What do you think?
Rate this book
Lomonosovin moottori
Novaja Zemljan syrjäseuduilla on tapahtunut jotain. Sen systemaattinen läpikäyminen voi paljastaa hupenevien luonnonvarojen ja sivilisaation väliltä salaisia yhteyksiä. Selvityksen syvetessä tieteellinen ja luonnonuskoinen maailma kohtaavat ja vaihtavat paikkaa. Uskomuksista tulee tosiasioita, tieteelliset tosiasiat paljastuvat uskomuksiksi. Lomonosovin moottori aiheuttaa tämän kaiken. Mutta mikä on Lomonosovin moottori? Ja miksi kaiken yllä väreilee vaikutelmia ihmiskunnan kohtalosta?
Antti Salmisen kokeellinen proosateos Lomonosovin moottori luotaa kirjallisten lajityyppien rajamaita ja rakentaa kiehtovan maailman risteyttäen steampunkia, muistiinpanoja, etnologiaa, alkemiaa ja ristiviitelogiikkaa.
Antti Salmisen kokeellinen proosateos Lomonosovin moottori luotaa kirjallisten lajityyppien rajamaita ja rakentaa kiehtovan maailman risteyttäen steampunkia, muistiinpanoja, etnologiaa, alkemiaa ja ristiviitelogiikkaa.
240 pages, Paperback
First published May 30, 2014
8 people are currently reading
247 people want to read
About the author
Antti Salminen
20 books10 followersAntti Salminen (s. 1983) on tamperelainen filosofi, runoilija, tietokirjailija, kirjallisuudentutkija.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 24 of 24 reviews
February 21, 2025
Toinen lyhyen ajan sisään lukemani kirja, jossa rakenneratkaisu on sama: Lomonosovin moottori koostuu 185:stä fragmentista, jotka ovat ikään kuin jälkipolville jääneitä muistiinpanoja historioitsijan yhteenkokoamana, mutta pääosin editoimattomana kokonaisuutena. Nimettömäksi jäävä kuratoija kertoo aluksi pyrkineensä kronologiaan ja tehneensä joitakin huomautuksia hakasulkeisiin, mutta muuten materiaali on alkuperäisessä asussaan. Ristiviittauksia fragmenttien välille on tehty, ja jokainen, tyypillisesti alle yhden sivun mittainen teksti osoittaa 1-3 muuhun fragmenttiin.
Juonta on siis vaikea hahmottaa, kun tarina ei etene lineaarisesti, vaan alkaa vasta kirjan edetessä muodostua lukijan mieleen. Ollaan Lomonosovin harjanteella Siperiassa, jossain tulevaisuudessa. Ihmiset, ja jotkin muut oliot - joista osa ihmisen tekemiä - pyrkivät käynnistämään Moottorin. Sekä kirjan lukuisat hahmot että Moottori ovat jotain orgaanisen ja ei-orgaanisen välillä olevaa, eikä yhdellä lukemalla (vaikka ristiviittauksiin jää koukkuun ja todellisuudessa lukeminen on vähintään 1.3-kertaista) kaikkea pysty sisäistämään.
Salmisen rikkaasta suomen kielen käytöstä sen sijaan voi lumoutua fragmentti kerrallaan. Jokainen teksti on kuin proosarunoutta, josta voi nauttia vaikkei yhtään ymmärtäisi, mistä on kysymys. Jos tämä kirja olisi saatavilla, voisin harkita sen ostamista. Kirja ansaitsisi paneutuvamman lukuotteen, ja tuottaisi aivan varmasti uusia oivalluksia jokaiselta aukeamaltaan jokaisella lukukerralla.
Juonta on siis vaikea hahmottaa, kun tarina ei etene lineaarisesti, vaan alkaa vasta kirjan edetessä muodostua lukijan mieleen. Ollaan Lomonosovin harjanteella Siperiassa, jossain tulevaisuudessa. Ihmiset, ja jotkin muut oliot - joista osa ihmisen tekemiä - pyrkivät käynnistämään Moottorin. Sekä kirjan lukuisat hahmot että Moottori ovat jotain orgaanisen ja ei-orgaanisen välillä olevaa, eikä yhdellä lukemalla (vaikka ristiviittauksiin jää koukkuun ja todellisuudessa lukeminen on vähintään 1.3-kertaista) kaikkea pysty sisäistämään.
Salmisen rikkaasta suomen kielen käytöstä sen sijaan voi lumoutua fragmentti kerrallaan. Jokainen teksti on kuin proosarunoutta, josta voi nauttia vaikkei yhtään ymmärtäisi, mistä on kysymys. Jos tämä kirja olisi saatavilla, voisin harkita sen ostamista. Kirja ansaitsisi paneutuvamman lukuotteen, ja tuottaisi aivan varmasti uusia oivalluksia jokaiselta aukeamaltaan jokaisella lukukerralla.
August 27, 2018
Lomosovin moottori ei ole romaani, ei ehkä edes kirja. Se on jotain Jenisein pohjamudasta, homonculusten pesistä, Nikolai Teslan takapihalta, ihmisluista tehdystä masuunista. Sitä lukiessa aivot ja keho, sanat ja tunne eivät tunnu koskaan sopivan yhteen. Kaikki on väärässä paikassa väärinpäin, eikä missään ole ainakaan järkeä. Teki mieli ahmia kirjan sanoja ja tarkoitan siis fyysisesti syödä - tai ehkä sittenkin polttaa tuhkaksi.
