel 4 en deel 2) worden door Bjorn Sortland geschreven in het Noors, terwijl de Ari boeken (deel 1 en deel 3) door Timo Parvelo worden geschreven in het Fins. Ik gok dat de schrijvers niet elkaars manuscripten hebben gelezen toen ze deel 3 en 4 schreven en dat er nu dus dit soort foutjes zijn. Ik kan me vagelijk herinneren dat ik in de eerdere boeken ook af en toe mijn hoofd zat te krabbelen maar dat het niet genoeg opviel tot nu dan.
Wederom geweldige illustraties, al blijf ik erbij (en ja ik herhaal mezelf) dat ik Ari's haar gewoon belachelijk vind en totaal niet vind passen.
Nu maar hopen dat ik snel de volgende boeken kan vinden, en ik zou ook aan iedereen deze serie aanraden.
Ei edelleenkään ominta lempialuetta kirjallisuudessa mutta kyllä näitä lukee ja tässä oli jo yritystä ja tapahtumiakin, voisin jopa antaa 3 ja puoli jos se olisi mahdollista. Ei kuitenkaan ihan nelosen arvoinen kuitenkaan. Tässä osassa matkustajat pääsevät jo perille ja aloittavat elämäänsä Kepler62e planeetalla.
Tykkäsin tästä enemmän kuin edellisestä osasta! Ja en ymmärrä miten jaksan odottaa ensi kesään seuraavaa osaa?!? Haluan tietää kaiken nyt heti. Ja apua. Mitä jos kirjasarjassa ei ikinä saada vastauksia kaikkiin kysymyksiin mitä esiin on noussut!
Tarina muuttuu aina vaan synkemmäksi. Ei oo kohta enää alakoululaisten kamaa. Jokaisen kirjan lopussa oleva cliffhanger tuhoaa palan sieluani. Seuraava osa ensi kesänä. Miten kestän sinne asti...
Tällä kertaa norjalainen Björn Sortland onnistuu paremmin osassa #2. Matka 1200 valovuoden päähän on saatu päätökseen muutamien mutkien kautta. Elossa ovat yhä Jani, Ari ja Olivia, mutta ainakin yksi alus kolmesta tuhoutui matkalla. Sortland onnistuu luomaan vieraan planeetan tunnelmasta kiinnostavan/hämyisen. Kepler62e:llä on todella vähän mitään kasvillisuutta tai asioita ylipäätään, ja vain kaksi eri eläinlajia esiintyy kirjassa, jotka nekin taistelevat keskenään. Kuvitus on jälleen erittäin hienoa, paljastamatta liikaa tekstin ulkopuolelta. Vieraalla planeetalla jotkut asiat ovat kuten maapallollakin. Henkilöhahmojen väliset keskustelut ovat ihan ok. Lapset pohdiskelevat kuinka kaukana kotoa ovat ja miten tärkeässä osassa he ovat - pelastamassa koko ihmiskuntaa. Ikävöivät, huolehtivat, esittävät kysymyksiä, arvostavat ystävyyttä aiempaa enemmän. Jani (vai oliko Ari?) sairastuu ja syntyy draamaa. Planeetan eläinlajeja ovat ainakin hyeenoja muistuttavat "örkit" ja "kuiskaajat", jotka ovat "ruohokansaa". LApset pääsevät nyt soveltamaan käytäntöön Area51-leirillä oppimiaan selviytymistaitoja, ja perustavat esim. viljelmiä. Joku osaa korjata laitteita. Vastalääke tehoaa viime hetkellä, mutta jotain yllättävää selviää. Tämä osa ei ainakaan vielä pilannut sarjan jännitystä, vaikka riski oli korkea.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Alan Dean Foster ja Pierre Boulle taitavat piilotella tämän kirjan muusina. Kuten kakkososa, niin tämä nelososakin on Sortlandin kynäilemää. Ja taso ei oikein riitä Parvelan kirjojen tasalle. Tästä episodista olisi saanut paljon herkullisemman ja planeetan ihmeitä olisi voinut kirjailla useammankin sivun. Mutta nyt tuntui, että suurin osa henkilöistä jäi statisteiksi ja porukka on mennyt vieraalle planeetalle, kuin suomalaiset kanarialle. Mukana eväät kotimaasta ja päivät vietetään rannalla grillaten nahkaa.
Jos vertaa nykyisiä nuorten ja nuorten aikuisten kirjoja, niin kyllä niihin sivuja mahtuu. Oikeastaan näin on ollut jo ikuisuuksia. Eivät ole Tolkienit tai Rowlingit jääneet nuorilta lukematta, vaikka sivuja onkin ollut enemmän kuin puhelinluettelossa. Ja molempien sarjojen ekat kirjat kyllä sopivat sinne kymmenen ikävuoden molemmille puolille.
Jännittää jo valmiiksi ne seuraavat osat. Mahtava sarja! Tosin hieman ärsyttää Sortlandin Marie-kuvaus. Jotenkin Parvela on itselle miellyttävämpää luettavaa, vaikka ei tämäkään huono todellakaan ole. Tässä teoksessa Marien suusta tulleet kummalliset lausahdukset kuten "olen vain avuton pikkutyttö" (vaikka osaa käsitellä asetta kuin asetta ja pelasti koko projektin näillä kyvyillään) eivät tunnu ollenkaan sopivan hahmon aiempaan kuvaukseen ja pojista kiinnostuminen tuntuu lähinnä teennäiseltä (tältä esiteinitytön ajattelu varmaan jostain sedästä juuri kuulostaa). All in all, hieno sarja, jota olen jo päässyt lapsille suosittelemaan.
