Sisarukset Arni, Troi ja Aile ovat lapsina joutuneet eroon toisistaan valtavan aallon heittäminä, valtavan palon pelottamina.
Arni odottaa muita vielä vuosien jälkeen lumisten tuntureiden juurella, yksin, pimeydessä. Troista on tullut ukkosmies, matkaaja, joka väsymättä etsii taivasta, jossa tähdet olisivat taas oikeilla paikoillaan. Ja Aile, noidaksi haukuttu, ulkopuoliseksi katsottu, kohtaa kylän metsässä sielunkumppaninsa, jonka kanssa lähtee etsimään oikeaa kotiaan.
Sisarukset eivät muista toisiaan, mutta matkaavat toisiaan kohti, suojanaan vanhat mahdit ja ihmiset, joita he rakastavat.
Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä Uniin piirretylle polulle.
Suurimmat sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden Opistoon, Mikkelin Kirjoittajiin ja MTV3:n Suureen Seikkailuun. Waris asuu Ristiinassa 100-vuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4-7 lasta ja 2 koiraa. Hänen sydäntään lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset. Hänen mottonsa on: Järjetöntä elää niin järkevästi, että kaduttaa. Sitä hän on noudattanut kiitettävästi.
2,5 tähteä. Kiinnostava maailma, joka ammensi pohjoisista mytologioista. Tarina imaisi ajoittain vahvastikin sisäänsä, mutta kokonaisuus tuntui sirpaleiselta monine hahmoineen ja juonilankoineen.
Nappivalinta hitaan fantasian ystävälle. Piti minutkin valtavan hyvin viihdytettynä, vaikka olen aina luullut pitäväni ripeämmin etenevästä kirjallisuudesta. Ihan super kiinnostava maailma ja koko maailman olemassaoloon vaikuttava mysteeri.
Miten hieno esikoisteos. Fantasiaa kaikenikäisille. EI tylsiä kohtia, tarina vain soljui eteenpäin, eikä sitä malttanut laskea käsistään. Yksi parhaista tänä vuonna.
Pystyin kuvittelemaan koko kirjan sisäisen maailman hahmoineen silmieni eteen lukiessani! Rakastan luonnon kuvailua ja juonta. Hahmoissa on kerroksellisuutta ja jokainen heistä on mielenkiintoinen ja tarvittu. Kerronnassa on tiettyä salaperäisyyttä, joka oikein ymmärrettynä on oiva elementti tällaisessa fantasiateoksessa, sillä lukija saa päätellä ja täydentää lukemaansa itse omilla aavistuksillaan. Vaikka kirja on 461 sivuinen, mielestäni tarina eteni ihan joutuisasti verrattain samanhenkisiin kirjoihin. 4,70/5 En tiedä mitä jäi puuttumaan tai mitä olisin kaivannut enempää. Suosittelen suomalaista fantasiaa vuosien takaa näiden uusien trendaavien kirjojen rinnalle! ✨
Fantasy zasazená do severské země v dobách předkřesťanských, kdy lidé věřili na přírodní síly, moc skutečných jmen a zvířecí průvodce. Kdy jsou čarodějnice obávané, ale nepořádají se na ně hony, a po řece občas připluje dračí loď s posádkou v rohatých helmách, která někdy obchoduje a někdy plení. A před nějakým časem proběhla dlouhá, dlouhá zima, po které se svět trochu změnil.
Když to vezmu kolem a kolem, nebyly v příběhu snad žádné vyloženě originální prvky, ale jednotlivé složky byly namíchané tak nějak jinak, než jsme zvyklí z domácí či anglofonní fantasy, takže výsledný celek působil příjemně neotřele a rozhodně ne předvídatelně.
Příběh je víceméně uzavřený, i když se ukončil vcelku rychle a různé náznaky ukazují na o trochu větší svět, takže mám chuť i na pokračování. Ale vzhledem k tomu, že tenhle jsem louskala skoro čtyři měsíce, dojde na ně asi až s odstupem.
Oli ihan sattumankauppaa, että tulin lukeneeksi nämä vääräsä järjestyksessä. Siis ensin Sudenlapset ja vasta sitten tämän ensimmäisen. Ei paljon tahtia haitannut.
Pidin molemmista. Suomalaista mytologiaa suloisessa sekasotkussa puhtaan fantasian kanssa. Ensi alkuun yritin paikallistaa tapahtumapaikkoja mutta sitten tulin siihen tulokseen, että kirjojen kartta ei ole nyky- eikä muinaissuomesta, vaan ihan puhtaasti kirjailijan mielikuvituksesta.