Mitään en ymmärtänyt, mutta tuntui kuin Kutna Horan luukirkko olisi noussut, sulkenut sisäänsä ja kuiskannut "shhh, kaikki on paremmin".
Mitään en ymmärtänyt, mutta tuntui kuin Kutna Horan luukirkko olisi noussut, sulkenut sisäänsä ja kuiskannut "shhh, kaikki on paremmin".
Read
December 29, 2025Lomonosovin moottorissa rakennetaan moottoria. Se onkin suunnilleen ainoa asia, jonka tästä teoksesta voi tapahtumapaikan - Novaja Zemljan - lisäksi varmuudella sanoa.
Moottorin rakentaminen on monisuuntainen homma, jossa työn touhussa sekoittuvat proosaruno ja romaani, ja jossa vauhtia otetaan lähitulevaisuudesta. Teslan oppeja seuraamalla on pyrkimyksenä luoda vempain, jolla olisi valtavat vaikutukset vähän kaikkeen.
”Moottori vetää puoleensa kaiken elollisen, orgaanisen ja lihallisen. Ei tappaakseen, vaan muuttaaksen elämän toiseksi elämäksi, Elämäksi.”
Minua ei tässä kirjassa kiinnostanut niinkään moottori, vaan tekijän ryöppyilevästä mielikuvituksesta syntyneet lauseet, jotka säkenöivät kielen. Teoksesta ei löydy sivuakaan, jolta ei tekisi mieli ottaa sitaattia.
”Yritän uudelleen. Jätän sanomatta. Kielellä ei ole salaisuuden makua. Ikkunasta ei näy. Ikuisuutta ei ole. En usko siihen mitä kirjoitin ja kirjoitan. En ole ainoa. Tässä kuussa on 35 päivää, ja nyt on valvomisen yö. Jään tähän.”
*
”Jos ette ymmärrä tätä, en voi auttaa. Jos ymmärrätte tämän, en voi auttaa. En voi auttaa.”
*
”Voitteko rakkaat ystävät koskaan ymmärtää miltä tuntuu, jos sielu on kyljys ja mielikuvitus lihas. Olin tuolloin yksinäinen ja tarvitsin jonkun oikein lähelleni. Minulla on omat tapani osoittaa kiintymystä.”
Salmisen kirjan luettuani en voi kuin todeta, että mikä onni onkaan olla lukija. Ai että.
Moottorin rakentaminen on monisuuntainen homma, jossa työn touhussa sekoittuvat proosaruno ja romaani, ja jossa vauhtia otetaan lähitulevaisuudesta. Teslan oppeja seuraamalla on pyrkimyksenä luoda vempain, jolla olisi valtavat vaikutukset vähän kaikkeen.
”Moottori vetää puoleensa kaiken elollisen, orgaanisen ja lihallisen. Ei tappaakseen, vaan muuttaaksen elämän toiseksi elämäksi, Elämäksi.”
Minua ei tässä kirjassa kiinnostanut niinkään moottori, vaan tekijän ryöppyilevästä mielikuvituksesta syntyneet lauseet, jotka säkenöivät kielen. Teoksesta ei löydy sivuakaan, jolta ei tekisi mieli ottaa sitaattia.
”Yritän uudelleen. Jätän sanomatta. Kielellä ei ole salaisuuden makua. Ikkunasta ei näy. Ikuisuutta ei ole. En usko siihen mitä kirjoitin ja kirjoitan. En ole ainoa. Tässä kuussa on 35 päivää, ja nyt on valvomisen yö. Jään tähän.”
*
”Jos ette ymmärrä tätä, en voi auttaa. Jos ymmärrätte tämän, en voi auttaa. En voi auttaa.”
*
”Voitteko rakkaat ystävät koskaan ymmärtää miltä tuntuu, jos sielu on kyljys ja mielikuvitus lihas. Olin tuolloin yksinäinen ja tarvitsin jonkun oikein lähelleni. Minulla on omat tapani osoittaa kiintymystä.”
Salmisen kirjan luettuani en voi kuin todeta, että mikä onni onkaan olla lukija. Ai että.
April 25, 2021
Koskaan ei pitäisi uskoa muiden arvioita kirjan vaikeudesta, ei Lomonosovin moottori ole sen vaikeampi kuin Leena Krohn. Hyvin paljon sukua Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaanille, mutta pysyy paremmin kasassa.
Tarinaa on helpoin seurata lukemalla tekstejä järjestyksessä, mutta lisäksi teoksessa voi ja kannattaa puikkelehtia aiheen mukaan seuraamalla viitteitä numeroitujen lukujen välillä. Tarina kertoo Novaja Zemljalle rakennettavasta Moottorista, joka on jotain mitä ajattelen aina kun uutisissa puhutaan "Biotehtaasta". Työvoimana toimivat homonculukset, nuo aikuisten minionit. Parit Tsar-Bomba youtube-videot tuli lukiessa katseltua.
"Kaiken varalta liekinheittimet on tuotu paikalle ja säiliöt täytetty."
