Rósa & Björk

Hildur #2

by Satu Rämö

Kun vallanhimo iskee, tulee ruumiita!

Rósa & Björk on toinen osa nordic noirille uskollista Hildur-dekkarisarjaa, jossa on ripaus islantilaista mystiikkaa.

Syrjäisillä Islannin vuonoilla tapahtuu outo murha. Vaikutusvaltainen kunnallispoliitikko löydetään ammuttuna hiihtoladulta. Murhaa tutkiessaan rikosetsivä, Atlantin hyisissä aalloissa surffaava Hildur Rúnarsdóttir ja suomalainen poliisiharjoittelija, villapaitojen neulomiseen hurahtanut Jakob Johanson joutuvat vaikean kysymyksen eteen. Kannattaako kaikkia salaisuuksia selvittää?

Hildurin lapsuudessa syntyneet traumat palaavat, kun kauan sitten kadonneiden siskojen, Rósan ja Björkin, mysteeri alkaa aueta. Jakob yrittää pitää päänsä kylmänä keskellä vaikeaa huoltajuusriitaa.

Paha löytyy usein läheltä, mutta ihmisten läheisyys on silti suurin voimavara, joka meillä on.

Genres: Crime, Audiobook, Fiction, Thriller, Mystery, Finnish Literature, Adult

360 pages, Hardcover

First published March 17, 2023

About the author

My name is Satu Rämö. I'm a Finnish-Icelandic author of the nordic blue crime book series called HILDUR.

Here you can find my interview in Guardian: https://www.theguardian.com/books/202...

I was born in Finland in 1980 and moved to Iceland twenty years ago and started writing books.

I have published numerous bestselling, prizewinning non-fiction titles in my native Finland, ranging from travel guides to Iceland, to inspirational memoirs and an Icelandic knitting book.

My crime fiction debut Hildur (2022) changed the game for me as an author, totally. HILDUR-series is Icelandic-Finnish nordic blue crime fiction that takes place in a small village in the Westfjords of Iceland. Nordic blue is similar to nordic noir but more human. The stories are from the darker sides of the Nordic society but they also follow how people are dealing with each other in life in general.

HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.

HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.

Finnish Take Two Studios will shoot the HILDUR series in Iceland with an Icelandic co-production.

Turku City Theather stages HILDUR on their Main Stage in autumn 2024.

I just love writing!

Hopefully you like my HILDUR books. I hope to hear from you! You can chat me your thoughts in Instagram at @satu_ramo

All the best from the Westfjords of Iceland, at the end of the road

Satu Rämö



PS:
...and here are some awards & nominations I've got so far:
Nominee BookBeat Crime Fiction Author of the Year 2024 (tba in the end of October ’24)
Winner Storytel Award 2024 (for Rosa & Björk)
Winner Nextory E-Book Prize for Fiction 2023 (for Hildur)
Winner Adlibris Award 2023 (for Rosa & Björk)
Winner Supla Audiobook of the Year 2023 (for Hildur)
Winner BookBeat Newcomer of the Year 2022
Nominee ‘Johtolanka’ Prize 2023 (for Rosa & Björk)
Nominee, ThrillZone Awards 2023/Netherlands, category best translated crime fiction debut (for Hildur)
Nominee ‘Tulenkantaja’ Finnish Literary Export Prize 2022 (for Hildur)

Reviews

[Laura/Raadelma · Rating 2 out of 5]

Joiltain osin parempi kuin edeltäjänsä. Islannin-faktojen infodroppailu oli nyt vähemmän ilmeistä ja yksi viime kirjassa esitelty yksioikoinen sivuhahmo loisti poissaolollaan. Kerronta on myös siinä mielessä vetävää, että tulin kuunnelleeksi Rósa & Björkin äänikirjana varsin nopeasti.

Se, mistä en välittänyt, oli jälleen asioiden vääntäminen rautalangasta, olipa kyse murhatutkimuksesta tai hahmojen mielenliikkeistä. Hahmojen tulisi olla tällaisen dekkarin vahvuus, mutten oikein saa otetta se enempää Hildurista kuin Jakobista. Etenkin Jakobista soisi jo jäävän mieleen jotakin muutakin kuin se, että hän neuloo.

Usean eri aikajanan kertomuksessa Hildurin äidin tarina oli ylivoimaisesti kiinnostavin, kun taas Hildurin ratkoma murhatapaus tuntui täysin yhdentekevältä.

[Katariina · Rating 1 out of 5]

Olisin niin kovasti halunnut tykätä tästä kirjasarjasta, mutta ikävä kyllä jouduin jättämään kirjan kesken. Hildurin jaksoin vielä lukea, mutta puolivälissä Rósaa ja Björkiä havahduin siihen, että vaikka minulle ei koskaan selviäisi, mitä tytöille tapahtui tai miten tämän kakkososan murhajuttu ratkeaa, se ei hetkauttaisi minua yhtään. Henkilöhahmot jäivät jostain syystä ontoiksi, enkä löytänyt heihin mitään tarttumapintaa.

Toinen syy jättää kirja kesken, oli seksuaalisen väkivallan kuvaukset. Kirjailija on kertonut, että lapsiin kohdistuva väkivalta on hänelle liikaa, mutta itse en enää voi sietää sitä, että naiset ovat rikoskirjallisuudessa aina vaan tässä asemassa. Voisiko naisen kostomotiivi edes joskus pohjautua muuhun kuin raiskaukseen?! (Lukematta tarinaa loppuun oletan, että kyseessä oli kostotarina. Ja jos ei ollut, mikä rooli tällä väkivaltakuvauksella oli?)

Hildur jatko-osineen puhuttelee todennäköisesti eniten heitä, jotka eivät ole tutustuneet dekkareihin aiemmin. Juonikuviot ovat yllätyksettömiä, murhaajien motiivit pintapuolisia ja tarina ennalta-arvattava tai ratkaisut toisaalta niin kaukaa haettuja, ettei niitä mitenkään voi uskoa. Itse odotan nordic noir -leimalla mainostetuilta kirjoilta hyytävää tunnelmaa, hengästyttävää juonta, laadukasta tekstiä ja riipaisevia kohtaloita. Hildur sekä pikkusisaruksiin keskittyvä osa vilisevät kirjoitus- ja logiikkavirheitä sekä maneereja: kuinka monta kertaa täytyy mainita, että joku vaihtaa painoa jalalta toiselle?

