Ex-sinkun parisuhdetykitystä kaikille rakkausshokkihoitoa tarvitseville.
Kymmenen sinkkuvuoden, satojen treffien ja ghostaamisten jälkeen elämään saapuu poikaystävä. Oikea, ei mielikuvitusta. Vähemmästäkin sitä menee rakkausshokkiin.
Kun parisuhteen taajuuksia etsitään, välillä kuuluu hempeitä rakkauslauluja, toisinaan aggressiivista mättöä, joskus pelkkää kohinaa. Sinkkukriisiballadien sijaan nyt soivat uudet hitit: Miten hanifestointi toimii? Millainen on kumppanikokelaan tulikoe? Entä mitä miehet oikeasti haluavat?
Henriikka Rönkkönen on Heinolasta kotoisin oleva kirjailija ja bloggaaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineena äidinkieli ja kirjallisuus. Ennen oman sinkkuutta käsittelevän bloginsa aloittamista hän kirjoittti City-lehteen seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää blogia.
1.5/5 tätä lukiessa lähinnä mietin et mikä heteroissa on oikeesti vialla. liikaa keskustelua eritteistä, liian vähän oikeesti oivaltavaa pohdintaa parisuhteista. iso pettymys.
Todellisuudessa 3,5 tähteä, mutta pyöristellään ylöspäin. Edellisen rimanalituksen jälkeen Rönkkösen neljäs teos oli positiivinen yllätys. Tässä kyseenalaistettiin vahingollisia toimintamalleja, pohdittiin parisuhteen olemusta, purettiin ja paikannettiin omia epävarmuuksia, käytiin terapiassa (pisteet jo tästä ja terapian onnistuneesta reflektoinnista) ja kohdattiin menneisyyden mörköjä. Näiltä osin teos onnistui koskettamaan ja pysäyttämään. Tykkäsin myös ironisista listauksista kuinka saada asia x toimimaan, joissa lueteltiin lopulta kaikki kliseisimmät ja vahingollisimmat tavat toimia.
Teoksen loppupuolella kuitenkin lässähti. Tässä kiiteltiin ja glorifioitiin puolisoa, joka jaksaa toksista ja vahingollista käytöstä vaikka kuinka kauan, ja samalla oltiin todella tarkkoja siitä, ettei puoliso vain näytä mitään merkkejä omista epävarmuuksistaan. Asetelma oli epäreilu ja itsekäs. Toisin kuin ironiset listat, "oikeat" neuvot olivat kammottavia: parhaimmillaan nekin kliseisiä, pahimmillaan toksisia. Petyin myös siihen, kuinka perinteiseen lokeroon parisuhde sujahti, vaikka sinkkukirjojen puolella Rönkkönen on raivannut latua normien tuolle puolen.
Jos olet lukenut aiemmat, kannattaa lukea tämäkin. Kaikesta huolimatta sarjan parhaimmistoa ensimmäisen osan kanssa.
Vakavampi kuin Rönkkösen aiempien kirjojen perusteella odotin, mikä ei ole välttämättä huono juttu. Kirjassa oli paljon tärkeää pohdintaa esimerkiksi siitä, miten lapsuuden perheen toimintatavat seuraavat parisuhteeseen ja siitä, miten tärkeää on ymmärtää, että omat tunteet ovat yhtä tärkeitä kuin muiden. En silti päässyt yli tunteesta, että kirjassa kuvattu parisuhde oli melkoisen myrkyllinen.
mä en odottanut, että tää kirja sais mut itkemään. mun mielestä rönkkösen vahvuus on edelleen huumori, mutta se samaistumisen tunne mitä koin tän kanssa pitkään sinkkuna olleena oli tosi vahva. kun pelkää yli kaiken että toinen vaan jättää, ettei oo tarpeeks, että ite pilaa kaiken, ettei ikinä löydä ketään. oon tykännyt kaikista rönkkösen kirjoista, mutta viimesin ei ollu mun mielestä ollu yhtä hyvä kun ne kaks ekaa, joten en odottanu tältäkään mitään super ihmeellistä. mut tää olikin omalla tavallaan tosi hyvä! omaelämäkerrallisuus sai iloitsemaan ihan aidosti toisen onnesta ❤️
Rakkausshokkihoito tuntuu tutulta ja turvalliselta huovalta, johon kääriytyy halutessaan hyvän mielen ja makeat naurut. Kuitenkin myötähäpeästä posket kuumottaen ajattelee, että kirjan on lukenut jo aikaisemmin. Huumori ja tarina toistavat tuttuja kaavoja, vaikka mielikuvituspoikaystävä on vaihtunut elävään ihmiseen.