Luontokuvauksetkin viehättivät.
MUTTA... kielivirheitä kyllä oli. Miten yksikään kustannustoimittaja päästää sormiensa läpi lauseen, jossa puita hakataan "katki"?!?
Olen ymmäärtänyt, että kirjailija on kirjoittamassa kolmatta teosta tähän sarjaan. Tulen kyllä sen hankkimaan ja lukemaan, kunhan ilmestyy!
Komea aloitus sarjalle ja hieno esikoisteos. Uniin piirretty polku oli itselleni ensin haastava johtuen pääasiassa huonosta lukusaumasta, loppua kohden tarina vei muassaan ja palaset loksahtivat päässäkin paikoilleen. Luen seuraavatkin osat.
Helena Wariksen Uniin piirretty polku kietoo kauniisti yhteen kolmen lapsen tarinan, suomalaisen mytologian ja upean luonnon.
Kaiken kaikkiaan ajatukseni kirjasta ovat kovin ristiriitaiset. Pidin paljon hahmoista, joihin pääsi todella sisälle. Ne veivät mukanaan, ja tuntuivat todella todenmukaisilta ja käsinkosketeltavilta, aivan kuin oikeilta ihmisiltä. Maailma oli upeasti rakennettu, ja siihen oli helppo uppoutua. Vaikka tarina sijoittuikin fantasiamaailmaan, pohjoisen luonnon elementit ja mytologia oli helposti löydettävissä. Rakastin kuvauksia luonnosta, ja niitä olisi saanut olla enemmänkin. Kuvailu on ehdottomasti Wariksen parhaita puolia, ja se teki kirjasta ehdottomasti lumoavan. Paikkoihin oli helppo vain sukeltaa. Jos olisi mahdollista, antaisin ehdottomasti kolme ja puoli tähteä lumoavasta maailmasta.
Kuitenkin, neljään tähteen ei kirja yllä, koska sen ote oli ehkä hieman haparoiva. Tarina oli todella moniulotteinen ja siihen liittyi monia käänteitä, sivupolkuja, joissa oli toisinaan vähän vaikea pysyä mukana (etenkin fantasiaan tottumattomana lukijana). Se, kuinka nykyhetki ja menneisyys ristesivät ja suvun tarinat kietoutuivat hahmoihin, oli mielestäni ihanaa. Kumminkin suhteet olivat toisinaan sen verran monimutkaiset, että kirjasta olisi tullut paljon nautittavampi, jos syy-seuraussuhteita olisi hiukan selvennetty, eikä jätetty niin paljon lukijan itsensä pääteltäväksi ja koottavaksi. Se olisi antanut tilaa nauttia tunnelmasta sen sijaan, että pohtisi eri henkilöhistorioiden kietoutumista toisiinsa. Ahaa-elämykset olivat yleisiä, mutta selkeää kuvaa kaikkien hahmojen suhteista toisiinsa ei oikein saanut. Lisäksi toisinaan oli aika ennakoitavaa, mitä tulisi tapahtumaan, kunhan vain sai perustarinan käsiinsä. Muutama käänne taas yllätti täysin. Loppu oli vähän pettymys ja lopun juonenkäänteet ehkä vähän turhiakin kokonaiskuvan kannalta.
Tästä huolimatta odotan innolla toisen osan lukemista, sillä kirjan tunnelma oli hyvin mukaansatempaava ja hahmot niin rakastettavia, että niiden tarinasta on pakko kuulla lisää.
If you like Finnish mythology and ancient powers, you will like this book.
The story feels like a traditional "find yourself and travel to discover the worlds beyond" story, but it mixes old traditions and local Finnish mythology in a way that will surely teach something new to anyone reading it, even experienced Finnish fantasy fans.
It's not a fantasy that sways away from traditional gender roles, but stays true to old times and how families were created in the days of "men are mighty, women are to be their wives and bear their children", and that's ok in this story and the world it builds upon. In the age of small cottages and bare minimum survival, you bear it all. (No pun intended - animals are a huge part of this story.)
Read it if you want a good fantasy story heavily influenced by Finnish mythology. Don't read it if divisive gender roles are not your thing. Stay for the animal shapeshifting.
Kiehtovasti kirjoitettu tarina! Erityisesti ihastuin luontokuvauksiin ja suomalaisen mytologian ja fantasian sekoitukseen, kirja vei mukanaan.
Vaikka keskikohdilla oli mielestäni joitain kohtia, jotka hidastivat tarinan soljumista, loppua kohden palasten loksahdellessa paikoilleen tuskin laskin kirjaa käsistäni. Hahmokuvaukset yleisesti olivat hyviä, mutta turhaa toistoa siellä täällä (esim. Dain keltaiset silmät mainitaan useaan otteeseen...). Romanttiset juonenkuviot olisi muutenkin voinut jättää vähemmällekin, sillä tarina olisi ollut vahva ilman niitäkin, ja nyt ne tuntuivat vievän tilaa mielestäni erittäin kiehtovalta sisaruskolmikon tarinalta.
Ehdottomasti kuitenkin vahva, mukaansatempaava teos. Iso plussa suomalaisen mytologian käytölle, kerronnalle ja kuvauksille!
Ihan vetävää eeppistä fantasiaa muinaissuomalaisin maustein. Omaan makuuni näkökulmien vaihtelu olisi saanut olla vähän rauhallisempaa, ja sitä yhtä välisoittojen kertojaa en olisi jäänyt kaipaamaan. Romanttiset kuviot olisi myös voinut jättää vähemmälle tai ainakin tuoda myös niiden ah-niin-rakastuneiden nuorten naishahmojen mielenmaisemaan jotain vähän vähemmän kliseistä kuin hengen salpautumista jne. Mutta olen toki kyyninen varhaiskeski-ikäinen.
Uniin piirretty polku on kirja, jota on vaikea laskea käsistään. Kerronta on kaunista, soljuvaa ja mukaansatempaavaa. Teos herättää vahvoja mielikuvia suomalaisesta lounnosta. Miltä kuulostaa pakkasessa paukkuva puun sydän? Miltä näyttävät kullerot, mesiangervot ja ukonhatut niityllä? Kirja on täynnä henkilöitä ja paikkoja, joiden tarinasta haluaisi kuulla lisää.
Viihdyttävää perusfantasiaa muinaissuomalaisilla mausteilla. Juoni oli varsin ennalta arvattava ja siksi jännite löystyi teoksen loppupuolella, mutta tykkäsin kyllä erityisesti maailman kuvauksesta sen verran paljon, että luen mielelläni joskus jatko-osatkin.
Hyvä kirja, mutta odotin ehkä vähän enemmän. Voi olla myös omasta mielialasta kiinni, mutta jotenkin alun ihastus muuttui vaisummaksi kirjan edetessä. Lopusta taas tykkäsin kovasti. Uskoisin kuitenkin, että luen muutkin osat.
Satuin lukemaan toisen osan kirjasarjasta ensin, mutta päädyin nyt vihdoin lukemaan ensimmäisen ja hyvä kirja oli. Muutamia kirjoitusvirheitä kyllä huomasin.
Suomalaiseen (ja pohjoismaiseen) mytologiaan pohjaava fantasia? Vittu fuck YES. Kirjan maailma oli kertakaikkisen lumoava, ja tarina eteni sujuvasti. Tätä lisää kiitos!
Vetävää fantasiaseikkailua rauta-aikasuomalaisin maustein. Tekee mieli lukea toinenkin osa. Tavallaan nuorisokirjamainen, mutta ei aikuislukijaa häiritsevässä määrin.
Uniin piirretty polku on ensimmäinen osa Pohjankontu trilogiaa ja se kertoo vuorotellen tarinaa kolmen sisaruksen Arnin, Ailen ja Troin näkökulmasta. Sisaruksilla on yhteinen päämäärä, vaikka he eivät sitä tiedäkään. Arnin unet piirtävät tarinalle polun ihanassa muinaisen pohjolan miljöössä, jossa luonto, vanhat mahdit ja haltijaeläimet ovat tärkeässä roolissa.
Upea juoni joka piti lukijan lujassa odotuksessa arvaamattomuudellaan. Lisäksi lähes koko teoksen pystyi nähdä mielessään mahtavien tapahtumakuvauksien ansiosta. Lopussa juonilangat yhdistyvät todella tyydyttävällä tavalla ja ympyrä sulkeutuu.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Waris on kutonut kasaan kiehtovan fantasiatarinan, jota on vaikea päästää käsistään. Niitä kirjoja, joiden kanssa miltei harmittelee, että työmatkat ovat liian lyhyitä. Parissa päivässä minä tämän luinkin. Kirja on sekoitus silkkaa mielikuvitusta ja vanhoja myyttejä ja uskomuksia. Miljöö tuoksuu osin muinaiselta Suomelta, metsineen ja tapoineen, mutta on silti varsin ajaton ja paikaton. Tarina kulkee eteenpäin jouhevasti ja vaikka henkilögalleria on laaja ja nimiä paljon (jokaisella keskeisellä henkilöllä useampi), lukija pysyy mukana.
Pidin hurjasti, mutta viides jäisi saamatta oikeastaan siksi, että muutamat käänteet olivat melko helppoja ja ennalta arvattavia. Etenkin tarinan alkupuolella. Sellaisia, että jonkin aiemmin tehdyn pohjalta saattoi olettaa, jotta näinhän tässä käy. Tavallaan mentiin todella helposti juuri siihen suuntaan kuin lukija toivoikin, eli yllätyksellisyyttä ei ollut valtavasti. Samoin oikeastaan olisin kaivannut sivuhenkilöihin vähän enemmän säröä. Nyt kaikki olivat jotenkin kummallisen miellyttäviä, henkilöiden tielle tulleet esteet johtuivat aivan muusta kuin henkilökemioista. Ei siinä, en minä mitään Hirveitä Antagonisteja kaipaa, mutta joissain tilanteissa olisi ollut draaman aineksia enemmänkin.
Kyllä tämä pakottaa minut lukemaan trilogian seuraavankin osan. En ole mikään sarjalukija, joten onneksi Uniin piirretty polku oli ihan omilla jaloillaan seisova teos, mitään ei jäänyt pahasti kesken.
Monipolvinen tarina, jonka maailma on selvästi suunniteltu tarkkaan. Matkanteko on jostain puolituntemattomasta syystä yksi suosikkifantasia-aiheistani, siirtymät paikasta toiseen aina yhtä kiinnostavia ja seikkailumielentäyteisiä että koen taas olevani kaksitoista ja lukevani ensimmäisiä DragonLance -kirjojani. Uniin piirretty polku alkoi niin lupaavasti, että en voinut paljon muuta kuin ihmetellä sitä, etten ole kuullut tästä kirjasta kovin paljoa positiivista palautetta, mutta loppua kohden aloin vihdoin itsekin kiinnittää huomioni aiheisiin ja kohtiin, joita voisin halutessani kritisoida. Yksi ehdoton heikkous oli luonteiden ohuus: henkilöhistorian esittelystä ja joidenkin hahmojen vuosia kestävästä seuraamisesta huolimatta lukija ei paljoa muuta saa kuin onttoja faktoja, kertomuksia siitä mitä on tapahtunut ja tapahtuu. Tunteet ja toiveet jäivät selvästi tarinan jalkoihin, mikä varmasti hankaloittaa kirjasta kiinnostumista. Matkaa joka tapauksessa tehdään, päämääränä menneisyys tai ainakin sen kaiku. Vanhat jumalat ja siunatut asukit, jonkinlaiset ensi-ihmiset, olivat enemmän kuin omiaan aiheuttamaan hämmennystä ja kulmienkurtistelua, mutta tein ja teen vieläkin parhaani ollakseni tuomitsematta ideaa, josta kuitenkin kehkeytyi ihan miellyttävän johdatuksellinen tarinankaari, johon mahtui vastoinkäymisiä, noituutta ja taikaa.
Tämän kanssa oli vaikeuksia päättää antaako kaksi vai kolme tähteä. Annoin kolme kannustamisen vuoksi.
Kirjan alussa teksti on vähän tukkoista ja se syö siltä voimaa, mutta hiljalleen päästään vauhtiin ja matka helpottuu. Oli tämä ihan lukemisen arvoinen, mutta loppu lässähti ja se on iso miinus.
Katsotaan jaksanko kirjoittaa tästä tarkemmin kun en ole näin väsynyt. Tämä kelvatkoon toistaiseksi.
Huikeaa, ihanaa suomalaista fantasiaa, joka pohjautuu suurelta osin muinaissuomalaiseen mystiikkaan. Noitia ja susia, suomaisemaa, kokkolintuja, rakkautta, haltijahahmoja, kallioita, järviä...
Ja oli ihanaa lukea pitkästä aikaa jotakin alunperin suomeksi kirjoitettua, eikä käännöstekstiä.