Sharp Objects

by Gillian Flynn

Fresh from a brief stay at a psych hospital, reporter Camille Preaker faces a troubling assignment: she must return to her tiny hometown to cover the unsolved murder of a preteen girl and the disappearance of another. For years, Camille has hardly spoken to her neurotic, hypochondriac mother or to the half-sister she barely knows: a beautiful thirteen-year-old with an eerie grip on the town. Now, installed in her old bedroom in her family's Victorian mansion, Camille finds herself identifying with the young victims—a bit too strongly. Dogged by her own demons, she must unravel the psychological puzzle of her own past if she wants to get the story—and survive this homecoming.

Librarian's Note: this is an alternate cover edition - ISBN 10: 0307341550 (ISBN 13: 9780307341556)

Genres: Thriller, Mystery, Fiction, Mystery Thriller, Crime, Audiobook, Suspense

254 pages, Paperback

First published September 26, 2006

About the author

Gillian Flynn is an American author and television critic for Entertainment Weekly. She has so far written three novels, Sharp Objects, for which she won the 2007 Ian Fleming Steel Dagger for the best thriller; Dark Places; and her best-selling third novel Gone Girl.

Her book has received wide praise, including from authors such as Stephen King. The dark plot revolves around a serial killer in a Missouri town, and the reporter who has returned from Chicago to cover the event. Themes include dysfunctional families,violence and self-harm.

In 2007 the novel was shortlisted for the Mystery Writers of America Edgar for Best First Novel by an American Writer, Crime Writers' Association Duncan Lawrie, CWA New Blood and Ian Fleming Steel Daggers, winning in the last two categories.

Flynn, who lives in Chicago, grew up in Kansas City, Missouri. She graduated at the University of Kansas, and qualified for a Master's degree from Northwestern University.

Review Quotes:
"Gillian Flynn is the real deal, a sharp, acerbic, and compelling storyteller with a knack for the macabre."
–Stephen King

Reviews

[Nina]

Tuota joo...

Olen ihan oikeasti aika sanaton nyt. Ihoa kihelmöi ja voin hieman pahoin. Mitä minä äsken oikein luinkaan?

Sharp Objects. Kyllä, kolahti paljon paremmin mitä Gone Girl. Jessus että tämä kirja oli karmiva, ahdistava, puistattava. En tiedä voinko kuvata juonta yllätykselliseksi, mutta herranen aika että se silti iski kasvoihin - lujaa.

En voi sanoa oikein mitään nyt. Olen aika lukossa.

Neljä tähteä.

Puistattaa.

[Aino]

Tosi iso suositus!! Mulla sattuu yleensä käymään niin että luen huonoja thrillereitä, mutta tää oli älyttömän hyvä. Tää ei jääny lainkaan pintapuoliseks, vaan oli kaikilla tasoilla salaisuuksia ja merkityksiä kätkevä. Mainitsin jo aiemmin, mutta pidin tosi paljon siitä miten äiteys/naiseus, ylipäätään naisen asema, tuotiin tässä esille: kukaan ei oikein tuntunut kyseenalaistavan sitä, ei edes naispäähenkilö, mutta silti sitä koko ajan tuotiin esille ja osoitettiin kuinka oksettavasti naisia kohdeltiin, ja miten se johdattaa lopulta naiset kohtelemaan toisiaan väärin.

Ylipäätään kirjotustyylinä sellanen psykologinen kauhu on aina vaikuttavaa, koska huomattavasti vaikeampi kauhun ala kuin suora silpominen. Vaikka kirja luetaan yleisesti ottaen thrilleriksi, niin näin siinä paljon kauhun elementtäjä.

[Taija Kyösti]

Ehkä kovat odotukset kirjaa kohtaan kapsahti nyt mun kohtalokseni tai sitten musta on tullut hyvänmielenkirjoja lukeva herkkis, mutta nyt ei lähtenyt tää. Ihan käypä tarina, mutta jotenkin jäi latteaksi.

[Sivu kerrallaan]

4.5 ⭐. Ihan super yllättävä ja jännittävä! Hieman lopussa oli kiireen tuntu, mutta muuten ihan täykky trilleri.

[Rontti]

Tbh mul meni kuukausi tän kirjan lukemiseen 🥱

Aina tuli vaa uus parempi kirja välii ja sit tä vaan jäi. En tiiä tuntuko tä siks tosi sekavalta vai siks et tä oikeesti oli sekava.