Luin juuri lastenkirjan, jossa mainittiin sana paskapää.
Kepler62 on hurjan hyvä lasten kirjasarja, josta on nyt julkaistu 4. osa eli Pioneerit ja kaksi osaa vielä jäljellä. Pioneerit oli ihan hyvää jatkoa sarjalle, mutta toisaalta näistä neljästä ensimmäisestä osasta selkeästi myös heikoin. Olen myös huomannut, että omaan makuuni Timo Parvelan teokset uppoavat paremmin kuin nämä Bjørn Sotrlandin tekemät. Jännityksellä jään odottamaan mitä seuraavissa osissa tapahtuu ja miten muka kaksi osaa riittää kertomaan KAIKEN sen mikä askarruttaa. Koska tottakai se kaikki pitää kertoa.
Dördüncü kitap, yine Norveçli Marie'nin ağzından dinliyoruz hikayenin devamını.
Kahramanlar nihayet "Kepler62"ye ulaştılar. Geride bıraktıkları çevre problemleriyle boğuşan dünyayla karşılaştırıldığında bir cennet. Gezegende iki akıllı ırkla iletişim kurdular, ilkel orklar ve Fısıldayanlar.
Yeşil-mavi yaşam fışkıran yeni gezegende yaşam kolay gözükse de, (havayı soluyabiliyorlar, su içilebiliyor) başka dertlerle uğraşmak zorundalar.
Yine bir solukta okunan bir kitap. Okuduğum her yaşa hitabeden, kaliteli çocuk kitabı serilerinden biri.
Kepler62 - Cartea a patra: Pionierii de Timo Parvela, Bjorn Sortland și Pasi Pitkanen mi-a plăcut mult datorită evoluției fulminante a lui Marie, din perspectiva căreia urmărim povestea în acest volum. Întâlnim creaturile de pe Kepler, ne confruntăm cu ciudățenia Oliviei, adultul ce refuză să spună tot ce știe, dar mai ales, o vedem pe Marie cum începe să deschidă ochii și să vadă lumea altfel decât atunci când era izolată în casa ei de pe Pământ. Volumul se termină într-un punct important și abia aștept să aflu continuarea poveștii.
Tarina jatkui ensimmäisten ihmisten tutustuessa uuteen planeettaan. Sieltä löytyy erikoisia eläimiä ja myös murheita. Juonitteluakin piisaa, kuten myös salaisuuksia. Ari ja Marie yrittävät nauttia uudesta kodistaan yhdessä uusien ystäviensä kanssa ja samalla tehdä juttuja, joita kukaan muu ei ole koskaan tehnyt. Nopeasti tuli luettua, poika oli niin innoissaan kuulemassa mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt jo tätä kirjoitettaessa luvussa seuraava osa.
Ihan koukussa. Luin toissapäivänä ensimmäisen osan ja eilen kaksi seuraavaa. Tämä oli paras kaikista ja luojan kiitos juuri tuli ilmoitus että viides osa odottaa minua kirjastossa, en olisi malttanut odottaa huomiseen, että pääsen sitä lukemaan! Poikkeuksellisen moniulotteinen sarja ja ihan mielettömän hieno kuvitus.
Tahti vain kiihtyy ja tarina käy jännemmäksi. 6-vuotiaalle jopa vähän pelottavaksikin.
Tässä sarjassa on todella erikoisia hyppyjä välillä luvusta toiseen. Ilman mitään transitiota hypätään seuraavaan aiheeseen ja tuntuu aivan siltä, kuin välistä olisi jäänyt sivuja tai lukuja pois. Mutta se on selvästi valittu tyyli, koska niitä tulee joka kirjassa.
ihan mahtava mutta ei kovin herkille koska siinä on jossain kohdissa verta ja välillä pelottava. Onko sellainen ihan lapsille sopiva? Mutta se Ari on söpö.. oon vähän ihastunu siihen.. mut shippaan Ari x Marie kakkoskirjasta lähtien :3 Mutta se oli vähän surullinen koska Albert kuoli.. Mut ihan hyvä sarja kannattaa lukea jos tykkää scifistä! Ehkä enemmän yli 10 vuotiaille
This entire review has been hidden because of spoilers.
Matkalaiset ovat vihdoin perillä uudella planeetalla, mutta siellä on jo asukkaita ja outo virus piinaa edelleen matkalaisia. Kuvitus on tässä kirjassa erityisen hieno. Loppu on taas koukuttava, monta kysymystä jää edelleen auki...
Ensimmäiset ihmiset saapuvat Kepler62-planeetalle, mutta saavat huomata, etteivät suinkaan ole planeetan ainoat älylliset olennot. Mystiset Kuiskaajat ja erikoiset Karhuolennot asuttavat jo planeettaa. Mahtuvatko ihmiset näiden joukkoon?