Nutshell

by Ian McEwan

Nutshell is a classic story of murder and deceit, told by a narrator with a perspective and voice unlike any in recent literature. A bravura performance, it is the finest recent work from a true master.

To be bound in a nutshell, see the world in two inches of ivory, in a grain of sand. Why not, when all of literature, all of art, of human endeavour, is just a speck in the universe of possible things.

Genres: Fiction, Book Club, Contemporary, Mystery, Literary Fiction, Audiobook, Thriller

208 pages, Hardcover

First published September 1, 2016

About the author

Ian McEwan studied at the University of Sussex, where he received a BA degree in English Literature in 1970 and later received his MA degree in English Literature at the University of East Anglia.

McEwan's works have earned him worldwide critical acclaim. He won the Somerset Maugham Award in 1976 for his first collection of short stories First Love, Last Rites; the Whitbread Novel Award (1987) and the Prix Fémina Etranger (1993) for The Child in Time; and Germany's Shakespeare Prize in 1999. He has been shortlisted for the Man Booker Prize for Fiction numerous times, winning the award for Amsterdam in 1998. His novel Atonement received the WH Smith Literary Award (2002), National Book Critics' Circle Fiction Award (2003), Los Angeles Times Prize for Fiction (2003), and the Santiago Prize for the European Novel (2004). He was awarded a CBE in 2000. In 2006, he won the James Tait Black Memorial Prize for his novel Saturday and his novel On Chesil Beach was named Galaxy Book of the Year at the 2008 British Book Awards where McEwan was also named Reader's Digest Author of the Year.

McEwan lives in London.

Reviews

[Helena]

Kerrassaan herkullinen tarina suosikkikirjailijaltani, luin tätä oikein nautiskellen ja hykerrellen. Sikiön kertojaääni oli jotain niin absurdia, että tähän kykenee vain McEwan :) Hamletin suhteen minulla oli aukko yleissivistyksessä, joten jouduin tämän luettuani googlailemaan lisätietoa Hamletin juonesta ja yhtymäkohdasta tähän McEwanin nykyversioon. Jännitystäkään Pähkinänkuoresta ei puuttunut, siinä mielessä tätä luki kuin dekkaria. Lisäpisteitä kirjailijalle siitä, että osaa tiivistää kirjansa kohtuulliseen sivumäärään, tämä tuli luettua nopeasti.

[Noora Susi]

”Saan synnyinlahjaksi nykyaikaiset olot (hygienian, lomat, nukutuslääketieteen, lukulamput, appelsiineja keskellä talvea) ja saan asua planeetan etuoikeutetussa kolkassa - hyvin syöneessä, kulkutaudeista vapaassa Länsi-Euroopassa. Ikivanhassa ja kalkkeutuneessa, suhteellisen lempeässä maanosassa, jota sen oman menneisyyden aaveet vainoavat, joka helposti sortuu öykkäröimään ja on epävarma itsestään, mutta jonka miljoonat onnettomat ovat kuitenkin valinneet päämääräkseen.”

[Elina Mustikkakummun Anna]

Olipa taas hieno ja älykäs kirja McEwanilta! Aivan uudenlainen kertoja sekä kiinnostava ja yllätyksellinen juoni.

[Mari Moisio]

Yllättävä Hamlet - modernisointi!

[Salla-Maria L.]

Kylläpä oli todella omaperäinen asetelma: syntymätön lapsi seuraa äitinsä ja tämän lähipiirin onnettomia valintoja muutaman päivän ajan ennen syntymäänsä. Kirjan kieli on todella hyvää ja vetävää, ja lapsen ajattelu hämmentävän sivistynyttä ja maailmaanähnyttä (niin ristiriitaista kuin se onkin). On erikoista seurata tapahtumia, joita kertojakaan (lapsi) ei ole nähnyt: mikä on totta ja mikä kuvitelmaa? Tarina sinällään on nähty ja kuultu dekkarikirjallisuudessa usein. Kelpo lukukokemus joka tapauksessa, annan 4-!

[Reetta Saine]

Kertojana syntymätön lapsi, joka tunnustelee elämää äidin kautta. Äiti suunnittelee rakastajansa kanssa lapsen isän - äidin aviomiehen - murhaa. Kammottavan herkullisia yksityiskohtia niin henkilöhahmojen persoonista, elämän suurista kysymyksistä kuin ihmisen ruumiillisuudestakin.