En missää kohtaa päässy kunnol tähän kirjaan sisälle ja jotenki kaikki hahmot tuntu tosi etäisiltä. Tarina oli kai ihan jees mut missä se mysteeri on 🥲

[Taru E]

Ällöttävä ja ahdistava, tosi hyvä!

[Jenni Valanne]

Tässä kirjassa pahuus on todella pahaa. Oksettavaa. Ahdistavaa. Päähenkilön kohtalo ja ongelmat ovat melko järkyttävää luettavaa. Suosittelen kirjaa, jos sinulla on hyvät hermot. Aika rankka, mutta hyvä tarina. Mielenkiintoinen asetelma, eikä onneksi mikään ”oi elämä onkin ihanaa” -loppu, se olisi kyllä pilannut kirjan. Tiivistunnelmainen, ajatuksiin jäävä kirja.

[Eedit]

synkkä, kylmäävä, paikoin ahdistava; teki sen mitä sen kuuluuki i guess ( en paljoo lue dekkareita niin ei hirveesti vertailupohjaa) mut tykkäsin! arvasin asioita sopivassa suhteessa oikein niin että tuli onnistunu fiilis mut kuitenkin pääsin yllättymäänki. aluks lukeminen takkuili ja mulla meni aikani päästä tähän sisälle, mut ku tunnelma alko tiivistymään niin tää kirjaki alko salakavalasti pitämään mua tiukemmin otteessaan

[n i i n a]

Taisin ostaa tämän kirjan itelleni jo vuonna 2019, jostain kumman syystä se pääsi lukuun vasta nyt. Ei ole ihan mun lempigenreä, mutta siitä huolimatta pari iltaa sitten tuli vaan sellainen fiilis, että ei perhana, mä haluan lukea tämän nyt heti. Pidin tästä kyllä yllättävän paljon, ja haluan ehdottomasti lukea myös muut Gillian Flynnin kirjat, - yksi taitaakin vielä hyllystä löytyä.

Kirjan hahmot oli mielenkiintoisia (ja erikoisia), ja pidin siitä, että tämä oli jätetty näinkin lyhyeksi tarinaksi. Tai ainakin se tuntui lyhyeltä, kun sivut kääntyilivät itsestään enkä malttanut lopettaa lukemista. Tarinan olisi voinut myös venyttää pitemmäksi, tästä olisi varmaan saanut 600 sivuisen järkäleen, mutta eihän siinä olisi ollut enää mitään järkeä. Loppuratkaisu toki selvisi itselleni aika nopeasti, muttei se silti vienyt juonesta mitään pois. Taidankin siirtyä tästä samantien katsomaan sitä tv-sarjaa, jonka olemassaolon olin unohtanut ihan täysin!!

[Heidi]

Tämä oli ehkä kamalin kirja, minkä olen lukenut. En oikein ymmärrä Flynnin suurta suosiota. Hän kirjoittaa synkkiä, julmia tarinoita. Eikä siinä mitään, pidän hyvistä trillereistä, mutta Flynn kirjoittaa sellaisella tavalla, että valo eikä toivo pilkahtele. En siis tunnista tätä genreä; miellän trillerit viihteeksi, mutta Flynn itsensä ehkä yhteiskunnalliseksi kirjailijaksi. Ja juu, tämäkin yhdistelmä on parhaimmillaan, noh, parasta, mutta Flynnin tekstin jäljiltä ei ole viihtynyt eikä oppinut, pelkästää kamala olo.

Kuuntelin suomenkielisenä äänikirjana, mikä saattoi olla virhe. Ehkä tätä olisi pitänyt voida selata ja harppoa.

[Susa]

Luin tämän katsottuani sarjan, teho olisi varmasti ollut toisenlainen jos en olisi tiennyt jo juonta. Camillen hahmo oli näin tekstimuodossa paljon syvempi, miellyttävämpi, pidin hänestä paljon enemmän kuin sarjan versiona.

[Leena Wahlberg]

Yllättävä. Hyvää Kuvausta, joka teki henkilöt eläviksi.

[Sofia]

2,5⭐️ jäi vähä pettymykseks mikä on harmi :( ihan ihan loppu vähäsen paransi mun mp mutta ei saanut muutettuu sitä kokonaan kuitenkaa

[Manni]

Luin tämän eilen lähes yhdeltä istumalta ja on pakko todeta etten ole pitkään aikaan törmännyt näin koukuttavaan kirjaan. Tunnelma oli välillä varsin hyytävä ja karu. Tarinan päähenkilö oli mielenkiintoinen ja häneen oli helppo päästä kiinni. Tapahtumapaikkana toiminut pikkukaupunki nimeltä Wind Cap oli just niin kiero ja sisäsiittoinen paikka kuin olla ja voi. Kirja tuntui täydelliseltä ja olin pitkästä aikaan niin pahasti kirjan lumoissa etten tajunnut ajan kulua ollenkaan.

