What do you think?
Rate this book
Civilizations Rise and Fall #2
Collapse: How Societies Choose to Fail or Succeed
Brilliant, illuminating, and immensely absorbing, Collapse is destined to take its place as one of the essential books of our time, raising the urgent question: How can our world best avoid committing ecological suicide?
In his million-copy bestseller Guns, Germs, and Steel, Jared Diamond examined how and why Western civilizations developed the technologies and immunities that allowed them to dominate much of the world. Now in this brilliant companion volume, Diamond probes the other side of the equation: What caused some of the great civilizations of the past to collapse into ruin, and what can we learn from their fates?
As in Guns, Germs, and Steel, Diamond weaves an all-encompassing global thesis through a series of fascinating historical-cultural narratives. Moving from the Polynesian cultures on Easter Island to the flourishing American civilizations of the Anasazi and the Maya and finally to the doomed Viking colony on Greenland, Diamond traces the fundamental pattern of catastrophe. Environmental damage, climate change, rapid population growth, and unwise political choices were all factors in the demise of these societies, but other societies found solutions and persisted. Similar problems face us today and have already brought disaster to Rwanda and Haiti, even as China and Australia are trying to cope in innovative ways. Despite our own society's apparently inexhaustible wealth and unrivaled political power, ominous warning signs have begun to emerge even in ecologically robust areas like Montana.
Brilliant, illuminating, and immensely absorbing, Collapse is destined to take its place as one of the essential books of our time, raising the urgent question: How can our world best avoid committing ecological suicide?
In his million-copy bestseller Guns, Germs, and Steel, Jared Diamond examined how and why Western civilizations developed the technologies and immunities that allowed them to dominate much of the world. Now in this brilliant companion volume, Diamond probes the other side of the equation: What caused some of the great civilizations of the past to collapse into ruin, and what can we learn from their fates?
As in Guns, Germs, and Steel, Diamond weaves an all-encompassing global thesis through a series of fascinating historical-cultural narratives. Moving from the Polynesian cultures on Easter Island to the flourishing American civilizations of the Anasazi and the Maya and finally to the doomed Viking colony on Greenland, Diamond traces the fundamental pattern of catastrophe. Environmental damage, climate change, rapid population growth, and unwise political choices were all factors in the demise of these societies, but other societies found solutions and persisted. Similar problems face us today and have already brought disaster to Rwanda and Haiti, even as China and Australia are trying to cope in innovative ways. Despite our own society's apparently inexhaustible wealth and unrivaled political power, ominous warning signs have begun to emerge even in ecologically robust areas like Montana.
Brilliant, illuminating, and immensely absorbing, Collapse is destined to take its place as one of the essential books of our time, raising the urgent question: How can our world best avoid committing ecological suicide?
608 pages, Paperback
First published January 1, 2004
About the author
Jared Diamond
54 books8,245 followersJared Mason Diamond is an American scientist, historian, and author best known for his popular science and history books and articles. Originally trained in biochemistry and physiology, Diamond is commonly referred to as a polymath, stemming from his knowledge in many fields including anthropology, ecology, geography, and evolutionary biology. He is a professor of geography at UCLA.
In 2005, Diamond was ranked ninth on a poll by Prospect and Foreign Policy of the world's top 100 public intellectuals.
In 2005, Diamond was ranked ninth on a poll by Prospect and Foreign Policy of the world's top 100 public intellectuals.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
March 5, 2019
Evoluutiobiologi ja maantieteilijä (myös Suomen akatemian akateemikko) Diamond jatkaa muissa kirjoissaan tutulla tyylillä syväluotaavaa mutta maallikollekin ymmärrettävää tutkimustaan eri kansoista ja kulttuureista. Diamondin kirjoja on nautinnollista lukea, koska hän osaa kertoa valloittavasti tapauskertomuksia Uudesta Guineasta, Pääsiäissaarilta, Grönlannista, USA:sta ja monesta muusta paikasta.