Tarinaa on helpoin seurata lukemalla tekstejä järjestyksessä, mutta lisäksi teoksessa voi ja kannattaa puikkelehtia aiheen mukaan seuraamalla viitteitä numeroitujen lukujen välillä. Tarina kertoo Novaja Zemljalle rakennettavasta Moottorista, joka on jotain mitä ajattelen aina kun uutisissa puhutaan "Biotehtaasta". Työvoimana toimivat homonculukset, nuo aikuisten minionit. Parit Tsar-Bomba youtube-videot tuli lukiessa katseltua.
"Kaiken varalta liekinheittimet on tuotu paikalle ja säiliöt täytetty."
August 28, 2017
Lomonosovin moottori on hämmentävän omanlaisensa teos. Tutkielma unenomaisesta maailmasta, jossa tiedon ja sanojen suhde tulee näkyväksi. "Mutta kirjoilla on oma tapansa olla elossa. Ne heräävät vasta luettaessa ja syntyvät joka kerta uudelleen."
February 2, 2026
Kukapa ei rakastaisi homonculuksia Novaja Zemljalla.
Tämä oli ehdottomasti viihdyttävin kirja, jonka olen lukemut pitkään aikaan. Edellinen toteamus kertoo varmaan enemmän minusta kuin Lomonosovin moottorista. Joka tapauksessa, olin aivan inessä Salmisen rakentelemassa esoteerisessa apokalypsissä.
En ole ihan varma miten tämä pitäisi noin genreltään luokitella, itse luin tätä jonkinlaisena vinjettiromaanin ja runoteoksen mutaationa. Kirja seuraa Igumenia, o:ta, Kermosovia, Lokkia, nimettömiä apulaisia ja culeja näiden rakentaessa Moottoria. Meininki on groteskia ja villiä. Tsar-Bomban säteilevässä kajossa tanssimista ja bioinsinörismiä joka saa tohtori Frankensteinin vaikuttamaan pikkupitäjän terveyskeskuslääkäriltä.
Kaiken keskiössä on Moottori. Mikä ikinä se sitten onkaan. Omassa luennassani se on jonkinlainen uusi axis mundi, elämän-kuoleman-puu, jonka itse rakennamme. Uuden kvantti-tekno-biologisen todellisuutemme tukipilari, jonkinlainen hyperobjekti, joka ottaa kaiken sille annetun haltuunsa. Helppo olisi nähdä tässä jonkinlainen kapitalismin helvetinkone. Mutta se lienisi karu yksinkertaistus. Pitää makustella kuin homonculus radioaktiivista sientä. Summa Tunguska odottaa onneksi jo hylyssä.
Tämä oli ehdottomasti viihdyttävin kirja, jonka olen lukemut pitkään aikaan. Edellinen toteamus kertoo varmaan enemmän minusta kuin Lomonosovin moottorista. Joka tapauksessa, olin aivan inessä Salmisen rakentelemassa esoteerisessa apokalypsissä.
En ole ihan varma miten tämä pitäisi noin genreltään luokitella, itse luin tätä jonkinlaisena vinjettiromaanin ja runoteoksen mutaationa. Kirja seuraa Igumenia, o:ta, Kermosovia, Lokkia, nimettömiä apulaisia ja culeja näiden rakentaessa Moottoria. Meininki on groteskia ja villiä. Tsar-Bomban säteilevässä kajossa tanssimista ja bioinsinörismiä joka saa tohtori Frankensteinin vaikuttamaan pikkupitäjän terveyskeskuslääkäriltä.
Kaiken keskiössä on Moottori. Mikä ikinä se sitten onkaan. Omassa luennassani se on jonkinlainen uusi axis mundi, elämän-kuoleman-puu, jonka itse rakennamme. Uuden kvantti-tekno-biologisen todellisuutemme tukipilari, jonkinlainen hyperobjekti, joka ottaa kaiken sille annetun haltuunsa. Helppo olisi nähdä tässä jonkinlainen kapitalismin helvetinkone. Mutta se lienisi karu yksinkertaistus. Pitää makustella kuin homonculus radioaktiivista sientä. Summa Tunguska odottaa onneksi jo hylyssä.
November 16, 2024
Lomonosovin moottori oli kieltämättä yhden sortin Disco Elysium -kokemus. Kirjaa aloittaessa heräsi lähinnä kysymys siitä, mitä helvettiä sitä on taas päätynyt lukemaan, mutta loppua kohden teos teki lähtemättömän vaikutuksen. Kävin tekstin läpi tylsästi sivujärjestyksessä, mutta seuraamalla sivujenvälisiä viitteitä saa todennäköisesti aivan erilaisen kokonaiskuvan tarinasta. Vaikea suositella tätä erityisesti kenellekään, koska kyse on niin uniikista ja kummallisesta teoksesta, mutta ehdottoman positiivinen lukukokemus tämä siitä huolimatta oli.
January 14, 2020
Olen hämmentynyt. Selkeämpi kuva vaatisi uudelleenlukemisen.
March 29, 2019
Haluaisin rakastaa Lomonosovin moottoria ja sen psykedeelisyyttä. Oikeasti. Ja rakastankin ajatusta siitä kirjasta. Kun yliopistossa meille kerrottiin siitä fantasiakurssilla, olin myyty samantien. Laitoin kirjan heti varaukseen. Fragmentoitunut teos salaperäisesti moottorista, jonka tarkoitusta kukaan ei tiedä - ei edes sitä tuhoaako vai luoko se elämää. Nikolai Teslan oppien ymmärtäminen jumalallisen raamattuna, puolihmisrotuja, nekronautteja - wow, kyllä kiitos. Jopa syväluotaavat arvostelut (kuten https://kiiltomato.net/antti-salminen...) vain kasvattavat haluani ymmärtää, saada tästä kaikki. Hukkua tähän fantastiseen mysteeriin.
Mutta ei. Ei vain lähde, ei kuule millään.
Jollain tavalla tuntuu pahalta antaa teokselle huono arvosana vain koska "ehken ymmärräkkään sitä." Linkkaamani arvostelu itsessään menee niin filosofiseen pohdintaan, että tuntuu pahalta pysyä edes sen mukana - ja se on arvostelu, joka pyrkii ratkaisemaan joitain mysteerejä. Ei, en lukiessani tajunnut ehkä murto-osaa siitä, mitä tuo lukija löysi.
Mutta kun se ei ole vain se. Teos ei vain ollut viihdyttävä. Ajatus siitä on, teemat ja aiheet mitä se käsittelee ovat ihan helvetin kiehtovia. Haluaisin lukea romaanin niistä, mutta tämä ei ole sitä. Tämä on - no, en edes tiedä mitä. Se ei ole runoutta eikä proosaa, ja valitettavasti se ei ole kehu. Kirja koostuu sivun mittaisista pätkistä, mutta niillä tuntuu harvoin olevan vähän tekemistä toistensa kanssa. Jokaisen lopussa on ristiviittauksia toisiin fragmentteihin, mutta niissäkin yhteydet tuntuvat löyhiltä, jos siltäkään. Tyylillisesti fragementit eivät tunnu eroavan toisistaan liialti. Tässä olisi voinut edes käyttää eri fontteja tai muuten olla kokeellisempi taiton kanssa jotta tyyit ja fragmentit olisivat tuntuneet siltä. Erityisesti "radiolähetteet" tuntuivat hukkuvan kaiken muun sekaan täydellisesti, unohdin usein samantien, että tämän ei pitänyt olla tekstinä koettua.
Tämän lisäksi kirjoitustyyli itsessään, ja se miten maailma esitetään, ei toiminut minulle yhtään. Tyyli on liian lapsellinen ja no, hölmö. Puoli-ihmisrotu homonculukset ovat varsinkin naurettavuuden huippu. Siinä kohti kun selitettiin miten he pilkkaavat ryhmänsä edustajaa seisomalla ringissä ja heiluttelemalla varpaitaan... no, en voinut sen jälkeen oikein ottaa mitään enää tosissaan.
Kaiken lisäksi itse lukeminen oli projektina äärimmäisen raskasta ja hämmentävää ja turhauttavaa. Ongelma ei ole vain, että fragementit eivät tunnu yhdistyvän toisiinsa vaan se, että usein tuntuu siltä kuin virkkeet ylipäätänsä eivät olisi missään yhteydessä toisiinsa. Huvittavasti luin juuri tätä ennen Juhani Karilan Gorilla novellikokelman, joka tuntui onnistuvan kaikessa huomattavasti sujuvammin. Novellit olivat aivan helvetin outoja, virkkeet hyppivät miten sattuivat, mutta silti siitä löysi aina punaisen langan. Jotenkin se kaikki oli loogista.
Voi olla, että olin vain väärä lukija Lomonosovin moottorille, etten ole tarpeeksi fiksu ja tarpeeksi lukenut, mutta valitettavasti se ei toiminut minulle millään tasolla. Haluan rakastaa sitä, ajatus siitä, sen ideat, saavat minut lähes räjähtämään inspiraatiosta - siitä kaksi eikä yksi tähteä - mutta Salmisen toteutus ei valitettavasti vain osunut minuun millään tasolla.
Mutta ei. Ei vain lähde, ei kuule millään.
Jollain tavalla tuntuu pahalta antaa teokselle huono arvosana vain koska "ehken ymmärräkkään sitä." Linkkaamani arvostelu itsessään menee niin filosofiseen pohdintaan, että tuntuu pahalta pysyä edes sen mukana - ja se on arvostelu, joka pyrkii ratkaisemaan joitain mysteerejä. Ei, en lukiessani tajunnut ehkä murto-osaa siitä, mitä tuo lukija löysi.
Mutta kun se ei ole vain se. Teos ei vain ollut viihdyttävä. Ajatus siitä on, teemat ja aiheet mitä se käsittelee ovat ihan helvetin kiehtovia. Haluaisin lukea romaanin niistä, mutta tämä ei ole sitä. Tämä on - no, en edes tiedä mitä. Se ei ole runoutta eikä proosaa, ja valitettavasti se ei ole kehu. Kirja koostuu sivun mittaisista pätkistä, mutta niillä tuntuu harvoin olevan vähän tekemistä toistensa kanssa. Jokaisen lopussa on ristiviittauksia toisiin fragmentteihin, mutta niissäkin yhteydet tuntuvat löyhiltä, jos siltäkään. Tyylillisesti fragementit eivät tunnu eroavan toisistaan liialti. Tässä olisi voinut edes käyttää eri fontteja tai muuten olla kokeellisempi taiton kanssa jotta tyyit ja fragmentit olisivat tuntuneet siltä. Erityisesti "radiolähetteet" tuntuivat hukkuvan kaiken muun sekaan täydellisesti, unohdin usein samantien, että tämän ei pitänyt olla tekstinä koettua.