[Riikka · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana, kuten edeltävän Hildurinkin. Pidän näissä kirjoissa henkilöhahmoista ja arkisesta kuvauksesta. Sen sijaan kerronta on paikoin tosi raskasta ja vääntää niin paljon rautalankaa, että tuskastuttaa.

Kirjoissa ei ole minun makuuni myöskään riittävästi jännitettä tai yllätyskäänteitä, vaikka joissakin arvosteluissa juuri sitä on korostettu. Päinvastoin, tuntuu ettei mitään tapahdu ja käänteet ovat ennalta-arvattavia ja jotenkin kliseisiä.

Kaikista eniten häiritsee kuitenkin aikatasojen käyttö niin, että lukijoille paljastetaan Hildurin menneisyydestä ja henkilöhahmoista asioita, jotka eivät kirjassa paljastu (ainakaan samaan tahtiin) Hildurille. En ymmärrä tätä ratkaisua!

Kaikesta tuskastelusta huolimatta kuitenkin heti halusin tämän kuunnella ja luultavasti kuuntelen seuraavankin osan, joten en oikein alle 3 tähteä voi kuitenkaan antaa 😀

[Mikko · Rating 1 out of 5]

Odotin sitkeästi kirjasarjan ensimmäistä osaa (Hildur) melkein vuoden kirjaston jonossa, päätös lainata oli hyvä, sillä olisin repinyt ihokkaani, jos olisin käyttänyt tähän oikeaa rahaa (sellaista rahaa mitä ansaitaan, kun käydään töissä). Haippi oli kova, kirjaa ylistettiin joka paikassa ja myös mainostettiin, kuinka kirjan käännösoikeudetkin on myyty niin-ja-niin moneen maahan (argumentti, jolla perustellaan myös Max Seeckin ”hyvyyttä”, vaikka en minä ole nähnyt Max Seeckkiä käännettävän edes ruotsiksi). Hildurin jatko-osa Rosa & Björk on keikkunut niin myynti- kuin lainaustilastojen kärkipaikoilla kuukausien ajan, sangen kova suoritus. Arviot ovat olleet pelkkää ylistystä, ehkä nyt on aika myös yhdelle soraäänelle?

Ja tässä tulee spoilereita, jos et tahdo lukea juonipaljastuksia tai häijyä tekstiä, kannattaa lukeminen lopettaa tähän.

Päähenkilö Hildur on, kuten nykyään trendinä on olla, lievästi traumatisoitunut menneisyyden tapahtumista; vanhemmat ovat delanneet onnettomuudessa heti sen perään, kun kaksi nuorempaa sisarusta on kadonnut kuin maan nieleminä. Hildur hoitaa mielenterveyttään palelluttamalla raajansa surffatessaan Jäämeren frigideillä aalloilla (homma, jota käsittääkseni kukaan ei harrasta). Rakkaus – eli seksisuhde – on naapurissa asuvan Toffen, Ylvan, Yggren tai jonkun mikä-helvetti-sen-nimi-nyt-on jannun kanssa. Näitä jonninjoutavia sivuhahmoja on kirjoissa jopa enemmän kuin risteäviä, täysin turhia aikajanoja, liikaa joka tapauksessa. Hildurin ainut elossa oleva sukulainen, on kotiruokia kokkaava Tinna-täti, joka on ehdottomasti kirjan rakastettavin hahmo kaikessa mutkattomuudessaan. Ja ilmeisesti jotta voitaisiin tehdä hörhöihin vaikutus, Hildurilla kerrotaan salamyhkäisesti olevan jonkinlaisia ennustuslahjoja, hän on vähän kuin noita ja tämmöinen ominaisuus kulkee suvussa. En tosin muista koko kirjasta mitään sellaista kohtaa, jossa Hildurin ”hämähäkkivaistosta” olisi ollut jotain hyötyä. Kirjan mainostetaan olevan nordic blue-kirjallisuutta (tähän liittyy varmaan nordic noir), ja että se on ”kutkuttavan jännittävä”, jos Hildur edustaa kutkuttavan jännittävää, niin jokaisen 80-luvulla syntyneen televisiosta tarhaikäisenä näkemä Kaukametsän pakolaiset rinnastuu jo Cannibal Holocaustiin.

Trilogian ensimmäisessä Hilduri selvittelee jotain murhia (en kirjaimellisesti muista mitään yksityiskohtia näistä pökkelöistä surmatöistä), joita tehtailee tai ei tehtaile rinnakkaisella aikajanalla toimiva Kasvoton Kostaja (nimi keksitty). Murhatouhujen suorittaminen on kuvailtu niin laimeasti, että niihin verrattuna Viisikotkin ovat jo todella kovaksikeitettyä kamaa. Apuna hänellä on suomalainen Jakob (maailman suomalaisin nimi), jolle on selkeästi jälkikäteen kirjoitettu jonkinlainen ongelma psykopaattis-narsistisen exän ja lapsen huoltajuuskiistan muodossa. Jakobilla ei ole manbun-tukkaa viestittämässä, että hän on herkkä nykymies, joka kunnioittaa naisia, sen sijaan hän neuloo.

Kirjan parasta antia ovat islantilaisen luonnon ja elämäntavan kuvaus, sääli että nämä helmet pitää lukea kökön wannabedekkarin seasta itse löytäen. Kirja loppuu äkisti ja lukija ei voi olla kokematta sellaista tunnetta, että alun perin liki 300 sivuinen teos olisi kirjoitettu 220 sivua pitkäksi napakaksi dekkariksi, mutta kustantaja olisi laskenut, että kirjailijan sex appealilla saadaan mitä tahansa paskaa myytyä, joten käsky on käynyt turvottaa yksi kirja kolmeksi, kirjassa on nimittäin enemmän läskiä kuin keskiverrossa suomalaisessa matalapalkka-alan duunarissa.

Tämä turvotus näkyy vielä pahemmin trilogian kakkososassa, Rosa & Björk alkaa muistuttamaan paikka paikoin jo jotain Kevätpörriäisen tarinapalstaa, sillä erolla että 12-vuotiailla on paremmat vitsit. Kakkososassa aikajanoja jo enemmän kuin minä pystyn laskemaan, varsinaisen stoorin välillä kerrataan jonkun aivan yhdentekevän Disa-neitosen edesottamuksia kovia huumeita käyttävästä narkomaanista aina..no siis ei tällä Disalla ole oikeasti yhtään mitään väliä, hänet olisi voitu kirjoittaa koko kirjassa neljällä viidellä rivillä, sen sijaan hänelle omistetaan viidennes kirjasta. Kuvittele lukevasi kirjaa, jossa joka kuudes aukeama kertoisi siitä, miten minä juon kaljaa, ihan sama mikä kirja. Trilogian ensimmäisessä osassa meille väännettiin rautalangasta, miten Hildukan nuoremmat sisaret katosivat kuin kusi valtamereen. Jatko-osassa katoamista käydään läpi koko varsinaisen päätarinan rinnalla, alkaen (voi jumalauta oikeasti) siis 7 vuotta ennen katoamista. Hildun äiti Rakel maalataan tarinassa jotenkin oudoksi, hänellä on päänsärkyjä, joiden olemassaoloa toitetaan uupumukseen saakka, lisäksi hän pelkää miestään. Muutaman takauman aikana maalataan kuva todella rasittavasta ja vainohullusta ihmisestä. Samalla väläytellään myös Hilduriinin lapsuutta, siitä miten tämä juttelee eläimille ja hänen silmänsä loistavat yms. Harlekiini-novellien tasoista paskaa, jota ei kukaan jaksa lukea kun on ensin tehnyt työpäivän verran oikeita töitä. Rakel on hullu, Hildur on outo ja ne lapset, joista ei kerrota mitään muuta kuin nimet, ovat jumalauta kadonneet puf jonnekin. Tätä samaa kelataan läpi sellaisella intensiteetillä, että vastaavaa kuulee lähinnä korttelikapakan nurkkapöydässä alkoholiperäisestä aivokudoskadosta kärsivän sairaseläkeläisen suusta, kun tämä käy läpi elämäänsä ja sitä miten olisi voinut rikastua sillä-ja-sillä jutulla, jos hommat olisivat menneet putkeen. Hildurin panokaveri, naapurin juoksemista harrastanut kaiffari kuoli ekassa osassa, lähinnä kai siksi, että tämä on NORDIC BLUE-kirja, jossa paskoja juttuja sattuu hyville tyypeille. Modernina nykynaisena Hilduri käyttää tinderiä ja vientiä piisaa kuin litran mitalla köksäntunnilla, mutta vain pääkaupunki Reykjavikissä ja turistien kanssa, kotikylällä alkaisivat juorut lentämään.

Kollega Jaakopilla jatkuu samat ongelmat sosiopaattieksänsä kanssa, tarina ei kerro miten poliisiharjoittelijan pastillirahaa tienaava kolmekymppinen aikuislapsi maksaa norjalaisten lakimiesten palkkiot. Uutena juttuna (voi olla, että oli myös ekassa kirjassa, ei näitä yksiulotteisia hahmoja oikeasti jaksa muistaa kukaan) on Hildurin esimies Beta. Hänestä kirjoitetaan ne normaalit, sitten hänelläkin on päälleliimatun oloinen aviokriisi päällä ja jotta Rämö saisi WSOY:n vaatiman sivumäärän täyteen, on puolitoista kirjan sivua uhrattu myös sille, että käydään läpi Betan naapurin lasten jalkapalloharrastusten vaivalloisuus. Tämä jonninjoutavien detaljien viljely hahmoista, jotka käytännössä katoavat kirjan puolivälin jälkeen, on aivan järkyttävää. Niin tosiaan, Beta, joka on kirjan alkupuoliskolla saa loppupuolella koronatartunnan, koska hänen miehensä on jälleen huoreillut työmatkalla toimiston virallisen sutturan kanssa, jolla on ollut tartunta, ja sitten hän on tuonut taudin kotiinsa. Onko tämä jokin allegoria klamydiaan? Beta kenties kuolee, kenties ei, tähän. Asiaan ei palata, mutta kirjan loppupuolella Hildur on saanut Betan duunin haltuunsa. Kirjaan on kirjoitettu myös siis tämmöinen koronaviruspandemia, jota sivutaan useammassa lauseessa, kun pohditaan maskien tarpeellisuutta, kukaan ei tiedä taudista ja pandemiasta mitään, mutta se tiedetään, että jotkin maskit ovat varmaan tarpeellisia. Turhista sivuhahmoista turhin on ehkä koko Islannin ainut oikeuspatologi, joku Haakon-niminen geriatrinen ukkeli. Ei hänessä mitään vikaa ole, mutta hänestä käytetään nimitystä ”Kirves-Haakon”. Siis jumalauta koko kirjoitetun historian aikana ei kenenkään lempi- tai köllinimi ole ollut ”Kirves-Haakon”, se on vielä köpömpi nimi kuin ”Pakkauslaatikko-Mikko”. Jostain syystä nimelle ruvetaan vielä antamaan selitystä kesken kiihkeimmän dekkaroinnin, ilmeisesti jotta merkkirajat saataisiin täyteen, ja en siis pysty keksimään miten minun lukukokemukseni muuttuu autuaaksi sillä, että tämä fiktiivinen patologi on 40 vuotta aikaisemmin ollut jossain koulun näytelmässä kirvesmurhaaja. Olisi jumalauta edes räjäyttänyt kemianluokkansa ja tunnettaisiin nykyään nimellä Pommi-Haakon. Siinä nimessä olisi munaa.

Niin siis ja onhan tämä NORDIC BLUE kirja, eli verikekkereitä ja murhia on luvassa. Heti kärkeen ammutaan joku surullinen runkkari hiihtoladulle. Melkein samaan aikaan putoaa pienkone mereen minuutti kaksi nousun jälkeen. Tai siis kuten Rämö kirjoittaa ”lentokone tippui”. Itse olen vuosikymmenet ollut siinä käsityksessä, että kiinteät esineet eivät tipu, vaan putoavat. Nesteet tippuvat. Mutta kuka minä olen WSOYn tuotteita arvostelemaan! Keskitytään samalla toiseen majesteettirikokseen: kirjassa puhutaan jeesusteipistä (diletantit tuntevat tämän nimellä ilmastointiteippi) jesari-teippinä. Siis JESARI-TEIPPINÄ. Jos joku kielitieteilijä lukee tämän vuodatuksen, niin voitteko ottaa yhteyttä ja kertoa mikä on tämmöisen anti-synokdokeen määritelmä. Jesari-teippikohtaus aloittaa Rosa & Bjorkin mahalaskun, pian sen jälkeen dekkaroidaan selville (ja jälleen aivan liian monen turhan mutkan ja sivuhenkilön kautta), että lentokone on tippunut (sic) koska sen polttoainetankki on tyhjentynyt, koska polttoainetankin korkki on puuttunut ja kerosiini on pudonnut (hah, näittekö mitä tein?). Tässä vaiheessa tiedetään jo, että kyse on sabotaasista. Satun tuntemaan henkilön jolla on lentolupakirja pienlentokoneeseen, soitin hänelle ja kysyin, voiko pienkoneen polttoainetankki tyhjentyä avoimen tankkausläven kautta niin nopeasti, että kone tip..putoaisi muutaman minuutin lennon jälkeen. Vastaus on ei. Ei voi. Ja siis minä tiesin tämän jo ennen puhelinsoittoani. Juoni poukkoilee heppoisasti parin kolmen eri aikajanan välillä ja kuten Hildurkin, Rosa & Björk tuntuu loppuvan kuin seinään, kirja ikään kuin loppuu kesken. Hiihtoladulle ammuttu mies on kunnallispolitiikassa toiminut häikäilemätön egoisti, jolla on runsaasti vihollisia. Näitä sitten yksitellen käydään kuulemassa, mutta kaikilla on alibi. Onneksi murhan tekijä soittaa kyttikselle ja möläyttää Hildurille jotain, mikä paljastaa hänet. Loppukliimaksi jää toteutumatta, kun tekijä antautuu, luovuttaa aseensa ja tunnustaa kaiken. Ladulle ammutun miehen poika on raiskannut tekijän tyttären, joka on tapahtuman jälkeen muuttanut Reykjavikiin narkkaamaan. Todisteet on sopivasti kadottanut hämäräperäinen lääkäri, jolla on lentolupakirja ja vakanssi kreikkalaisessa varustamossa. Tarina ei kerro miten hän meinasi lentää Cessnalla Eurooppaan. Raiskattu Disa etenee omaa elämäänsä yhdellä aikajanalla, nousee katuojasta lentoaseman siivoajaksi ja onnistuu jotenkin muuttamaan ulkomaille. Jostain syystä lukijalle kerrotaan Disan viimeisessä luvussa, miten hän on ryhtynyt harrastamaan jonkinlaista hyvisten terrorismia; lentoasemalla ylimielisesti käyttäytyneet turistit ovat huomanneet vuokra-autonsa kumin puhjenneen (Disa oikeasti kirjoittaa päiväkirjaansa, että ”toinen takarenkaista on tyhjä. Siihen oli osunut vahingossa jotain terävää. Kuinka harmillista. Hahahaha!” SIIS MITÄ HELVETTIÄ?), lentokentän vessassa sisäpiirikaupoista puhelimeen puhunut sottapytty huomaa olevansa poliisin huostassa kiitos Disan ilmoituksen ja mulkusti käyttäytynyt kaupan kassa saa useamman sata kiloa hevosenlantaa rivarikämppänsä takapihalle. Rosa & Björkin tarinassa on niin paljon aukkoja, että tässä vaiheessa ei pistä edes mietityttämään, että miten ulkomaalaisten kanssa samaa liksaa nauttiva siivooja tilaa ja maksaa kuorma-autolla toimitettavan hevosenlantakuorman ihan vaan kiusan vuoksi?

Entäs ne Rosa & Björk? Ne kadonneet sisaret? Ne mistä on nyt jauhettu jo kahden kirjan verran?

No he katosivat kyllä. Toisen kirjan viimeisen 20 sivun aikana kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi, Rämö ei paljon sivulauseita muuten harrasta, tässäkin kirjassa on lähes pelkästään lyhyitä päälauseita. Hildurilla oli siis äiti, jolla oli kaksi siskoa; Tinna ja Hulda. Tinna on btw tässä kirjassa sokea, muistaakseni ei ollut edellisessä kirjassa. Ei liity mihinkään, ei tässä tekstissä eikä varsinaisessa kirjassa, jälleen yksi järjetön knoppi, varmaan jälkikäteen laitettu. Hulda on tuore tapaus, en muista hänestäkään olleen puhetta ensimmäisessä kirjassa. Hulda maalataan muutamassa sivulauseessa ihmisiä karttavaksi agorafoobikoksi, näillä attribuuteilla on hieman omituista, että hän on siskoksista ainut, joka lähtee Islannista maailmalle ja päätyy asumaan Färsaarille. Värikkäiden, mutta sitäkin napakampien takaumien avulla, lukijalle kerrotaan aika suorasukaisesti, että Hildurin vähän outo äiti olikin salaa lesbo ja rakastunut naapurin Helgaan, liekö nähnyt hänet kylvyssä (ihanaa)? Hildurin isä taasen, oli tyypillinen pohjoismaalainen mies, kalastava alkoholisti ja vaimonhakkaaja. Rakel on lavastanut tyttöjen katoamisen, hän on itse kidnapauttanut tenavat ja vienyt heidät Färsaarille, mutta Hildur on jäänyt reissusta pois sairauden takia. Hilduria noutaessaan käykin ilmi, että Kalastaja-Runar on tullut päivän etuajassa kotiin laittaakseen ns. ”muijan kuriin” ja tuttuun tapaansa vetänyt kunnon liiskat kirkkaalla viinalla. Rakelin pamahtaessa kotipihaan on piru merrassa, nyrkki ja lapio heiluu, jonka seuraksena Rakel houkuttelee ukkonsa autoon ja ajaa päin kallioleikkausta. Aivan viimeisillä sivuilla Hilduri päätyy Färsaarille, koputtaa erään mökin oveen ja kahden kirjan mittainen odotus palkitaan, kun oven avaa Rosa. Tai Björk. Kädessä oleva koiranruokapurkki tippuu (hah) maahan ja todetaan ”sie oot miu kadooksis ollu sisko!”.

[Linnea · Rating 5 out of 5]

mun yleinen mielentila on tänään ollu et kaikki räjäyttelee mun tajuntaa ja niin teki myös tää kirja. rakastin hildurin luo palaamista näihin upeisiin islannin maisemiin ja viboihin. tää piti otteessaan ja jatkuvasti halusin lukea lisää ja oikeesti toi loppu oli niin hyvä ja plot twistit pääs oikeesti yllättämään!

viittä tähtee tää ei silti aivan saa koska jotenki nään että täl kirjalla ois ollu potentiaalia vielä enempään. rakastin joka hetkee mut tuntuu et erityisesti näist hahmoista vois saada irti vieläkin enemmän ja päästä niiden ajatuksiin ja tunteisiin syvemmälle. hildurin kaa se enemmän onnistuu mutta muut ympärillä olijat tuntuu jäävän melko pinnallisiksi.

haluun vaa heti alottaa kolmannen kirjan, koska jakob on symppis ja haluun nähä mihin tää tarina ja nää hahmot vielä päätyy. kokonaisuutena tykkäsin tästä kirjasta jopa ehkä enemmän ku ensimmäisestä! teemoiltaan ja ratkaisuiltaan tää osu ja uppos. ekassa oli ehkä kirjan aikana jännittävämpää menoa mut siinä taas en loppuun ollu niin tyytyväinen, kun taas tää vaan parani loppua kohti.

haluun myös ehottomasti alkaa lukee enemmän rikoskirjallisuutta. etenki tällanen vähän cozy crime henkinen uppoo täl hetkel super hyvin!

[Kätlin Kaldmaa · Rating 3 out of 5]

Autor ja raamat ise saavad 4 tärni, a see tõlge.

Huoltoasema on bensiinijaam, mitte hoolejaam, ei ole olemas sellist asja nagu Läänefjordistik, on Läänefjordid (vt ka veestik, maastik), vateeritud türp (!!!) anyone?, puulapits??? ehk pannilabidas, kolmekordne espressošott lattega???

Nelja sõnaga: kirjanik on paremat väärt.

Kui kõik teised tegevusliinid said korralikult selgitatud ja lahendatud, siis Rósa ja Björki liini lõpplahendus oleks nagu lihtsalt taevast alla langenud. Vbla muidugi poognaarvestus sekkus.

Lähen nyyd vaatan, kuidas mul selle šottlattega on.

[lottareadsbooks · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin tykkäsin tykkäsin! Saisinko sen Jakobin tänne kitoos!

[Richard · Rating 4 out of 5]

I found this author so easy to read but the story is multi-layered it can at times be confusing. Not as with some books where you have to keep going back to refresh your mind about who is who.

No, rather the plot is so intricate with so many strands weaving away you sometimes want to come up for air. Basically it is the story of the people of Iceland seen through a police procedural/murder mystery and overlaid by the personal tragedy/family saga of Hildur the police officer who binds it all together.

Each element is beautifully written and there is no attempt to mislead the reader. The richness of the storytelling is unlike most crime dramas you may have read. The people matter. Care and time is given to unpack the aspects of their lives and the interactions between the characters.
You feel comfortable with these individuals and at ease in the wonderful and dramatic locations. This is a book very present in its time and place. It resonates with the culture and climate of Iceland, especially in its remoteness.

I am so pleased I read the first book in this series before starting this one as it builds seamlessly on the preceding narrative. Sufficient detail is provided to ensure prior knowledge isn’t crucial to understanding this novel, but for me the chronological development makes more sense against the background of the first book.

What an achievement here. An original approach to this genre as I’ve suggested. Quite subtle at times but resonates for me for the evidence and consequences of abuse referred to and seen across a number of scenarios throughout the text and character development.

This isn’t hard hitting doctrine and judgement of criminal acts nor a soft explanation for social problems and excuses for unlawful behavioural. This is about power, through wealth, status and gender and the abuse and damage that can result which is unseen and unknown. Stories that do not bleat about an unfair or unjust system but speak of love, relationships and hope.

I like books that make me think; that speak of hidden circumstances; that conceal pain and a deeper truth. I feel I understand domestic abuse, physical abuse and substance abuse more and perhaps through this well crafted story may be less likely to judge and hopefully more inclined to help and support others where I can make a difference.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Satu Rämön kaikki kolme dekkaria ovat Helmet -kirjastojen varatuimpien listalla melkoisen korkealla. Hän on iskenyt kultasuoneen. Ja kun media on kovasti hehkuttanut tämän kirjan järisyttävää käännettä/paljastusta, pakkohan oli itsekin tähän tarttua. Se oli sanomattakin selvää, mihin käänne liittyy. Se olikin kiinnostava asia.

Muuten täytyy sanoa, että Rämön kielelliset lahjat ovat minimaaliset ja lukijaa hän hieman aliarvioi. Islantiluennointia ei ollut nyt kovin paljon. Perusdekkarina tämä oli ihan kohtuu kiinnostava. Jos ja kun seuraava kirja Jakob
kertoo poliisi -Jakobista, olisi kiva jos Jakobiin ilmiintyisi kiinnostavia piirteitä?Jotain särmää?

[Pieta Päivänen · Rating 4 out of 5]

Miljöön kuvaus ja muutenkin kuvaileva kieli oli paljon vähemmän ehkä jopa kornia, kun ekassa. Tykkäsin siis tästä enemmän kun siitä

[Jaakko Nikko · Rating 1 out of 5]

Nykypäivän Nick Carteria. Juonta selitetään selittämällä ja vaikka hahmojen motiiveja avataan, he jäävät silti yksiulotteisiksi. Tarinassa on merkityksettömiä sivujuonteita ja silti kirja on kovin lyhyt. Ja jälleen monet tapahtumista ovat ihmeellisiä onnenkantamoisia, joita yritettään selittää parhain päin, esim Axelin puhelinsoitto asemalle.

Ilmeisesti tämä on se mitä kirjoja kuuntelevat haluavat kirjoiltaan. Dekkarigenressä on niin paljon parempia sarjoja kuin tämä tekele.

[Lotta · Rating 3 out of 5]

ihan symppis ja söpö dekkariks, ja ihan hyvä jatko-osa sarjan ensimmäiselle osalle. päähenkilöistä ja ”nykyajan” juonesta en kuitenkaan saanu hirveesti mitään irti. sen sijaan hildurin äidin ja sisarusten menneisyyden mysteeri oli ehkä kaikista kiinnostavinta osuus tässä tarinassa, ja olisin mielelläni lukenut heistä enemmän. kirja jäi aika mielenkiintoiseen kohtaan, joten vähän tekis mieli kurkata kolmos osaa mutta toisaalta ei?

[Kelly.M · Rating 5 out of 5]

The second in the Hildur series, this one follows along the same line. As with the first The Clues in the Fjord, this is just as atmospheric, intense, its steeped in Icelandic culture and a beautiful setting too.

Hildur returns to investigate another murder with the help of Jakob. A dead body of a well-known man is found on ski slope, and an investigation starts into finding out who is responsible, with very few clues to go by. Running alongside this, it takes you back into Hildur's past. Continuing her story of her parents and the mystery of her missing sisters. I really enjoyed reading these parts. It's all so well written, raw, and emotional. I may have shed a tear or two. I love the characters Rämü writes. They are so real, and you get to feel everything they go through.

All the plot threads are so clever how they come together. I didn't work it out, and this is another reason for me to love this book.

Overall, I loved this one more than the first, and that was a great read. Check out my review on The Clues in the Fjord in my feed. If you love a well written, character driven police procedural, then I would definitely recommend checking this series out.

This has fast become one of my favourite series to read. I can't wait for the third book to come out later this year. It's also being made into a tv series, and I'm all for that.

Thank you to Zaffre Books for my ARC.

[Jenna · Rating 5 out of 5]

oispa jo marraskuu ja jakob :D

[tilli ♡ ⠀ · Rating 3 out of 5]

I support womens rights and wrongs 🧚‍♂️

[Tyyne · Rating 4 out of 5]

Juoni oli jälleen jännittävä ja pidin siitä, että Hildurin menneisyydestä selvisi nyt enemmän asioita ja päähenkilöä oppi tuntemaan syvemmin. Kerronnassa häiritsi taas poukkoilevuus sekä se, miten kaikki asiat eivät selvinneet kirjan loputtua. Se jätti toki innostuksen lukea pian seuraava osa. Kirjat eivät varmastikaan olisi itselleni näin mielenkiintoisia, mikäli ne eivät tarjoaisi mahdollisuutta uppoutua uudelleen Islannin elämään.

[Silvie Leest · Rating 4 out of 5]

In de afgelegen fjorden in het noordwesten van IJsland wordt een invloedrijke zakenman neergeschoten op een skipiste. Op hetzelfde moment stort een vliegtuigje vlak bij Reykjavik neer, waarbij de piloot om het leven komt. Wat hebben deze gebeurtenissen met elkaar te maken?

Tijdens het moordonderzoek worstelen rechercheur Hildur Rúnarsdóttir en haar Finse partner Jakob Johanson met een dilemma: moeten ze koste wat kost alle mysteriën rondom de dood onderzoeken?

Tegelijkertijd is Hildur een nieuwe aanwijzing naar de verdwijning van haar zusjes Rósa en Björk op het spoor. Ook Jakob wordt geconfronteerd met zijn demonen…

'Rósa en Björk' is het tweede deel van de serie met rechercheur Hildur Rúnarsdóttir in de hoofdrol. Het verhaal begint met een aantal hoofdstukken uit het verleden, maar daarna maak je weer een sprong naar het heden.

Er gebeuren eigenlijk een aantal dingen. Zo wordt er namelijk een zakenman vermoord op de skipiste in IJsland, maar ook maak je regelmatig weer sprongen naar het verleden en lees je over de periode voor én na de verdwijning van Rósa en Björk. Deze twee meisjes zijn lang geleden plotseling verdwenen en ze zijn de zusjes van Hildur.

Hildur weet nog steeds niet wat er toen precies is gebeurd en ze probeert dit nog steeds uit te zoeken. Ondertussen is ze ook bezig met de zaak van de moord op de skipiste.

Ik vond dit weer een interessant tweede deel en ik was vooral ook benieuwd naar de hoofdstukken die zich in het verleden afspeelden, want wat is er nou precies gebeurd met de twee zusjes van Hildur? En wie zit er achter de moord op de zakenman?

'Rósa en Björk' is wel een verhaal dat redelijk traag op gang komt, maar de afwisseling tussen heden en verleden was interessant. Ook de verschillende personages waren allemaal weer boeiend!

Het lijkt erop dat er een vervolg komt, want op het einde zit je nog met een heleboel vragen en ik ben dan ook heel benieuwd hoe dit verhaal zich verder gaat ontwikkelen.

Mocht je aan deze serie beginnen, dan raad ik je aan om wel echt met het eerste deel te starten.

Beoordeling: 3,5 ⭐️

[Jemysieni · Rating 2 out of 5]

Hildur-sarjan toisessa osassa ratkotaan murhia nykyajassa ja Hildurin sisarusten katoamista eri näkökulmahahmojen takaumina. Näistä ehdottomasti kiinnostavampi on kadonneisiin sisariin liittyvä juoni. Koko teoksen kannalta suurin ongelma oli, etteivät nämä kaksi juonilinjaa tuntuneet liittyvän toisiinsa oikein millään tavalla, mikä jätti nykyajan murhatutkimukset todella irrallisiksi. Seksuaalisen väkivallan graafiset kuvaukset tuntuivat toisteisilta ja turhilta.

Teos kärsi ainakin äänikirjana liian monesta aikatasosta ja näkökulmahahmosta. Lyhyet luvut ja hyppiminen tekivät mukana pysymisen haastavaksi. Lisäksi ärsytti samat asiat kuin edeltäjässä: Lukijalle tulkataan kaikki hahmojen sisäiset mielenliikkeet, eikä mitään jätetä pääteltäväksi. Monta kertaa käy vielä niin, että kirjailija yrittää pimittää lukijalta jotain, jonka lukija on päätellyt jo jokin aika sitten, ja sitten pimitys paljastetaan ns. yllättävänä ja hahmon neronleimauksena. Ugh. Sen sijaan oleelliset asiat, kuten kuinka Hildur saa tärkeitä asioita selville ja miten hän päättelee asioita, jäävät hämäriksi, mikä vie sekä juonelta että hahmolta uskottavuutta. Tässäkään osiossa hahmot eivät kehittyneet kovin mielenkiintoisiksi, vaan ne pysyivät yksinkertaisina ja yksiulotteisina.

Tämä teos lunasti ensimmäisen osan istutuksia, mutta valitettavasti käänteitä oli hypetetty niin paljon, että ne olivat ennalta arvattavia. Ratkaisussa on vielä paljon loogisia aukkoja, joihin toivottavasti vastataan seuraavassa osassa, joka kuitenkin pääjuoneltaan keskittynee nimikkohahmoonsa Jakobiin ja hänen huoltajuuskiistaansa.

[Merja · Rating 4 out of 5]

Pidän, kuinka tässä kirjasarjassa kuvataan Islantia ja islantilaisuutta - siinä on myös samaistumispintaa suomalaisuuteen. Tarinaa kuljetettiin hyvin eteenpäin paljastaen pikkuhiljaa yksityiskohtia - juoni etenee rauhallisesti, mutta se ei haittaa minua. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, vaikkakin paikoin vähän yksiulotteisia. Tapahtumat sijoittuivat pääosin korona-ajan alkuun, mutta korona ja tunteita pandemian tuloa kohtaan olisi voinut enemmänkin käsitellä - tässä mielestäni missattiin mahdollisuuksia. Kirjan luki oikein mielellään ja odotan jatkoa.

En toisen arvioijan mukaisesti myöskään oikein ymmärtänyt Hesarin arvostelua suuresta käänteestä kirjan puolivälissä. Toki tarinassa alkaa paljastua enemmän yksityiskohtia, mutta puolessa välissä ei mielestäni tapahtunut mitään räjäyttävää käännettä, joka olisi vienyt kaikelta edeltävältä pohjan pois ja kuljettanut tarinaa ihan uusille urille. Alkupuoli ei tarinankerronnaltaan mielestäni eronnut niin merkittävästi kuin arvostelu antoi ymmärtää. Silti toki oikein hyvä kirja :)

[Leen Willems · Rating 4 out of 5]

Ik mocht dit boek alvast vooruitlezen. Rósa en Björk is het tweede deel in een reeks met politieagente Hildur in de hoofdrol. Ik las het eerste deel (nog) niet, maar had niet het gevoel dat ik hierdoor het verhaal niet kon volgen. Er zijn voldoende verwijzingen naar het vorige deel om goed mee te kunnen. In dit deel onderzoekt Hildur de moord op een ietwat louche politicus, waarvoor ze vanuit Reykjavik naar haar geboortestreek terug moet. Naast het moordonderzoek komen ook de herinneringen aan haar jeugd, met in het bijzonder de verdwijning van haar zusjes Rósa en Björk weer naar boven.
Rósa en Björk is misschien geen typische thriller, gezien het gebrek aan spannende scènes, toch deed elk hoofdstuk mij uitkijken naar meer.
De beschrijving van de prachtige IJslandse vergezichten maken het helemaal af. Graag gelezen!

[Hilla · Rating 4 out of 5]

Teos jatkaa Hildurin tarinaa ja on yhtä vetävä kuin edeltäväkin osa. Helposti nautittavaa ja seurattavaa kerrontaa. Paikoin itseäni hieman häiritsee jännitteen tarkoituksen mukainen rakentaminen dialogissa ja että esimerkiksi kerrotaan Hildurin äkkiä muistaneen jotain, mutta ei heti paljasteta mitä. Nämä kohdat tuntuvat hieman naiveilta ja kliseisiltä. Kaiken kaikkiaan sarja on kuitenkin viihdyttävä ja varmasti kuuntelen myös seuraavan osan, kun se ilmestyy.

[Anita Varsa · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kuvaus pienen islantilaisen paikkakunnan elämästä valtapeleineen ja monimutkaisine ihmissuhdekuvioineen. Helppolukuinen ja koukuttava.

[Azyria Sun · Rating 5 out of 5]

Absolut fesselnde Fortsetzung

Worum geht’s?
Der Kommunalpolitiker Hermann Hermannsson wird tot im Schnee gefunden. Erschossen. Hildur und ihr Team nehmen die Ermittlungen auf und müssen feststellen, dass nicht nur einer ein Mordmotiv hat. Gleichzeitig kommen auch immer mehr Hinweise zu Hildurs vermissten Schwestern ans Licht.

Meine Meinung:
Der Kriminalroman „Hildur – Das Grab im Eis“ ist der zweite Fall für Hildur Rúnarsdóttir. Und auch hier bringt uns Satu Rämös atmosphärischer Schreibstil wieder tief hinein in den eisigen und dunklen Norden. Wir lesen zum einen aus der Gegenwart von Dísa und von Hildur, aber erleben auch immer wieder Rückblicke aus der Sicht von Rakel, Hildurs Mutter.

Aber bevor ich weiterschreibe: Warum zum Teufel hat sich Jakob den Bart abrasiert? Mit langen Haaren und Bart als strickender Wikinger hat er mir viel besser gefallen. Tja, gegen die Liebe und den Geschmack von seiner Freundin kommt man eben nicht an… Ansonsten hat mir das Team wieder absolut gut gefallen. Wir haben Hildur näher kennengelernt, ebenso Jakob und mehr über die Vergangenheit bzw. die aktuellen Probleme der beiden erfahren. Und auch Tinna, Hildurs Tante, durften wir wieder begegnen. Sie habe ich irgendwie besonders ins Herz geschlossen. Alles total sympathische Menschen. Menschen, die so real wirken wie du und ich, was einen ganz besonderen Charme hat.

Und auch der Fall war wieder sehr spannend. Wir hatten eine stetig steigende Spannungskurve mit mehreren Peaks und es wurde keine Sekunde langweilig. Im Gegenteil! Jeder Blickwinkel hatte etwas ganz Eigenes inne und besonders die Rückblicke in die Vergangenheit zu Rakel haben mich total gefesselt. Ob Hildur jemals erfahren wird, was damals passiert ist? Wahrscheinlich haben wir Leser ihr hier etwas voraus – seid gespannt! Und als dann die einzelnen Erzählstränge teils zusammengeführt werden, teils immer weiter voranschritten und wir immer mehr erfahren haben, wurde auch das Lesetempo immer rasanter. Ich habe mit weit aufgerissenen Augen Seite um Seite verschlungen und das Ende war einfach perfekt. Wobei ich – ohne zu spoilern – nicht sicher bin, ob wir nicht in den weiteren Bänden nochmals nach Spanien kommen werden oder Dísa nochmals begegnen werden. Aber für mich war das eigentliche Highlight Hildur auf den Färöer-Inseln. Auch hier ohne zu spoilern nur so viel: Ich hoffe sehr, dass wir auch hierüber noch mehr lesen dürfen. Die eigentlich drei Enden des Buches waren spannend, verheißungsvoll und emotional. Für mich auf jeden Fall eine Serie, die ich definitiv weiterlesen werde, das Erscheinungsdatum des nächsten Teils im Oktober 2024 habe ich mir bereits abgespeichert und ich freue mich schon sehr darauf!

Fazit:
Satu Rämö beweist mit dem zweiten Fall für „Hildur – Das Grab im Eis“, dass die Kriminalserie das Zeug hat, eine meiner Lieblingsserien zu werden. Hier lesen wir aus drei Perspektiven. Einmal gehen wir in die Vergangenheit zu Rakel, Hildurs Mutter. Dann sind wir in der Gegenwart zum einen natürlich bei Hildur und ihrem Team und zum anderen bei Dísa. Es war wieder absolut spannend und ich wurde hineingezogen ins kalte, windige, eisige Island. Aber es war nicht nur spannend, sondern diesmal auch besonders emotional und zu Herzen gehend. Und das Ende hat mir absolut Appetit auf den nächsten Band gemacht. Ich möchte unbedingt wissen, wie es weitergeht. Mit Hildur. In Spanien. Und überhaupt.

5 Sterne von mir und ich hoffe sehr, dass wir im nächsten Band noch viel mehr erfahren. Ich freue mich schon sehr darauf!

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Ei ehkä ihan niin hyvä kuin Hildur, mutta ei paljon jääkään siitä. Kirjoittaminen on jouhevaa ja kuvailut Islannin luonnosta ovat oikein kivoja. Minulla meni jostain syystä aikaa tämän aloittamisessa, mutta kun olimme menossa geokätköilemään alueelle, josta tähän liittyvä mysteerikätkö löytyy, oli tartuttava kirjaan ja samalla ratkottava kätkömysteeri.

[Marika Oksa · Rating 4 out of 5]

Avausosaa parempi. Juoni hieman hajanainen mutta Hildurin sisarusten arvoitus oli kekseliäs.

[Aapo · Rating 3 out of 5]

3,5/5, better than the first one.

[Katrin Olak · Rating 5 out of 5]

Teine osa paremgi veel kui esimene. Meisterliku krimisündmustiku taustal on märkimisväärne ka Islandi ühiskonnaelu kajastus.

[Ulrike · Rating 4 out of 5]

Dieses Buch hier hat mir noch besser gefallen als der erste Band.
Obwohl am Anfang die verschiedenen Zeitschienen etwas verwirrend waren, kommt man doch recht schnell gut klar.
Ein/ zwei sehr komplexe Mordfälle (und ja, es hat die richtigen getroffen und meiner Meinung nach hätte der Dritte es auch noch verdient!) und man erfährt mehr über das Schicksal von Rakel, Rosa und Björk.
Aber das wären dann leider Spoiler.
Band drei ist bestellt!

P.S.
das einizge, was mich etwas stört, ist, dass es bei der Übersetzung nicht übernommen wurde, dass sich die Isländer grundsätzlich duzen!
Bei den Indridason Büchern fand ich das sehr gut gemacht.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Monet ovat kehuneet Hildur-sarjan kakkososaa sarjan parhaimmaksi, mutta liityn soraäänien vaimeaan kuoroon. Kirja oli mielestäni liian monesta palasta koottu, vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, jossa oli minun makuuni liian monta deus-ex-machina-elementtiä. Samalla kirjan ykkösosassa lupaavan kolmiulotteisen tuntuiset päähenkilöt litistyivät juonenkäänteiden väliin.

Kirja alkaa hiihtoladulle ammutun kunnallispoliitikon murhan selvittämisenä ja laajenee lopulta Länsivuonolta Reykjavikiin asti. Rinnalla kuljetetaan - hyvin irtonaisena - Hildurin vuosia sitten kadonneiden pikkusiskojen kohtalon kiemuroita. Moderniin tapaan poliisien yksityiselämäänkin päästään hieman kurkistamaan.

Vaikka ymmärrän genren tietyn suoraviivaisuuden, olisin kaivannut enemmän syvyyttä henkilöihin. Nyt olo oli kuin kirjailija olisi leikkinyt paperinukeilla ja siirrellyt niitä kuin pelinappuloita ympäri Islantia. Toisaalta taas teoksen alussa lähdettiin niin monesta eri langanpäästä liikkeelle, että kärsimättömämpi lukija ehti turhautua vyyhden sekavuuteen.

[Kim Coenen · Rating 4 out of 5]

Ik zag voor deze nieuwe thriller een vooruitleesactie bij AmboAnthos waardoor mijn interesse direct gewekt werd. Deze thrillerserie stond namelijk al op mijn verlanglijstje om te gaan lezen en aangezien de delen ook losstaand te lezen zijn, kan ik me gelijk in deel twee storten. Aangezien de recensies van deel één erg enthousiast zijn, heb ik goede verwachtingen en ben ik erg benieuwd naar rechercheur Hildur.


In de afgelegen fjorden in het noordwesten van IJsland wordt een invloedrijke zakenman doodgeschoten. Niet veel later stort er een vliegtuigje vlak bij Reykjavik neer, waarbij de piloot om het leven komt. Deze twee losstaande zaken lijken toch met elkaar in verband te staan.
Rechercheur Hildur Rúnarsdóttir en haar Finse partner Jakob Johanson werken aan beide zaken en worstelen met alle mysteries rondom deze onderzoeken. Daarbij komt Hildur ook aanwijzingen op het spoor naar haar verdwenen zusjes Rósa en Björk. Ook Jacob komt tijdens de onderzoeken oude demonen tegen...


Wat een mooie en realistische politie- en thrillerserie. Satu Rämö heeft een levendige en meeslepende schrijfstijl en weet direct je mee een boeiend en mooi verhaal in te trekken. Ondanks dat ik het eerste deel niet gelezen heb, ervaar ik hier geen hinder of last van tijdens dit verhaal. Wel denk ik dat Hildur en Jakob, als je alle delen leest, veel meer diepgang krijgen en je nog meer een band met de twee rechercheurs opbouwt.

We volgen een vrij brede verhaallijn. We volgen het verhaal van de moordzaak van de doodgeschoten, invloedrijke zakenman en later ook de verongelukte piloot van een vliegtuigje. Daarnaast geeft deze politieserie ook een uitgebreid beeld van het leven en privéleven van de rechercheurs Hildur en Jakob. Beide zijn erg realistische maar ook mooie personages. Zo is Hildur vaak in haar vrije tijd graag aan het surfen en is Jakob stagiaire-agent en een groot fan van breien. Hierdoor krijg je naast hun 'zakelijke' kant ook hun menselijke kant te zien en menselijk en realistisch zijn ze zeker. Gedurende het verhaal krijg je echt een band met deze twee rechercheurs.

Het verhaal start als proloog met de moord op de zakenman waarmee Satu Rämö je nieuwsgierig maakt en je het verhaal in trekt. Ondanks dat het niet een heel spannend verhaal is, is het wel pakkend, goed en meeslepend. De verschillende lijnen die langs elkaar zich afspelen, houden je in hun greep, want hoe loopt het af met Rósa en Björk? Worden de moordzaken opgelost? Hoe eindigt de privésituatie van Jakob? Zowel de moordzaken als het verhaal van Hildur en Rósa en Björk worden mooi en volledig opgelost, het verhaal van Jakob nog niet, maar wie weet in het derde deel...

Rósa en Björk is een pakkende en meeslepende politie- en thrillerserie. Naast de twee moordzaken wordt er in deze serie ook veel aandacht besteed aan de verhaallijnen van de rechercheurs zelf die erg mooi en realistisch zijn uitgewerkt. Het is geen spannende serie, maar de serie is wel erg mooi en goed uitgewerkt en Satu Rämö heeft een hele fijne schrijfstijl.