Tässä kirjassa Diamond hahmottelee syitä siihen miksi jotkus pienet ja isommatkin kulttuurit ovat romahtaneet ja päätyy siihen, että enemmän tai vähemmän kyseessä on ympäristösyyt ja ihmisen loputon typeryys ja ymmärtämättömyys ja kyvyttömyys ymmärtää ajan kulumista.
Laadukasta tekstiä, eikä edes käännöksen virheet häirinneet tällä kertaa kovin paljon.
Tässä kirjassa Diamond hahmottelee syitä siihen miksi jotkus pienet ja isommatkin kulttuurit ovat romahtaneet ja päätyy siihen, että enemmän tai vähemmän kyseessä on ympäristösyyt ja ihmisen loputon typeryys ja ymmärtämättömyys ja kyvyttömyys ymmärtää ajan kulumista.
Laadukasta tekstiä, eikä edes käännöksen virheet häirinneet tällä kertaa kovin paljon.
May 27, 2023
Diamond, Jared: Collapse. How Societies Choose to Fail or Succeed (2004, Penguin Books, 608 s.)
Yleistä
Kirjan etenemisjärjestys on sinällään hyvin johdonmukainen. Tutkitaan ensin entisaikojen yhteisöjä, tutkitaan niitä yhdistäviä tekijöitä sekä verrataan niitä muihin yhteiskuntiin. Tällä tavalla tarkoituksena on osoittaa yhtenäiset tekijät kansakuntien romahduksiin ja tehdä ennusteita tulevaisuuden romahtavista yhteiskunnista. Näin siis ainakin teoriassa. Kirjassa esitetään, että yleisimpiä merkkejä kansakuntien tuhosta ovat olleet muun muassa aggressiivinen maatalous, maan kuihtuminen, nälänhätä, kapinat, kansanmurha ja niin edelleen. Yksi merkittävä syy on myös luonnonresurssien loppumisella.
Tulokulma tutkittavaan asiaan on siis oikeansuuntainen. Sen sijaan toteutuksessa on parantamisen varaa.
Lähteiden käyttö
Lähdeaineisto rajautuu käytännössä muutamiin tunnetuihin sivilisaatioihin eri puolilta maailmaa. Tämä on yllättävän pieni määrä suhteutettuna teoksen päämäärään, jossa yritetään hahmottaa yleistä mallia kansakuntien romahdukseen. Olisiko kirjan tutkimuskysymystä voinut lähteä kvantitaviisella lähestymistavalla? Yksi idea olisi se, että kirjailija luetteloi kaikki tunnetut sivilisaatiot ja luettelee niiden romahduksen syyt. Tämän myötä kirjailija saa prosentuaaliset jakaumat tietyistä romahduksen syistä. Toisaalta se myös paljastaisi, jos romahduksen syy on tuntematon. Syy tähän pohdintaan on seuraava. Jos teoria on hyvä, teorian tekijällä on perusteet antaa jonkinlainen ennuste. Tämän kirjan täsmällisin ennuste tulevaisuudelle on se, että ympäristökriisit kasvavat ja ne tulevat ratkaistavaksi jälkipolville tavalla taikka toisella. Ei kovin täsmällinen väittämä. Tämän kaltaisista lausumista voi olla kuka tahansa olla samaa mieltä riippumatta siitä, millä puolella aitaa on asiassa. Tässä onkin kirjan yksi suurimmista heikkouksista.
Tähän kysymykseen liittyy myös toinen lähdekritiikkiä koskettava asia. Muinaisista yhteisöistä ei välttämättä saada tarkkaa tietoa, millainen lainsäädäntö niissä on ollut. Sen vuoksi ei voida välttämättä kovinkaan tarkasti tietää, kuinka suuret vapaudet yksilöillä on ollut harjoittaa elinkeinoa tai muutoin edistää omaa selviytymistään. Edes historiallisena aikana tämä ei välttämättä ole helppoa, puhumattakaan esihistoriallisesta ajasta. Jos lopputulos on tiedossa, esimerkiksi kapina ja hävitys, mikä on ollut oireen aiheuttaja? Historioitsijat voivat arvella romahduksen syyksi "epätasa-arvoa" tai "jännitteiden nousua", mutta ilman tietoa yhteisön laeista, täyttä varmuutta ei välttämättä asiasta ole.