Tämän lisäksi kirjoitustyyli itsessään, ja se miten maailma esitetään, ei toiminut minulle yhtään. Tyyli on liian lapsellinen ja no, hölmö. Puoli-ihmisrotu homonculukset ovat varsinkin naurettavuuden huippu. Siinä kohti kun selitettiin miten he pilkkaavat ryhmänsä edustajaa seisomalla ringissä ja heiluttelemalla varpaitaan... no, en voinut sen jälkeen oikein ottaa mitään enää tosissaan.
Kaiken lisäksi itse lukeminen oli projektina äärimmäisen raskasta ja hämmentävää ja turhauttavaa. Ongelma ei ole vain, että fragementit eivät tunnu yhdistyvän toisiinsa vaan se, että usein tuntuu siltä kuin virkkeet ylipäätänsä eivät olisi missään yhteydessä toisiinsa. Huvittavasti luin juuri tätä ennen Juhani Karilan Gorilla novellikokelman, joka tuntui onnistuvan kaikessa huomattavasti sujuvammin. Novellit olivat aivan helvetin outoja, virkkeet hyppivät miten sattuivat, mutta silti siitä löysi aina punaisen langan. Jotenkin se kaikki oli loogista.
Voi olla, että olin vain väärä lukija Lomonosovin moottorille, etten ole tarpeeksi fiksu ja tarpeeksi lukenut, mutta valitettavasti se ei toiminut minulle millään tasolla. Haluan rakastaa sitä, ajatus siitä, sen ideat, saavat minut lähes räjähtämään inspiraatiosta - siitä kaksi eikä yksi tähteä - mutta Salmisen toteutus ei valitettavasti vain osunut minuun millään tasolla.
November 6, 2019
Novaja Zemljan saarelle rakennetaan jonkinlainen tutkimusasema, jota miehittää sekalainen joukko omituisia hahmoja. He löytävät ja rakentavat uusia elämänmuotoja ja valmistavat salaperäistä Moottoria.
Salminen käyttää 1800-luvun romaaneista tuttua metodia, jossa kirja on "koostettu löydetyistä dokumenteista", lähinnä henkilöhahmojen työpäiväkirjoista tai omaelämäkerroista, jotka on sitten järjestetty enemmän tai vähemmän kronologiseen järjestykseen. Joka dokumenttisivun lopussa on myös ristiviitteet vastaavanlaisiin dokumentteihin, jotka toisinaan olivat valaisevia, toisinaan... eivät.
Mutta toisin kuin 1800-luvulla, nämä irtonaiset fragmentit eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, jota lukijan olisi helppo seurata. Salminen seuraa Annihilation-kirjan tyylistä uuskumman perinnettä, jossa outoja asioita tapahtuu ilman sen suurempia selityksiä. Tämän kaiken päälle Lomonosovin moottori on vieläpä puhdasta postmodernistista kirjallisuutta, jossa fragmentaarisuus on ihanne ja jokainen kertoja on enemmän tai vähemmän epäluotettava.
En ihmettele, että tämä on Poesian julkaisema: koko kirja liikkuu hyvin usein enemmän proosarunouden kuin varsinaisen romaanikerronnan puolella. Silti kirjassa on jonkinlainen juoni ja jopa juonikäänne loppuvaiheessa.
Varsin usein Salminen syyllistyy kummailuun kummailun vuoksi eivätkä aika ajoin ilmestyvät humoristiset kohdat oikein sovi yhteen muun kokonaisuuden kanssa. Näistä puutteista huolimatta Lomonosovin moottori on ihan kelpo teos.
Salminen käyttää 1800-luvun romaaneista tuttua metodia, jossa kirja on "koostettu löydetyistä dokumenteista", lähinnä henkilöhahmojen työpäiväkirjoista tai omaelämäkerroista, jotka on sitten järjestetty enemmän tai vähemmän kronologiseen järjestykseen. Joka dokumenttisivun lopussa on myös ristiviitteet vastaavanlaisiin dokumentteihin, jotka toisinaan olivat valaisevia, toisinaan... eivät.
Mutta toisin kuin 1800-luvulla, nämä irtonaiset fragmentit eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, jota lukijan olisi helppo seurata. Salminen seuraa Annihilation-kirjan tyylistä uuskumman perinnettä, jossa outoja asioita tapahtuu ilman sen suurempia selityksiä. Tämän kaiken päälle Lomonosovin moottori on vieläpä puhdasta postmodernistista kirjallisuutta, jossa fragmentaarisuus on ihanne ja jokainen kertoja on enemmän tai vähemmän epäluotettava.