Tässä oli kaikki elementit siihen, että kirja olisi voinut olla yksi suosikeistani, mutta sitten tuli se loppu ja en tykännyt siitä. Jotenkin tuntui siltä, että siihen oli yritetty liikaa, mutta samalla liian vähän (jos tossa on mitään järkeä?). Kirjan syylliset olivat jotenkin niin ennalta-arvattavia, mutta se prosessi miten ne paljastui tuntui lopussa aivan naurettavan sekavalta. Olisin kaivannut jonkun täydellisen shokkiyllätyksen tai jotain, jotenkin toi loppu tuntui vain liian laimealta näin hyvälle kirjalle muuten.

[KM]

Jännähän tämä oli, välillä tuntui, että iltalukemiseksi vähän liiankin! Ihan hyvin rakennettu synkkä murhatrilleri, vaikka kirjan edetessä sinänsä osa suht keskeisistäkin esitellyistä henkilöistä vain unohtui jonnekin matkan varrelle, eikä lopulliseksi syylliseksi ollut mielestäni kovin montaa varteenotettavaa epäiltyä. Enemmänkin olisi siis saanut hämäillä.

Loppupuolella tuntui myös tulevan kerronnan kanssa kiire saada homma kertarysäyksellä selvitettyä. Paljastuvissa kirjeissä sekä päiväkirjamerkinnöissä oli jo vähän liikaa rautalangasta vääntämisen meininkiä, mutta menisikö tuo sitten esikoiskirjan piikkiin.

Kirjan 13-vuotias oli kaikessa aaltoilussaan kyllä aika epäuskottava ja vaikea hahmo ottaa ihan tosissaan. Mutta eihän sen ihan normaali ollut tarkoituskaan olla.

[Tuomas Saloranta]

3,5 tähteä. Toimiva dekkari ja kieroja yksityiskohtia, vaikka se kierous menikin vähän hupaisalla tavalla överiksi. Pisteet siitä, että oli rakenteeltaan erilainen kuin Paha paikka ja Kiltti tyttö. Kahdella aikatasolla pelaaminen on hyvä tehokeino, mutta muuttuu äkkiä maneeriksi, jos sitä käyttää liikaa.

[Tui]

Pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Kiltistä tytöstä. Päähenkilön tarinan aukirullautuminen hissukseen tapahtuu mielenkiintoa ylläpitävällä tavalla ja loppuratkaisu on yllättävä pitäen mielenkiinnon yllä loppuun asti.

Lukuhaasteen kohta 28 & 16: kirjailija jolta olet lukenut aiemmin yhden kirjan, ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

[Taava Saukkonen]

Luin hiljattain Lucy Foleyn The Guest Listin, jonka kirjoitin olleen sellaista guilty pleasure -lukemistoa josta tietää että jää paha maku suuhun, mutta jollaisen lukee silti ahnaasti loppuun. Enkä selvästi osaa lopettaa sittenkään, kun hakeudun pian jo seuraavan samankaltaisen pariin. Sharp Objects oli oikeastaan siinä mielessä jopa pahempi, synkempi, aiheeltaan inhottavampi - ja koukuttavampi. Pidän tällaisten kirjojen lukemisesta, mutta olisi varmaan omaksi parhaakseni lukea iloisempia kirjoja. Teenkin niin heti kunhan olen käynyt läpi kaikki "want to read" -listani trillerit ja dekkarit.

Itselleni Sharp Objects sijoittuu samalle tasolle Dark Placesin kanssa. Molemmissa on liikaa liian tarkasti ja taitavasti kuvattua raakuutta, liian vähän oikeasti nokkelia ja yllättäviä käänteitä. Gone Girl onkin oikeastaan ainoa lukemani Gillian Flynnin kirja josta oikeasti pidin. Ehkä olen vaan liian herkkis. (The Grownup oli liian lyhyt osallistumaan vertailuun).

[Oona Emilia]

Ei mitään havaintoa, miksi tää on saanut niin hyvän keskiarvon Goodreadsissa. Oon lukenut kyseiseltä kirjailijalta yhden aiemman teoksen, Gone Girlin, josta pidin, joten siksi aattelin, että tämä olisi hyvää lomalukemista. No ei. Arvattava loppuratkaisu ja sen lisäksi loppu tuntui muutenkin jotenkin kiirehditetyltä(?). Päähenkilö ja muut hahmot epäuskottavia ja jotenkin liioiteltuja, henkilöiden välinen dialogi tönkköä (joka tosin johtui varmasti tosi paljon myös siitä, että en lukenut alkuperäiskielellä). No, tulipahan luettua.

[Heli]

Luen aika paljon dekkareita, mutta näin vastenmielistä dekkaria en ole ennen lukenut. Tässä tapahtui ihan kamalia asioita ja suurin osa ihmisistä oli vastenmielisiä tyyppejä. Kaikkiaan kirjan tunnelma oli suorastaan puistattava ja siihen tunnelmaan jäi helposti kiinni, kun keskeytti lukemisen. Toisaalta kirja onnistui yllättämään minut pariinkin otteeseen, joten plussaa siitä (hyvän kirjan merkki). Tykkäsin kirjasta joiltain osin ja joiltain osin taas en.

[tilda]

Okei nyt en kyllä ymmärrä yhtään miksi tällä kirjalla on näin hyvät arvostelut. Mun mielestä kirja oli ällöttävä ja epäuskottava. Munchausen-juoni on varmaan ollut tosi erilainen ja uniikki joskus, nyt tuntui todella ennalta-arvattavalta. Muutenkin loppuratkaisun pystyi arvaamaan jo about puolessa välissä kirjaa.

[Laura]

Oon nähnyt tän jo aiemmin minisarjana, ja pidin siitä valtavasti. Muistin yllättävän hyvin juonen ja käänteet, mutta siitä huolimatta kirja piti hyvin yllä jännitystään. Mitään suurta "palkintoa" tää ei toki tarjonnut, kun tiesi koko ajan mihin ollaan menossa, mutta taiten kirjoitettu supersynkkä murhamysteeri/psykologinen trilleri tää kyllä on.

[Justiina Nisula]

RAKASTIKNNN WHAT NII HYVÄ. Ei ollu yhtään outo niinku viime kirja… oikeesti ihan hyvä plot twist muutenki ei nyt mikään semmonen et mun pää räjähtäs mut ihan tarpeeks imo! So good so good muutenki oli nii selkee eikä yhtään semmonen ärsyttävä et jos ei keskity niinku kaks sekuntii nii oisin pihalla loppukirjan love that

[Tomi Metsäniemi]

Gillian Flynnin ensimmäinen kirja on yhtä vetoava kuin seuraavatkin. Luin siis tämän vasta Kiltin tytön jälkeen ja voisin sanoa, että jatkaa samaa sarjaa keskilännen surullisista oloista dekkarin keinoin. Erittäin hyvä kertomus jälleen kerran.

[Hertta]

Joistain kohti tää oli niin kamala ja karmiva etten voi kuin vaan miettiä mitä tää kirjailija on ajatellut kun se kirjoitti tätä?? Millasia ongelmia pitää olla että keksi jotain tällästä? Anyway tykkäsin mut tää oli tosi synkkä ja karmiva.

[Eija Turunen]

Tarina piti hyvin otteessaan. Toimittaja palaa kotipaikkakunnalleen tekemään juttua kahden tytön katoamisesta. Oman perheen kanssa hänellä ei juurikaan ole välejä ja tämä kietoutuu tarinaan. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Tämäntyyppisistä kirjoista pidän.

[Ella Kotkavuori]

Karmiva tarina kaikin puolin, mutta hyvin koukuttava. Pidin kirjan eriskummallisista henkilöistä, se oli mukavaa vaihtelua. Loppu pääsi sittenkin yllättämään, vaikka monia asioita arvelinkin jo etukäteen.

[Emilia Toiviainen]

Melko synkät teemat ja mielenkiintonen päähenkilö oli ehdottomasti parhaimpia asioita tässä. Tykkäsin jatkuvasta epämiellyttävästä ilmapiiristä. Harmi vaan ku olin nähny tän sarjan jo etukäteen, lukukokemus olis varmaan ollu vielä sykähdyttävämämpi.

[Ronja]

tylsä, ennalta-arvattava, hahmoilla heikot motiivit, paikoin niin synkkä että menee epäuskottavan puolelle (toki kaiken ei tarvitse olla realistista, mutta on vaikea välittää hahmojen kärsimyksestä, jos se vaikuttaa täysin tarpeettomalta ja keksityn kamalalta)

[Heli]

Karmiva ja intensiivinen lukukokemus.