Ehkä ei ihan yhtä hyväksi yltä kuin edelliset kirjat, jotenkin se ronski huumori ja naurut jäi vähän vajaammiksi. Mutta yhä viihdyin kirjan äärellä, kirjoitus todella miellyttävää ja huumori uppoaa omaani 😊 Lemppari kansi! 👌💕
Henriikka Rönkkösen kirjat saavat joka kerta nauramaan ääneen, mutta tämäpä yllätti ja aiheutti myös muutaman liikutuksen kyyneleen! Kirja toistaa aiempien osien hyväksi havaittua huomioiden ja huumorin kaavaa. Jotain asioita olisi voinut käsitellä jopa hieman syvällisemminkin, vaikka huumorikirja onkin kyseessä, sillä lukuelämys jäi aika lyhyeksi.
Tämä oli kyllä Rönkkösen kirjoista ehdottomasti paras! Toki kaikki se kakkapissi-huumori välillä vähän kyllästytti ja nolostuttikin (osasin kyllä odottaa sitä, aiemmat Rönkkösen kirjat lukeneena), mutta jotenkin tää oli näistä kaikista neljästä kirjasta kaikkein samaistuttavin. Jopa niin samaistuttava ja koskettava, että purskahdin itkuun viimeistä lukua lukiessani. Henriikan kokemukset kuulostavat niin samanlaisilta kuin omani ja hän osaa myös sanoittaa rakkauteen liittyviä asioita ja tunteita todella hyvin ja osuvasti.
En ihan osannut odottaa, että tää kirja kolahtaa näinkin kovasti. Oli hyvä, huh...
Aiemmista Rönkkösen teoksista olen pitänyt paljonkin, mutta Rakkausshokkihoito ei nyt aivan osunut maaliin. En oikein osaa edes tarkalleen ottaen sanoa mikä siinä tökki, mutta osaansa näyttelivät epäilemättä erinäisten eritteiden kuvailut, vähän liian henkilökohtaiselle tasolle sukeltaneet analyysit milloin mistäkin toisten ihmisten asioista, ja ylipäätään sekavan tuntuinen kokonaisuus. Tavallaan sinkkusekoiluissa oli helpompi huvittua kaikenlaisista sattumuksista, koska ihmiset olivat kohtuullisen kasvottomia. Tässä kirjassa taas kaikki yksilöityy vahvemmin tiettyyn henkilöön, mistä syystä jopa minä vaivaannuin paikoittain kuunnellessani. Sitä tunnetta en erityisemmin etsi kirjallisuudesta, sillä tosielämä tarjoilee yleensä aivan riittävästi. Kerronnan sujuvuus ja Rönkköselle ominaiset, tässä teoksessa ajoittaiset nokkelat ajatuskaaret ansaitsevat kuitenkin ne pari tähteä.
Tämä oli neljäs lukemani Rönkkönen. Luen niitä välipaloina kun en jaksa keskittyä mihinkään pitkään ja hankalaan kirjaan, vaikka en oikein voi sietää näitä. En halua lukea valkovuodosta, ripulista, pieruista ja runkkaamisesta. Tämä kirja oli silti iloinen yllätys aiempiin verrattuna, tässä oli sentään muutama ihan fiksukin ajatus. Erityisesti tykkäsin ironisista parisuhteen käytösohjeista. Tähtiä 1 puol mutta pyöristän kakkoseen koska ensimmäisille kirjoille en yhtä vähempää tähtiä saanut annettua.
Mitä tehdä, kun rakkaus pelottaa? Kun toisen ihmisen lähelle päästäminen hirvittää? Kun ei uskalla, vaikka haluaisi? on olemassa kolmenlaisia ihmisiä: niitä, jotka uskaltavat sopivasti ja löytävät rakkaudellisia suhteita mutkattomasti, niitä, jotka uskaltavat liikaa ja uuvuttavat siksi muut ympärillään, ja niitä, jotka uskaltavat liian vähän ja jäävät tahtomattaan yksin. s. 47
Meni noin viikko, ja tutut ajatukset itsemurhasta ja pakokauhusta palasivat salakavalasti takavasemmalta, vaikka en ollut miettinyt niitä aikoihin. En halunnut kuolla, kyse on pelkoajatuksista. Kyse on siitä nuoren minän päättelyketjusta, joka halusi aikoinaan pois ahdistuksest ja tuumi, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Sellainen kokemus elämästä, kuolemasta ja pelosta jää syvälle muistoksi. Vaikka nyt pystyn rauhoittamaan itseni ja saan turvallisen olon takaisin muutamassa päivässä, en silti luota täysin jaksamiseeni, ja se on ihan ok. s. 157
Henriikka Rönkkösen Rakkausshokkihoito on kertomus ex-ikisinkusta kompuroimassa parisuhteen koukeroissa. Kirja on viihdettä, joka sisältää tärkeää asiaa. Vaikka Rakkausshokkihoito on jatkoa Henriikan sinkkuelämän ja deittailun kommelluksista kertoville kirjoille Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus ja Määmatka, toimii se hyvin myös itsenäisenä kirjana.
Henriikka kuvaa kirjassa hauskan rönskeällä tyylillään epävarmuuksiaan parisuhteen rakentamisvaiheessa ja kumppaninsa kärsivällisiä reaktiota niihin.
“Mulle tuli paha mieli, kun sanoit mun jalkaa ällöttäväksi.” Heti kun sain tämän sanottua ääneen, minua nauratti, koska se kuulosti niin typerältä. - - Veini katsoi minuun arvioiden, hermostuneena, ja sanoi sitten: “Sä yritit työntää varpaan mun sieraimeen.” [Henriikka sanoi:] “Se tuntui pahalta, että sä sanoit yäk.” “Mulla on ollut tosi pitkä päivä tänään. Mua väsyttää ja vituttaa suoraan sanottuna, siis ei sun varvas etkä sinä ollenkaan vaan ihan muut asiat. Musta oli tosi kiva tulla tänne sun luo.”
Rönkkönen avaa myös keskusteluja terapeuttinsa kanssa, joissa he yhdessä käsittelevät hänen lapsuuttaan, miellyttämisenhaluaan ja tuoretta parisuhdetta Veinin kanssa.
“Kun sulle tulee paha olo, sä voit miettiä, että se ei itse asiassa tulekaan kertomaan, että sulla on asiat huonosti – vaan päinvastoin”, terapeutti jatkoi vielä jalkansa kanssa [Henriikka kuvailee aiemmin kirjassa terapeutin jalan vispausta].
“Mä oon ennen ollut pettynyt itteeni, kun paha olo taas tulee”, paljasdtin ja mietin taas sitä lasta sisimmässäni, jonka olin hylännyt kerta toisensa jälkeen. Mietin, miten sen pieni keho oli itkemisestä maitohapoilla, kun se yritti kiivetä syliini, ja minä olin sille vihainen, että taasko.
Kappale “seitsemän askelta onneen” puolestaan sisältää mukavan ironisia parisuhdeneuvoja, kuten:
“Siispä koska meillä on koko elämä aikaa hukattavana, kokeile sen sijaan sanoa, mitä kaikkea toinen tekee väärin. Jos suustasi lipsahtaa jotain positiivista, muista vittuilla heti perään. Kannattaa nimittäin olla varovainen, ettei toinen ylpisty kaikista rakkauden ja ihailun sanoista.”
Rönkkösen tyyli kirjoittaa ironisesti ja värikkäästi asiatyyliä rikkoen, mutta silti oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen, on toimiva. Kirja oli helppoa luettavaa ja eteni joutuisasti.
Opin, että ihmissuhteissa, etenkin parisuhteissa, kannattaa puhua ja varsinkin omista epävarmuuksista. Puhumalla pääsee aina pitemmälle. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat valmiita pohtimaan omia epävarmuuksiaan ihmissuhteissa ja hakevat samaistumispintaa.
Etsin hyvän mielen kirjaa, ja sellaisen löysin ja luin. Sain vielä kaupan päälle vertaistukea.
Siis niin hupaisa ja mahtava sukellus sinkkunaisen mielen sopuihin! Jännää miten naisilla monesti ajatukset on pahimpia vihollisia. Kuinka asioista tehdään pään sisällä paljon pahempia kuin ne oikeasti on. Kirjassa oli paljon samaistumisen kohtia, muistan varsinkin alkuvaiheessa avioliittoa kokeneeni samanlaisia ajatuksia. Tää ois kyllä hyvä kirja myös miehille! Saisivat kuulla edes pienen osan naisten sekameteliä aivoissa 😂
Rönkkönen kirjoittaa parisuhteen löytymisestä ja sen kiemuroista. Kaksi tähteä, koska paikka paikoin sisälsi hyvääkin oman käytöksen ja ajatusten reflektointia. Muuten kirja olikin sitten myötähäpeän hetkiä, en myöskään jaksanut kirjoittajan jatkuvaa ja piinaavaa epävarmuudessa vellomista. Jos kirja olisi ollut pidempi, niin kesken olisi jäänyt. Kaukana ollaan esikoisteoksen tasosta, joka nauratti ja hykerrytti.
OK and quite entertaining. The story how a single woman for years finds a man she starts a relationship with. Nice little story to be listened to while travelling by train. Not a mind-blowing experience, but a good way to pass the time.
Omassa kategoriassaan oikein hyvää viihdettä. On tosi ihailtavaa miten avoimesti Rönkkönen puhuu omista epävarmuuksistaan, jotka on tosi samaistuttavia. Ihmettelen, miksei nää kirjat voisi olla pidempiä, jotta syvällisemmille pohdinnoille olisi enemmän tilaa.
Tälleen about koko elämänsä sinkkuna viettäneenä ja yhtäkkiä parisuhteessa, tää oli tosi hyvä kirja! Tosi samaistuttava, mieltä avaava, vähän ärsyttävä (XD) välillä, mut silti ihana kokonaisuus ja opin jopa itestäni uutta tätä lukiessani!