Syyt ja seuraukset
Jos alueen luonnonvarat loppuvat tai tapahtuu luonnonkatastrofi, eikä alue enää kannata ihmisten elinkeinoja, sellainen alue kuihtuu pois. Silloin ihmiset siirtyvät muualle jatkamaan elämäänsä. Romahtava sivilisaatio voi pumpata lisäaikaa itselleen sillä, että se alkaa ryövätä toisten ihmisten omaisuutta ja ryhtyy jakamaan sitä "enemmän tarvitseville". Kirjailija pyöritteleekin ajatusta siitä, että diktaattorin avulla kansakunta voi selvitä hieman pidempään, mutta jättää pohdinnan siihen. Onko se hyvä asia vai ei? Jos kultakaivosten päällä toimiva diktatuuri on vallassa tuhat vuotta, onko se tavoiteltava asia? Onko "sivilisaation" iällä merkitystä, jos tuhatvuotinen valtakunta on saavutettu verenvuodatuksella ja petoksella? Entä vapaa yhteiskunta, jossa ihmiset saavat elää vapaata elämää rajoittamatta kuitenkaan toisten yhtä suuria vapauksia? Tätä näkökulmaa ei juurikaan käsitellä kirjassa.
Yhteismaan ongelma tunnistetaan yhdeksi suureksi vaikuttajaksi, joka edistää luonnonvarojen haaskausta ja sivilisaation romahdusta. Toisaalta kirjailija ei itse varsinaisesti esitä, että alueita tulisi yksityistää enemmän tämän ongelman välttämiseksi. Sen sijaan kirjan loppuosa menee markkinatalouden sekä kaivos- ja metsätalouden kritisointiin. Lisäksi kirjailija peräänkuuluttaa voimakkaampaa valtion sääntelyä. Mitään suurempaa filosofista keskustelua valtion roolista tai omistusoikeudesta ei kuitenkaan käydä.
Kirjassa esimerkiksi rinnastetaan luonnonvaroja käyttävät yritykset entisaikojen sotaherroihin, jotka eivät jätä paikallisille mitään. Tässä kuitenkin on kyse omistusoikeudesta. Se, joka omistaa alueen, saa hyödyntää sitä, koska se kuuluu omistajalle. Luonnonvarojen käyttö tarjoaa paikallisille työtä ja toimeentuloa. Ihmisillä, jotka eivät halua edistää resurssien käyttöä, on mahdollisuus ostaa ympäröivät maa-alueet itselleen, ja jättää ne koskemattomiksi suojelualueiksi. Mutta ihmiset eivät tee niin - miksi?
Yhteenveto
Tuoko kirja lopulta mitään uutta ja mullistavaa tietoisuuteen? Ei tuo. Esitetyt seikat ovat pääteltävissä enimmäkseen ilman etukäteistietoa. Kirjalta olisi voinut odottaa enemmän, koska onhan kyseessä noin 600-sivuinen kirja erittäin raflaavalla otsikolla. Syy-seuraussuhteiden sekä romahduksen aikajänteiden ennustaminen jäi valitettavan pieneen rooliin, vaikka ne olisivat olleet kaikkein arvokkainta tietoa.
Taustalla oleva idea on hyvä. Valitettavasti ajatuksen toteuttaminen kirjan muotoon jää puutteelliseksi. Läpikotaisin teoksessa on ongelmana suuri toiston määrä. Toiseksi ongelmana on se, että kirjailija käyttää todella paljon energiaa yksityiskohtien kuvailuun, vaikka ne eivät ole johtopäätöksen kannalta olennaista tietoa. Kirjailija ikään kuin hurahtaa sivujuonteisiin ja unohtaa, että hänen pitäisi kirjoittaa yleisemmällä tasolla, jotta hän voisi kuvailla yleisen teorian kansakuntien romahduksesta. Montana-kuvaukset ja metsäsertifiointiin lilittyvät selitykset ovat eräitä esimerkkejä tästä. Pelkästään toistoa leikkaamalla teoksen olisi saanut lyhennettyä mahdollisesti puoleen. Lisäksi kapea lähdeaineisto, väliotsikoiden puute sekä alarmistinen tyyli ovat haittaavia tekijöitä.