En ihmettele, että tämä on Poesian julkaisema: koko kirja liikkuu hyvin usein enemmän proosarunouden kuin varsinaisen romaanikerronnan puolella. Silti kirjassa on jonkinlainen juoni ja jopa juonikäänne loppuvaiheessa.
Varsin usein Salminen syyllistyy kummailuun kummailun vuoksi eivätkä aika ajoin ilmestyvät humoristiset kohdat oikein sovi yhteen muun kokonaisuuden kanssa. Näistä puutteista huolimatta Lomonosovin moottori on ihan kelpo teos.
June 12, 2015
Olisipa mennyt ohi, jos ei olisi voittanut Tähtivaeltajaa. Niin hienoja kuin Painovoiman sateenkaari ja Sotilasrajan unet ovatkin, ei ihme, että Lomonosovin moottori voitti; niin vahvasti tämä heiluu omissa sfääreissään. Mikä tolkuton trippi Siperian nurjalle puolelle! Todella elämyksellinen kirja, jossa voi törmätä mitä kummallisempiin käänteisiin. Ei tästä mitään tolkkua saa, mutta tunnelma on vahva.
November 10, 2015
Tämä oli upea. Karun ja kovan kauniisti kirjoitettu, prameilematon ja raadollinen tarina yhdestä maailmanlopusta ja hulluudesta ja mustekalasta ja mutaatioista. Ei tee edes mieli analysoida tämän enempää, haluan maistella ja lukea ristiin rastiin vielä uudelleen ennen kuin palautan kirjastolle. Alaviitteet varmistavat ettei tämä teos ole ihan heti kaluttu loppuun, ehdottomasti perehtymisen arvoinen kirja. Ja minähän perehdyn.
February 22, 2025
Alkemistis-kabbalistis-radioaktiivis-humoristisen kokeellisen spefi-runouden houreuni oli kaikkea sitä mitä luvattiinkin mutta mahdutti motorisoituun pedon vatsaansa myös niitä väsyneenmaskuliinisia ja spermaisia sivupolkuja, joilta hehkutetussa Mies_Kirjailijoiden spekulatiivisessa tai kokeellisessa kaunokirjallisuudessa ei näköjään voi välttyä.
February 18, 2019
Tieteiskirjallisuutta, erikoinen rakenne, fragmentaarista proosaa, joka tuntuu runolta. Antti Salmisen teos Lomonosovin moottori on saanut sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Tähtivaeltajan, mikä muistaakseni on harvinaista. Kirjastoissa olen nähnyt tätä sekä runohyllyissä että romaanina. Jälkimmäisenä tätä pitäisin itse, sillä rakenteellisena ideana on, että kyseessä olisi toimittajan kokoama "todistusaineisto erään elämänmuodon kohtalosta Novaja Zemljan eteläsaarella". Taustalla vallitsevat Olosuhteet.
Teoksen fragmenteista muodostuu outo kokonaisuus, jonka punainen lanka on mystisen Moottorin rakentaminen ja kuvaus saarella elävien "homonculien" elämäntavoista. Kyseessä ovat olennot, jotka muistuttavat jonkin verran ihmistä, mutta ovat paljon pienempiä ja kasvavat maasta. Scifin puolelle heilahdetaan siis ainakin tässä kohtaa. Myös kertojina katkelmissa toimivat ihmiset saarella puuhailevat erikoisia, asioita jotka eivät oikein tunnu kestävän päivänvaloa.
Käytetty kieli etenee monissa kohdin runon logiikalla, mikä paikoin ilmentää lähinnä kirjoittajien sekavuutta. Monissa kohdin syntyy upeita, värähteleviä lauseita, joita tekee mieli siteerata. Taustalla häilyy ajatuksia luontosuhteesta, ydinaseiden käytöstä (monesti viitataan alueella räjäytettyyn kaikkien aikojen suurimpaan ydinpommiin) ja siitä, mihin maailma on yleisesti menossa. Kirjassa riittää pureksittavaa, ja tulee olo, että toinenkin lukukerta olisi paikallaan. Tämä on todella hieno teos, joka oli parhaimmillaan kun sitä luki vähän kerrallaan.
"Jäljentäessä sattuu virheitä, ja monet niistä huomataan ja korjataan. On myös virheitä, jotka tuottavat uusia merkityksiä tai muuttavat vanhat lauseet toisiksi. Ne saattavat jäädä eloon ja vaeltaa teoksesta toiseen." (s. 42)
Teoksen fragmenteista muodostuu outo kokonaisuus, jonka punainen lanka on mystisen Moottorin rakentaminen ja kuvaus saarella elävien "homonculien" elämäntavoista. Kyseessä ovat olennot, jotka muistuttavat jonkin verran ihmistä, mutta ovat paljon pienempiä ja kasvavat maasta. Scifin puolelle heilahdetaan siis ainakin tässä kohtaa. Myös kertojina katkelmissa toimivat ihmiset saarella puuhailevat erikoisia, asioita jotka eivät oikein tunnu kestävän päivänvaloa.
Käytetty kieli etenee monissa kohdin runon logiikalla, mikä paikoin ilmentää lähinnä kirjoittajien sekavuutta. Monissa kohdin syntyy upeita, värähteleviä lauseita, joita tekee mieli siteerata. Taustalla häilyy ajatuksia luontosuhteesta, ydinaseiden käytöstä (monesti viitataan alueella räjäytettyyn kaikkien aikojen suurimpaan ydinpommiin) ja siitä, mihin maailma on yleisesti menossa. Kirjassa riittää pureksittavaa, ja tulee olo, että toinenkin lukukerta olisi paikallaan. Tämä on todella hieno teos, joka oli parhaimmillaan kun sitä luki vähän kerrallaan.
"Jäljentäessä sattuu virheitä, ja monet niistä huomataan ja korjataan. On myös virheitä, jotka tuottavat uusia merkityksiä tai muuttavat vanhat lauseet toisiksi. Ne saattavat jäädä eloon ja vaeltaa teoksesta toiseen." (s. 42)
February 26, 2026
Tartuin tähän kirjaan, sillä se oli voittanut Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 2015. Yritän lukea kotimaista scifiä ja fantasiaa enemmän. Tämä meni nyt tieteisfiktion laariin ainakin jollain tavalla.
Lomonosovin moottori koostuu fragmenteista eli “löydetyistä” tekstinpätkistä, muistiinpanoista ja muusta aineistosta, josta teos on “koostettu”. Se kertoo Novaja Zemljalla puuhailevasta omituisesta kultista, joka rakentaa Moottoria jotain tuntematonta käyttötarkoitusta varten.
Lähtökohtana konsepti kuulosti kiinnostavalta, vaikkakin taiteelliselta. Kyllähän tässä jotain hienoa varmasti on, kun on oikein palkittu teos?
Lukukokemuksena kirja oli kuin pieni poika olisi keksinyt kikkelinsä ja haluaa esitellä sitä kaikille. Teos myös vaikutti jääneen jumiin Sigmund Freudin anaaliseen kehitysvaiheeseen. Eritejutut toistuvat kerta toisensa jälkeen. Kirja pyrki inhottamaan lukijaa ja se toimi. Se oli inhottava kirja lukea.
Kirjan kuvitukset olivat hienoja ja osa fragmenteista oli oivaltavia ja niiden kieli oli kiehtovaa. Siitä kaksi tähteä.
Hahmot olivat kamalia ja maailma epäkiinnostava. Ristiviittaukset fragmenttien lopussa tuntuivat päälleliimatuilta.
Ilmeisesti tämän eritekerroksen alta pitäisi löytyä filosofista pohdintaa. Minä en sitä halua kaivaa esiin. Ei kiitos.
Genren ystävälle tämä on varmaan hauska teos, joka vie sekopäisen kultin maailmaan. Opin että en ole genren ystävä.
Lomonosovin moottori koostuu fragmenteista eli “löydetyistä” tekstinpätkistä, muistiinpanoista ja muusta aineistosta, josta teos on “koostettu”. Se kertoo Novaja Zemljalla puuhailevasta omituisesta kultista, joka rakentaa Moottoria jotain tuntematonta käyttötarkoitusta varten.
Lähtökohtana konsepti kuulosti kiinnostavalta, vaikkakin taiteelliselta. Kyllähän tässä jotain hienoa varmasti on, kun on oikein palkittu teos?
Lukukokemuksena kirja oli kuin pieni poika olisi keksinyt kikkelinsä ja haluaa esitellä sitä kaikille. Teos myös vaikutti jääneen jumiin Sigmund Freudin anaaliseen kehitysvaiheeseen. Eritejutut toistuvat kerta toisensa jälkeen. Kirja pyrki inhottamaan lukijaa ja se toimi. Se oli inhottava kirja lukea.
Kirjan kuvitukset olivat hienoja ja osa fragmenteista oli oivaltavia ja niiden kieli oli kiehtovaa. Siitä kaksi tähteä.
Hahmot olivat kamalia ja maailma epäkiinnostava. Ristiviittaukset fragmenttien lopussa tuntuivat päälleliimatuilta.
Ilmeisesti tämän eritekerroksen alta pitäisi löytyä filosofista pohdintaa. Minä en sitä halua kaivaa esiin. Ei kiitos.
Genren ystävälle tämä on varmaan hauska teos, joka vie sekopäisen kultin maailmaan. Opin että en ole genren ystävä.
January 19, 2026
Sain nyt tämän "Olosuhteet"-trilogian päätökseen, käänteisessä järjestyksessä. Onhan tämä poikkeuksellista kirjoittamista. Aina välillä luulee ymmärtävänsä ja seuraavassa hetkessä jälleen aivan kassalla. Tässä ollaan vielä aika positiivisissa tunnelmissa, jos vertaa "Tunguskan" maailmanlopun lähestymisen madmax-meininkiin. Erityisesti ilahduttaa sinne tänne istutetut omituiset huumorin pilkahdukset. Olen tyytyväinen että sain nämä luetuksi. Paljon hyvää on koska tunnelmat jäävät jokaisen näiden kolmen jälkeen pyörimään mieleen. Täytyy vaan lukiessa hyväksyä ettei tätä voi kokonaan "tajuta" eikä kirjailija ole varmasti tätä sellaiseksi tarkoittanutkaan. Täytyy joskus lukea uudestaan.
August 7, 2018
En ymmärtänyt, mitä tässä romaanissa oikein tapahtui, mutta kieli oli todella viihdyttävä. Joku koodi sivuissa oli, josta voisi kenties järjestää pisrtaleinen tarina kronologiseen järjestykseen, mutta en jaksanu niin tehdä. Mutta silti, vaikka tarina kulki todella surrealistiseen sekamelskaan kuvailut ja tapahtumat olivat kertakaikkieen niin omituisia ja kiehtovia, että en voinut kun ahmia tätä kirjaa eteenpäin. Todella hyvä (kenties lovecrafrilainen?) romaani.
March 16, 2025
Vaikka en ymmärtänyt kirjasta mitään, se sentään tuli selväksi, että nyt ollaan jonkin uuden ja ihmeellisen äärellä. Sivun mittaiset, välistä kuumeiset ja huumeiset katkelmat mitä kummallisimpien hahmojen kertomana rakentavat ristiviittausten verkoston, joka päättyy mahtavaan loppuhuipennukseen, joka ei ainakaan vähennä hämmennystä.
Read
March 30, 2025Total madness.
May 14, 2025
En tiedä oisko 2 vai 3 tähteä, tää ei ollu meikäläisell
November 15, 2025
"Niin kovasti halusimme menettää kaiken, jotta saisimme tyhjät, kauniit kädet. Me onnistuimme! Tyhjät kädet!"
tätä kirjallisuus voi olla, tällaista.
tätä kirjallisuus voi olla, tällaista.
June 21, 2022
Toisella lukukerralla luin Lomonosovin moottorin perinteisesti alusta loppuun, mikä ilmeisesti oli tarkoituskin. Ensimmäisellä yrityksellä olin lukenut kirjaa kuin 80-90 -luvun taitteen sooloroolipelikirjaa hyppien viitteestä toiseen ja päättyen syllogismien loputtomaan kehään.
Juoni kertoo Novaja Zemljan eteläsaarella olevasta puoliorgaanisesta voimalaitoksesta ja sen ympärillä parveilevista puolihulluista ja hulluista ihmisistä ja homunculeista. Kirja on mukava hypistellä ja siinä on hieno kuvitus. Se voitti aikoinaan sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Tähtivaeltaja-palkinnon.
Surrealistinen ja delirium-houremainen tarina tuo etäisesti mieleen Enki Bilalin sarjakuvat ym. oudomman scifin. Salminen sekoittelee tekstissä karkeuksia ja uskonnollisia viittauksia A. W. Yrjänän mieleen tuovalla tavalla. Salminen tuntee mm. ortodoksista perinnettä jonkin verran, ehkä paljonkin. Lomonosovin moottorin salaperäiset henkilöhahmot, kuten Igumeni ja Kaniikki, tuovat mieleen myös Jarkko Martikaisen varhaistuotannossa seikkailevat Apotin ja Imaamin.
Toisenkaan lukukerran jälkeen en osaa sanoa, onko Lomosonovin moottori mahtava neronleimaus vai rasittavaa kikkailua. Siksi kolme tähteä.
Juoni kertoo Novaja Zemljan eteläsaarella olevasta puoliorgaanisesta voimalaitoksesta ja sen ympärillä parveilevista puolihulluista ja hulluista ihmisistä ja homunculeista. Kirja on mukava hypistellä ja siinä on hieno kuvitus. Se voitti aikoinaan sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Tähtivaeltaja-palkinnon.
Surrealistinen ja delirium-houremainen tarina tuo etäisesti mieleen Enki Bilalin sarjakuvat ym. oudomman scifin. Salminen sekoittelee tekstissä karkeuksia ja uskonnollisia viittauksia A. W. Yrjänän mieleen tuovalla tavalla. Salminen tuntee mm. ortodoksista perinnettä jonkin verran, ehkä paljonkin. Lomonosovin moottorin salaperäiset henkilöhahmot, kuten Igumeni ja Kaniikki, tuovat mieleen myös Jarkko Martikaisen varhaistuotannossa seikkailevat Apotin ja Imaamin.
Toisenkaan lukukerran jälkeen en osaa sanoa, onko Lomosonovin moottori mahtava neronleimaus vai rasittavaa kikkailua. Siksi kolme tähteä.
January 4, 2025
Kielellisesti todella hieno, voimakastunnelmainen runollinen proosa-runo-teos. Tämä ei kerro kokonaista tarinaa eikä tästä sellaista pidä etsiä, vaan tämä on kokonaisuudessaan vain tietynlaisessa tunnelmassa tunnelmointia, kuvien maalausta, käytännössä runoutta, ja sellaisenaan tempaisee vahvasti mukaansa. Yleisenä teemana luonnon ja teknologian konseptien totaalinen hajoaminen ja yhteenkietoutuminen, orgaanisen ja mekaanisen yhteensulautuminen, posthumanismi, koneellis-orgaanis-vitaalis-mekaanis-systeemi, joka näyttäytyy ilman muuta myös allegorisena.
April 27, 2016
Tämä kirja olisi vaatinut enemmän keskittymistä ja aikaa. Nyt oli sen verran monta luettavaa kesken että en ihan saanut Lomonosovin moottorista kaikkia tehoja irti. Vaikuttava teos joka tapauksessa, kieli oli rujoa ja kaunista, välillä naurattikin.
Displaying 1 - 24 of 24 reviews