Parasta kuitenkin on kieli ja intertekstuaalisuus, jotka saivat nauramaan ääneen makaabereista käänteistä huolimatta.

[Mervi Murtonen]

Kun kertoja on äitinsä kohdussa pää alaspäin köllöttelevä sikiö, voisi helposti ajatella, että kirja ei ole uskottava.

Kun kirjailija suoraan tunnustaa inspiroituneensa Hamletista ja tehneensä siinä mukaelman, voisi helposti ajatella, että kirja on plagiaatti.

Mutta ei. Pähkinänsärkijä on todella taitavasti kirjoitettu lähes suljetun tilan murhamysteeri, poliittinen kannanotto ja Shakespeare-tulkinta. Minä luin tätä ihan pintatasolla, murhamysteerinä, ja sellaisena se oli ihan viihdyttävä. Yllättävän nopeasti sikiöä alkoi pitää aivan varteenotettavana, vaikkakin toki epäluotettavana kertojana. Ihan kaikkia hänen maailmanpoliittisia pohdintojaan en jaksanut ja varmaan suurin osa Hamlet-viittauksista meni minulta ohi.

Tunnusbiisiksi valitsen Elton Johnin Candle in the Wind, koska erästä kirjan henkilöä kutsutaan nimellä Threnody: ""Threnody”, isä sanoo äidille liioitellun huolellisesti, ”tarkoittaa vainajalle omistettua surulaulua.”
”Niin kuin ’Candle in the Wind’”, Claudekin virkistyy."

[Heli]

Loistava kirja! Sikiön näkökulma on kirjailijalta niin omaperäinen ja hauska keksintö, että se teki kirjasta hyvin erikoislaatuisen. Minulle tuli yllätyksenä se, että tämä onkin samalla myös rikostarina. Kirja perustuu Hamletiin, joka oli minulle tuntematon, mutta vilkaisin jälkikäteen mistä siinä onkaan kyse. Tästä kirjasta ei vain voi olla pitämättä, sillä on tämä niin outo ja erikoinen, hyvällä tavalla.

[Anina | lukukartano]

Äh, odotukset olivat korkealla, mutta ei ollut minun kirjani tämä. Ihan liikaa tylsää jaarittelua jos vaikka mistä asian vierestä ja henkilöhahmot, joista en saanut oikein mitään otetta. Kovin etäiseksi jäi tässä kaikki. Dekkarimainen loppuosa oli ihan hyvä, mutta ei riittänyt pelastamaan kokonaisuutta.

Nerokas opus tavallaan, myönnettäköön, vaan kun ei tykkää niin ei tykkää. Yksi ja puoli tähteä.

[Päivi Metsäniemi]

Kirjan perusidea oli minusta ihan pöllö ja olen pettynyt moneen McEwaniin (rakastuttuani moneen muuhun, esim. Saturday edelleen lempikirjojani). Mutta tämä yllätti iloisesti, monella tasolla. Hyvä välipala.

[Leena Grönholm]

Ei kirjailijan parhaimpien joukossa. Kertojaäänenä syntymätön lapsi. Kuulemma Hamlet-tarinan nykyaikaistettu versio. En tajunnut sitä lukiessani teosta. Jätti vähän tyhjän olon. Tarina ihmisen typeryydestä ja ahneudesta?

[Tuike]

Tämä teos on kokeneen kehäketun työtä. Pähkinänkuori on valtavan sujuva, elävä ja taidokkaasti rakennettu tragikomedia. Vierastin kovasti kikkailevaa lähtöasetelmaa (sikiö kertojana), mutta McEwan punoo hahmot ja juonen niin valloittavasti kasaan, että tästä ei voi olla pitämättä.

[Leena]

Ian McEwan irrottelee! Päähenkilö ja kertoja on kohdussa asustava sikiö. Sieltä käsin hän seurailee äitinsä ja tämän rakastajan toilailuja. Joutuu todistamaan isänmurhaakin.
Pätevää, kuinkas muuten, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta, että tämä on ollut McEwanille välityö.

[Olli]

Mielenkiintoinen kertojaminävalinta. Syntymäisillään oleva poikavauva äidin kohdussa. Hillittömiä oivalluksia ja hirtehishuumoria. Hauska kirja. Olisi varmaan ollut vielä parempi suoraan englanniksi luettuna.