Arvosana: 2/5
Yleistä
Kirjan etenemisjärjestys on sinällään hyvin johdonmukainen. Tutkitaan ensin entisaikojen yhteisöjä, tutkitaan niitä yhdistäviä tekijöitä sekä verrataan niitä muihin yhteiskuntiin. Tällä tavalla tarkoituksena on osoittaa yhtenäiset tekijät kansakuntien romahduksiin ja tehdä ennusteita tulevaisuuden romahtavista yhteiskunnista. Näin siis ainakin teoriassa. Kirjassa esitetään, että yleisimpiä merkkejä kansakuntien tuhosta ovat olleet muun muassa aggressiivinen maatalous, maan kuihtuminen, nälänhätä, kapinat, kansanmurha ja niin edelleen. Yksi merkittävä syy on myös luonnonresurssien loppumisella.
Tulokulma tutkittavaan asiaan on siis oikeansuuntainen. Sen sijaan toteutuksessa on parantamisen varaa.
Lähteiden käyttö
Lähdeaineisto rajautuu käytännössä muutamiin tunnetuihin sivilisaatioihin eri puolilta maailmaa. Tämä on yllättävän pieni määrä suhteutettuna teoksen päämäärään, jossa yritetään hahmottaa yleistä mallia kansakuntien romahdukseen. Olisiko kirjan tutkimuskysymystä voinut lähteä kvantitaviisella lähestymistavalla? Yksi idea olisi se, että kirjailija luetteloi kaikki tunnetut sivilisaatiot ja luettelee niiden romahduksen syyt. Tämän myötä kirjailija saa prosentuaaliset jakaumat tietyistä romahduksen syistä. Toisaalta se myös paljastaisi, jos romahduksen syy on tuntematon. Syy tähän pohdintaan on seuraava. Jos teoria on hyvä, teorian tekijällä on perusteet antaa jonkinlainen ennuste. Tämän kirjan täsmällisin ennuste tulevaisuudelle on se, että ympäristökriisit kasvavat ja ne tulevat ratkaistavaksi jälkipolville tavalla taikka toisella. Ei kovin täsmällinen väittämä. Tämän kaltaisista lausumista voi olla kuka tahansa olla samaa mieltä riippumatta siitä, millä puolella aitaa on asiassa. Tässä onkin kirjan yksi suurimmista heikkouksista.
Tähän kysymykseen liittyy myös toinen lähdekritiikkiä koskettava asia. Muinaisista yhteisöistä ei välttämättä saada tarkkaa tietoa, millainen lainsäädäntö niissä on ollut. Sen vuoksi ei voida välttämättä kovinkaan tarkasti tietää, kuinka suuret vapaudet yksilöillä on ollut harjoittaa elinkeinoa tai muutoin edistää omaa selviytymistään. Edes historiallisena aikana tämä ei välttämättä ole helppoa, puhumattakaan esihistoriallisesta ajasta. Jos lopputulos on tiedossa, esimerkiksi kapina ja hävitys, mikä on ollut oireen aiheuttaja? Historioitsijat voivat arvella romahduksen syyksi "epätasa-arvoa" tai "jännitteiden nousua", mutta ilman tietoa yhteisön laeista, täyttä varmuutta ei välttämättä asiasta ole.