[Koivula]

Erilainen kertoja :) vanhassa Hamlet-tarinassa. Mielenkiintoinen.

Popsugar: 4 (by an author who shares your zodiac sign)
Pohjoinen: 17 (Shakespearen teokseen perustuva)
(Helmet - oishan tää dekkarikin... ja satu... mutta en nyt laita...)
Kolmoishaaste: s. 171 "Au, au,au!"

[Teemu Siltanen]

Pidin McEwanin romaanin oivaltavasta asetelmasta kovasti. Mielestäni juoni olisi tarjonnut enemmän mahdollisuuksia jännityksen rakentamiseen loppua kohden - mielessäni näin jo, millaisen elokuvaversion Hotchcock olisi tehnyt kirjasta. Kaiken kaikkiaan hauska lukukokemus.

[Anneli Renfors]

Ian McEwan ei petä koskaan. Pähkinänkuoressa yhdeksännellä kuukaudella oleva sikiö seuraa isänsä murhaamista suunnittelevan äitinsä ja setänsä touhuja ja lopulta murha tapahtuu. Miten sikiö onnistuu kostamaan isänsä murhan? Jo alku on koukuttava: "Tässä sitä ollaan, pää alaspäin naisen sisällä."

[Anni]

McEwan on lukuelämyksenä perusvarma. Teos piti otteessaan alusta loppuun ja onhan nyt kertojaratkaisu enemmän kuin jännä. Just hyvä kesäkirja.

[Hanna]

Ovela, pieni kirja, joka kertoo Hamlet-tarinan uudelleen trillerimuodossa. En usko, että olen koskaan lukenut kirjaa, jonka kertojana on sikiö.

[KatRi]

Nokkela romaani rikoksesta syntymättömän lapsen näkökulmasta. Ei ehkä McEwanin parhaimpia, mutta taattua laatua kuitenkin.

[Vilma]

3,5/5
Tää oli tosi toimiva modernisointi. Kertojaratkaisu oli tosi kiinnostava mutta en tiedä onnistuiko täydellisesti

[Janne Typpi]

Ian McEwan kirjoittaa erinomaisia tarinoita, eikä Pähkinänkuori ole poikkeus. Asetelma, jossa kertojana on syntymätön sikiö ja kohteena tekeillä oleva rikos, on hyvin kiinnostava. Lopputulos on hyvä, mutta jäin kaipaamaan jotakin enemmän. Ehkä yksinkertaisesti vain pidemmän tarinan.

[Tiina Mahlamäki]

Ian McEwanin teoksissa on aina jotenkin ahdistava ja surumielinen tunnelma, vaikka aiheet, lähestymistavat ja näkökulmat vaihtuvat. Tässä teoksessa näkökulma on äärimmäisen yllättävä: kaikkea tarkkaillaan kohdussa olevan sikiön näkökulmasta. Näkökulma on pakostakin kapea, perustuu ääni- ja tuntohavaintoihin, mutta hyvin oppinut: pikkuvanha sikiö on kuunnellut podcasteja ja radion opetusohjelmia ja luentoja, joten sen sanavarasto ja metaforat ovat aivan omaa luokkaansa.

[Antti Virolainen]

Nyt on taas hyvä syy kehua Ian McEwania. Niin nerokkaasti hän versioi uudessa murhafantasiassaan Shakespearen Hamletia.

Tekeillä on täydellinen murha, jota suunnittelevat nainen ja hänen rakastajansa. Kohteena on naisen aviopuoliso, aseena myrkky ja todistajia nolla.

Paitsi, että on sittenkin yksi. Ei tosin silminnäkijä, mutta hänellä kaikki aistit valppaina ja mielikuvitus laukalla seuratessaan tapahtumien kulkua aitiopaikalta – murhanhimoisen äitinsä kohdusta.

Kuulostaako absurdilta tai epäuskottavalta? Älkää antako sen häiritä, sillä McEwan kirjoittaa päähenkilöstään – sikiöstä – niin loistavan persoonan, että oksat pois. Eikä mukista voi hekumallisen kauniin äidin tai typerän rakastajan hahmoistakaan.

Lukekaa ihmeessä ja jännittäkää siemaiseeko runoilijaisä myrkkypikarinsa, saako paha palkakseen jättiperinnön ja sikiö syntymän jälkeisen elämän. Ette taatusti kadu.