Syyt ja seuraukset
Jos alueen luonnonvarat loppuvat tai tapahtuu luonnonkatastrofi, eikä alue enää kannata ihmisten elinkeinoja, sellainen alue kuihtuu pois. Silloin ihmiset siirtyvät muualle jatkamaan elämäänsä. Romahtava sivilisaatio voi pumpata lisäaikaa itselleen sillä, että se alkaa ryövätä toisten ihmisten omaisuutta ja ryhtyy jakamaan sitä "enemmän tarvitseville". Kirjailija pyöritteleekin ajatusta siitä, että diktaattorin avulla kansakunta voi selvitä hieman pidempään, mutta jättää pohdinnan siihen. Onko se hyvä asia vai ei? Jos kultakaivosten päällä toimiva diktatuuri on vallassa tuhat vuotta, onko se tavoiteltava asia? Onko "sivilisaation" iällä merkitystä, jos tuhatvuotinen valtakunta on saavutettu verenvuodatuksella ja petoksella? Entä vapaa yhteiskunta, jossa ihmiset saavat elää vapaata elämää rajoittamatta kuitenkaan toisten yhtä suuria vapauksia? Tätä näkökulmaa ei juurikaan käsitellä kirjassa.
Yhteismaan ongelma tunnistetaan yhdeksi suureksi vaikuttajaksi, joka edistää luonnonvarojen haaskausta ja sivilisaation romahdusta. Toisaalta kirjailija ei itse varsinaisesti esitä, että alueita tulisi yksityistää enemmän tämän ongelman välttämiseksi. Sen sijaan kirjan loppuosa menee markkinatalouden sekä kaivos- ja metsätalouden kritisointiin. Lisäksi kirjailija peräänkuuluttaa voimakkaampaa valtion sääntelyä. Mitään suurempaa filosofista keskustelua valtion roolista tai omistusoikeudesta ei kuitenkaan käydä.
Kirjassa esimerkiksi rinnastetaan luonnonvaroja käyttävät yritykset entisaikojen sotaherroihin, jotka eivät jätä paikallisille mitään. Tässä kuitenkin on kyse omistusoikeudesta. Se, joka omistaa alueen, saa hyödyntää sitä, koska se kuuluu omistajalle. Luonnonvarojen käyttö tarjoaa paikallisille työtä ja toimeentuloa. Ihmisillä, jotka eivät halua edistää resurssien käyttöä, on mahdollisuus ostaa ympäröivät maa-alueet itselleen, ja jättää ne koskemattomiksi suojelualueiksi. Mutta ihmiset eivät tee niin - miksi?
Yhteenveto
Tuoko kirja lopulta mitään uutta ja mullistavaa tietoisuuteen? Ei tuo. Esitetyt seikat ovat pääteltävissä enimmäkseen ilman etukäteistietoa. Kirjalta olisi voinut odottaa enemmän, koska onhan kyseessä noin 600-sivuinen kirja erittäin raflaavalla otsikolla. Syy-seuraussuhteiden sekä romahduksen aikajänteiden ennustaminen jäi valitettavan pieneen rooliin, vaikka ne olisivat olleet kaikkein arvokkainta tietoa.
Taustalla oleva idea on hyvä. Valitettavasti ajatuksen toteuttaminen kirjan muotoon jää puutteelliseksi. Läpikotaisin teoksessa on ongelmana suuri toiston määrä. Toiseksi ongelmana on se, että kirjailija käyttää todella paljon energiaa yksityiskohtien kuvailuun, vaikka ne eivät ole johtopäätöksen kannalta olennaista tietoa. Kirjailija ikään kuin hurahtaa sivujuonteisiin ja unohtaa, että hänen pitäisi kirjoittaa yleisemmällä tasolla, jotta hän voisi kuvailla yleisen teorian kansakuntien romahduksesta. Montana-kuvaukset ja metsäsertifiointiin lilittyvät selitykset ovat eräitä esimerkkejä tästä. Pelkästään toistoa leikkaamalla teoksen olisi saanut lyhennettyä mahdollisesti puoleen. Lisäksi kapea lähdeaineisto, väliotsikoiden puute sekä alarmistinen tyyli ovat haittaavia tekijöitä.
Arvosana: 2/5
September 8, 2019
Loistava kirja, mutta Kimmo Pietiläisen käännös oli paikoin aika onneton. Selkeitä anglismeja oli jäänyt tekstiin ja englanninkielisiä kielikuvia, jotka olivat suomeksi aivan älyttömiä.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews